Etnografiska museet (Tukholma)

Kävin Tukholmassa risteilyllä tällä viikolla. Oli niin ihanaa vaan makoilla hytissä lukemassa kirjaa ja kutomassa. (Alun perin meinasin kirjoittaa erillisen postauksen aiheesta “väärin matkustettu”, mutten jaksa, koska museot on kivempia postausaiheita.) Mentiin vaihteeksi Siljalla, niin ohjelmaksi otettiin museokäynti siltä puolelta Djurgårdenia ja oli hyvä ilma kävellä satamasta se pari kilometriä perille.

Djurgårdenista katsottuna mantereen puolella sijaitsevat vierekkäin Etnografiska museet (kansatiede), Sjöhistoriska museet (merenkulku), Polismuseet (poliisivoimat), Riksidrottsmuseet (urheilu) ja Tekniska museet (tiedekeskus). Näistä neljään ensimmäiseen on vapaa pääsy.

Ekaksi käytiin katsomassa Sjöhistoriska museet, jossa oli paljon laivojen pienoismalleja ja muilta osin se oli ehkä enempi lapsille kuin aikuisille suunnattu. (Ei irtoa siitäkään postausta just nyt, sori.) Toinen käyntikohde, Etnografiska museet oli ihan superhyvä kokemus.

Suosikkini oli ehdottomasti Pohjois-Amerikan intiaanit, koska olen ollut hillitön intiaanifani joskus peruskoulussa. Melkein yhtä kiinnostava oli kolmen eri alueen eli Arktiksen, Amazonaksen ja Australian alkuperäiskansojen esittely. Lähetystyö Kongossa 1900-luvun alussa oli myös todella kiinnostavaa, koska tätä lähetystyö-näkökulmaa ei useinkaan huomioida museoissa. Magasinet-osiossa oli esillä kasoittain kaikkia jänniä esineitä museon varastoista. Se tavaranpaljouden tulva oli jotenkin hämmentävää ja tuolla olisi saanut kulumaan aikaa todella pitkään. Muut esillä olevat teemat olivat Japani, beniniläiset aarteet, ruotsalaiset tutkimusmatkailijat ja afrikkalaiset tanssinaamiot.

Vaihtuva näyttely tällä hetkellä oli normeihin liittyvä eli siellä oli esillä sukupuolivähemmistöihin yms. kuuluvia juttuja. Olis ehkä ollut sivistävää tutustua tarkemmin, mutta skipattiin se kokonaan ja siirryttiin muihin osioihin. Periaatteessa kuitenkin hyvä idea käsitellä tuollaistakin aihetta, koska se linkittyy kuitenkin hyvin nykyaikaan ja vähemmistöihin. (Aikaisemmat vaihtuvat näyttelyt vaikutti superkiinnostavilta – harmi etten ole käynyt tuolla aiemmin.)

Jonkun verran tulin miettineeksi kulttuuri-imperialismia, että kuinka oikein on haalia toisten tavaroita ulkomailta ja esitellä niitä sitten eksotiikkana. Toisaalta olen sitä mieltä, että vähemmistöjen ja erilaisten kansojen esittely on sivistävää ja muutenkin kannattavaa, mutten tiedä mitä mieltä se vastapuoli on asiasta. Museon intiaani-osiossa oli mielestäni selvimmin huomioitu se kolonialismi, valkoisten ylivalta ja stereotypiat eli ihan kokonaan ei tuollakaan oltu jätetty asiaa huomiotta. Myös se lähetystyö liippasi läheltä aihetta ja sen kohdalla sopii hyvin miettiä miten kulttuurien kohtaaminen toimii.

Omaan makuuni tämä oli kokonaisuutena paras museo vähään aikaan. Tykkään yleisesti ottaen tosi paljon kansatieteellisistä ja muista kulttuurihistoriallisista jutuista teemana, mutta käyn ihan liian harvoin museoissa, joissa olisi keskitytty pelkästään niihin. Tämä kyllä kestää useita käyntikertoja, mikä ei sekään ole itsestäänselvää.

Museoon on siis vapaa pääsy. Osa teksteistä oli myös englanniksi, mutta osa pelkästään ruotsiksi. Tämä oli vähän enempi aikuiseen makuun, koska mitään interaktiivisia juttuja ei oikeastaan ollut esillä ja riippuu lapsesta miten paljon jaksaa niitä pelkkiä tavaroita katsella.