Author Archives: Veera

Tallinnan luonnontieteellinen museo

loodusmuuseum 1

Tallinnan luonnontieteellinen museo eli Eesti loodusmuuseum sijaitsee vanhassakaupungissa osoitteessa Lai 29. Sisäänpääsy on viisi euroa aikuisilta ja todellakin hintansa arvoinen, vaikka museo onkin pienempi kuin Helsingissä. Tämä on erittäin hyvä ohjelmanumero risteilylle. Näyttelyssä oli käännetty vain eläin- ja kasvilajit englanniksi, muuten kakki selitykset oli vain viroksi. Joku audioguide olisi ollut saatavilla jostain jollain kielillä, mutten itse sitä ruvennut kaivelemaan tarkemmin mistään, koska sain riittävästi selvää vironkielisistä teksteistäkin.

loodusmuuseum 4

Sisällöltään museo on aika samankaltaista tavaraa täynnä kuin muutkin pohjoiseurooppalaiset. Geologian historian lisäksi esillä on paikallista luontoa metsistä, soilta ja vesistöiltä. Ja meikäläinen on aina heti innolla kuvaamassa, jos jossain on hylkeitä tai jotain muuta arktiseen alueeseen viittaavaa…. Poikkeuksena muihin käymiini luonnontieteellisiin museoihin täällä oli huomioitu kasvit hivenen paremmin: metsä-dioraamoissa oli lisäksi prässättynä ja nimettynä kasveja. Myös hyönteisiä oli jonkin verran esillä. Mitään lämpimien alueiden eläimiä ei ollut esillä muuten kuin muutama pieni trooppinen akvaario.

loodusmuuseum 2

Vaihtuvana näyttelynä oli merien eliöiden evoluutio ja kehitys vuosituhansien aikana. Se oli toteutettu animaationa (ylläoleva kuva esimerkkinä) ja oli tosi hypnoottinen. Kerrankin jotain vähän erilaista eikä aina vaan niitä samoja fossiileja. Tuonne olisi tehnyt mieli jäädä istuksimaan pidemmäksikin aikaa.

 

Kirppislöytöjä Tallinnasta

Tajusin jossain vaiheessa, että pakko kai Tallinnassakin on olla kirpputoreja ja pikaisella googlauksella löytyi useampi vaihtoehto. Kävin itse näissä tsekkaamassa tarjonnan:

  • Humana. Useampi myymälä, esim. osoitteissa Narva mnt 4 ja Gonsiori 2 (Kaubamajan alakerta).
  • Repeat Riidepuu (Liivalaia 19).
  • ReUSA (Narva mnt 38).
  • Uuskasutuskeskus. Useita myymälöitä, lähimpänä keskustaa Liivalaia 29 ja Tatari 64.

paidat

Humanalla on sama tausta kuin Suomen UFFilla. Hintataso on halvempi kuin UFFilla, mutta ei kuitenkaan mitenkään erikoishalpa. Samaa hintaluokkaa oli ReUSA, jonne osa myytävistä jutuista ilmeisesti tuodaan Amerikasta ja myynnissä oli myös sellaisia vaatemerkkejä, joita ei täällä juurikaan näe yleensä. Repeat Riidepuu oli selvästi kalliimpi: monet vaatteet oli siinä kympin nurkilla, mutten ole silti ihan varma, onko laatu tai valikoima siitä huolimatta sen parempi. Uuskasutuskeskus vastaa suomalaista Kierrätyskeskusta valikoimaltaan. Tämä oli oikeasti halpa hintatasoltaan: melkein kaikki vaatteet oli sen max viisi euroa. Kirjoja ja kaikkea muutakin saa. Uuskasutuskeskusta suosittelen näistä vaihtoehdoista siis eniten, jos haluaa jotain kierrätystavaraa Tallinnasta ostaa.

mekot

Alkuperäinen tarkoitus oli etsiä ns. toimistoasiallisia vaatteita töihin, mutta kaikkea muutakin kivaa löytyi. Vaateostoksia tein seuraavat:

  • vihreä pitkähihainen t-paita 3,9 euroa / ReUSA
  • neuletakki 2,9 euroa / ReUSA
  • sininen tunika 5 euroa / Humana
  • mekko 4 euroa / uuskasutuskeskus

tavarat

Tavaroita tarttui mukaan nämä:

  • kypäräpossu 3 euroa / Humana
  • ranskankielinen Katherine Pancolin kirja 0,5 euroa / Uuskasutuskeskus
  • kolme norjalaista Aku Ankkaa 0,25 euroa kpl / ReUSA
  • prinsessamuki 0,4 euroa / Uuskasutuskeskus

Kaubamajan Humanasta löytyi vielä yllätyksekseni lankoja. Nämä kaikki on Novitan:

  • pinkki Heijastus 1,2 euroa
  • 3x punainen Blues (100 % puuvilla) 1 euro / kpl
  • oranssi Oklahoma (100 % puuvilla) 1 euro
  • 2x vaaleanpunainen Miami (puuvilla + akryyli) 1,2 euroa / kpl
  • 2x vihreä Hanko (puuvilla + akryyli) 1,3 euroa / kpl

Heijastinlangasta meinaan kokeilla taas vaihteeksi kukkien virkkausta. Lopuista langoista osa päätyy luultavasti tiskiräteiksi ja osa pipoiksi, ellei tässä välissä ilmesty joku parempi idea.

Päivä Tallinnassa 11.7.

Tallinna 0717-3

Monta kuukautta on tullut tehtyä vain töitä ja muutamia pieniä kotimaanreissuja, ulkomailla olin viimeksi helmikuussa. Oli siis tarve pienelle minilomalle ja käytin tällä viikolla yhden arkivapaan Tallinnassa käymiseen. Tuli tosi hyvä fiilis reissusta ja tuntui taas siltä, että Tallinna on just sopiva kaupunki mulle. Kävin Lidossa syömässä ja hakemassa Rimistä evästä kotiin kassillisen. Lisäksi kiersin kirppiksiä ja kävin paikallisessa luonnontieteellisessä museossa – molemmista lisää myöhemmin.

Tallinna 0717-5

Kun oli aikaa, niin toteutin yhden pitkään Tallinna-listalla olleen jutun: kiipesin Olevisten kirkon torniin. 258 rappua ja 60 metrin nousu. Rappuset oli tosi pitkät ahtaat ja kapea ylätasanne liian korkealla. Jännitti niin, etten kyennyt ottamaan kuvia sieltä, vaikka aluksi olisi tehnyt mieli. Ei siis ollut kovin hyvä idea mennä sinne ja taidan jatkossa jättää tornit väliin. (Viimeisen 20 vuoden aikana sama juttu Trondheimissa, Kölnissä ja Riiassa – joka kerta olen sanonut, että ei ikinä enää.)

Toiseen suuntaan laivana oli Viking Linen tämän kesän uutuus FSTR. Oli hyvä kokemus: nopea, riittävästi istumapaikkoja, sopivan pieni eikä mitään ylimääräistä.

Mustion linnan puutarha

IMG_0529_zpsoqrirmux

Sattumanvaraisen selailun ansiosta löysin joskus viime vuonna Retkipaikasta käyntikohteiden listalle Mustion linnan puutarhan. Alueella on pääsymaksullinen museo, hotelli ja kesäteatteri, mutta ne kaikki jäivät nyt väliin ja seuraavaa kertaa varten. Tällä kerralla kierreltiin vain puistossa, joka on siis kaikille avoin ja pääsymaksuton.

Toisaalta tämä hieno vanha puisto, toisaalta olisi vaatinut vähän enemmän kunnossapitoa. Joissakin paikoissa oli siis vuohenputkea ja voikukkaa enempi kuin muuta, varsinkin kukkapenkit olivat päässeet repsahtamaan. Muutamassa paikassa oli siis selvää, että siinä on joskus ollut jonkunlainen hoidettu kukkaistutus, mutta rikkaruohot olivat vallaneet alaa ja se särkee viherammattilaisen silmiä.

IMG_0552_zpsn4egwkhx

Historiallisena miljöönä puisto oli aika viehättävä kuitenkin pienistä puutteistaan huolimatta. Vanhoja puita oli paljon ja kivoja polkuja käveltäväksi. Patsaitakin oli paljon, niistä suurin osa antiikinaikaisten kopioita tai vastaavan tyylisiä aiheiltaan. Vaikutti, että tuo on kasvukauden ulkopuolellakin kiva paikka ja patsaiden katselu lisää tietty kiinnostavuutta silloin. Kaltaisellani kriittisellä katsojalla huomio kiinnittyy ehkä liikaakin niihin pieniin kasvillisuuden hoidon puutteisiin, mutta kokonaisuus oli kuitenkin todella miellyttävä. Ei siis jää viimeiseksi kerraksi tuolla, seuraavaa kertaa voisi yrittää ensi kesänä ja vaikka ottaa hotellista yösijan.

IMG_0531_zps5rdqk9nv

IMG_0542_zpsbdecnwhn

IMG_0530_zpsxyldcfz9

IMG_0563_zpskbpbcsoh

Matti Rämön polkupyöräkirjat

Matti Rämö on Ylen toimittaja, joka on harrastanut matkailua ulkomailla liikkumisvälineenään polkupyörä ja kirjoittanut matkoistaan eri maanosissa useamman kirjan verran. Näistä ei irtoa omaa postausta kaikista, niin höpöttelen tähän jotain vähän yleisemmin.

jaumlaumlmerikirja_zpsmif2odmq

Tähän mennessä ilmestyneet kirjat:

  •  Rengasrikkoja Saharassa (Minerva 2009) – postaukseni täällä. (Kuunneltavissa ja ladattavissa ilmaiseksi Yle Areenasta).
  • Polkupyörällä Intiassa (Minerva 2010 – myös tämä on Yle Areenassa.)
  • Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin (Minerva 2011) – postaukseni täällä.
  • Polkupyörällä Jäämerelle (Minerva 2012)
  • Polkupyörällä Islannissa (Minerva 2013)
  • Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan (Minerva 2014)
  • Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin (Minerva 2015)
  • Polkupyörällä Himalajalle (Minerva 2016)

Eri paikoissa pyöräilijällä on omat haasteensa: Islannissa tuulista, Aasiassa kuuma ja monissa maissa vuoristoista. Siihen vielä päälle kaikki erilaiset kultturit ja tavat…. En ehkä itse lähtisi oikeasti tuollaisille pitkille pyörämatkoille (kirjoissa siis yleensä 1-2 kk), mutta kyllähän se näin kirjamuodossa kelpasi. :D Pyöräillessä on helppo tutustua vähän syrjäisempiin paikkoihin eikä kirjoissa liikuta juurikaan missään turistirysissä tai suurkaupungeissa (vaihtelee toki jonkin verran kohteesta riippuen).

islantipolkupyoumlraumlkirja_zpssoto0q8g

Islanti-kirja oli tosi kiinnostava! Maa on yksi haavekohteistani luonnon takia niin oli kiva lukea kokemuksia. Samoin Jäämeri-kirjasta tykkäsin, kun siinä liikuttiin Lapissa itselleni tutuissa kohteissa ja tehtiin pikapoikkeama Murmanskiin. Näissä siis huomaa selvästi eron, että heti kun on kiinnostava kohde niin kiinnostaa kirjakin enempi. En siis ehkä suosittele lukemaan koko sarjaa, vaan ennemmin valitsemaan tästä ne itseään kiinnostavat alueet ja lukemaan vain ne osat.

Matkassa mukana Walt Disney

Luen kyllä aika paljon muutakin kuin mitä tulee blogissa esiteltyä, vaikka kaikki matkailuun ja vieraisiin kulttuureihin liittyvät on silti lemppareita todellisuudessakin. Mietin, että voisin tänne esitellä muunlaisista kirjoista joskus vaikka niitä, jotka ovat olleet konkreettisesti  matkalla mukana.

Juhannuksena raahasin mökille yhtenä kirjana Neal Gablerin kirjoittaman Walt Disneyn elämänkerran (WSOY 2008). Tiiliskiviä olen vältellyt jo vuosia ja osittaisesta lukujumistakin kärsinyt jo pari vuotta, mutta sitten välillä löytyy tällaisia helmiä, joiden kohdalla se lukemisen ilo löytyy eikä kirjan paksuus haittaa.

IMG_0584_zps57qpshdj

Kirja kertoo Disneystä henkilönä, mutta samalla käydään silti läpi myös yhtiön synty ja kasvu. Talousvaikeudet olivat arkipäivää, mutta piti silti olla samalla luova porukka ja tavoittaa menestys. En oikeastaan käsitä, miksi en ole tätä lukenut jo aikaisemmin, vaikka olen ollut Disney-fani melkein koko ikäni. Löysin kirjan sattumalta kirjaston kierrätyskärrystä muutamaa viikkoa aiemmin ja oli siis just sopivaa juhannuslukemista. Oli kivaa uppoutua Disneyn taikamaailmaan ja imeä kirjasta lisätietoa asioista, joista en ollut tullut ottaneeksi selvää aiemmin. Muistin tässä yhteydessä taas, että elämänkertoja voisi ottaa lukemistoon säännöllisemmin, koska siellä seassa on kuitenkin muitakin tällaisia helmiä.

Raaseporin linna

raaseporin linna 3_zpssnw2q1mp

Olen käynyt Raaseporin linnassa muutamia kertoja aikaisemminkin, mutta viimeisestä kerrasta oli se parikymmentä vuotta aikaa. Nyt oli siis hyvä hetki käydä tsekkaamassa mikä meno siellä on nykyään.

Linna on rakennettu 1300-luvulla merenrantaan, mutta se hylättiin 1500-luvulla maankohoamisen ja tulipalon takia. Kolmensadan vuoden yksinäisyyden jälkeen se on osittain raunioitunut. Seinät on kyllä pystyssä vieläkin, mutta sisätiloista ei siis ole pahemmin mitään jäljellä ja niitten käyttötarkoitustakin on jouduttu arvailemaan. Restaurointeja entiseen asuun ei ole tehty eikä tehty sisätiloihin mitään näyttelyitä tai muuta sisustusta.

raaseporin linna 4_zpsacjpphuo

Tuo on siis aika pieni kooltaan eikä siellä ole periaatteessa samalla tavalla nähtävää kuin muissa Suomen linnoissa. Kuriositeettimielessä se on näkemisen arvoinen, muttei sellainen, jossa tekisi mieli vierailla joka vuosi. Linna on aika pimeä ja hankalakulkuinen, niin lasten ja vanhusten kanssa ei siis mikään paras kohde. Oli kyllä vaihtelun vuoksi kiva käydä tuollakin, mutta seuraava linnaretki suuntautuu taas jonnekin muualle.

Linna on avoinna vain kesäkaudella. Lisäinfoa tarjoaa luontoon.fi.

Kirja: Valasratsastaja

valasratsastaja_zpssp1zdobp

Witi Ihimaera: Valasratsastaja
(Like 2003, kääntäjä: Mervi Hietamäki, kansi: Eliza Karmasalo)

Valasratsastaja sijoittuu Uuteen-Seelantiin maorien pariin. Suvun päällikkönä toimiva isoisä ei tykkään, kun ensimmäinen lapsenlapsi olikin tyttö, koska tiettyjä perinteitä siirretään vain pojille. Myös valaat ovat olleet perinteisesti tärkeitä yhteisölle. Kirja on suurimmaksi osaksi kertomus perhesuhteista ja perinteistä.

Hankin kirjan aikanaan uutena elokuvan nähtyäni ja luinkin sen silloin, mutten muista mitä tykkäsin. Elokuvasta muistan tykänneeni, mutta siitä hankkiuduin eroon jo aikaa sitten, niin en tullut sitä katsoneeksi tässä samalla kertaa. Nyt kaivoin kirjan esiin vuosien tauon jälkeen, mutten enää tavoittanut sitä samaa fiilistä kuin mitä elokuvasta aikanaan.

En ole ihan varma, että eikö tämä vain toimi kirjana vai onko tässä mennyt liian monta vuotta eli enkö vaan enää tykkää tällaisista kirjoista. Jos alkuperäiskansat tai Uusi-Seelanti kiinnostaa, sitten tämä kannattaa lisätä lukulistalle – ei ehkä muuten. Pelkän tarinan vuoksi en tätä suosittele, koska ei tämä nyt kuitenkaan ollut niin hyvä, viihdyttävä, ajatteluttava tai muuta vastaavaa.

Mumin kaffe

Muumikahviloita on ilmestynyt Helsingissä Töölöön, Stockalle ja Kruununhakaan. Vanhana muumifanina oli pakko käydä testaamassa, valintana oli Töölössä sijaitseva.

mumin kaffe 3_zpsriae2qnz

Kahvilat on auki 9-19 joka päivä eli aika luksusta viikonloppuisin, varsinkin sunnuntaisin. Periaatteessa kyseessä oli lapsiystävällinen paikka, mutta hintataso varmaan rajaa osan kävijöistä pois. Toisaalta ulkomaiset turistit on toinen iso ryhmä, jotka muumikahviloihin saattaa haluta. Omasta näkökulmasta tuo ei ollut sellainen, että tekisi mieli ottaa se vakiokahvilaksi aikuisporukalla. Kertakäynti tyydytti uteliaisuuden, kun samantyyppisen ruokavalikoiman saa muualtakin ja muumit taisivat riittää ekstrakivaksi vain täksi yhdeksi kerraksi.

mumin kaffe 1_zps3onh6kkj

Kahvilassa näkyivät muumit sisustuksessa ja astioissa. Kaakaota ainakin sai muumi-brändättyä, niin olisikohan teetäkin sitten saanut… Hintataso oli siis aika kallis, esim. kakkupalat oli 7 euron luokkaa. Valitsin itse 3,5 euroa maksaneen korvapuustin ja neljän euron kaakaon.

Helsinki-risteily

IMG_0491_zpssnya3om9

Ostin keväällä Offerillasta Royal Linen Helsinki sightseeing -risteilyn, kun sain sen suht halvalla. Kävin sitten kesäkuun alussa todella kylmänä ja sadekuuroisena päivänä risteilemässä. Ainakin laivassa oli tilaa, siellä oli vain muutama sitkeä turisti lisäkseni. Just risteilyn ajan selvisin kuivana yläkannella, mutta tuuli oli sen verran kova, että välillä piti käydä sisällä.

IMG_0489_zpsyb3utrtx

Kyseessä oli ihan perusturistiristeily, joka liikkuu Helsingin edustalla: Kaivopuisto, Suomenlinna, Katajanokka ja muuta vastaavaa mahtui 1,5 tuntiin. Kesto oli omaan makuuni vähän liian pitkä, jos ei syö lounasta laivalla tai ole ensimmäistä kertaa Helsingissä. Jonkun vastaavan reitin olisi ehkä saanut mahtumaan tuntiinkin?

IMG_0481_zpsuw1ayg64

Ääniselostukset olivat suomeksi ja englanniksi, paperilla olisi ollut lisää kielivaihtoehtoja. Kaltaiselleni jo ennestään tietoiselle Helsinki-turistille ei tullut kovinkaan paljoa uutta tietoa mistään. Kertakokemuksena tämä oli kuitenkin ihan kiva, mutta juuri tälle risteilylle tuskin menen enää uudestaan. Olen käynyt vuosia sitten kerran jonkun toisen firman saaristoristeilyllä ja voisin ottaa jokakesäiseksi tavaksi käydä aina jollain uudenlaisella Helsinki-risteilyllä.

IMG_0467_zps973rnxzw

Laivalla olisi saanut jonkunlaista lounasruokaa myös muun syötävän lisäksi, mutta itse en edes katsonut ruokalistaa. Royal Line tekee myös jonkinlaisia illallisristeilyjä: toinen oli kieltolakiteemalla ja keisariteemainen suuntautui jonnekin Espoon suuntaan. Niitä harkitsin kokeilevani, mutta ehkä ensi kesänä sitten.

IMG_0475_zpsktrflat9