Kahvila: Bergga (Helsinki)

Googlailin joskus alkusyksystä, että mistä kahvilasta saisi jotain sopivaa syötävää, kun yksi wannabe-vegaanin kausistani oli taas tulossa. Bergga löytyy Kalliosta Karhupuiston laidalta. Siellä ei ollut aikaisemmin tullut käytyä, kun tuonne suunnalle on harvemmin asiaa. Koska kahvila on myöhään auki, mutta myös suht helpon matkan päässä työpaikaltani, niin tuolla tulee käytyä varmaan jatkossakin satunnaisesti.

IMG_0802

Alun perin lähdin tuonne etsimään suosikkipullaani korvapuustia, joka tässä paikassa on myös vegaanille sopiva. Ensimmäisellä kerralla jouduin pettymään, koska eihän niitä enää ollut jäljellä ja piti syödä sitten suklaakeksiä, joka tosin sattui olemaan myös vegaaninen. Tarjolla on siis muutakin ilman eläinainesosia tehtyä syötävää.

Salaattibaaria tai täytettyjä bageleita voisi kokeilla jollain kerralla. Todennäköisesti jumitan kuitenkin vielä muutaman kerran noiden korvapuustien kanssa.

Advertisements

Museokortti

Nyt on kulunut kohta kaksi vuotta museokortin hankinnasta ja se on ollut paras hankinta viime vuosina. (Aikaisempi postaukseni aiheesta täällä.) Olen kokopäivätöiden alettua kerinnyt käydä tosi paljon vähemmän missään, mutta tarkoitus olisi taas aktivoitua myös museoiden suhteen.

teatterimuseo 3_zps0eoakyv8

Kortin plussat:

  • lisännyt omaa kotimaanmatkailua
  • tulee halvemmaksi kuin yksittäisliput (kaltaiselleni pienituloiselle kulttuurin ystävälle hyvä)
  • tämän ansiosta saanut käytyä joissakin, mihin olen aiemmin vain suunnitellut meneväni
  • tullut käytyä monessa uudessa paikassa, johon en olisi muuten mennyt, kun nyt ei ole tarvinnut maksaa erikseen

Oma top-lista:

  • Paras museo teemallisesti: Vapriikki (Tampere)
  • Paras hinta-laatusuhde: Turun linna
  • Parhaat uudet tuttavuudet: Teatterimuseo (Helsinki), Suomen rautatiemuseo (Hyvinkää)
  • Tylsin museo: Yliopistomuseo (Helsinki), Hotelli- ja ravintolamuseo (Helsinki)
  • Uusi vakiokohde: Designmuseo (Helsinki)
  • Paras museo, josta en ollut aiemmin kuullut: Sinebrychoffin taidemuseo (Helsinki)
  • En olisi käynyt ilman korttia: Amos Andersonin taidemuseo (Helsinki), Hotelli- ja ravintolamuseo (Helsinki)
  • Normihinta turhan kallis: Ateneum (Helsinki), Arkkitehtuurimuseo (Helsinki)
  • Paras kaikille ilmainen museo: Työväenmuseo Werstas (Tampere)

Näihin menen lähiaikoina:

  • Hämeen linna
  • Etelä-Suomen taidemuseoita
  • Suomenlinnan museot
  • Ilmailumuseo

Vinkit muille:

  • Perheen kanssa: Weegee (Espoo) tai Vapriikki (Tampere), Teatterimuseo (Helsinki)
  • Aikuisille: mikä tahansa taidemuseo, Hotelli- ja ravintolamuseo (Helsinki)
  • Niille, joita museot ei yleensä kiinnosta: Jääkiekkomuseo Vapriikissa (Tampere)

Isosta osasta käymiäni museoita olen saanut kirjoitettua tänne blogiin, kaikki jutut voi kurkistaa tuolta museot-kategoriasta.

Sipoonkorven kansallispuisto

sipoonkorpi 1

Sipoonkorven kansallispuisto on ollut käyntilistalla puoli ikuisuutta. Se on tosi lähellä sijainniltaan, mutta niin lähellä, etten ole saanut aikaiseksi mennä käymään. Tällä kertaa lähestyminen suoritettiin Sotungista, koska se oli helpointa. Kuusijärveltä joutuisi ilmeisesti kävelemään pidemmän matkan puiston puolelle ja Sipoostakin pääsisi, mutta sinne taas on sitten muuten hankalampi matka.

sipoonkorpi 3

Käveltiin Storträsketille pari kilsaa ja samaa reittiä takaisin. Näitten viime aikojen sateitten jälkeen tuolla oli todella märkää. Muuten reitti oli suhteellisen helppo normaalille aikuiselle, mutta oli niin kuraista ja lätäköiden kiertäminen oli välillä vähän hankalaa. Samasta syystä ei lähdetty enää järveä kiertämään.

Tuonne tulee ehkä joskus lähdettyä uudestaan tsekkaamaan aluetta vähän tarkemmin. Mitään erikoissuosikkia paikasta ei kuitenkaan tullut. Ihan samanlaista sekametsää tuo tuntui pääasiassa olevan kuin mitä tässä Etelä-Suomessa on muutenkin paljon, oli vain vähän isompi. Luonnoltaan ei siis kiinnostavin mahdollinen, mutta tarjoaa silti ok puitteet luontoretkeilyyn.

Kahvila: Jädelino (Helsinki)

IMG_0778

Jädelino on jäätelökahvila Teurastamon alueella Sörnäisissä. Pääpointti siellä on siis nimenomaan italialaiseen tyyliin tehdyt jäätelöt, jotka tehdään paikan päällä. Kahviakin saa, mutta muuta syötävää sitten ei.

Neljällä eurolla saa yhtä tai kahta makua jäätelöä samaan pikkukippoon, viidellä eurolla 1-3 makua. Ei siis kovin halpaa, mutta ei ole tavallisissakaan jäätelökioskeissa enää nykyään. Laatu on sitten kuitenkin samalla keskimääräistä suomalaista tasoa parempi.

IMG_0782

Kaltaiselleni päätöskyvyttömälle ihmiselle tuo yhdistelyvaihtoehto on todella hyvä, kun samaan hintaa saa maistaa useampaa jäätelöä. Maut vaihtelevat jonkin verran päivittäin, kaikkea ei ole saatavilla joka päivä ja päivän aikana saattaa sitten osa loppua keskenkin. Osa jäätelöistä on maidottomia, käytännössä siis vegaanisia (vai pitäisikö niitä sitten kutsua sorbeteiksi?). Yritän edelleen suosia vegaanivaihtoehtoja mahdollisuuksien mukaan, niin on todella kiva, kun tarjolla on useampaa eri lajia.

Kesällä on laajemmat aukioloajat, mutta kahvila on kuitenkin ympärivuotisesti auki. Itselläni on työpaikka tuossa lähellä, niin käyn siellä säännöllisesti, vaikka olisikin kiva, että toimipisteitä olisi useampia. Olen sen verran jäätelön ystävä, että tämä taitaa olla uusi suosikkikahvilani.

Ekassa kuvassa mansikka- ja punaherukkajäätelöä, tokassa mansikkaa, puolukkaa ja valkosuklaata. Näistä kaikki muut paitsi valkosuklaa vegaanisia.

Kirja: Amorin kiehkurat / Bok: Ödesgudinnan på Salong d’amour

ödesgudinnan

Anna Jansson: Amorin kiehkurat
(luettu ruotsiksi)

Anna Jansson on jäänyt tähän asti väliin aikuistenkirjojensa osalta, koska olen ihan varma, että ne dekkarit on mulle liian jänniä. Kirja oli satunnainen löytö Kierrätyskeskuksesta, jossa on aina yllättävän hyvä valikoima myös ruotsinkielistä kirjallisuutta. Tämähän ei ole dekkari, niin Jansson sai uuden mahdollisuuden.

Päähenkilö Angelikalla on oma kampaamo, jossa hän ratkoo samalla asiakkaidensa rakkaushuolia. Hänellä on huolia myös omassa elämässä sekä rakkauden osalta että muutenkin. Seassa on pientä mysteerinpoikastakin, ettei ole pelkkää romantiikkaa. Tapahtumat sijoittuvat lähinnä Visbyn kaupunkiin, mutta jonkin verran myös muualle Gotlantiin. Saari taitaa olla muutenkin aika yleinen tapahtumapaikka Janssonin kirjoissa.

Tämä oli kyllä periaatteessa sellaisia kirjoja, joista olisin voinut pitääkin, mutta nyt ei jostain syystä käynyt niin. Kirja oli monta viikkoa kesken eikä oikein jaksanut oikein inspiroida, päällimmäiseksi jäi fiilis tylsyyydestä. Mukana oli liikaa kaikkea erilaista eikä tarina vienyt missään vaiheessa mukanaan.


Anna Jansson: Ödesgudinnan på Salong d’amour
(Norstedts 2014)

Jag har inte läst tidigare vuxenböcker av Anna Jansson, eftersom jag är helt säkert att de där deckare är för spännande för mig. Den här hittade jag från Återvinningscentralen som har ganska bra sortiment av böcker på svenska (inte så vanligt i Finland). Den här är alltså ingen deckare, så Jansson fick en ny möjlighet.

Huvudpersonen Angelika har en egen frisörsalong där hon löser samtidigt kärleksbekymmer som kunder råkar ha. Hon har också egna bekymmer med kärlek och livet annars. Det finns även några små mysterier med, att boken är inte bara romantik. Händelserna har placerats i Visby, tidvis också annanstans i Gotland. Ön verkar att vara ganska vanlig plats i Janssons böcker. 

I princip tycker jag om liknande böcker, men den här tyckte jag inte så mycket. Läsningen var på gång flera veckor och kändes inte inspirerande, den första känslan var oftast tråkigheten. Det fanns för mycket allt med i handlingen och jag kände inte mig lässugen. 

Den finlandssvenska läsutmaningen: En bok från ett antikvariat.

Kirja: Ruokarouvan tytär

ruokarouvan tytär

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär
(Otava 2017)

Ruokarouvan tytär on viides osa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjassa. Sisältö linkittyy Suomen historiaan ja merkkihenkilöihin. Alku oli 1800-luvun loppupuolella, nyt ollaan 1920-luvun puolivälissä.

Päähenkilö on nyt sarjassa vaihtunut, tällä kertaa näkökulma on aikaisempien osien Ida Erikssonin tyttären Kirstin. Hän opiskelee yliopistossa, kesällä on Karjala-teemainen iltamakiertue. Helsinki vaihtuu Pariisiin, jossa työ löytyy ompelimosta. Kirja loppuu tavallaan aika kesken, mutta jatkoa on jo luvattu.

Olin säästellyt tätä kirjaa keväästä asti, nyt tuli tarve historialliselle viihteelle. Kirja oli hyvä eikä poikkea laadultaan aikaisemmista osista. Päähenkilön vaihdos takaa paremmin sen, että myös loppu säilyy kiinnostavana, koska kotirouva Idasta ei välttämättä saisi enää niin paljoa irti. Tykkäsin kirjassa erityisesti vaihtelevista ympäristöistä: vanha Helsinki, muu Suomi ja Pariisi.

Luontomatkailun “suorituslista”

Mulla on yksi tietty kaveri, jonka kanssa tulee harrastettua luontoretkeilyä. Kesä oli sen verran kiireinen, etten kerinnyt kaikista kesän kohteista kirjoittaa tänne blogiin; käytiin esim. Somerolla, Salossa ja Pukkilassa tsekkaamassa muutama mesta. Nyt kokosin listan suomalaisista luontokohteista, joissa haluaisin käydä.

kopparnaumls 7_zps6c1sn7y6

  1. Kaikki kansallispuistot. Tämä on pidempiaikaisempi projekti kiertää ne kaikki läpi. Toistaiseksi olen käynyt vain Etelä-Suomen kansallispuistoissa enkä niistäkään kaikissa. Täältä päin käymättä ovat esimerkiksi Päijänne, Repovesi, Teijo
    ja Puurijärvi-Isosuo.
  2. Helsingin saaret. Vallisaari jäi tältä kesältä käymättä, mutta myös muista Helsingin saarista on useampi käymättä. Nämä on nyt aika kesäkohteita, mutta ehkä ensi vuonna sitten.
  3. Evon retkeilyalue (Häme / luontoon.fi). Joskus piti löytää jotain suht helpon ajomatkan päässä olevia luontokohteita päiväretkeä varten ja löysin Evon. Tämä jäi sillä kertaa käymättä, mutta roikkuu edelleen listalla, kun samanlainen tarve tulee vielä jossain vaiheessa.
  4. Iso Linnamäki (Porvoo / luontoon.fi). Porvooseen tulee varmaan mentyä päiväretkelle jossain välissä, niin sitä varten googlailin jo etukäteen kohteita ja löysin tämän. Kyseessä on vanha puisto, jossa on joskus kauan sitten ollut jotain puolustusrakenteita.
  5. Svartholman merilinnoitus (Loviisa / luontoon.fi). “Itä-Uudenmaan Suomenlinna”. Historialliset kohteet kiinnostaa aina. Tämä on pelkästään kesäkohde (ei julkista veneyhteyttä talvella), niintänä vuonna ei enää kerkiä.
  6. Kuusiston piispanlinna (Kaarina / luontoon.fi). Koska paikka löytyi luontoon.fi:stä, uskalsin listata sen luontokohteeksi. Somalaisia linnoja on tullut nähtyä useampi vuosien varrella, mutta tämä on aina jäänyt väliin jostain syystä.
  7. Dagmarin puisto (Tammisaari / luontoon.fi). Merellinen puistoalue, joka on aika kesäkohde.
  8. Tiedekeskus Pilke (Rovaniemi / nettisivut). Pilke on metsäpainotteinen tiedekeskus. Omasta viimeisimmästä Lapin-käynnistä on sen verran aikaa, ettei tuota tainnut vielä olla silloin. Metsäjutut kiinnostaa kuitenkin sisätiloissakin eli oli pakko lisätä listalle.
  9. Lapin historialliset kohteet. Lapissa on vaikka mitä jännää: Utsjoen kirkkotuvat, Saksalaisten sotilaiden hautausmaa, Kolttien perinnetalo jne.
  10. Kaikki pohjoisemman Suomen suoalueet. Suot ympäristönä miellyttää mun aisteja jostain syystä. Muutamassa paikassa on tullut käytyä täällä Etelä-Suomessa, mutta pohjoisemmassa olisi kiva käydä jossain. En nyt nimeä tähän erikseen yhtään, mutta Kainuussa, Oulun suunnalla ja Lapissa näytti olevan useampi vaihtoehto (saa suositella!).

Museo: Degerby Igor

igor2

Oman marttakerhoni vuosittainen kesäretki suuntautui elokuun lopussa Länsi-Uudellemaalle entiselle Neuvostoliiton Porkkalan vuokra-alueelle. Käytiin useammassa eri kohteessa ja yksi niistä oli sen verran helmi, että ansaitsee oman blogijuttunsa. Kyseessä on Degerbyssä Inkoossa Igor-museo, joka on keskittynyt juuri tähän vuokra-aikaan. (Aukioloajat yms. info täältä. Talvikaudella auki vain lauantaisin, kesällä enempi.)

igor1

Museossa on esillä kaikenlaista tavaraa ja kuvia, jotka kertovat vuokra-ajan historiasta. Niitä oli jaettu kahteen rakennukseen ja vaikka yhteispinta-ala olikin pieni, niin infotulva oli iso. Meillä oli opastus, niin ihan kaikkeen esillä olevaan ei kerennyt tutustua itse ja siksi tuonne pitää päästä joskus itsekin. Ilman opastustakin tuosta saa kyllä ihan riittävästi irti ja pienestä koosta huolimatta tuosta maksaa mielellään pääsymaksun (ei siis ole museokorttikohde).

Jos historia ja erityisesti lähihistoria kiinnostaa, niin todella hyvä kohde. Kuten jostain on jo ehkä voinut päätellä, niin itseäni kiinnostaa kaikki Neuvostoliitto-jutut, niin tämäkin museo oli mun uusi suosikki. Aion käydä tuolla joskus vielä uudestaan, varmaan tässä talven aikana.

Suunnitelmien muutos

IMG_0700

Pääsi käymään sellainen vahinko, että sain vakituisen täysipäiväisen työpaikan. Toki olin jo kesällä tehnyt enempi töitä kuin mitä viime aikoina muuten ja täällä blogissa on ollut siksi hiljaisempaa kuin mitä olisin halunnut.

En ole ihan varma, kuinka paljon tässä nyt kannattaa selitellä yhtään mitään. Tämä ei siis kuitenkaan tarkoita blogin loppua. Mä en tiedä vielä, miten aktiivinen blogi tulee olemaan, kunhan tämä arki tästä tasoittuu. Vähän kyllä epäilen, että tuskin postailen kovin paljoa enempää kuin kesän aikana….

Nykyisessä työssä arkivapaita ei enää ole ja juuri niitä olen tykännyt käyttää retkeilyyn. Lukujumikin on taas ollut tavallista pahempi, kun eniten inspiraatiota olisi lukea niitä samoja Tuija Lehtisiä tai Enni Mustosia noin viidettä kertaa eli ei ihan bloggaamisen arvoista tavaraa. :D Jostain menneistä asioista jää postaamatta ja jotain suunnittelemiani postaussarjoja en edes aloita. Mutta kai mä nyt kuitenkin jossain välissä löydän ekaksi postaamisen arvoisia juttuja ja sitten aikaa kirjoittaa niistä. Yritän olla stressaamatta hiljentyneestä tahdista ja vetää fiilispohjalta – katsotaan mitä siitä tulee.

Ai niin, jos joku jostain syystä lueskelee vanhoja postauksia, niin siellä on osa postauksista kuvattomia, koska kuvanlatauspaikkani systeemit muuttui enkä ole kaikkiin vielä kerinnyt laittaa kuvia uusiksi.

Kirja: Autiopaikoilla

Johanna Vehkoo: Autiopaikoilla
(Teos 2016)

Maailmassa on monia hylättyjä ja autioituvia alueita ja kaupunkeja. Autiopaikoilla-kirjassa esitellään niistä muutamia. Otanmäessä Kainuussa kaivos lopetti ja väki väheni. Doelin kaupunki Belgiassa on jäämässä sataman alle. Huippuvuorilla Pyramidenin kaivoskaupunki jäi autioksi neuvostoliittolaisilta. Amerikassa Detroitissa väki vähenee, Bodien kaupunki Kaliforniassa jäi autioksi villin lännen kyläksi ja Piilaaksossakin taphtuu muutoksia koko ajan. Urbaania löytöretkeilyä harrastetaan innokkaasti esimerkiksi Japanissa kesken jääneissä rakennuksissa tai muuten autioituneissa paikossa. Ekstrana tutustutaan myös netin tuleviin raunioihin, hiljentyneisiin virtuaalimaailmoihin.

Toisaalta kaikki hylätyt rakennukset on kiinnostavia arkkitehtuurimielessä ja rappioromantiikan suhteen…. Toisaalta sitten näissä ei ihan kokonaan autioituneissa paikoissa kiinnostaa ne tarinat: miksi siellä on vielä joku ja miksi sieltä on lähdetty alun perin menemään. Lukujumin selättämistä varten pitäisi kyllä haalia enempikin näitä kevyehköjä ja sujuvasti kirjoitettuja tietokirjoja varastoon. Mutta oli siis tosiaankin lukemisen arvoinen kirja. Nyt vaan pitäisi sitten päästä käymään jossain vastaavissa paikoissa itse (tuli inspiraatio). Näistä kirjassa esitellyistä Pyramiden oli ehkä se ykkösvaihtoehto.