Olin teininä yksi niistä suurista Tolkien-faneista. Sitten tulivat Taru sormusten herrasta -elokuvat ja nekin oli suunnilleen parasta ikinä. Hobitin olen lukenut joitakin vuosia sitten viimeksi, mutta Tarun taisin lukea viimeksi joskus silloin 2000-luvun alussa kun elokuvat tulivat. Elokuvia yritin katsoa ensimmäistä kertaa elokuvateatterikierroksen jälkeen viime vuonna, mutta pääsin vain ensimmäistä osaa puoliväliin, kun niiden taika oli selvästi kadonnut jonnekin.
Löysin äänikirjoina Tarun sormusten herrasta ja otin sen kuunteluun töissä. Tajusin sen olevan aiheeltaan kunnon matkakirja, niin sehän sopi hyvin tänne blogin pienimuotoiseen elvytykseen. Kokonaiskesto kolmella kirjalla oli yhteensä siinä 60 tunnin paikkeilla ja itsellä siihen meni reilu kuukausi.
En tähän mitään juonianalyysia jaksa kirjoittaa, vaan oletan, että edes idea on kaikille tuttu. Kirjoista tuli heti sellainen olo, että tykkään tästä ja todellakin haluan kuunnella loppuun asti. Heti tuli hyvä fiilis ja muistin miksi tykkäsin näistä niin paljon silloin joskus. En ihan tiedä mikä siinä elokuvaversiossa sitten oli ongelmana.
Muistin, että tässä olisi pääty hitaammin asiaan alussa ja muuallakin ollut vielä enempi sitä kaikkea maailman kuvailua, mutta molemmat muistikuvat oli vääriä. Eniten tässä ehkä tökki se, että kun porukka oli hajaantunut, saattoi mennä todella pitkä aika ennen kuin taas palattiin kertomaan mitä toisille kuuluu.
Ja nyt harmittaa, etten aloittanut kuuntelua Hobitista, vaikka toisaalta mulla on nyt sitten vielä 11 tuntia laatuaikaa jäljellä.
Kirjamatkat 
Ah munkin pitäisi varmaan yrittää kuunnella LOTRia! Oon alottanut lukemaan miljoona kertaa, mutta aina tökkää kesken, vaikka rakastan leffoja ja kirjana myös Hobittia ja vaikka normaalisti olen oikea lukutoukka. Ehkä äänikirjassa pääsisi loppuun asti!
LikeLike