Kirja: Viisitoista metriä vasempaan

 photo 15 m vasempaan_zpsozskyv9f.jpg

Antti Tuuri: Viisitoista metriä vasempaan
(Otava 1998, kansi: Hannu Taina)

Kirja hyppäsi vastaan jossain kirjojenkierrätyshyllyssä ja koska yritän lukea läpi Antti Tuurin tuotantoa, niin pakkohan se oli mukaan ottaa.

Päähenkilönä on myyntimies, joka lähtee Saksaan kauppaamaan erään suomalaisen kirjailijan teosta, jonka menekki maassa on ollut heikkoa. Laivamatkalla Saksaan hän tutustuu myös yhteen tyttöön ja kolmeen metsuriin, joiden kanssa seikkaillaan maassa eri paikoissa yhdessä ja erikseen.

Tämä on julkaistu ensimmäistä kertaa 80-luvulla. Tuurin tyyli ei ollut tässä vaiheessa niin yksinkertaiseksi hiottua kuin uudemmassa tuotannossa ja tämä on ehkä omaan makuuni parempaa tyyliä. Kirjaan oli keksitty kiinnostava idea, vetävä juoni ja hyviä henkilöhahmoja. Olisi mennyt paksumpikin kirja samalla vaivalla….

Jostain syystä tämä on tainnut jäädä aika unohduksiin (mutta ei Tuuri kyllä muutenkaan mikään hillitön blogihitti ole). Toistaiseksi lukemistani tämä oli sieltä parhaasta päästä. Suositus kirja-alasta, Saksasta tai matkaromaaneista kiinnostuneille.

Luontoretkikohteita Etelä-Suomesta

Tänään vietetään yhtä Suomen juhlavuoden luonnonpäivistä teemalla “villiinny keväästä”. Sen kunniaksi esittelen muutaman kivan eteläsuomalaisen luontoretkikohteen, joista en ole aikaisemmin blogannut.

Puistovuori, Hanko

 photo hanko puistovuori 3_zpslubaohqn.jpg

Tämä oli päiväretkellä yllättäen löydetty pieni ulkoilualue. Siellä on vanha kylpylävieraita varten tehty polku, joka kiertää metsässä ja kalliolla. Hauskoina yksityiskohtina reitin varrella on entinen lepo- ja tanssipaikka tasaisella kalliolla, sota-aikaisia rakennelmia ja hivenen piilossa oleva hiidenkirnu. Bonuksena vielä kiva näköala merelle vähän korkeammalta kuin viereinen ranta.

Lisää infoa ja kuvia: Retkipaikka.fi

Tullisaaren puisto, Helsinki

 photo tullisaari 13_zps7tfpkpox.jpg

Kävin viime syyskuussa Laajasalossa Tullisaaren puistossa tutustumassa. Osa siitä on luonnonmetsän tyyppistä ja osa rakennettua puistoa. Halusin jakaa muutaman kuvan täällä, kun ulkoilupaikkana tuo oli todella hyvä, samoin historiallisena puistona.

Luin paikasta alun perin Bo Lönnqvistin kirjasta Kartanot ja rusthollit Helsingin seudulla (Schildts 2009). Siellä on sijainnut kartano, jolla on ollut useita omistajia. Yksi viimeisistä oli kauppaneuvos Henrik Borgström 1800-luvulla ja hänen jälkeläisensä lahjoittivat alueen Helsingin kaupungille puistoksi vuonna 1906. Kartanon päärakennus paloi vuonna 1958 ja sen paikka on merkitty puistoon kivillä. Puistossa on jäljellä huvila, joka rakennettiin 1800-luvun puolivälissä Borgströmin tyttärelle. Taloa kutsutaan nykyisin kuitenkin Aino Acktén huvilaksi, kun tämä asui siellä pari vuotta 1900-luvun alkupuolella.

Lisää infoa: Vihreätsylit.fi

Malminkartanonhuippu, Helsinki

 photo IMG_2483_zpsmo7isbb7.jpg

Malminkartanonhuippu on Pohjois-Helsingissä sijaitseva kaupungin korkein kohta, toki keinotekoinen sellainen (mäki on rakennettu aikanaan ylijäämamaista). Sieltä on hyvät näköalat koko pääkaupunkiseudun yli. Ylös vie noin 400-askelmaiset raput ja monet käyvät siellä vetämässä kuntotreeniä. Myös maastopyöräilijät käyvät rinteissä ajelemassa ja talvella paikka on hyvä pulkkamäki. Tämä on yksi suosikki-lenkkeilypaikkani ja uutena vuonna tuo on yksi parhaista paikoista mennä katsomaan raketteja. Viereen pääsee bussilla ja autolla viereen, jos joku haluaa tulla vähän kauempaa.

Hattelmalanharju, Hämeenlinna

 photo hattelmalanharju 1_zpso1jbabyr.jpg

Tämä on niitä paikkoja, joihin ei ole yleensä koskaan tullut pysähdyttyä, vaikka ohi on ajettu noin miljoona kertaa. Viime syksynä oli pakko sitten kerran pysähtyä…. Hattelmalanharju on luontokohde melko lähellä Hämeenlinnan keskustaa ja motarilta on erittäin lyhyt matka koukata tuonne ohikulkumatkalla. Siellä on näköalatasanne, josta näkee kaupungin keskustaan päin ja sitten luonnonsuojelualue, jossa kasvaa pähkinäpensaita ja muita lehtomaisia kasveja. Kuvassa paikka näyttää ehkä vähän ankealta pusikolta, mutta siellä meni kyllä selviä polkuja ja harjuympäristöön tutustuminen oli vaihtelun vuoksi kiinnostavaa.

Kirja: Ensi-iltahuvit

Lauriina Vilkkonen: Ensi-iltahuvit
(WSOY 2005, kansi: Elina Warsta)

Kirjan tapahtumaympäristö on Savonlinnan kaupunki juuri ennen oopperajuhlia, kun uuden kotimaisen oopperan treenit ovat menossa. Teemoina oli musiikkia, ihmissuhdepyöritystä ja vähän mysteerinpoikasta.

Periaatteessa tämä oli niin kuin Outi Pakkasen tuotanto, mutta silti paljon huonompi. Jostain syystä kirjan löytää kirjastosta dekkariosastolta, vaikka viihteeseen sopisi parempi. Ennakkoon vähän pelotti ooppera teemana, mutta niiltä osin oli parempi kuin oletin.

Kirja oli nopealukuinen ja “ihan ok” eli luin sen loppuun asti, muttei ole aihetta kehua enempää. Rentoa kesäkirjaa etsiville voi ehkä suositella, muttei dekkaria etsiville. Mari A. ei myöskään ollut innostunut tästä.

Helsingin Eläinmuseo / Helsingfors Naturhistorisk museet

Huh, nyt kerkisin näpytellä muutaman postauksen vaihteeksi! Tällä kertaa juttu muutaman viikon takaisesta museokäynnistä, ensi viikolle laitan ainakin jonkun kirjajutun.

 photo elaumlinmuseo 1_zpsmrlnbaag.jpg

Virallisesti museon nimi on Luonnontieteellinen keskusmuseo, johon kuuluu myös kasvitieteellinen puutarha, mutta kävin nyt vaan siellä eläinosastolla. Perinteisesti tämä on ollut yksi suosikkimuseoistani Helsingissä. Viime kerrasta oli kuitenkin ihan liikaa aikaa, niin nyt piti päästä käymään. Ei siis mitään hajua, että koska olen käynyt viimeksi, kai kuitenkin rempan jälkeen ja sekin loppui jo 2008….

Näyttelyssä oli seuraavia teemoja: maailman eläimiä, Suomen luonto, elämän synty (dinosauruksia yms.), talon historia ja vaihtuvana vähän ilmastonmuutosta (eli jääkausia!). Vaihtuva näyttely ei ollut toteutukseltaan niin hyvä kuin olisi voinut olla, mutta tärkeintä oli nähdä mammutit. Tällä kertaa en jaksanut innostua paleontologiaosastosta, vaan keskityin muuhun. Edellisen kerran jälkeen on tullut käytyä useammassa muussa luonnontieteellisessä museossa, niin pakostakin tuli vertailtua niihin ja kyllä tämä pärjää muille oikein hyvin. Tykkään siis edelleenkin! Museolla on ehkä vähän lapsimestan imago, mutta soveltuu siis oikein hyvin myös aikuisille.

Museo tuli viime vuonna museokorttilistalle, niin seuraavaa kertaa en enää odottele vuosia, vaan käyn uudestaan joskus pian. Kasvitieteellinenkin tuli juuri listalle, niin seuraavaksi rupean käymään myös siellä koko ajan.


 photo elaumlinmuseo 3_zpsuab6qafk.jpg

Officielt museet heter Naturhistorisk centralmuseet, som består av “djurmuseet” och botaniska trädgården. Nu besökte jag bara djuravdelningen. Den här har varit en av mina favoritmuseer i Helsingfors, men det sista besöket var alltför länge sedan.

Nuvarande utställningar presnterar världens djur, finländsk natur, livets början (dinosaurier osv.), husets historia och som tillfällig utställning var klimatförändringen (istider!). Den tillfälliga utställningen var inte förverkligats så bra, men den viktigaste saken var att se mammuter. Jag orkade inte koncentrera till paleontologiavdelningen just nu, så kollade noggrannare allt annat. Efter den sista gången har jag besökt flera andra naturhistoriska museer och den här klarar bra i jämförelse med de andra. Jag tycker alltså fortfarande!

Detta är en bra plats för barnfamiljer, men jag kan rekommendera även för vuxna. Om man besöker Helsingfors, det här är alltså en av bästa museer i staden.

Café TinTin Tango

 photo tin tin tango_zpsqbsyips6.jpg

Löysin joskus viime vuonna uusia kahvilavaihtoehtoja googlatessani töölöläisen TinTin Tangon, joka on kyllä periaatteessa aika klassikko, mutta silti mennyt itseltäni ohi.

Ykköstarjottava paikassa ovat erilaiset aamiaiset, joita on tarjolla koko päivän. Tämä on itsellenikin se ykkösasia enkä siksi ole tuolla koskaan mitään muuta syönyt, vaikka vaihtoehtojakin olisi. Lounasaikaan saisi keittoa tai salaattia, muuten on tarjolla perinteisiä kahvilajuttuja. Alkoholiakin saa ja kahvila on myöhään illalla auki eli tuonne voisi joskus mennä yksille.

Aamiaista on erihintaisia valmiita kokoonpanoja, joiden täsmälliseen sisältöön ei siis voi itse käytännössä vaikuttaa tai hakea lisää syötävää. Kuvassa on 10,60 euroa maksava Tango-aamiainen, joka on se yleisin valitsemani. Valikoimasta löytyy myös saman hintaluokan vähän erilainen kasvisversio, muut on halvempia ja vähän pienempiä. Ruoka ei ole siis mitenkään erikoista tai luksusta, mutta mä tykkään, koska jumitan normaalisti muutenkin mielelläni tutuissa vaihtoehdoissa. Ja parasta siis myös se, ettei tarvi olla mihinkään tiettyyn kellonaikaan paikalla, kun oman aamiaislautasensa saa mihin kellonaikaan vaan.

Hauskana yksityiskohtana sen verran, että ravintolassa soiva musiikki on tangoa ja vastaavaa vanhaa iskelmää. Taustamusiikki ei kuitenkaan onneksi ole liian lujalla, niin kuin joissakin muissa paikoissa tuppaa olemaan. Seinillä on Tintti-sarjakuvaan liittyviä tauluja eli siis jo kahvilan nimessä olevat molemmat elementit ovat nähtävissä ja kuultavissa.

Kesäkirja / Sommarboken

 photo sommarboken_zpsfizxpt9d.jpg

Tove Jansson: Kesäkirja
(luettu ruotsiksi)

Nyt on tosiaan ollut kiireitä töissä, niin lukeminen ja bloggaaminen ei ole ihan niin aktiivista kuin parhaimmillaan. Tartuin Kesäkirjaan pitkästä aikaa, lähestyvän kesän lisäksi kimmokkeena toimivat lukuhaasteet. Kirjassa kurkistetaan Sophian, isän ja isoäidin elämään kesäisessä saaristossa. Luvut ovat lyhyitä erillisiä kertomuksia ja tämän voikin periaatteessa nähdä myös novellikokoelmana. Tämä oli tosi rauhoittavaa hyvän mielen luettavaa ja erittäin hyvä valinta kesäkirjaksi. (Kuvassa myös yksi suosikki-muumimukeistani!)


Tove Jansson: Sommarboken
(Schildts & Söderströms 2014)

Jag har haft bråttom i arbete, så jag inte har hunnit läsa och blogga så aktivt som vanligt. Det är länge sedan när jag läste Sommarboken sist. Sommaren är här snart och jag behövde en bok för två läsutmaningarna, så nu var det dags för läsa boken igen.  Här följer man Sophias, fars och farmors liv i den somriga skärgården. Kapitel är korta och fristående, så man kan även räkna denna som en novellsamling.  Boken var lugnande och en bra feelgood-roman och en bra val för sommarläsning. (I bilden finns det även en av mina favoritmuminmuggar!)

Den finlandssvenska läsutmaningen: En inhemsk klassiker med bokstaven A i titeln eller i författarens namn
Kaosutmaning 2017: En somrig bok

Disney-mukikokoelmani

Tämä on taas niitä kertoja, kun postauksen aiheena on ihan jotain muuta kuin kirjoja tai matkailua. Koska Sanle postasi taannoin omasta Disney-mukikokoelmastaan, päätin tehdä itse saman. Suurin osa näistä on hankittu erilaisilta kirppiksiltä, hintahaitari on muistaakseni ollut siinä 0,5-4 euroa. Sen verran vinkkaan myös, että varsinkin Koivukylän kierrätyskeskuksessa Vantaalla tuntuu olevan Disney-mukeja tarjolla todella usein, tosin useimmin kuitenkin Nalle Puhia tai Mikkiä & Minniä eli vain harvemmin jotain erikoisempaa.

 photo marie_zpskicrpmwz.jpg

Marie on näistä mukeistani ainoa uutena ostettu. Ostin sen reilu vuosi sitten Disney Storesta Tukholmasta tarjouksesta, mutten enää yhtään muista hintaa. Tämä ei ole ainakaan vielä päässyt säännölliseen arkikäyttöön, koska en vaan raaski tätä käyttää.

 photo planes_zpsmehbqzak.jpg

Planes löytyi Fidalta 50 sentillä. Piti saada töihin joku halpa, mutta kiva muki, jonka mahdollisella hajoamisella ei kuitenkaan olisi väliä. Tämä täytti nuo kaikki kriteerit. Oon sen verran sähläri, että katotaan että onko tämä enää syksyllä ehjänä, kun töissä on enempi riskipaikkoja hajoamiselle. :D

 photo nalle puh_zps2w70addo.jpg

Tämä Nalle Puh oli sen verran söpö, että se oli pakko saada vaikken tällaisia pieniä kuppeja yleensä käytäkään (näyttää kuvassa isommalta kuin mitä oikeasti on). Nyt tässä postausta kirjoittaessani tosin aloin miettiä, että mikä ihme älynväläys oli ostaa tämä. :D

 photo hunny_zpsmzz6gyc6.jpg

Oslosta löytyi paikalliselta Pelastusarmeijan kirpputorilta tämä Nalle Puh, jonka hinta oli siinä parin euron nurkilla. Alun perin tämä on ilmeisesti Disneylandista hankittu.

 photo ihaa_zps58exxrvh.jpg

Mulla ei juurikaan ole mitään jättimukeja, niin sattui hyvin, kun löysin tämän Ihaan. Väri on myös tosi kiva. Tämä taitaa olla hankittu alun perin Disney Storesta, itse löysin Kierrätyskeskuksesta. Toistaiseksi tämä on ollut todella paljon käytössä, niin täytyy pitää silmät auki, jos osuisi vastaan joku toinen Disney-teemainen jättimuki.

 photo prinsessat_zpswukxg6en.jpg

 photo prinsessa 1_zps1owdqzfs.jpg

Vaaleanpunainen prinsessamuki löytyi viime kesänä Hämeenlinnan konttitorilta eurolla ja tummemman punainen Kierrätyskeskuksesta neljällä eurolla. Näitä vastaavia voisinkin muuten ehkä haluta joskus lisää, jos niitä vastaan osuu.

 photo dalmatialaiset_zpsohudsyks.jpg

101 dalmatialaista oli joskus lapsena mun suosikkilistan kärkipäässä sekä kirjana että elokuvana. Molemmat mukit on Kierrätyskeskuksesta. (Olin niin innoissani kuvaamisesta, että unohdin tiskata juuri käytössä olleen mukin, krhm.)

 photo nallepuhit_zpsukfbvva6.jpg

Nämä Nalle Puhit on Kierrätyskeskuksesta kanssa. Molemmat on tiiviissä arkikäytössä, kun ne oli kivempia kuin mun normaalimukit, muttei niin kivoja tai arvokkaita, että haluaisin kuitenkaan säästellä niitä. Jompikumpi varmaan lähtee töihin kohta.

Kirjamatkailua Suomessa

Popot pogoillen -Anna kyseli taannoin Twitterissä ja blogissaan erilaisista kirjamatka-jutuista. Jo blogini nimi tavallaan velvoittaa vastaamaan. (Nimi lähti alkujaan siitä, että pidän kirjoista ja matkailusta molemmista. Nyt ehkä houkuttelisi vaihtaa se joksikin muuksi.)

 photo lentokentt2.jpg

Blogissa on näkynyt jo aika monta romaania, joissa on tavalla tai toisella hyvä matkafiilis eli kuvausta myös tapahtumaympäristöstä. Valitsin tähän viisi kappaletta sellaisia, joista en ole blogannut:

  1. Juhani Aho: Rautatie. Kirja kertoo 1800-luvun puolivälistä, kun Suomessa avattiin ensimmäinen junanrata. Maalaispariskunta kuulee ensin ihmejuttuja siitä ja sen jälkeen on pakko mennä testaamaan.
  2. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran. En ole muita Westön romaaneja lukenut vielä, vaikka tästä tykkäsinkin paljon. Historiallisena romaanina tämä oli hyvä, ympäristönä 1900-luvun alun Helsinki.
  3. Pirkko Arhipan romaanit. Nämä on dekkareita, joissa monessa liikutaan Turun ja Naantalin seudulla. Satunnaiseen dekkarinälkään nämä ovat olleet hyviä, ei liian jänniä ja sopivan viihdyttäviä. Täytyy muistaa yrittää blogata jostain seuraavasta, muutama on vielä lukematta.
  4. Arto Paasilinna: Herranen aika. Paasilinnalla on itse asiassa useampi kirja, joissa retkeillään pitkin ja poikin. Tässä valitsemassani liikutaan Helsingissä. Kirjan ideana on yllättäen kuolleen miehen uusi elämä henkiolentona maan päällä.
  5. Anni Blomqvist: Myrskyluodon Maija -sarja. Kirjat sijoittuvat kirjailijan kotiseudulle Ahvenanmaalle. Suomalaisen saariston kuvauksena nämä on ihan ykkösiä ja tekisi joskus mieli lähteä käymään tuonne keskelle merta. Helsinkiin on tulossa teatteriversio ensi syksynä, yhtään en ole aikaisemmin nähnyt.

 photo hiekkamuumit_zpsaa58634e.jpg

Seuraavaksi sitten viisi oikeaa matkakohdetta kirjanystävälle Suomesta:

  1. Lauri Viita -museo. (Tampere / kotisivut) Täällä en ole vielä koskaan käynyt enkä Lauri Viitaakaan lukenut, mutta molemmat ovat olleet listalla jo puoli ikuisuutta. Perinteisesti nämä vanhat kotimuseot ovat kuitenkin olleet omasta mielestäni kiinnostavia riippumatta siitä, kuka siellä on asunut.
  2. Juhani Ahon museo. (Iisalmi / kotisivut) Juhani Aho on yksi suomalaisista suosikki-klassikkokirjailijoistani. Siksi tämä roikkuu omalla listallani.
  3. Muumimuseo. (Tampere / kotisivut) Ennen Tampereella oli Muumilaakso kirjaston alakerrassa, mutta nyt se on suljettu ja kesäkuussa ollaan avaamassa uusi Muumimuseo Tampere-taloon. Käsitin, että tässä on kuitenkin suuri osa samaa tavaraa, mitä oli esillä jo vanhassa paikassa.
  4. Tove Jansson -kävely. (Helsinki / linkki) Tästä oli toinenkin versio, mutta sitä ei enää saa lukea maksuttomasti. Siksi linkkaan vain tuohon Tove Jansson -seuran tekemään Pikku Toven koulumatkaan.
  5. Tampereen kulttuuriraitit. (linkki) Osa ei ole kirjallisista aiheista, mutta eri kirjoihin ja kirjailijoihin liittyviä on useita: Tiina-sarja, Väinö Linna, Juice Leskinen jne. Olen itse kiertänyt läpi aikanaan Juicen ja arkkitehtuurikierroksen, mutta noi toiset on ikuisella suunnitelmalistalla. Hauska tapa tutustua kaupunkiin ja historiaan. (Nyt kyllä pitää ladata/printata joku talteen, että on seuraavalle kerralle ohjelmaa.)

Tykkään muumeista, niin molemmat kuvat aiheeseen liittyen; eka lentokentällä ja toka Porvoossa, kumpikin muutama vuosi sitten.

Luontoretki: Suurisuo (Janakkala)

 photo suurisuo 5_zpsejwartvr.jpg

Tämä oli taas näitä satunnaisia nettibongauksia: kaivelin vaan jostain jonkun uuden luontoretkikohteen. Suurisuo on Janakkalassa Hämeessä sijaitseva Natura-alue, joka on nimensä mukaisesti suota ja sitäkin löytyi useampaa erilaista.

Alueella kulki luontopolku pitkospuita pitkin. Rastien tietoja ei paikan päällä ollut, vaan niihin liittyvät tekstit piti lukea netistä puhelimella tai printatakin olisi voinut, jos olisi etukäteen tajunnut. Lintutorni oli vähän sivussa polulta ja kiivettiin sinnekin, mutta eipä sieltä nyt ihan hirveästi minnekään näkynyt. Kävelymatkaa oli joku 2-3 km, meiltä siihen meni noin 1,5 tuntia. Viime vuosina olen tykännyt eniten juuri näistä suoalueista, niin tämä oli just kiva paikka – varsinkin kun alue oli tosi monipuolinen. Lintujen osalta oli aika hiljainen paikka, kun on kumminkin ollut sen verran kylmää vielä ja kasvien osalta on vähän aikaista.

 photo suurisuo 7_zps5mv3quok.jpg

Tämä ei sitten sovellu lastenvaunujen tms. kanssa liikkuville, lisäksi pitkospuilla saattaa olla vettä enempikin tiettyinä vuodenaikoina. Sijainniltaan tämä oli myös hivenen hankalassa paikassa ja piti olla tarkkana, että löydettiin perille (= oikea liittymä motarilta ja oikea sivutie varsinaiselta tieltä). Autolla pitää käytännössä mennä, kun bussiyhteydet ei tuolla ole kovin hyvät. Luontopolun rastien tiedot ja lähestymisohjeet löytyy täältä.

Löysin Facebookista Luontohaaste-sivun, josta tulee oma uusi projektini seurata juttuja. Tämän viikon haaste oli päiväretki jossain uudessa luontokohteessa ja tämä oli suorituksena.

Kirja: Jaguaarin voima

 photo jaguaarin voima 2_zps4b8yhotr.jpg

Anders C. Krogh: Jaguaarin voima – Vuosi Amazonian sademetsässä
(Bazar 2009 / Kääntäjä: Sanna Manninen)

Kirjan kirjoittaja, norjalainen parikymppinen nuori mies lähtee vuosituhannen vaihteessa toteuttamaan lapsuuden haavettaan sademetsässä asumisesta. Hän matkustaa Peruun Amazonin alueelle, tutustuu siellä paikallisiin ihmisiin ja lähtee viidakkoon asumaan eristyksissä elävän matses-kansan pariin. Krogh toteaa, ettei kannata jäädä lopullisesti viidakkoon, vaikka se alkuperäinen suunnitelma olikin ja jatkoi sitten Norjassa työskentelyä jossain sademetsäjärjestössä.

Jos kirja käsittelee viidakkoja, löytöretkeilyä ja tuntemattomia kansoja, niin meikäläinen innostuu varmasti – niin tässäkin tapauksessa. Tämä on joku lapsesta asti ollut juttu, että kyseiset teemat kiinnostaa aina ja vielä edelleenkin tuntuu irtoavan uutta tietoa kirjoista. Kirjoitustyyli oli suht kevä ja vetävä, vaikkei tarkemmat aiheet sitä ihan koko aikaa olleetkaan. Tämä oli myös uskonnollisen lähetystyön vastainen: se tuhoaa alkuperäisen kulttuurin, esim. jaguaarin palvomisen, tuo länsimaisen maailman kansojen luokse eikä anna heidän enää itse valita tapojaan. Kirjoittaja itse ei kuitenkaan ole siellä käännyttämässä, vaan yritti aidosti oppia tapoja ja sulautua joukkoon, vaikka onkin gringo.

Krogh ei ollut ainakaan kirjan ilmestymiseen mennessä käynyt matsesien luona uudestaan. Tässä olis nyt ilmiselvä paikka jatko-osalle! Vastaavia kirjoja löytyy Sabine Kueglerilta ja  Corinne Hofmannilta, joissa siis valkoinen ihminen asuu jonkin aikaa jonkun alkeellisemmissa oloissa viihtyvän kansan luona.