Kävin Kansallisteatterin ja Bonnier booksin järjestämällä bloggariklubilla. Taiteilijatapaamisen jälkeen vuorossa oli illan näytelmä Olipa kerran minä.
Itsekeskeinen kirjailija, hänen ystävänsä, kaksi pariskuntaa ja joitakin sivuhahmoja. Tästä porukasta koostui narsismista kertova näytelmä. Tämä ei ollut niitä näytelmiä, joita olin suunnitellut meneväni katsomaan, koska narsismi ja psykologia muutenkin on sellaisia aiheita, jotka ei mua oikeastaan kiinnosta. (Toisaalta kyse oli varmaan myös siitä, ettei esittelytekstistä tuntunut ottavan selvää.)
Säikähdin vähän, kun huomasin keston olevan melkein kolme tuntia. Tiivistämisen varaa olisi kyllä ollut, varsinkaan loppupään julkkissekoilut ei jaksaneet viihdyttää. Näytelmä oli kuitenkin yllättävän kiinnostava ennakko-oletuksistani huolimatta: siinä oli joitakin hyviä hahmoja (Åsne Seierstad!), joitakin hauskoja oivalluksia ja ajattelemisen aihetta.
En mä itse asiassa oikein edes osaa määritellä, että mitä mieltä mä tästä olin. Se kuitenkin on varmaa, että en edes suunnittele meneväni uudestaan katsomaan (yksi kerta siis riitti).
Yhteistyössä Kansallisteatteri. Kuva: Stefan Bremer (Minna Haapkylä pääosassa kirjailijan roolissa).
Kirjamatkat 