Lumoava luonto -kirjahaaste

Marika Oksa laittoi blogiinsa haasteen, jossa tehtävänä on esitellä tänään, maailman vesipäivänä, jotain luontoaiheisia kirjoja. Valitsin tänne näytille yhden kirjan, jossa esitellään Suomessa luonnossa eläviä eläimiä.

 photo nisaumlkaumlskirja_zpsaj3y1jjc.jpg

Maia Raitasen kirja Happamia, sanoi kettu (Into 2017) on tämän vuoden uutuuksia.

Parasta kirjassa on sen piirroskuvitus. Jokaisesta eläimestä on sekä tunnistamiseen soveltuva kuva että sarjakuvamaisempi puhekuplineen. Lisäksi kaikista on sitten tekstimuotoinen pieni infopaketti. Tämä sopii hyvin selailtavaksi ja pätkissä luettavaksi noiden sarjakuvamaisten kuvien vuoksi, mutta samalla myös sitten ihan kunnolliseksi eläintietokirjaksi.

Vaikka tämä voi vaikuttaa vähän lastenkirjalta, niin se on silti myös aikuisille sopiva. Nyt kun talvella ihmettelin tavallista tarkemmin jälkiä lumessa, niin jäljet olisivat olleet kirjaan kiva lisä luontoretkeilijälle.

Aikaisemmin ovat ilmestyneet myös kaloista kertova Sano muikku! ja valaista kertova Valas, valas!. Itse olen tykännyt erityisesti tuosta valaskirjasta. Seuraavaksi olisi kiva saada vastaava kirja linnuista tai kasveista!

#ReilutBlogit 3: meret ja kestävä matkailu

Nyt on taas menossa #ReilutBlogit-kampanja matkablogeissa. Yhtenä järjestäjänä on Tarinoita maailmalta -blogi. Tänä vuonna teemana on merten hyvinvointi.

 photo helsinki satama_zpsxuyu8edl.jpg

Ihan turha tässä varmaan on saarnata roskaamisesta tai muista vastaavista ympäristöteoista…. Nopeasti suoraan asiaan siis: listasin tähän muutaman asian, joiden avulla voi lisätä omaa ympäristötietouttaan merien suhteen.

  • Blue Flag -rannat. Blue Flag on ympäristöjärjestö, joka tekee työtä rantojen hyväksi. Nettisivuilla on lista, josta voi etsiä eri maista järjestön kriteerit täyttäviä rantoja. Mukana on sekä uimarantoja että satamia.
  • Tietopaketti veneilijöille. Pidä saaristo siistinä -yhdistys on koonnut sivuilleen vinkkipaketin, jonka avulla veneilijät voivat toimia ympäristöystävällisemmin.
  • Kalaopas. Koska moni nyt kuitenkin syö kalaa vielä, niin WWF:n kalaoppaasta voi tarkastella eri lajien tilannetta ja valita lautaselleen sellaisia, jotka eivät ole uhanalaisia. WWF:n sivuilla on muutakin Itämeri-tietoutta kiinnostuneille.
  • Korallikirja. Jessica Haapkylän kirja Merten koralliparatiisit – Tutkimusmatka herkkiin ekosysteemeihin (Into 2016, kuvat: Mike Flawell) esittelee lämpimien alueiden sukelluskohteita ja koralliekosysteemien ongelmia, miten ihmisten toiminta on vaikuttanut niihin.
  • Vastuullisen matkailun käsikirja. Heidi Kalmarin ja Kati Kelolan kirjoittama Vastuullisen matkailijan käsikirja (Mondo 2009) sopii vinkattavaksi tässäkin yhteydessä. Se on suomeksi toistaiseksi paras kokoelma asioista aiheeseen liittyen ja sisälsi paljon tietoa myös meriin ja vesistöihin liittyen. (Olen postannut kirjasta täällä.)

 photo IMG_0133_zpsv84lrjig.jpg

Mihin itse aion kiinnittää huomiota jatkossa:

  • Vaihdan WWF:lle menevän kuukausilahjoitukseni menemään Itämeren hyväksi (siellä saa siis valita muutamasta eri kohteesta).
  • Jätän haaveilemani erikoisemmat risteilyt väliin. Täkäläiset Tallinnaan ja Tukholmaan menevät laivat huolehtivat kyllä jätevesistään, mutta muilla firmoilla ja muualla maailmassa se ei ole itsestään selvää.
  • Jätän rantalomat väliin. Tämä ei siis olisi mitenkään pakollista, jos valitsee kohteensa tarkkaan, mutta yksi matkustaja vähempi on luonnolle parempi.
  • Tarkkailen valintojani enempi niiden ekologisuuden ja hiilijalanjälkien suhteen. Olen kyllä nytkin jo suht tietoinen asioista, mutta lisä ei tee haittaa.

Kirja: Ameriikan raitti

 photo ameriikan raitti_zpscpknkxu3.jpg

Antti Tuuri: Ameriikan raitti
(Otava 1986 / kansi: Hannu Taina)

Kirja on yhdenlainen kertomus siirtolaisuudesta. Erkki ja Taisto lähtevät Pohjanmaalta veropakolaisiksi Floridaan, kun bisnekset on Suomessa sillä mallilla, että parempi häipyä. Kirja kertoo arjesta siellä paikallisten suomalaisten joukossa, matkasta rekkakuskin apurina Kanadaan ja sieltä löytyvistä sukulaisista.

Olen Antti Tuuria lukenut jonkun verran aiemminkin ja tämä Pohjanmaa-sarja on se, jonka kaikki osat aion lukea kohtapuoliin läpi. Tämä taisi olla sarjan keskivaiheilta ja toimii itsenäisenäkin luettavana. Kirjailijalla on omanlaisensa tyyli: dialogi ja ylimääräinen kuvailu on molemmat aika minimissä, niin keskitytään tapahtumien kuvailuun. Tässä vaiheessa oli vielä käytössä pidempiä lauseita eikä teksti ole niin raporttimaista kuin uudemmissa teoksissa.

On olemassa myös Tuurin kirjoittama tietokirja Ameriikan raitilla, jossa hän kertoo kirjojen taustatyön ja sukulaisten vuoksi siellä tehdystä matkoistaan. Postasin kirjasta viime syksynä.

Kansallismuseo ja Come to Finland

Nopea vinkkaus museonäyttelystä, joka varmaan kiinnostaa erityisesti matkaihmisiä.

 photo come to finland talvi_zpsqkd9sngq.jpg

Kansallismuseossa on nyt menossa vaihtuvana näyttelynä Come to Finland -matkailujulisteita, joilla on aikanaan houkuteltu turisteja Suomeen. Suurin osa on niitä vanhoja, mutta mukana oli myös joitakin uusia tilaustöitä. Julisteita oli esillä yllättävän paljon ja monipuolisesti ennakko-odotuksiini nähden, kun olin olettanut tuolla olevan vain vähän niitä klassisimpia. Blogiin kuvasin muutaman noita talvisia, koska vielä täällä on olleet jossain määrin talviset kelit. Julistetaide oli kiinnostavaa katseltavaa, koska en ole sitä useinkaan missään käynyt katsomassa. Myös markkinoinnin tyyliä eri aikoina ja sen kehitystä tuli tutkailtua.

Kävin samalla vilkaisemassa museon vaihtuvan kulttuurinäyttelyn Arktinen henki, jossa oli nähtävillä arktisten alueiden kansoihin liittyviä esineitä, lähinnä miniveistoksia. Perusnäyttelyn uusittu esihistoria-osio on aukeamassa huhtikuun alussa, mutta itse varmaan odottelen sen aikaa, että uusia osioita ehditään avata enempi ja kierrän perusnäyttelyn kokonaan vasta sitten. Tällä kertaa oli tärkeintä päästä näkemään noi matkailujulisteet. Ne ovat esillä 28. toukokuuta asti ja yritän keritä käydä katsomassa ne uudestaan.

Kirja: Katriina / Bok: Katrina

 photo katrina_zpshenp4r6w.jpg

Sally Salminen: Katriina
(luettu ruotsiksi)

Katriina on ahvenanmaalaisen Sally Salmisen esikoisteos vuodelta 1936. Salminen on nyky-yleisölle suhteellisen tuntematon ja muista teoksista ei ole otettu uusintapainoksia ikuisuuksiin (suomeksi ei taida olla Katriinastakaan ihan äskettäin). Kirjablogeissakaan ei pahemmin ole juttuja näkynyt.

Alun perin löysin kirjan sukulaistädin kirjahyllystä mökillä ja luin sen tylsyyksissäni. Se olikin sitten yksi lukioaikaisia ykkössuosikkejani ja kirjoitin siitä loistavan esseen. Nyt halusin lukea kirjan vuosien tauon jälkeen ja luin sen alkukielellä ruotsiksi.

Päähenkilö Katriina lähtee nuorena Pohjanmaalta naimisiin Ahvenanmaalle. Koska hänen miehensä on merimies ja paljon poissa kotoa, hän joutuu olemaan paljon yksin ja on hivenen hankalaa sopeutua kyläläisten joukkoon. Kirja kertoo arjesta saaristossa: lapsista, merestä, elämästä yksin.

Tykkään kirjasta vieläkin, vaikkei se tuntunutkaan enää niin vaikuttavalta kuin aikaisemmin. Tästä tulee vahvimpana läpi se elämän rankkuus ja yksinäisyys. Tässä on muuten samaa tyyliä kuin Myrskyluodon Maijassa, mutta tästä pidin enemmän.


Sally Salminen: Katrina
(Schildts 2010 / omslag: Anders Carpelan)

Katrina är den första boken av åländsk Sally Salminen och kom ut år 1936. Salminen är nuförtiden ganska okänd och det har inte kommit ut nya upplagor av hennes andra böcker. Jag har inte hittat många inlägg i bokbloggar heller. 

Ursprungligen hittade jag boken från min mosters bokhylla på vår sommarstuga och läste den då när jag hade ingenting annat att läsa. Den blev en av mina favoriter under hela gymnasietiden och jag skrev även en lysande essä i skolan. Nu ville jag läsa boken igen efter femton år och läste den första gången på svenska.

Huvudpersonen Katrina är ung och när hon gifter sig, måste hån åka från Österbotten till Åland. Eftersom hans man är en sjöman, måste hon vara mycket ensamt och det är litet svårt att vänja sig till livet i byn. Boken berättar om livet i skärgården: om barn, havet och ensamhet. 

Jag tycker om boken fortfarande fast den kändes inte så effektfull än tidigare. De känslor som kommer mest fram är svårigheten av livet och ensamheten. Stilen och teman liknar Stormkärs Maja, men jag tycker att den här var ännu bättre.

Asterix Alpeilla / Asterix i Alperna

 photo asterix i alperna_zpsynzbax95.jpg

Nyt ei kerkiä parempaa kuin pienen pikapostauksen…. Luin ruotsinkielisenä albumin Asterix Alpeilla, jossa sattui olemaan vahingossa blogiin sopiva matkateema. Yksi roomalaisista tarvitsee lääkäriä ja Akvavitix lähtee sinne avuksi. Asterix ja Obelix lähtevät mukaan, mutta heidän pitää lähteä sitten vielä noutamaan Alpeilta erästä tiettyä kukkaa. Vaihtelun vuoksi oli itse asiassa aika kivaa lukea muutakin kuin Aku Ankkaa, täytyy ottaa projektiksi lukea kaikki Asterixit järjestyksessä läpi.


Nu hinner jag inte skriva mera än bara en liten snabb inlägg…. Jag läste seriealbumet Asterix i Alperna (Goscinny & Uderzo, Hemmets Journal 1984) och där var på sätt och vis en resetema (bra för bloggen!). En av romare behöver läkare och ingen annan som Miraculix duger. Asterix och Obelix åker med och senare de måste hämta en särskild blomma från Alperna. För omväxlingens skull var det trevligt att läsa nånting annat än Kalle Anka (som är alltså min favorit) och nu måste jag ta alla Asterix-album som projekt. 

Kaosutmaning 2017 – 15. Ett seriealbum

Ortodoksinen kirkkomuseo Riisa

 photo riisa 1_zps3fggvw9w.jpg

Kävin Kuopiossa tutustumassa Ortodoksiseen kirkkomuseoon Riisaan. Olen itse siis virallisesti ihan normaali luterilainen, mutta kirkkotaide kiinnostaa aina. Tuolla töissä oleva Henna antoi miniopastuksen näyttelyihin (kiitos vielä!), tuollainen henkilökohtainen opastus oli kiva lisä käyntiin.

 photo riisa 4_zpstmevwe8r.jpg

Näyttelyssä käsiteltiin muun muassa seuraavia teemoja: alkukirkon aika satoja vuosia sitten, keisarilliset lahjoitukset kirkolle, kirkkotekstiilit, sodanjälkeinen ortodoksisuus Suomen puolella, Karjalan luostarit ja tavalliset kirkkorakennukset. Nyt tilapäisesti oli esillä myös Eeva Zittingin maalaamia ikoneja, jotka edustivat myös muita kuin pelkkiä ortodoksisia pyhimyksiä. Kokonaisuus ei siis ollut mikään pelkkä ikoninäyttely, vaan esillä oli monenlaista muutakin, kuten ehtoollistarvikkeita ja kirkkotekstiilejä. Esineistö on osittain peräisin Valamon luostarin aikanaan keräämästä “muinaismuistokokoelmasta”, osa on Karjalasta sodan aikana evakuoitua tavaraa ja osa sitten saatu tai hankittu muualta ihan nykyaikana. Kuvassa näkyy, että ikonostaasi, jonka taakse alttarit yms. piilotetaan, oli museossa osittain lasia eikä ikonien peitossa kuten kirkoissa yleensä. Täällä sen takana olevia juttuja pääsi siis kurkkaamaan ja se oli aika mielenkiintoista tällaiselle ei-ortodoksille. Plussana museossa oli myös se, että siellä oli soimassa myös kirkkomusiikkia joissakin kohdissa, että sai samalla tutustuttua myös äänimaailmaan. Koko tilassa ei siis ollut sama musiikki ja volyymit oli aika hiljaiset, niin se ei ollut häiritsevääkään.

 photo riisa 3_zpsfl6di21s.jpg

Sisältö oli aika monipuolinen ja tässä oli hyvin valittu esille sekä niitä ikoneita että muunlaista kirkon arkeen kuuluvaa tavaraa. Tuntui, että kaikki jutut kiinnosti yhtä paljon ja jäi tosi hyvä fiilis koko näyttelystä. Jokaisesta osiosta oli erikseen infopaketti, jossa selitettiin, mistä on kyse. Ortodoksista kirkkoa tuntematonkin pysyy siis hyvin kärryillä, vaikka kirkkotaidetta ei tarvi sinänsä ymmärtää samalla tavalla kuin “tavallista taidetta”. Esinelistat löytyi erikseen monella eri kielellä ja tavallaan se oli ihan hyvä, että niitä sai sitten tutkailla itse jos halusi eikä tullut sitä infotulvaa, kun ne ei olleet esillä. Tämä siis sopii hyvin sellaisellekin ihmiselle, jolla ei ole mitään ennakkotietoja aiheesta, mutta luulisin kuitenkin, että on tämä kirkkokuntaan kuuluvillekin antoisa paikka.

Viimeisimmässä kuvassa näkyvän ovena käytetyn ikonin tarinan voi lukea Hurmioitunut-blogista täältä.

Kirja: Arvoitus nimeltä Margo

John Green: Arvoitus nimeltä Margo
(WSOY 2015 / Kääntäjä: Helene Bützow, kansi: Riikka Turkulainen)

 photo arvoitus nimeltauml margo_zpsudetyaju.jpg

Kirja kertoo joukosta high schoolia käyviä nuoria. Quentin on vähän nörtihkö poika, kun taas hänen naapurinsa Margo on sosiaalinen ja suosittu. Periaatteessa he eivät ole kavereita, mutta käyvät kuitenkin yhtenä yönä konnuuksia tekemässä ympäriinsä ja sen jälkeen Margo häipyy.

Tapahtumat sijoittuvat aluksi Orlandoon Floridaan ja sen lähinurkille, kun Quentin käy läpi hylättyjä alueita ja loppuvaiheessa hän tekee road tripin halki Amerikan kavereidensa kanssa. Kesä- ja matkakirjaksi tämä oli kyllä aika hyvä!

En olekaan lukenut kunnollisia teinikirjoja todella pitkään aikaan. Yllätyksekseni jopa tykkäsin tämän fiiliksestä, olin olettanut jotain ihan muuta. Toki parempiakin nuortenkirjoja olen lukenut, mutta silti tämä oli kohtuullisen viihdyttävä, vaikka teema olikin sitä teinien perhe- ja kaverisuhdedraamaa.

Oon vähän jäljessä tämän John Green -trendin kanssa… Tämä oli siis vasta ensimmäinen, jonka luin. Tällä perusteella täytyy kyllä antaa kirjailijalle vielä toinen mahdollisuus ja ehkä voisin jopa katsoa kirjaan pohjautuvan elokuvan.

Miniloma Kuopiossa

 photo kuopio_zpski7946c3.jpg

Kävin pienellä minilomalla Kuopiossa kaverin kanssa. Istuttiin Onnibussissa viisi tuntia suuntaansa, oltiin yksi yö Hotelli Jahtihovissa ja tultiin seuraavana päivänä takaisin. Teki kyllä hyvää tällainen pieni loma poissa kotinurkista. Hotellista sen verran, että kyseessä oli kolmen tähden hotelli aika keskustassa. Tyyli oli siis aika basic sekä huoneiden että aamupalan osalta, mutta meille ne oli ihan riittäviä. Hinta oli siis jonkun verran halvempi kuin muissa hotelleissa (80 euroa, muissa selvästi yli satasen), niin ei nyt ihan hirveesti odotettukaan mitään ekstraa.

Ohjelmassa ei ollut oikeastaan mitään suorittamista ja pakollisia rasteja. Ainoa suunniteltu ohjelmanumero oli käynti Ortodoksisessa kirkkomuseossa Riisassa (postaan myöhemmin lisää!) Hennaa tapaamassa ja tietty katsomassa näyttely. Muuten käytiin vaan kahvilla (kahvila Houkutus ja kauppahalli), syömässä (kiinalaista Dragon Shengissä), kävelemässä keskustan katuja ja pieni lenkki Kallaveden jäällä. Kuopio vaikutti olevan just hyvä kohde tällaiseen rentoon matkailuun kotimaassa.

Elisabeth Järnefelt Järvenpään taidemuseossa

 photo IMG_0156_zpsuzlkjvex.jpg

Kävin pari viikkoa sitten Järvenpäässä ihan muissa asioissa ja samalla vaivalla tuli käytyä kurkkaamassa paikallinen taidemuseo, kun suunnitelmanani on kiertää kaikki Helsingistä lyhyen matkan päässä olevat taidemuseot.

Tuolla on menossa äskettäin avattu näyttely, jonka päähenkilönä on Elisabeth Järnefelt. Näyttely on rakennettu hänen elämäntarinansa ympärille. Hän oli alun perin Clodt-sukua Pietarista, meni naimisiin kenraali Alexander Järnefeltin kanssa ja heidän lapsistaan useampi on vaikuttanut Suomen kulttuurielämässä tavalla tai toisella. Taulujen lisäksi on nähtävillä myös kirjoja, astioita ja muita esineitä.

 photo IMG_0157_zps41g7lviu.jpg

Se on aina kiinnostavampaa käydä taidenäyttelyssä, jos sillä on joku tällainen tarina taustalla eikä keskity yhteen taiteilijaan tai tyylisuuntaan. Kulttuurihistoriaakin tässä tuli ihan riittävästi ja oli hyvä, että esillä oli muutakin kuin tauluja. Tykkäsin sen verran paljon, että aion käydä vielä uudestaan tuolla. Näyttely on lokakuun loppuun asti auki. Sisäänpääsy on on 7 euroa eli ehkä hivenen liikaa näyttelyn kokoon nähden, mutta itsellä on onneksi museokortti.

Kuvissa yksi esillä ollut taulukokonaisuus ja osa Elisabeth Järnefeltin kirjakokoelmasta Ainolasta.