Diana Webster: Ikuisesti Suomi
(Schildts & Söderströms 2013 / kääntäjä: Sari Karhulahti)
Bongasin kirjan ja sen jatko-osan englanninkieliset versiot kirjamessuilla, sitten kerkisin unohtaa koko asian ja nyt löysin tämän äskettäin suomenkielisenä versiona kirjastosta. Mulla on ollut jonkunasteinen lukujumi koko vuoden. Tämä on ollut yksi niistä harvoista kirjoista, jotka on päässeet luettavaksi pian lainaamisen/hankkimisen jälkeen ja saatu myös loppuun nopeasti.
Kirja on brittiläisen Diana Websterin muistelmateos. Hän oli juuri suorittanut tutkinnon englannin kielestä ja kirjallisuudesta yliopistossa ja päätyi sitten sattumalta Suomeen Turkuun opettamaan kieltä. Hänen oli tarkoitus viettää täällä vain ne 9 kuukautta talvikaudella 1952-1953, mutta toisin kävi, kun sen jälkeen aukesi opettajan paikka Helsingin yliopistosta.
Suomi-kirjoja ulkomaalaisnäkökulmalla on tehty vuosien varrella useampia, mutta tämä ei ollut stereotyyppisin mahdollinen. 1950-luvun Suomi on niin erilainen kuin nykyään, että oli kiinnostavaa lukea miltä täkäläinen yhteiskunta vaikuttaa paikkaa tuntemattoman näkökulmasta. Toisaalta tässä taas oli aika paljon juttua kieltenopetuksen periaatteista, kun Websterillä ei ollut siitä aikaisempaa kokemusta ja muutenkin opetustavat ovat muuttuneet niin paljon vuosien varrella.
Tykkäsin tästä kyllä aika paljon. Luen nykyään aika harvoin tällaisia tuntemattomien ihmisten itse tekemiä elämänkertakirjoja, koska ne osoittautuvat liian usein epäkiinnostaviksi tarinaltaan tai ovat kirjoitustyyliltään tylsiä. Tähän kirjaan ei kuitenkaan pätenyt kumpikaan noista, joten oli hyvä, että päätin kokeilla lukemista.
Jatko-osaa Finland Forevermore ei ole vielä suomennettu, joten luultavasti luen sen englanniksi kohtapuoliin. Se on suoraa jatkoa tähän ja kertoo seuraavista vuosista Helsingissä.
Kirjamatkat 