Kirja: Valasratsastaja

 photo valasratsastaja_zpssp1zdobp.jpg

Witi Ihimaera: Valasratsastaja
(Like 2003, kääntäjä: Mervi Hietamäki, kansi: Eliza Karmasalo)

Valasratsastaja sijoittuu Uuteen-Seelantiin maorien pariin. Suvun päällikkönä toimiva isoisä ei tykkään, kun ensimmäinen lapsenlapsi olikin tyttö, koska tiettyjä perinteitä siirretään vain pojille. Myös valaat ovat olleet perinteisesti tärkeitä yhteisölle. Kirja on suurimmaksi osaksi kertomus perhesuhteista ja perinteistä.

Hankin kirjan aikanaan uutena elokuvan nähtyäni ja luinkin sen silloin, mutten muista mitä tykkäsin. Elokuvasta muistan tykänneeni, mutta siitä hankkiuduin eroon jo aikaa sitten, niin en tullut sitä katsoneeksi tässä samalla kertaa. Nyt kaivoin kirjan esiin vuosien tauon jälkeen, mutten enää tavoittanut sitä samaa fiilistä kuin mitä elokuvasta aikanaan.

En ole ihan varma, että eikö tämä vain toimi kirjana vai onko tässä mennyt liian monta vuotta eli enkö vaan enää tykkää tällaisista kirjoista. Jos alkuperäiskansat tai Uusi-Seelanti kiinnostaa, sitten tämä kannattaa lisätä lukulistalle – ei ehkä muuten. Pelkän tarinan vuoksi en tätä suosittele, koska ei tämä nyt kuitenkaan ollut niin hyvä, viihdyttävä, ajatteluttava tai muuta vastaavaa.

Mumin kaffe

Muumikahviloita on ilmestynyt Helsingissä Töölöön, Stockalle ja Kruununhakaan. Vanhana muumifanina oli pakko käydä testaamassa, valintana oli Töölössä sijaitseva.

 photo mumin kaffe 3_zpsriae2qnz.jpg

Kahvilat on auki 9-19 joka päivä eli aika luksusta viikonloppuisin, varsinkin sunnuntaisin. Periaatteessa kyseessä oli lapsiystävällinen paikka, mutta hintataso varmaan rajaa osan kävijöistä pois. Toisaalta ulkomaiset turistit on toinen iso ryhmä, jotka muumikahviloihin saattaa haluta. Omasta näkökulmasta tuo ei ollut sellainen, että tekisi mieli ottaa se vakiokahvilaksi aikuisporukalla. Kertakäynti tyydytti uteliaisuuden, kun samantyyppisen ruokavalikoiman saa muualtakin ja muumit taisivat riittää ekstrakivaksi vain täksi yhdeksi kerraksi.

 photo mumin kaffe 1_zps3onh6kkj.jpg

Kahvilassa näkyivät muumit sisustuksessa ja astioissa. Kaakaota ainakin sai muumi-brändättyä, niin olisikohan teetäkin sitten saanut… Hintataso oli siis aika kallis, esim. kakkupalat oli 7 euron luokkaa. Valitsin itse 3,5 euroa maksaneen korvapuustin ja neljän euron kaakaon.

Helsinki-risteily

 photo IMG_0491_zpssnya3om9.jpg

Ostin keväällä Offerillasta Royal Linen Helsinki sightseeing -risteilyn, kun sain sen suht halvalla. Kävin sitten kesäkuun alussa todella kylmänä ja sadekuuroisena päivänä risteilemässä. Ainakin laivassa oli tilaa, siellä oli vain muutama sitkeä turisti lisäkseni. Just risteilyn ajan selvisin kuivana yläkannella, mutta tuuli oli sen verran kova, että välillä piti käydä sisällä.

 photo IMG_0489_zpsyb3utrtx.jpg

Kyseessä oli ihan perusturistiristeily, joka liikkuu Helsingin edustalla: Kaivopuisto, Suomenlinna, Katajanokka ja muuta vastaavaa mahtui 1,5 tuntiin. Kesto oli omaan makuuni vähän liian pitkä, jos ei syö lounasta laivalla tai ole ensimmäistä kertaa Helsingissä. Jonkun vastaavan reitin olisi ehkä saanut mahtumaan tuntiinkin?

 photo IMG_0481_zpsuw1ayg64.jpg

Ääniselostukset olivat suomeksi ja englanniksi, paperilla olisi ollut lisää kielivaihtoehtoja. Kaltaiselleni jo ennestään tietoiselle Helsinki-turistille ei tullut kovinkaan paljoa uutta tietoa mistään. Kertakokemuksena tämä oli kuitenkin ihan kiva, mutta juuri tälle risteilylle tuskin menen enää uudestaan. Olen käynyt vuosia sitten kerran jonkun toisen firman saaristoristeilyllä ja voisin ottaa jokakesäiseksi tavaksi käydä aina jollain uudenlaisella Helsinki-risteilyllä.

 photo IMG_0467_zps973rnxzw.jpg

Laivalla olisi saanut jonkunlaista lounasruokaa myös muun syötävän lisäksi, mutta itse en edes katsonut ruokalistaa. Royal Line tekee myös jonkinlaisia illallisristeilyjä: toinen oli kieltolakiteemalla ja keisariteemainen suuntautui jonnekin Espoon suuntaan. Niitä harkitsin kokeilevani, mutta ehkä ensi kesänä sitten.

 photo IMG_0475_zpsktrflat9.jpg

Kirja: Virtanen ja vihreän leski

Kirjabloggaajat viettävät tällä viikolla dekkariviikkoa (lisää Yöpöydän kirjat -blogista) ja satuinkin viime viikolla lukemaan yhden sopivan kirjan, joka kelpaa blogiinkin esiteltäväksi.

 photo virtanen ja vihreaumln leski_zps7ii92qnc.jpg

Matti Almila: Virtanen ja vihreän leski
(Kustannus-Mäkelä 1985, kansi: Raimo Huittinen)

Almila on aika unohduksiin jäänyt dekkaristi, jonka teoksia julkaistiin joitakin kappaleita viimme vuosituhannella. Itsekin löysin hänen kirjojaan ihan sattumalta mökillä paikallisen kirjaston hyllystä, jossa on vielä muutakin vanhempaa esillä.

Tätä nimenomaista kirjaa en ollut vielä aikaisemmin tullut lukeneeksi. Kirja kertoo helsinkiläisestä rouvasta, jonka mies on häipynyt toisen matkaan. Samaan aikaan rikollisliiga on rahan tarpeessa ja heistä yksi laitetaan huijaamaan rahaa tältä naiselta vähän Auervaara-meiningillä.

Teemastaan huolimatta kirja oli kevyehkö ja viihdyttävä. Juoni on jossain määrin ennalta-arvattava, mutta se ei yleensä itseäni haittaa – ei siis nytkään haitannut. Tämä ei ole parhaita kirjailijan tuotoksia, mutta tykkäsin silti. Lisäkivana kirjassa oli myös useat tunnistettavat tapahtumapaikat, Helsinki-dekkareita ei ole tullut luettua vielä liikaa.

Tämä on taas niitä kirjoja, joka on periaatteessa dekkari, mutta sitten ei toisaalta kuitenkaan ole. Varsinaista dekkaria etsivälle tätä ei siis voi periaatteessa suositella, mutta itsellenihän taas tällaiset uppoavat oikein hyvin. Joissakin Almilan kirjoissa on siis dekkarielementtejä vielä enempi.

Kurjenrahkan kansallispuisto

 photo kurjenrahka 5_zpsnlhhpaox.jpg

Kurjenrahkan kansallispuisto oli yksi näistä järkevän ajomatkan päässä olevista luontokohteista, joka oli vielä käymättä. Käytin toukokuun lopussa yhden arkivapaan siellä vierailuun. Se sijaitsee Turun suunnalla, mutta suurin osa taisi olla virallisesti Pöytyän alueella (taas näitä pikkukuntia joista kukaan ei ole kuullutkaan koskaan!). Pääosin se on suota, osittain metsäisempää ja osittain avoimempaa, mutta puistossa on myös järvi, jonka ympäri pääsisi kiertämään.

Reittejä oli tarjolla erimittaisia sekä lyhyempää että pidempää patikointia haluaville. Se oli tosi hyvä juttu, että oli monipuoliset vaihtoehdot. Välillähän näillä soilla vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän… Kokonaan liikkumisrajoitettua aluettakaan ei ollut kovin montaa. Reitit oli merkitty maastoon eri tavalla kuin mitä kartoissa, niin oltiin vähän hukassa mikä tai miten tuolla kannattaisi kiertää. Lintutornille menevä reittikin paljastui sitten suljetuksi, niin ei päästy sinne, vaikka se oli alkuperäinen suunnitelma.

 photo kurjenrahka 8_zpsun4cp8tc.jpg

Viime aikojen luontoretkiin verrattuna oli ihan kummaa, kun tuolla oli enempi väkeä samaan aikaan: bussilastillinen lapsia ja muita retkeläisiä useampi porukka siihen lisäksi. Monessa luontokohteessa on tänä ja viime vuonna saanut kiertää aika rauhassa…. Oli kuitenkin kaunis kevätpäivä, niin ihmismäärä ei mikään ihme, mutta veikkaan tuon kyllä olevan suhteellisen suosittu paikka muutenkin.

Bussilla pääsisi melkko lähelle, mikä on aika luksusta. Virallinen telttailupaikkakin oli. Tuo oli sen verran kiva paikka, että tulee varmaan mentyä joku kerta uudestaan.

Kirja: Aamu meren rannalla / Bok: En morgon vid havet

Taitaa olla tämän blogin ensimmäinen runokirja esittelyssä nyt (en oikein ole runoihminen, vaikka sitkeästi yritän). Den finlandssvenska läsutmaningenin takia piti tarttua uudehkoihin runoihin ja helpoin valinta oli hakea joku lukematta jääneistä Claes Anderssonin kirjoista. Valintani oli kokoelma Aamu meren rannalla ruotsinkielisenä versiona En morgon vid havet (Schildts & Söderströms 2015).

Luin kirjan aika nopeasti enkä jäänyt pohtimaan tekstejä sen tarkemmin. Hyvä fiilis tästä jäi silti. Anderssonin runot on periaatteessa runoutta sieltä helpommasta päästä ja olen lukenut niitä useamman kirjan verran. En siltikään osaa kirjoittaa mitään järkevää tai analysoida lukemaani. Elina osasi, niin sieltä voi käydä lukemassa tarkemmin.


Jag har inte skrivit här om dikter, eftersom jag inte är en diktmänniska fast jag försöker vara en. Uppgiften för mai i den finlandssvenska läsutmaningen var att läsa någon nyare diktsamling och det lättaste alternativet var att läsa Claes Andersson. Jag valde samlingen En morgon vid havet (Schildts & Söderströms 2015) som jag inte har läst tidigare.

Jag läste boken ganska snabbt och började inte fundera texter noggrannare, men boken kändes ändå bra. Anderssons dikter är i princip ganska lätt lyrik och jag har läst flera av hans samlingar. Ändå kan jag inte analysera vad jag läst och skriva mera.

Kirja: Viisitoista metriä vasempaan

 photo 15 m vasempaan_zpsozskyv9f.jpg

Antti Tuuri: Viisitoista metriä vasempaan
(Otava 1998, kansi: Hannu Taina)

Kirja hyppäsi vastaan jossain kirjojenkierrätyshyllyssä ja koska yritän lukea läpi Antti Tuurin tuotantoa, niin pakkohan se oli mukaan ottaa.

Päähenkilönä on myyntimies, joka lähtee Saksaan kauppaamaan erään suomalaisen kirjailijan teosta, jonka menekki maassa on ollut heikkoa. Laivamatkalla Saksaan hän tutustuu myös yhteen tyttöön ja kolmeen metsuriin, joiden kanssa seikkaillaan maassa eri paikoissa yhdessä ja erikseen.

Tämä on julkaistu ensimmäistä kertaa 80-luvulla. Tuurin tyyli ei ollut tässä vaiheessa niin yksinkertaiseksi hiottua kuin uudemmassa tuotannossa ja tämä on ehkä omaan makuuni parempaa tyyliä. Kirjaan oli keksitty kiinnostava idea, vetävä juoni ja hyviä henkilöhahmoja. Olisi mennyt paksumpikin kirja samalla vaivalla….

Jostain syystä tämä on tainnut jäädä aika unohduksiin (mutta ei Tuuri kyllä muutenkaan mikään hillitön blogihitti ole). Toistaiseksi lukemistani tämä oli sieltä parhaasta päästä. Suositus kirja-alasta, Saksasta tai matkaromaaneista kiinnostuneille.

Luontoretkikohteita Etelä-Suomesta

Tänään vietetään yhtä Suomen juhlavuoden luonnonpäivistä teemalla “villiinny keväästä”. Sen kunniaksi esittelen muutaman kivan eteläsuomalaisen luontoretkikohteen, joista en ole aikaisemmin blogannut.

Puistovuori, Hanko

 photo hanko puistovuori 3_zpslubaohqn.jpg

Tämä oli päiväretkellä yllättäen löydetty pieni ulkoilualue. Siellä on vanha kylpylävieraita varten tehty polku, joka kiertää metsässä ja kalliolla. Hauskoina yksityiskohtina reitin varrella on entinen lepo- ja tanssipaikka tasaisella kalliolla, sota-aikaisia rakennelmia ja hivenen piilossa oleva hiidenkirnu. Bonuksena vielä kiva näköala merelle vähän korkeammalta kuin viereinen ranta.

Lisää infoa ja kuvia: Retkipaikka.fi

Tullisaaren puisto, Helsinki

 photo tullisaari 13_zps7tfpkpox.jpg

Kävin viime syyskuussa Laajasalossa Tullisaaren puistossa tutustumassa. Osa siitä on luonnonmetsän tyyppistä ja osa rakennettua puistoa. Halusin jakaa muutaman kuvan täällä, kun ulkoilupaikkana tuo oli todella hyvä, samoin historiallisena puistona.

Luin paikasta alun perin Bo Lönnqvistin kirjasta Kartanot ja rusthollit Helsingin seudulla (Schildts 2009). Siellä on sijainnut kartano, jolla on ollut useita omistajia. Yksi viimeisistä oli kauppaneuvos Henrik Borgström 1800-luvulla ja hänen jälkeläisensä lahjoittivat alueen Helsingin kaupungille puistoksi vuonna 1906. Kartanon päärakennus paloi vuonna 1958 ja sen paikka on merkitty puistoon kivillä. Puistossa on jäljellä huvila, joka rakennettiin 1800-luvun puolivälissä Borgströmin tyttärelle. Taloa kutsutaan nykyisin kuitenkin Aino Acktén huvilaksi, kun tämä asui siellä pari vuotta 1900-luvun alkupuolella.

Lisää infoa: Vihreätsylit.fi

Malminkartanonhuippu, Helsinki

 photo IMG_2483_zpsmo7isbb7.jpg

Malminkartanonhuippu on Pohjois-Helsingissä sijaitseva kaupungin korkein kohta, toki keinotekoinen sellainen (mäki on rakennettu aikanaan ylijäämamaista). Sieltä on hyvät näköalat koko pääkaupunkiseudun yli. Ylös vie noin 400-askelmaiset raput ja monet käyvät siellä vetämässä kuntotreeniä. Myös maastopyöräilijät käyvät rinteissä ajelemassa ja talvella paikka on hyvä pulkkamäki. Tämä on yksi suosikki-lenkkeilypaikkani ja uutena vuonna tuo on yksi parhaista paikoista mennä katsomaan raketteja. Viereen pääsee bussilla ja autolla viereen, jos joku haluaa tulla vähän kauempaa.

Hattelmalanharju, Hämeenlinna

 photo hattelmalanharju 1_zpso1jbabyr.jpg

Tämä on niitä paikkoja, joihin ei ole yleensä koskaan tullut pysähdyttyä, vaikka ohi on ajettu noin miljoona kertaa. Viime syksynä oli pakko sitten kerran pysähtyä…. Hattelmalanharju on luontokohde melko lähellä Hämeenlinnan keskustaa ja motarilta on erittäin lyhyt matka koukata tuonne ohikulkumatkalla. Siellä on näköalatasanne, josta näkee kaupungin keskustaan päin ja sitten luonnonsuojelualue, jossa kasvaa pähkinäpensaita ja muita lehtomaisia kasveja. Kuvassa paikka näyttää ehkä vähän ankealta pusikolta, mutta siellä meni kyllä selviä polkuja ja harjuympäristöön tutustuminen oli vaihtelun vuoksi kiinnostavaa.

Kirja: Ensi-iltahuvit

Lauriina Vilkkonen: Ensi-iltahuvit
(WSOY 2005, kansi: Elina Warsta)

Kirjan tapahtumaympäristö on Savonlinnan kaupunki juuri ennen oopperajuhlia, kun uuden kotimaisen oopperan treenit ovat menossa. Teemoina oli musiikkia, ihmissuhdepyöritystä ja vähän mysteerinpoikasta.

Periaatteessa tämä oli niin kuin Outi Pakkasen tuotanto, mutta silti paljon huonompi. Jostain syystä kirjan löytää kirjastosta dekkariosastolta, vaikka viihteeseen sopisi parempi. Ennakkoon vähän pelotti ooppera teemana, mutta niiltä osin oli parempi kuin oletin.

Kirja oli nopealukuinen ja “ihan ok” eli luin sen loppuun asti, muttei ole aihetta kehua enempää. Rentoa kesäkirjaa etsiville voi ehkä suositella, muttei dekkaria etsiville. Mari A. ei myöskään ollut innostunut tästä.

Helsingin Eläinmuseo / Helsingfors Naturhistorisk museet

Huh, nyt kerkisin näpytellä muutaman postauksen vaihteeksi! Tällä kertaa juttu muutaman viikon takaisesta museokäynnistä, ensi viikolle laitan ainakin jonkun kirjajutun.

 photo elaumlinmuseo 1_zpsmrlnbaag.jpg

Virallisesti museon nimi on Luonnontieteellinen keskusmuseo, johon kuuluu myös kasvitieteellinen puutarha, mutta kävin nyt vaan siellä eläinosastolla. Perinteisesti tämä on ollut yksi suosikkimuseoistani Helsingissä. Viime kerrasta oli kuitenkin ihan liikaa aikaa, niin nyt piti päästä käymään. Ei siis mitään hajua, että koska olen käynyt viimeksi, kai kuitenkin rempan jälkeen ja sekin loppui jo 2008….

Näyttelyssä oli seuraavia teemoja: maailman eläimiä, Suomen luonto, elämän synty (dinosauruksia yms.), talon historia ja vaihtuvana vähän ilmastonmuutosta (eli jääkausia!). Vaihtuva näyttely ei ollut toteutukseltaan niin hyvä kuin olisi voinut olla, mutta tärkeintä oli nähdä mammutit. Tällä kertaa en jaksanut innostua paleontologiaosastosta, vaan keskityin muuhun. Edellisen kerran jälkeen on tullut käytyä useammassa muussa luonnontieteellisessä museossa, niin pakostakin tuli vertailtua niihin ja kyllä tämä pärjää muille oikein hyvin. Tykkään siis edelleenkin! Museolla on ehkä vähän lapsimestan imago, mutta soveltuu siis oikein hyvin myös aikuisille.

Museo tuli viime vuonna museokorttilistalle, niin seuraavaa kertaa en enää odottele vuosia, vaan käyn uudestaan joskus pian. Kasvitieteellinenkin tuli juuri listalle, niin seuraavaksi rupean käymään myös siellä koko ajan.


 photo elaumlinmuseo 3_zpsuab6qafk.jpg

Officielt museet heter Naturhistorisk centralmuseet, som består av “djurmuseet” och botaniska trädgården. Nu besökte jag bara djuravdelningen. Den här har varit en av mina favoritmuseer i Helsingfors, men det sista besöket var alltför länge sedan.

Nuvarande utställningar presnterar världens djur, finländsk natur, livets början (dinosaurier osv.), husets historia och som tillfällig utställning var klimatförändringen (istider!). Den tillfälliga utställningen var inte förverkligats så bra, men den viktigaste saken var att se mammuter. Jag orkade inte koncentrera till paleontologiavdelningen just nu, så kollade noggrannare allt annat. Efter den sista gången har jag besökt flera andra naturhistoriska museer och den här klarar bra i jämförelse med de andra. Jag tycker alltså fortfarande!

Detta är en bra plats för barnfamiljer, men jag kan rekommendera även för vuxna. Om man besöker Helsingfors, det här är alltså en av bästa museer i staden.