Suosikkini aikuisten tehtäväkirjoista

Aikuisten värityskirjoista on tullut kova hitti viime kesänä ja nyt syksyllä. Lapsena  mä en saanut kovin usein värityskirjoja, koska mua kannustettiin olemaan luovempi ja piirtämään itse. Hurahdin siis minäkin tähän harrastukseen nyt aikuisena jossain määrin.

Mä en ole enää vuosiin ollut innokas palapelien rakentaja, kun ei riitä kärsivällisyys. En ole kauhean kärsivällinen käsitöidenkään tekijä. Koulu ja monivuotinen harrastus tappoivat piirtämisen luovuuden. Joku rentoutuskeino ja ajanvietetapa piti silti saada, niin näihin tarpeisiin soipvat väritys- ja pistekirjat. Toisaalta en myöskään osaa kuunnella äänikirjoja tekemättä mitään samalla, niin nyt ratkesi sekin ongelma (aikaisemmin pelasin lähinnä pasianssia samaan aikaan).

Tässä ovat omat suosikkini värityskirjoista. Tigerin kirjassa ja Gummeruksen julkaisemassa Mindfulness-kirjassa on molemmissa mandala-tyyppisiä graafisia kuvioita. Totesin ne mukavimmiksi väritettäviksi, kun niissä kaikissa jotain esittävissä kuvissa mun värien käyttö tuntui olevan vähemmän luovaa. Noissa molemmissa on myös kuvat vain joka toisella sivulla, niin ei tarvitse välittää viereisten kuvien mahdollisesta painumisesta. (Tigerin kirjassa huomaa tosin halvan hinnan siinä, että paperi on vähän ohuempaa ja siksi se meinaa käpristyä.) Siltä varalta, että haluan välillä väritellä myös jotain muuta, mulla on toi Atenan julkaisema Väritä itsellesi mielenrauhaa, jossa on eläin- ja kasviaiheisia kuvia (osa toki vähän turhan pikkutarkkoja mulle, mutta pääosa kuitenkin kivoja). Noita sai jossain vaiheessa pelkästään Suomalaisesta kirjakaupasta. Useampaa kirjaa olen siis kokeillut ja niitä lähti sitten kiertoon, vain noi kolme jätin jäljelle.

Värittämistä vielä enempi olen viime aikoina tykännyt pisteestä pisteeseen -kirjoista, vaikka toisaalta tykkäsin niistä jo lapsena enempi. Nämä kaksi Thomas Pavitten tekemää ja Atenan julkaisemaa olen ostanut jo aikaa sitten ennen värityskirjabuumia. En ole ihan varma, että mikä näitten saatavuus on tällä hetkellä enää, kun noi on sen 1-2 vuotta vanhoja. Jokaisessa kuvassa on se 1000 pistettä yhdistettävänä. Tällä hetkellä olen tekemässä noita muotokuvia, kun olen säästellyt kaupunkikirjaa, koska arvelen tykkääväni niistä enempi.

Ihan uutena löytönä mulla on nämä kaksi David Woodroffen tekemää pisteestä pisteeseen -kirjaa. Ostin ne Prismasta (toisen lehtihyllystä ja toisen kirjaosastolta) eli jostain muistakin ruokakaupoista saattaa löytyä. Näissä pisteitä on vähemmän kuin kahdessa edellisessä eli yksi kuva koostuu noin 300 pisteestä. Mä en ole vielä ihan varma, että haluanko värittää kuvia, vaikka sitä kannessa suositellaankin.

Advertisement