Yhteistyössä Kansallisteatteri, sain ilmaisen lipun ensi-iltaan.
(Kuva: Jukka Puotila Kaarlo Bergbomina ja Cécile Orblin Minna Canthina / kuvaaja Stefan Bremer.)
Olin katsomassa tällä viikolla Kansallisteatterin uutta Minna Canthista kertovaa Canth-näytelmää. Se on elämänkerrallinen ja kertoo siis kirjailijan elämästä, näytelmistä ja niiden tekemisestä. Samalla tulee annostus myös muuta suomalaista teatterihistoriaa. Tässä siis nähdään myös katkelmia Canthin näytelmistä.
Tämä oli kiinnostanut jonkin verran, mutta samalla epäilyttänyt, joten aika suurella todennäköisyydellä olisi saattanut jäädä väliin, jos kutsua ei olisi tullut. Hyvä kuitenkin, että kävin katsomassa, koska näytelmä oli loppujen lopuksi odotukseni ylittävä (= tykkäsin!). Pituus oli kuitenkin ehkä vähän liikaa (2 h 50 min) ja tiivistämisen varaa olisi ollut sisällön suhteen.
Tuntui esimerkiksi vähän turhalta katsoa Lokkia venäjäksi esitettynä loppupuolella…. Canthin omien näytelmien pätkien esittäminen sen sijaan oli hyvä idea, koska ne eivät kuitenkaan ole klassikkoasemastaan huolimatta niin kuluneita, kun nykyään niitä ei esitetä niin usein. En itsekään ole nähnyt yhtään niistä kokonaan…. Noin muuten tykkäsin eniten Pariisi-kohtauksesta ja hautajaisilla saatiin kyyneleet valumaan (ennen mä en itkenyt teatterissa ikinä!).
Junassa kotimatkalla viereen osui pariskunta, joka oli ollut samassa näytöksessä. Ne kommentoivat vähistä lavasteista ja näytelmän pitkäveteisyydestä, kun joku vieressä istunut oli näyttänyt nukkuvan koko esityksen ajan. Lavastus oli aika jännä kyllä, kun näyttämö oli ison osan ajasta lavastettu vain tuoleilla ja pianolla. Itse en pitänyt tätä pitkäveteisenä, vaikka sisällössä olisikin tosiaan ollut karsimisvaraa.
Mulla on iso osa Canthin tuotannosta vielä lukematta, vaikka ne on olleet e-kirjoina odottamassa jo pitkään. Tää on taas niitä asioita, jotka pitäisi hoitaa ihan vaan yleissivistyksen takia, mutta ei vaan saa aikaiseksi.
Kirjamatkat 