Matkamessuilta saamani Mikkelin seudun puutarhakohteista kertova esite kiinnosti sen verran, että ajatus siellä päin käymisestä jäi mieleen vaivaamaan muutamaksi kuukaudeksi. Me käytiin aikanaan perheen kanssa useampana vuonna vuokramökillä tuolla suunnalla ja viimeisestä kerrasta on joku 15 vuotta, niin senkin takia tuntui, että olisi ehkä jo aika päivittää kokemuksia.
Kenkäveron vanhan pappilan puutarha oli aika pieni, mutta kiva. Kasvien nimet oli muuten laitettu aika kivasti sellaisten pikkupullojen sisään! Muuten koko paikka oli aika kulttuuritäti-mesta. Siellä oli siis hienostunut kahvila-ravintola, yhden käsityöläisen oma myymälä ja kaikkea paikallisia juttuja myyvä isohko kauppa.
Mikkelipuistossa oli erilaisia minipuutarhoja. Paikka on toisaalta alan firmojen mainospaikka ja toisaalta mallipuutarhat on tarkoitettu puutarhaharrastajien isnpiraatioksi. Sieltä löytyi kyllä jotain jänniä itselle uusia juttuja ja vähän ideoitakin. Vähän harmi tosin, että puolet puistosta oli tyhjää, ilmeisesti sinne on ollut vaikea saada uusia firmoja mukaan. Paikka oli vähän erilailla hyvä kuin Marketanpuisto Espoossa.
Äkillisenä ideana päätettiin käydä Päämajamuseossa, joka keskittyy talvisotaan ja jatkosotaan. Siellä on ollut sotien aikana armeijan ylin johto. Museo esitteli siis varsinaista päämajaa, sotia yleisesti ja myös paikallisesta näkökulmasta. Vaihtuvassa näyttelyssä oli sotasyyllisyysteema. Paikalliset jutut ja päämajan kalustetut huoneet oli ehkä ne kiinnostavimmat jutut.
Vieressä oli myös museoitu Viestikeskus Lokki, joka toimi päämajan viestiliikenteen välittäjänä. Oli aika jännä kokemus, paikka oli sellainen luola, joka oli osittain sisustettu vanhan mallin mukaisesti ja osittain luolana. Tuollaisista asioista ei itselläni ollut mitään hajua ennestään, niin oli tosi kiinnostavaa.
Käytiin myös asemalla vilkaisemassa Mannerheimin salonkivaunua. Sinne kyllä näki aika hyvin sisään laituriltakin, mutta kerran vuodessa herran syntymäpäivänä pääsisi käymään sisällä.
Syömässä käytiin Dragon Shengissä, joka on kiinalainen ravintola. Ei millään jaksanut mennä Subwayhin syömään ja siitä torin nurkalta ei löytynut mitään kivaa paikallista kuppilaa, joten valittiin tuo, minkä olin katsonut netistä. Hintataso ja ympäristö ihan ok. Olisi ollut buffettikin, mutta itse valkattiin listalta annokset (otin sen saman kanaa ja ananasta -annoksen minkä valkkaan melkein aina).
Olis ehkä voinut jäädä yöksi ja tsekkailla vähän enempi mitä muuta tuolta päin löytyy.
Kirjamatkat 
Pingback: Vuosikatsaus 2016/2017 | Kirjamatkat