Disney-mukikokoelmani

Tämä on taas niitä kertoja, kun postauksen aiheena on ihan jotain muuta kuin kirjoja tai matkailua. Koska Sanle postasi taannoin omasta Disney-mukikokoelmastaan, päätin tehdä itse saman. Suurin osa näistä on hankittu erilaisilta kirppiksiltä, hintahaitari on muistaakseni ollut siinä 0,5-4 euroa. Sen verran vinkkaan myös, että varsinkin Koivukylän kierrätyskeskuksessa Vantaalla tuntuu olevan Disney-mukeja tarjolla todella usein, tosin useimmin kuitenkin Nalle Puhia tai Mikkiä & Minniä eli vain harvemmin jotain erikoisempaa.

 photo marie_zpskicrpmwz.jpg

Marie on näistä mukeistani ainoa uutena ostettu. Ostin sen reilu vuosi sitten Disney Storesta Tukholmasta tarjouksesta, mutten enää yhtään muista hintaa. Tämä ei ole ainakaan vielä päässyt säännölliseen arkikäyttöön, koska en vaan raaski tätä käyttää.

 photo planes_zpsmehbqzak.jpg

Planes löytyi Fidalta 50 sentillä. Piti saada töihin joku halpa, mutta kiva muki, jonka mahdollisella hajoamisella ei kuitenkaan olisi väliä. Tämä täytti nuo kaikki kriteerit. Oon sen verran sähläri, että katotaan että onko tämä enää syksyllä ehjänä, kun töissä on enempi riskipaikkoja hajoamiselle. :D

 photo nalle puh_zps2w70addo.jpg

Tämä Nalle Puh oli sen verran söpö, että se oli pakko saada vaikken tällaisia pieniä kuppeja yleensä käytäkään (näyttää kuvassa isommalta kuin mitä oikeasti on). Nyt tässä postausta kirjoittaessani tosin aloin miettiä, että mikä ihme älynväläys oli ostaa tämä. :D

 photo hunny_zpsmzz6gyc6.jpg

Oslosta löytyi paikalliselta Pelastusarmeijan kirpputorilta tämä Nalle Puh, jonka hinta oli siinä parin euron nurkilla. Alun perin tämä on ilmeisesti Disneylandista hankittu.

 photo ihaa_zps58exxrvh.jpg

Mulla ei juurikaan ole mitään jättimukeja, niin sattui hyvin, kun löysin tämän Ihaan. Väri on myös tosi kiva. Tämä taitaa olla hankittu alun perin Disney Storesta, itse löysin Kierrätyskeskuksesta. Toistaiseksi tämä on ollut todella paljon käytössä, niin täytyy pitää silmät auki, jos osuisi vastaan joku toinen Disney-teemainen jättimuki.

 photo prinsessat_zpswukxg6en.jpg

 photo prinsessa 1_zps1owdqzfs.jpg

Vaaleanpunainen prinsessamuki löytyi viime kesänä Hämeenlinnan konttitorilta eurolla ja tummemman punainen Kierrätyskeskuksesta neljällä eurolla. Näitä vastaavia voisinkin muuten ehkä haluta joskus lisää, jos niitä vastaan osuu.

 photo dalmatialaiset_zpsohudsyks.jpg

101 dalmatialaista oli joskus lapsena mun suosikkilistan kärkipäässä sekä kirjana että elokuvana. Molemmat mukit on Kierrätyskeskuksesta. (Olin niin innoissani kuvaamisesta, että unohdin tiskata juuri käytössä olleen mukin, krhm.)

 photo nallepuhit_zpsukfbvva6.jpg

Nämä Nalle Puhit on Kierrätyskeskuksesta kanssa. Molemmat on tiiviissä arkikäytössä, kun ne oli kivempia kuin mun normaalimukit, muttei niin kivoja tai arvokkaita, että haluaisin kuitenkaan säästellä niitä. Jompikumpi varmaan lähtee töihin kohta.

Kirjamatkailua Suomessa

Popot pogoillen -Anna kyseli taannoin Twitterissä ja blogissaan erilaisista kirjamatka-jutuista. Jo blogini nimi tavallaan velvoittaa vastaamaan. (Nimi lähti alkujaan siitä, että pidän kirjoista ja matkailusta molemmista. Nyt ehkä houkuttelisi vaihtaa se joksikin muuksi.)

 photo lentokentt2.jpg

Blogissa on näkynyt jo aika monta romaania, joissa on tavalla tai toisella hyvä matkafiilis eli kuvausta myös tapahtumaympäristöstä. Valitsin tähän viisi kappaletta sellaisia, joista en ole blogannut:

  1. Juhani Aho: Rautatie. Kirja kertoo 1800-luvun puolivälistä, kun Suomessa avattiin ensimmäinen junanrata. Maalaispariskunta kuulee ensin ihmejuttuja siitä ja sen jälkeen on pakko mennä testaamaan.
  2. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran. En ole muita Westön romaaneja lukenut vielä, vaikka tästä tykkäsinkin paljon. Historiallisena romaanina tämä oli hyvä, ympäristönä 1900-luvun alun Helsinki.
  3. Pirkko Arhipan romaanit. Nämä on dekkareita, joissa monessa liikutaan Turun ja Naantalin seudulla. Satunnaiseen dekkarinälkään nämä ovat olleet hyviä, ei liian jänniä ja sopivan viihdyttäviä. Täytyy muistaa yrittää blogata jostain seuraavasta, muutama on vielä lukematta.
  4. Arto Paasilinna: Herranen aika. Paasilinnalla on itse asiassa useampi kirja, joissa retkeillään pitkin ja poikin. Tässä valitsemassani liikutaan Helsingissä. Kirjan ideana on yllättäen kuolleen miehen uusi elämä henkiolentona maan päällä.
  5. Anni Blomqvist: Myrskyluodon Maija -sarja. Kirjat sijoittuvat kirjailijan kotiseudulle Ahvenanmaalle. Suomalaisen saariston kuvauksena nämä on ihan ykkösiä ja tekisi joskus mieli lähteä käymään tuonne keskelle merta. Helsinkiin on tulossa teatteriversio ensi syksynä, yhtään en ole aikaisemmin nähnyt.

 photo hiekkamuumit_zpsaa58634e.jpg

Seuraavaksi sitten viisi oikeaa matkakohdetta kirjanystävälle Suomesta:

  1. Lauri Viita -museo. (Tampere / kotisivut) Täällä en ole vielä koskaan käynyt enkä Lauri Viitaakaan lukenut, mutta molemmat ovat olleet listalla jo puoli ikuisuutta. Perinteisesti nämä vanhat kotimuseot ovat kuitenkin olleet omasta mielestäni kiinnostavia riippumatta siitä, kuka siellä on asunut.
  2. Juhani Ahon museo. (Iisalmi / kotisivut) Juhani Aho on yksi suomalaisista suosikki-klassikkokirjailijoistani. Siksi tämä roikkuu omalla listallani.
  3. Muumimuseo. (Tampere / kotisivut) Ennen Tampereella oli Muumilaakso kirjaston alakerrassa, mutta nyt se on suljettu ja kesäkuussa ollaan avaamassa uusi Muumimuseo Tampere-taloon. Käsitin, että tässä on kuitenkin suuri osa samaa tavaraa, mitä oli esillä jo vanhassa paikassa.
  4. Tove Jansson -kävely. (Helsinki / linkki) Tästä oli toinenkin versio, mutta sitä ei enää saa lukea maksuttomasti. Siksi linkkaan vain tuohon Tove Jansson -seuran tekemään Pikku Toven koulumatkaan.
  5. Tampereen kulttuuriraitit. (linkki) Osa ei ole kirjallisista aiheista, mutta eri kirjoihin ja kirjailijoihin liittyviä on useita: Tiina-sarja, Väinö Linna, Juice Leskinen jne. Olen itse kiertänyt läpi aikanaan Juicen ja arkkitehtuurikierroksen, mutta noi toiset on ikuisella suunnitelmalistalla. Hauska tapa tutustua kaupunkiin ja historiaan. (Nyt kyllä pitää ladata/printata joku talteen, että on seuraavalle kerralle ohjelmaa.)

Tykkään muumeista, niin molemmat kuvat aiheeseen liittyen; eka lentokentällä ja toka Porvoossa, kumpikin muutama vuosi sitten.

Luontoretki: Suurisuo (Janakkala)

 photo suurisuo 5_zpsejwartvr.jpg

Tämä oli taas näitä satunnaisia nettibongauksia: kaivelin vaan jostain jonkun uuden luontoretkikohteen. Suurisuo on Janakkalassa Hämeessä sijaitseva Natura-alue, joka on nimensä mukaisesti suota ja sitäkin löytyi useampaa erilaista.

Alueella kulki luontopolku pitkospuita pitkin. Rastien tietoja ei paikan päällä ollut, vaan niihin liittyvät tekstit piti lukea netistä puhelimella tai printatakin olisi voinut, jos olisi etukäteen tajunnut. Lintutorni oli vähän sivussa polulta ja kiivettiin sinnekin, mutta eipä sieltä nyt ihan hirveästi minnekään näkynyt. Kävelymatkaa oli joku 2-3 km, meiltä siihen meni noin 1,5 tuntia. Viime vuosina olen tykännyt eniten juuri näistä suoalueista, niin tämä oli just kiva paikka – varsinkin kun alue oli tosi monipuolinen. Lintujen osalta oli aika hiljainen paikka, kun on kumminkin ollut sen verran kylmää vielä ja kasvien osalta on vähän aikaista.

 photo suurisuo 7_zps5mv3quok.jpg

Tämä ei sitten sovellu lastenvaunujen tms. kanssa liikkuville, lisäksi pitkospuilla saattaa olla vettä enempikin tiettyinä vuodenaikoina. Sijainniltaan tämä oli myös hivenen hankalassa paikassa ja piti olla tarkkana, että löydettiin perille (= oikea liittymä motarilta ja oikea sivutie varsinaiselta tieltä). Autolla pitää käytännössä mennä, kun bussiyhteydet ei tuolla ole kovin hyvät. Luontopolun rastien tiedot ja lähestymisohjeet löytyy täältä.

Löysin Facebookista Luontohaaste-sivun, josta tulee oma uusi projektini seurata juttuja. Tämän viikon haaste oli päiväretki jossain uudessa luontokohteessa ja tämä oli suorituksena.

Kirja: Jaguaarin voima

 photo jaguaarin voima 2_zps4b8yhotr.jpg

Anders C. Krogh: Jaguaarin voima – Vuosi Amazonian sademetsässä
(Bazar 2009 / Kääntäjä: Sanna Manninen)

Kirjan kirjoittaja, norjalainen parikymppinen nuori mies lähtee vuosituhannen vaihteessa toteuttamaan lapsuuden haavettaan sademetsässä asumisesta. Hän matkustaa Peruun Amazonin alueelle, tutustuu siellä paikallisiin ihmisiin ja lähtee viidakkoon asumaan eristyksissä elävän matses-kansan pariin. Krogh toteaa, ettei kannata jäädä lopullisesti viidakkoon, vaikka se alkuperäinen suunnitelma olikin ja jatkoi sitten Norjassa työskentelyä jossain sademetsäjärjestössä.

Jos kirja käsittelee viidakkoja, löytöretkeilyä ja tuntemattomia kansoja, niin meikäläinen innostuu varmasti – niin tässäkin tapauksessa. Tämä on joku lapsesta asti ollut juttu, että kyseiset teemat kiinnostaa aina ja vielä edelleenkin tuntuu irtoavan uutta tietoa kirjoista. Kirjoitustyyli oli suht kevä ja vetävä, vaikkei tarkemmat aiheet sitä ihan koko aikaa olleetkaan. Tämä oli myös uskonnollisen lähetystyön vastainen: se tuhoaa alkuperäisen kulttuurin, esim. jaguaarin palvomisen, tuo länsimaisen maailman kansojen luokse eikä anna heidän enää itse valita tapojaan. Kirjoittaja itse ei kuitenkaan ole siellä käännyttämässä, vaan yritti aidosti oppia tapoja ja sulautua joukkoon, vaikka onkin gringo.

Krogh ei ollut ainakaan kirjan ilmestymiseen mennessä käynyt matsesien luona uudestaan. Tässä olis nyt ilmiselvä paikka jatko-osalle! Vastaavia kirjoja löytyy Sabine Kueglerilta ja  Corinne Hofmannilta, joissa siis valkoinen ihminen asuu jonkin aikaa jonkun alkeellisemmissa oloissa viihtyvän kansan luona.

Kirja: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin

Nyt on taas se aika vuodesta kun työnteko haittaa harrastuksia, niin blogikin on ollut ja tulee olemaan vähän hiljaisempi. Tosin nyt pääsiäisen kunniaksi kerkisin vähän aloitella useampaa postausta, että jos vaikka saisin kohta jotain muutakin julkaisuun asti. Tällä kertaa yksi alkuvuodesta luettu kirja.

Romain Puertolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin (Otava 2014 / kääntäjä: Taina Helkamo)

 photo fakiiri_zpsfwwvu1n7.jpg

Kirjan nimestäkin voi jo päätellä erään tärkeän juonenkäänteen ja aavistella vähän, että mistä kirjassa muutenkin on kyse. Fakiiri lähtee Intiasta pariisiin ikeaan ostamaan tarjouksessa olevaa piikkimattoa. Hän jää kauppaan yöksi ja päätyy kaapin mukana ihan muualle. Kirjassa on siis pitkä kiertomatka Euroopassa, useita laittomia siirtolaisia ja fakiirin perässä oleva kiukkuinen taksikuski.

Tämä taitaa olla yksi viime vuosien suosikkikirjoistani. Tämä on eräänlainen veijaritarina ja sen tietynlainen huumori ei iske kaikkiin. Omalla Paasilinna-taustallani tämä oli just hyvä. Keveydestä huolimatta tässä on mukana se vakavampi teema: laittomien siirtolaisten asema yleensä ja paremman elämän toivossa tapahtuva maahanmuutto.

Kirjailijan toinen suomennettu kirja on vielä lukematta….

Luontoretki: Kopparnäs (Inkoo)

 photo kopparnaumls 7_zps6c1sn7y6.jpg

Kaverin kanssa saatiin ajatus siitä, että mennään ennakkoäänestämään jonnekin muualle kuin omiin lähikirjastoihin, niin kupongin mukana tulleesta listasta arvottiin Inkoo kohteeksi, koska siellä päin kumpikaan ei ollut käynyt ikuisuuteen. Koska samalla vaivalla kannatti tehdä jotain muutakin, niin pikaisella googlauksella kaivoin esiin yhden luontoretkikohteen, Kopparnäsin. Se on kunnan Kirkkonummen puoleisessa päässä merenrannalla.

 photo kopparnaumls 12_zpsde2avyfx.jpg

Paikka on mukava yhdistelmä kalliota, merta ja metsää. Metsässä ei ollut valmiita merkattuja polkuja tai kävelyreittejä, vaan tuolla meni pelkästään niemen kärkeen menevä autotie valmiina. Ei siis välttämättä paras lapsiperhekohde…. (Keittokatos ja huussi löytyy, jos sellaisia joku kaipaa.) Tykkäsin joka tapauksessa, tuonne täytyy lähteä vielä joskus uudestaan.

 photo kopparnaumls 3_zpsnatftenj.jpg

Kuskina ollut lintubongari-kaverini tykkäsi myös tosi paljon paikasta. Paikka oli tietyiltä osin parempi kuin läheinen Porkkalanniemi, vaikka kilometreissä olikin vähän kauempana. Plussana oli, että pääsee perille asti autolla kun täältä asti kerran lähtee, vaikka parkkipaikkojen riittävyys mietityttkin. Toinen hyvä puoli oli, että tuolla on enempi tilaa kalliolla, ettei kaikkien bongareiden tarvi seistä samassa kasassa. Lintujen kevätmuuton aikaan tuo on varmasti hyvä paikka, vaikka vähän epäilyttikin, että Porkkalassa saattaa silti nähdä vieläkin enempi lintuja.

 

Retkieväs: Skyr-rahkat

Yhteistyössä Hopottajat ja Skyr (= mainospostaus)

Hopottajat on suosittelumediaksi nimetty nettisivu, jota kautta pääsee testaamaan erilaisia juttuja, joista sitten kerrotaan oma mielipide eteenpäin. Omalle kohdalle kampanjoita on osunut ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Tällä kertaa testattavana oli uusia laktoosittomia Skyrejä ja halusin niistä kirjoittaa myös tänne, vaikka bloggaaminen ei tosiaan ole pakollista.

 photo skyr 1_zpsdtcys3ze.jpg

Skyrit on olleet muutaman vuoden ajan yksi mun suosikkieväistä missä tahansa. Toisaalta kyse on ihan käytännön asioista: purkki, sen koko ja mukana tuleva lusikka on olleet optimaalisia, mutta toisaalta taas sitten tykkään eri makuvaihtoehdoista (uuniomena on tällä hetkellä ykkönen!). Viime aikoina näitä on kuitenkin tullut syötyä harvemmin ihan vain hinnan takia, koska työttömänä ei ole ollut varaa.

Laktoosittomat ovat siis uutuuksia ja niitä on neljää eri makua: mango-meloni, vanhanajan vanilja, mansikka-banaani ja veriappelsiini. Kaksi ensimmäistä on sitä 2% rasvaa sisältävää sarjaa ja kaksi muuta rasvattomia. Nämä ovat gluteenittomia kuten melkein kaikki vanhatkin ja makeutettu makeutusaineilla. Ennakkoon veikkasin vaniljan olevan paras, mutta loppujen lopuksi tykkäsin eniten veriappelsiinista ja mango-melonista, joita en siis hedelminä tykkää yleensä syödä. :D Mansikka-banaani oli kohtuullista sekin ennakko-oletuksiini nähden, kun banaani ei maistunut siinä juurikaan.

 photo skyr 2_zps5jydpn8f.jpg

Ravintosisältö näissä (kuten muissakin Skyreissä) on lähes samaa linjaa kuin maustamattomassa rahkassa, jota en ainakaan itse tykkää syödä pelkästään. Maksan siis  mielummin vähän lisää siitä, että saan valmiiksi maustetun evään enkä ole niin tiukka onko jotain gramma suuntaan tai toiseen. Nämä on melko samantyyppisiä ravintosisällöltään proteiinirahkojen kanssa, maustetut normirahkat on sitten selvästi sokerisempia. Oleellisin juttu taitaa kuitenkin olla se, että vältteleekö makeutusaineita, sokeria tai molempia. Itselle se vähähiilihydraattisyys ja vähärasvaisuus on ne tärkeimmät pointit. Melko varmasti nämä uudet laktoosittomat pääsee ostoslistalle, kun laktoosiakin joudun ilmeisesti vähän välttelemään jatkossa.

Tukholman kiinnostavat puutarhakohteet

 photo IMG_2714_zps7trt1mvw.jpg

Tukholmassa(kin) on useita kiinnostavia puistoja ja puutarhoja. Kokosin tähän listaa siitä, mitkä itseäni kiinnostavat:

  • Centralbadet, Norrmalm. Kylpylän yhteydessä oleva pieni puutarha.
  • Humlegården, Östermalm. Puisto, jossa on isoja kukkaistutuksia ja monia erilaisia puulajeja.
  • Tessinparken, Gärdet. Puisto on ollut olemassa jo useampia vuosikymmeniä ja näkemisen arvoinen se taitaa olla lähinnä tuhansien ruusujen takia, jotka sinne istutettiin 2010.
  • Waldemarsudde, Djurgården. Entinen kuninkaallisen linnan puutarha, jossa on myös patsaita.
  • Maraboupark, Sundbyberg. Täällä se ykköspointti on käsittääkseni alppiruusut eli silloin paras vierailuaika on kesäkuun alussa.
  • Skärholmens perennpark, Skärholmen. Vuonna 2011 valmistunut puisto, jossa on useita erilaisia lajeja monivuotisia kukkia.
  • Waldemarsudde, Djurgården. Linnan puutarha, jossa on myös patsaita eli osittain hyvä talvikohde.
  • Millesgården, Lidingö. Tänne on istutettu pioneja ja myös täällä on patsaita nähtävillä.

Näissä olen käynyt jo ja suosittelen:

  • Kungsträdgården, City. Täällä olen käynyt joskus ennen blogiaikaa. Suht keskeisellä paikalla oleva puisto, jossa on kukkaistutusten lisäksi myös kirsikkapuita.
  • Skogskyrkogården eli Unesco-listalla oleva hautausmaa. Olen käynyt tuolla vain loppuvuodesta eli joskus meinaan käydä kesällä. (oma postaukseni)
  • Bergianska trädgården, Brunnsviken. Tämä on periaatteessa se Tukholman kasvitieteellinen puutarha. Ulkopuutarhaan on vapaa sisäänpääsy, kaksi kasvihuonetta ovat molemmat maksullisia. Kasvihuoneiden takia myös hyvä talvikohde. (oma postaukseni)

stockholms gröna rumLuin viime keväänä Hasse Westerin kirjaa Stockholms gröna rum (Norstedts 2013). Siinä esitellään useita puistoja ja puutarhoja Tukholmassa. Mukana oli yksityisiä puutarhoja, julkisia puistoja ja historiallisia linnojen puutarhoja. Monista paikoista oli myös kasvilistat eli mitä kaikkea missäkin oli – tästä iso plussa.

Rekommenderar boken Stockholms gröna rum. Jag bläddrade den och hittade därifrån flera intressanta trädgårdar och parker i Stockholm. På övre listan är de platser som jag vill besöka och på nedre är de som är redan bekanta för mig.

Bok: Bröllopsresa

Kuukauden ruotsinkielinen kirja – tätä ei ole suomennettu ollenkaan, niin en käännä tekstiä suomeksi.

 photo modiano broumlllopsresa_zpst1th2plw.jpg

Patrick Modiano: Bröllopsresa
(Albert Bonniers Förlag 2014 / översättning: Katja Waldén)

Läsutmaningen hade ett punkt för en levande nobelpristagare och jag försökte hitta någon kort bok, som har reseteman. Bröllopsresa var den första som träffade de här.

Huvudpersonen Jean har hört att en kvinna har gjort självmord och det kommer fram att han har träffat henne länge sedan. Han reser till Paris och försöker ta reda på hurdant kvinnans liv och parförhållande har varit.

Texten på bakpärmen gav en annorlunda utttryck om boken, så handlingen var inte så intressant som jag trodde. Det var alltså trevligare läsa boken som en beskrivning om Paris och inte som en allvarligare relationsroman. Kanske var det ändå bra att den här var en kortroman…. Modiano har skrivit ganska många kortromaner, så jag tror att den här var inte den sista som jäg läser.

Den finlandssvenska läsutmaningen: En levande nobelpristagare
Kaosutmaningen 2017: En bok på under 150 sidor

Kirja: Kon-Tiki

Thor Heyerdahl: Kon-Tiki

Luin aikanaan moneen kertaan Pääsiäissaaren matkasta kertovaa kirjaa ja tämä Kon-Tiki-aiheinen oli jäänyt lukematta ja nyt Kon-Tiki-museossa käynnin takia piti lukea sekin.

Heyerdahlilla oli teoria siitä, että kansat ovat saapuneet Polynesian saarille balsapuisila lautoilla Etelä-Amerikasta merivirtojen mukana. Joillakin kansoilla itsellään oli kertomuksia siitä, miten esi-isissä oli valkoisia meren yli tulleita, mutta yleisesti tähän teoriaan ei tunnuttu uskovan. Vuonna 1947 Heyerdahl teki retkikuntansa kanssa matkan Tyynellämerellä kolmessa kuukaudessa ja todisti, että lautalla matkaaminen Etelä-Amerikasta on mahdollista.

Koska löytöretkeily ja tutkimusmatkat on edelleen kiinnostavia aiheita, niin pakkohan tämä oli lukea ja suosittelen kirjaa samoista asioista kiinnostuneelle. Tyyli on päiväkirjamainen, ei mikään viimeiseen asti hiottu kirjallinen taidonnäyte. Viihdyin kirjan parissa ja se riitti. Seuraavaksi pitää kaivella jostain se elokuva.