Valkmusan kansallispuisto / Valkmusa nationalpark

 photo Valkmusan kansallispuisto 0916-25_zpstrcujrvp.jpg

Projektina olisi saada käytyä kaikki Suomen kansallispuistot joskus läpi ja nyt tuli taas yksi rasti listaan. Valkmusan kansallispuisto sijaitsee Kymenlaaksossa Pyhtäällä ja on luontotyypiltään suota. Torronsuolle oli jossain vaiheessa tarkoitus lähteä uudestaan, mutta otettiin kohteeksi mielummin kokonaan uusi kohde.

Osa alueesta oli metsäisempää ja osa avoimempaa suota. Päiväretkikohteena toi on superhyvä. Puisto on aika pieni ja merkittyjä reittejä on vain kaksi, joista me kierrettiin se, missä on lintutorni polun varrella. Pituutta sillä oli noin kaksi kilometriä. Toisella reitillä olisi ollut tarjolla myös päivätupa, jossa on tulentekomahdollisuus. Talvella hiihtäen pääsee seikkailemaan alueella enempi.

Tykkäsin tosi paljon, näihin pääkaupunkiseudun pikkumetsiin tottuneelle suot on jotenkin tosi eksoottisen kivoja.

Info vierailijoille luontoon.fi-sivustolla

x x x x x x

 photo Valkmusan kansallispuisto 0916-13_zpscyxry26f.jpg

Jag har ett projekt att besöka alla nationalparker i Finland och fick igen ett kryss till listan. Valkmusa nationalpark ligger i Pyttis, Kymmenedalen och naturtypen där är myr.

Delvis var området skogigt och delvis öppen myr. Den är mycket bra plats för en dagsutflykt. Parken är ganska liten och där finns bara två märkta rutter varav vi gick runt den som har fågeltornet bredvid stigen. Rutten var cirka två kilometer lång. Vid ändpunkten av andra rutten är en dagstuga där finns även en eldplats. På vintern kan man äventyra mera på områden med skidor.

Jag tyckte ganska mycket, för en som har blivit van med dessa huvudstadsregionens småskog är myrmarkena mycket exotiskt trevliga.

Info för besökare på sidan utinaturen.fi

Museosuosikki: Vapriikki

 photo vapriikki_zps8wh4zsud.jpg

Kävin helmikuisella Tampereen reissullani museokeskus Vapriikissa, joka on yksi suosikeistani. Siellä ovat seuraavat museot tai näyttelyt:

  • Postimuseo. Aiheena suomalaisen postiliikenteen historia. Museo oli aikanaan Helsingissä ja silloin tykkäsin, mutta nyt pidän vähän tylsähkönä (vaikka sisältö taitaakin olla suurimmaksi osaksi sama).
  • Suomen jääkiekkomuseo. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että museon aihe voi olla mikä tahansa eikä ole pakko esitellä mitään pölyistä kansatiedettä (joka tosin on enempi omaan makuuni).
  • Tampere 1918 ja Tammerkoski, kaksi pysyvää näyttelyä kaupungin historiasta.
  • Mediamuseo Rupriikki. Mediahistoria on kyllä melko kiinnostava aihe, mutta tämänhetkinen toteutus ei ollut niin kiinnostava (erästä paikalla samaan aikaan ollutta lasta lainaten ”tääl on vaan jotai videopelejä!”).
  • Luonnontieteellinen museo. Aika samantyyppinen kuin muut vastaavat Suomessa, mutta silti hyvä paikka.
  • Nukkemuseo. Leluja ja paljon lapsia.
  • Kivimuseo. Tätä en muistanut ollenkaan edelliseltä kerralta! Tykkäsin aika paljon, kun Yliopistomuseon kivikokoelmat jäi viime käynnillä näkemättä. Yllätyksekseni toi näytti kiinnostavan lapsiakin aika paljon.

Käydessäni menossa myös Jääkauden jättiläiset -näyttely luonnontiedeteemalla, joka oli se yksi tärkeä syy käydä paikassa, nyt esillä Hurriganesia. Noi isommat vaihtuvat näyttelyt on ehkä parasta antia koko Vapriikissa. Aiemmin esillä oli myös Kenkämuseo, joka käydessäni oli remontissa ja nyt pikaisella googlauksella vaikutti, ettei sitä ole vieläkään avattu ja nyt vähän epäilen ollaanko edes avaamassakaan enää.

Tämä on periaatteessa niin kuin WeeGee Espoossa eli samalla lipulla pääsee useampaan museoon ja valikoimassa on jokaiselle jotakin. Se riippuu porukasta, että kannattaako edes yrittää kiertää kaikkea ja yleensä kannattaa vähän valikoida, mitä haluaa nähdä.

Elokuva: Prinsessa ja sammakko

Prinsessa_ja_sammakkoPrinsessa ja sammakko (Disney 2009)

Ostin tämän DVD:nä Tukholmasta kirpputorilta paikatakseni aukkoja Disney-sivistyksessäni.

Vanha prinsessasta ja sammakosta kertova satu on laitettu uusiksi, kun prinsessana on tarjoilija, joka muuttuu itsekin sammakoksi. Olin jotenkin olettanut tämän olevan perinteisempi prinsessasatu ja olin siis ihan yllättynyt, kun tarina olikin toisenlainen. Voodoolla on iso osa elokuvassa, mikä voi olla outoa tai pelottavaa nuorimmille katsojille. Musiikit on suurimmaksi osaksi jazzia. Suosikkini oli tuo kansikuvassakin näkyvä trumpettia soittava jazz-krokotiili. Elokuva ei pääse ykkössuosikkieni joukkoon, mutta en laitakaan DVD:tä ihan vielä kiertoon, vaan katson sen joskus uudestaan.

Tapahtumat sijoittuvat menneen ajan New Orleansin kaupunkiin ja Mississippi-joen suistolle. Molemmat oli tosi hyviä valintoja ympäristöksi. Google tiesi kertoa, että jazz ja voodoo on molemmat ainakin olleet joskus tosi tärkeitä asioita juuri tuolla päin. Suistosta tuli muuten vähän mieleen Pelastuspartio Bernard ja Bianca, mutta tässä elokuvassa kosteikko oli huomattavasti miellyttävämmän näköistä.

Elokuva on toteutettu perinteisellä animaatiolla toisin kuin melkein kaikki muut 2000-luvun Disneyt ja se vaikuttaa heti positiivisesti visuaaliseen ilmeeseen.

Karkalin luonnonpuisto (Lohja)

Oli fiilis, että pitää päästä metsään ja halusin kohteeksi jonkun uuden paikan, missä en ole ennen käynyt. Valintana oli Karkalin luonnonpuisto Lohjalla.

 photo karkalin luonnonpuisto 2_zpsmbdowsla.jpg

Koska paikka on luonnonpuisto, sitä ei juurikaan hoideta, vaan metsä saa kasvaa niin kuin sitä huvittaa ja liikkumisen halutaan tapahtuvan merkattuja polkuja pitkin, ettei maasto kulu. Pisimmillään tarjolla olisi ollut kuuden kilometrin lenkki, mutta me käveltiin noin kahden kilometrin mittainen luontopolku. Pääosin reitit ei sovellu lastenvaunujen kanssa kulkeville tai liikuntarajoitteisille, vaikka tuon olisi pitänyt olla helppoa ja tasaista jonkun tiedon mukaan.

Pääsääntöisesti alue on kasvillisuustyypiltään lehtoa, joka on päässyt jo suurimmaksi osaksi muuttumaan kuusipainotteiseksi sekametsäksi. Paikoitellen nähtävillä on niitä pähkinäpensasalueita kuitenkin vielä. Järven rantaan pääsi tällä lyhyemmälläkin reitillä ja siinä olisi ollut luonnonmukainen uimaranta.

 photo karkalin luonnonpuisto 1_zpsqmjjvzdf.jpg

Periaatteessa Karkali oli ihan ok kohde, mutta ei kuitenkaan sellainen, jonka takia pelkästään kannattaisi tuonne asti lähteä. (Meilläkin se syy oli oikeasti Orthexin tehtaanmyymälässä käyminen, krhm.) Samanlaisia metsiä on kuitenkin muuallakin. Tosin plussana taitaa olla se, että tuolla ei välttämättä ole ketään muita samaan aikaan, kun paikka on sen verran syrjässä eli saa kulkea ihan rauhassa.

Luonnonpuistoon kulkevan tien varressa on kuitenkin yksi erikoisempi ja jännempi luonnonähtävyys, Torholan luola, joka on iso luonnon muovaama onkalo. Me käytiin vain kurkkimassa vähän suuaukolta sisään ja todettiin, että tarttis olla vähän paremmat kengät yms. kuin mitä meillä oli. Retkipaikasta voi käydä katsomassa luolakuvia, itse en kaivanut kameraa esiin siinä kohtaa.

Tukholman kirjakaupat

Tyhjennän taas luonnoskansiota, tämäkin on roikkunut varmaan vuoden verran luonnoksissa. Tukholmassa on aika paljon kaikkia kivoja kirjakauppoja ja tässä on jonkunlaista koostetta niistä.

 photo IMG_2316_zpse0vx5xew.jpg

Akademibokhandeln on isompi ketju, jolla on useampi myymälä sekä Tukholmassa että muualla. Tuo on siis vähän vastaava ketju kuin Suomalainen ja Akateeminen Suomessa. Toinen paikallinen ketju on se sama Pocket Shop, joka toimii Suomessakin ja niiltä saa englanninkielisiä kirjoja ruotsinkielisten lisäksi.

Yksittäisiä ketjuihin kuulumattomia kirjakauppoja Tukholmasta löytyy useampi hyvä. Södermalmilla sijaitseva Söderbokhandeln on vanhanaikainen ja mukava. Hedengrens bokhandel ja Drottninggatans bok & bild sijaitsevat ihan keskustassa. Hedengrens on sellainen peruskiva, jossa on yllättävän hyvä valikoima ulkomaankielisiä kirjoja. Drottninggatans bok & bild myy kirjojen lisäksi myös paljon kaikkia oheistarvikkeita ja turistijuttuja. Spefikirjoihin ja -tarvikkeisiin erikoistunut Science fiction-bokhandeln sijaitsee Gamla stanissa. Se ei ole kauhean halpa paikka, mutta jännä kuitenkin.

Itse teen kirjalöytöjä tosi usein kirpputoreilta. Myrorna (paikallinen Pelastusarmeija) toimii useammalla paikkakunnalla useamman myymälän voimin, Stockholms stadsmission Tukholman alueella ja Emmaus pitää yhtä myymälää Slussenilla.

Kirja: Ameriikan raitilla

ameriikan-raitillaAntti Tuuri: Ameriikan raitilla
(Otava 2016, kansi: Kirsti Maula)

En ole Antti Tuurin kirjoja lukenut kovin montaa, mutta olen silti salainen fani. Erityisesti olen tykännyt niistä muutamasta lukemastani matkakirjasta ja siksi piti tarttua myös tähän uusimpaan.

Tuuri on kirjoittanut useita kirjoja, joissa on tavalla tai toisella siirtolaisuusteema mukana. Hän on tehnyt niitä varten useita matkoja Kanadaan ja Yhdysvaltoihin, ensimmäistä kertaa 80-luvulla. Toisaalta samoilla matkoilla hän on myös ollut oman sukunsa historian jäljillä, kun erityisesti Pohjanmaalta muutti aikoinaan paljon ihmisiä Amerikkaan ja matkoilta tosiaan löytyi niitä sukulaisia.

Tässä nimenomaisessa kirjassa siis kuvataan romaanien tekoprosesseja ja suomalaista Amerikkaan suuntautunutta siirtolaisuutta, mutta se on silti myös matkakertomus useilta eri reissuilta. Eniten mua kiinnosti tässä ehkä just se siirtolaisuusteema. Kuuntelen nimittäin just yhtä Enni Mustosen kirjaa, jossa on sama teema…. Matkakohteena Pohjois-Amerikka ei kuitenkaan ole niitä, joissa haluaisin itse käydä, mutta toisaalta näin kirjan välityksellä uudet kohteet on aina hyviä.

Kirja: Pekka Töpöhäntä Kööpenhaminassa

Teema: Kuukauden lastenkirja

pekka töpöhäntä kööpenhaminassaGösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä Kööpenhaminassa
(Gummerus 2010 / kuvitus: Lisbeth Holmberg-Thor, kääntäjä: Tuula Syvänperä)

Pekka Töpöhäntä ei taida enää olla niin suosittu kirjasarja kuin joskus aikoinaan, mutta on se silti vieläkin esittelemisen arvoinen.

Tässä osassa Pekka lähtee perheensä mukana käymään lentokentällä ja päätyy sattumalta Tanskaan lähtevään lentokoneeseen. Siellä nähdään muutama Kööpenhaminan perusnähtävyys ja joudutaan vaikeuksiin pariin otteeseen. Matkakertomuksena tämä oli kyllä hauska kuvaus. Toisia Pekka-kirjoissa normaalisti esiintyviä kissoja tässä kirjassa ei nähdä ja jäinkin vähän kaipaamaan niitä (ne lapsikissat olivat aikanaan mun erikoissuosikkeja). Olin muuten unohtanut, että suomenkielisissä kirjoissa Pekka on siirretty Turkuun asumaan alkuperäisestä Uppsalasta.

Pekka Töpöhäntä on yksi niistä kirjasarjoista, jotka kuuluivat omaan lapsuuteeni. Pidin aina enemmän näistä kuvakirjoista kuin niistä kertomuskirjoista. En tiedä miksi, mutta epäilen nyt jälkikäteen, että taisin tykätä kuvituksesta jo silloin. Joitakin uudempia painoksia ja kirjoja on julkaistu eri ihmisen tekemillä kuvituksilla, joista en itse pidä niin paljoa.

(Jatkossa näitä lastenkirjapostauksia ei sitten tule enää säännöllisesti kuukausittain, vaan ihan sen mukaan mitä olen kerinnyt lukemaan ja kun uusien kirjojen löytäminen on ollut vähän haastavampaa kuin aluksi.)

Luontotalo Arkki

 photo luontotalo pori_zpsqe3vn2sh.jpg

Pari viikkoa sitten tehdylle Porin reissulle olin valkannut etukäteen museokorttilistasta kaupungin kiinnostavimman kohteen, joka oli Luontotalo Arkki eli paikallinen luonnontieteellinen museo.

Päänäyttely esittelee Satakunnan luontoa ja erilaisia luontoyyppejä alueella. Museo oli pieni, mutta hyvä. Asetelmat ei olleet lasien suojassa, niin tarvittaessa kaikkea pääsi tutkimaan läheltäkin (osaakohan lapset pitää näppinsä erossa?). Mä olen aina ihan fiiliksissä näistä luonnontieteellistä museoista ja näihin onnistutaan saamaan aina sen verran paikallista näkökulmaa, etten ole ihan vielä päässyt tylsistymään. Vaihtuvakin näyttely tuolla on kyllä yleensä, mutta nyt se oli rakenteilla eli ei oikein pysty sanomaan siitä mitään.

Mulla oli se museokortti, mutta normihinta aikuisille on neljä euroa eli hinta-laatusuhde on just hyvä. Kooltaan ja fiilikseltään tämä oli vähän samaa tyyliä kuin Turun luonnontieteellinen museo, jossa kävin keväällä.

Kirja: Juhannus italialaiseen tapaan

juhannus-italialaiseen-tapaanAnnakaisa Iivari: Juhannus italialaiseen tapaan
(Otava 2011, kansi: Vince Streano / Getty images)

Kirjassa joukko espoolaisia naapureita viettää juhannusta Italiassa toscanalaisessa palatsissa. Porukkaan mahtuu monenlaista väkeä ja erilaisia periaatteita siitä, millaisia asioita lomaan kuuluu tai miten asiat pitäisi hoitaa. Ruoka ja alueen nähtävyydet ovat kirjassa tärkeässä osassa.

Tämä on kevyt kirja, viihteenä hyvä ja nopealukuinen. Samalla kuitenkin mietitytti omat lomanviettotavat, että mikä onkaan paras vaihtoehto. Itse en muuten lähtisi tuollaisten puolituttujen kanssa yhtään mihinkään….

Jos Italia kiinnostaa yleisellä tasolla tai on tuleva matkakohde, niin erityisesti silloin tämä on hyvä valinta luettavaksi. Toki tämä on hyvä kirja ihan pelkkänä viihteenäkin, mutta nojatuolimatkailumielessä erityisen hyvä.

Kotkan puistot

Puutarhamatka Kotkaan on ollut listalla jo varmaan pari vuotta ainakin, mutta nyt vasta sain käytyä ja ei tosiaankaan tule jäämään viimeiseksi kerraksi. Melkein kaikki viheralalla työskentelevät ja puutarhamatkailijat tietää kaupungin hyväksi kohteeksi, mutta suuri yleisö taas ei, niin todennäköisesti postaan vielä aiheesta lisää tämän jälkeenkin. Tällä kertaa käytiin vain kolmessa puistossa, niin seuraavaksikin kerraksi jäi vielä nähtävää.

YLEn artikkeli antaa taustaa ”puistojen kaupungin” synnylle ja kaupungin omilta sivuilta löytyy tarkemmat esittelyt kaikista puistoista.

 photo Katariinan meripuisto 0916-2_zpsp97gg3ve.jpg

Katariinan meripuisto on iso ja laaja puistoalue ihan keskustan nurkalla merenrannalla. Iso osa puistosta on luonnonmukaista kalliota, mutta siellä on myös leikkialueita useampia ja hoidettu istutusalue. Tuolla oli myös vanhoja Venäjän vallan aikaisia linnoitusrakennelmia. Perheen kanssa kesäretkellä tuo olisi kyllä aika huippu kohde.

 photo Sapokan vesipuisto 0916-9_zpsg7xeoxba.jpg

Sapokan vesipuisto sijaitsee melko keskustassa. Siellä oli isot ja monipuoliset kasvi-istutukset, kivijuttuja ja vesielementtejä, esim. iso vesiputous. Tämä oli näistä kolmesta käymästämme puistosta oma suosikkini näin ammattilaisnäkökulmasta. (Toisaalta en kyllä välttämättä haluaisi olla tuolla töissä kitkemässä niitä kaikkia rikkaruohoja mitä tuonne varmasti tunkee.) Veikkaan, että tämä on hyvännäköinen paikka myös talvella.

 photo Karhulan jokipuisto 0916-3_zpsqsyulizl.jpg

Jokipuisto sijaitsee keskustan ulkopuolella Karhulassa. Se oli aika pieni kooltaan, mutta silti näkemisen arvoinen. Siellä oli aika sama idea kuin tuolla Sapokassa eli yhdistetty vettä, kiviä ja kukkaistutuksia, mutta siis pienemmässä mittakaavassa.

 photo Langinkoski 0916-3_zpsogrxnmbx.jpg

Yllättävänä ekstrakohteena vielä Langinkoski. Käytiin kurkkaamassa keisarin kalastuspaikkaa siellä, kun sinne oli kyltti tien varressa. Historiallisena kohteena todella kiinnostava, kun kaikki rakennukset oli hyvässä kunnossa ja asianmukaisesti kyltit kertomassa paikoista. Tämä on myös luontokohteena kiinnostava, kun kosken lisäksi siinä vieressä oli metsähallituksen luonnonsuojelualue.

Yleisesti ottaen Kotkassa tuntui olevan paljon nähtävää, joten kaupunki taitaa olla matkaohjelmassa myös ensi vuonna. Merikeskus on kiinnostanut vuosia, puistoja jäi näkemättä useampia ja on tuolla kuulemma kiinnostavia saariakin.