Category Archives: elokuvat

Elokuva: Robinson Crusoe

robinson crusoeRobinson Crusoe (2016)

Kävin pari viikkoa sitten katsomassa uuden Robinson Crusoe -animaation. Kirjabloggaajien uusimpaan klassikkohaasteeseen luin sen kirjana ja halusin nähdä elokuvaversion. Niitähän on kyllä vuosien varrella tehty useitakin, mutta itselleni tämä oli ensimmäinen nähty versio.

Robinson Crusoe päätyy laivan haaksirikon yhteydessä autiolle saarelle, jossa asustaa sekalainen porukka eläimiä, muun muassa ulkomaailmasta haaveileva papukaija. Aika tyypillistä muuten, että animaatioissa on aina mukana jotain hassuja eläinsivuhahmoja…. Laivan uppoamisesta selvinneet ilkeät kissat aiheuttavat pulmia muille, Robinson rakentelee asumustaan jaa haaveilee pelastumisesta.

Elokuva poikkesi kirjasta jonkin verran, mutta toisaalta ainahan filmatisointeja tehdessä vedetään juonenkäänteitä suoremmaksi ja kun kyse oli lastenelokuvasta, muokkaaminen on ehkä ymmärrettävämpää. Esimerkiksi saarelle joutuminen oli tosiaan vähän lyhyemmän kaavan mukaan kuin kirjassa eikä ajan kulumista siellä ei oikein voinut päätellä. Noi eläinjutut tuossa määrin ja kehyskertomuksessa mukana olevat merirosvot oli uutta lisäystä.

Itse asiassa jäi vähän mietityttämään loma tuollaisella autiolla parattisisaarella. Vois olla aika kivaa ja rentouttavaa, varsinkin kun sen tietäisi olevan vain väliaikaista eli pääsisi pois johonkin tiettyyn aikaan.

Oli tämä ihan ok filmi katsottavaksi, mutta en kuitenkaan tykästynyt niin paljoa, että haluaisin nähdä sen uudestaan. Pidin siis kirjasta enempi ja tosiaan olen postaamassa siitä vielä myöhemmin.

Elokuva: Zootropolis

zootropolisDisneyn uutuusanimaatio Zootropoliksessa ei ole mitään matkateemaa eikä tämä ihan uppoa vieraisiin kulttuureihinkaan, mutta tästä on ihan pakko postata tämänkin blogin puolelle, koska tykkäsin sen verran paljon.

Zootropolis on eläinten kaupunki, jossa eri lajit elävät yhteisymmärryksessä ja kaikilla on mahdollisuus halutessaan päästä pitkälle. Teemana tässä on erilaisuus, ennakkoluulot ja siis erilaisten tyyppien yhteiselo.

Pidin tätä hyvänä sekä aikuisempaan että lasten makuun. Itse seurasin tätä hyvänä seikkailutarinana eikä toi opettavainen teema häirinnyt mitenkään. Tykkäsin myös visuaalisesta ilmeestä sekä hahmojen että maisemien osalta.

 

Elokuva: Leijonakuningas

lion kingLeijonakuningas (USA 1994)

Leijonakuningas on varmaan kaikille tuttu Disneyn animaatio. Se kertoo leijonanpentu Simbasta, josta on tulossa eläinten kuningas. Pääosassa ovat Afrikan eläimet ja luonnonmaisemat. Visuaalisesti tämä on ehkä vähän stereotyyppinen, mutta tykkään silti.

Katsoin tämän ensimmäistä kertaa englanninkielisenä versiona. Silloin aikanaan en nähnyt tätä ihan uutena, vaan ensimmäistä kertaa joskus tällä vuosituhannella. Nyt tätä voisi varmaan nimittää jo moderniksi klassikoksi.

Koitin googlailla, että onko tässä taustalla joku perinteinen afrikkalainen satu tai jotain, mutta päättelin, ettei ole. Suurimmassa osassa Disneyn perusanimaatioissa on kuitenkin ollut joku kirja tai satu takana, mutta tässä sitten ei.

Tarkoitus olisi, ettei tämä jäisi viimeiseksi animaatio-postaukseksi. Kun kerran tykkään katsoa niitä suht säännöllisesti, niin voisin siis samalla vaivalla postaillakin niistä joskus. Valkkasin jo muutaman, joista haluan tänne sitten aikanaan kirjoittaa.

Elokuva: Uuno Epsanjassa

uuno epsanjassaUuno Epsanjassa (1985)

Olen ollut Spede-tuotannon fani jo vuosia ja siten nähnyt elokuvista suurimman osan. En ole katsonut niistä pitkään aikaan mitään uudestaan, nyt kaivoin esiin blogitekstiä varten yhden parhaimman Uuno Turhapuroista eli Uuno Epsanjassa.

Uuno on taas vaihteeksi saanut töitä, tällä kertaa matkaoppaana. Appivanhemmat ja vaimo osuvat “sattumalta” hänen opastettavikseen Espanjan-lomallaan. Huumori kyllä kolahtaa itseeni edeelleenkin. Lomateema tarjoaa normaalista poikkeavia aiheita komiikalle ja myös maisemat ovat normaaleista kotiympyröistä poikkeavia.

Katsoin jokin aika tämän jälkeen viitisentoista vuotta uudemman Dirlandaa-elokuvan, jossa ollaan myös seuramatkalla etelässä ja täytyy kyllä sanoa, että Uuno pärjää vertailussa paremmin.

Elokuva: Järven tarina

järven tarinaJärven tarina (Suomi 2015)

Kävin pari viikkoa sitten elokuvateatterissa katsomassa luontodokumentin Järven tarina. Muutama vuosi sitten julkaistiin Metsän tarina ja tätä on periaatteessa “jatkoa” sille. Elokuvassa kuvataan suomalaista järviseutua eri vuodenaikoina ja sen eläimistöä. Selostuksessa käsitellään aika paljon eläimiin ja luontoon liittyvää mytologiaa.

Tykkäsin erityisesti hylkeistä ja majavista! Tässä oli monia veden ja jään alla tehtyjä kuvauksia, jotka oli aika jänniä, kun en ole sukellusta harrastanut. En tiedä tykkäsinkö tästä enemmän kuin Metsän tarinasta vai en, molemmat on hyviä tavallaan. Mytologiapuoli mulla ei ole ollut oikein hallinnassa, niin sekin puoli on molemmissa kiinnostavaa.

Kuvauksia on tehty ilmeisesti suurimmaksi osaksi Saimaalla. Tuli sellainen fiilis, että erilaisia dokumentteja saisi olla teatterilevityksessä useammin, kun nyt olen taas innostunut käymään useammin jotain katsomassa.

TV-sarja: Silkkitie 30 päivässä

silkkitie 30 päivässäSilkkitie 30 päivässä (2012)

Tämä on kolmas katsomani Ville Haapasalon tähdittämä matkailusarja. Ohjelman aikana käydään Georgiassa, Tadzikistanissa, Uzbekistanissa, Kazakstanissa ja Mongoliassa muinaisen Silkkitien jäljillä. Välillä tuntui, että koko Silkkitie-teema unohtui kokonaan eli sitä olisi voinut olla enempikin näkyvillä.

Edelliseen Venäjän halki 30 päivässä -sarjaan nähden edistystä oli tapahtunut, nyt toteutus ja sisältö olivat selvästi parempia ja muutenkin tuntui, että kaikki oli mietitty vähän paremmin. Tämä sarja kiinnosti edellistä enemmän ehkä senkin puolesta, että Venäjästä mulla oli ennestään jo joku käsitys, mutta näistä Neuvostoliiton reunamaista mä en tiennyt oikein mitään etukäteen. Tämä on tähän mennessä näkemistäni paras.

Maiden kiinnostavuus oli siis positiivinen yllätys ja niistä löytyi kaikkea jännää. Ainoa, mikä jäi harmittamaan, oli se, ettei kuvausryhmä lähtenytkään käymään Aral-järvellä, vaikka se oli alkuperäisenä suunnitelmana. Näistä viidestä maasta lähtisin itse käymään ehkä mieluiten Georgiassa (sijaitsee lähellä ja on suht eurooppalainen maa) tai sitten Mongoliassa (luonnon ja kulttuurin takia).

Tässä sarjassa oli kuvaamassa sama Ossi kuin Suomensukuisissa kansoissa ja mä kyllä olen nyt kahden sarjan jälkeen kunnon fani kommenttien ja kameran edessä olleitten kohtien perusteella. :D

Nythän telkkarissa on alkanut ihan uusi Volgan varrella kuvattu sarja, mutta sitä en ole vielä kerinnyt katsoa ollenkaan.

Elokuva: SF-paraati

sf-paraatiSF-paraati (Suomi 1939)

Olen vanhojeni Suomi-filmien fani, mutta parin vuoden sisään niitä on tullut katsottua aika vähän. Blogiin kirjoittaminen oli hyvä syy kaivaa DVD-pinosta yksi katsottavaksi: todellinen musiikkielokuvien klassikko SF-paraati vuodelta 1939.

Pääosissa ovat turistiopasta esittävä Ansa Ikonen ja taksia ajavan muusikon roolissa Tauno Palo. Kummallakaan ei mene töissä niin hyvin kuin voisi mennä. Yhdessä he tekevät vetävän iskelmän ja kaupunkiin iskee hillitön musiikki-innostus. Ei periaatteessa siis mikään kauhean kummoinen tarina, mutta vanha hyvänmielen elokuvahan tämä on.

Elokuva tehtiin esittelyvideoksi Helsingin vuoden 1940 olympialaisia varten, jotka sitten peruttiin sodan takia. Kaikki Helsingin keskustan nurkkien tuonaikaiset nähtävyydet tulee nähtyä taustalla. Onkin kiinnostavaa yrittää vertailla, miten kaupunki on muuttunut.

Elokuva: Metsän tarina

Metsän_tarina_elokuvajulisteMetsän tarina (Suomi 2012)

Metsän tarina -dokumentti sai ilmeisesti ison suosion pari vuotta sitten ilmestyessään. Itse katsoin sen ensimmäistä kertaa vasta nyt.

Dokumenttiin on kuvattu metsän elämää eri vuodenaikoina ja pääosassa on eläimet. Kuvaukset on tehty Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa, selvisi SLL:n tiedotteesta. En muuten ollut tiennyt, että kuukkeleita on noin etelässä. Selostuksessa kerrotaan suomalaisesta metsäsuhteesta aikojen kuluessa ja siihen liittyvästä mytologiasta. Aikuisäänen lisäksi oli mukana myös ihmettelevä lapsi, jonka olisin ehkä itse halunnut pois tästä.

Visuaalisesti tämä oli kyllä hieno elokuva. Metsät on jotenkin rentouttavia katseltavia ja vanhoissa metsissä on jotain kiinnostavaa. Tässä tuli nähtyä paljon eläimiä, joita en välttämättä tule ikinä näkemään villinä luonnossa. Yksi hillittömän pelottava ukkosmyrskykin tähän oli saatu tallennettua.

Musiikki on saanut jonkun palkinnon, mutta itse en pitänyt sitä ainakaan normaalia laadukkaampana. Ehkä se jopa häiritsi, kun luonnonääniä ja metsän hiljaisuutta ei sitten ollutkaan kuultavissa paljoakaan.

Tämä oli eri tavalla hyvä kuin aikaisemmin katsomani Sademetsän tarina, mutta molemmat ovat siis todellakin katsomisen arvoisia.

Elokuva: Sademetsän tarina

sademetsantarinaSademetsän tarina (Ranska 2013)

Sademetsän tarina -dokumentin aiheena on metsien ekologia. Se kertoo sademetsien kasvusta ja kehityksestä sekä miten metsä uusiutuu hakkuiden jälkeen. Taustalla on jonkinlainen huoli metsien säilymisestä. Elokuva on tehty puiden näkökulmasta eli eläimiä on kyllä kuvattu, mutta ne eivät ole pääosassa.

Elokuvan idea on lähtöisin ekologi ja kasvititelijä Francis Hallelta, joka myös esiintyy elokuvassa ainoana ihmisenä.

Visuaalisesti tämä oli kyllä tosi hieno elokuva! Koska kasvit kasvavat sen verran hitaasti, niin osa elokuvasta oli toteutettu animaation avulla. Ensin se vähän ärsytti, mutta siihen tottui, koska animointi oli toteutettu hyvin ja sopiviin kohtiin. Myös äänimaailma oli tässä tosi hieno: mukana oli sopivassa suhteessa sekä luonnonääniä että musiikkia.

Ohjaaja Luc Jacquetin aikaisempi elokuva Pingviinien matka ärsytti, kun siinä kertoja kuvaili lintujen ajatuksia. Tässä kerronta oli toteutettu “normaalilla” tavalla ja sopi elokuvaan ihan hyvin.

Haluaisin kyllä käydä joskus sademetsässä. Vaikka tykkään suomalaisistakin metsistä, niin tuollainen olisi kyllä huikea ja erilainen kokemus. Vähän tämä aiheutti kyllä maailmanpelastussyndroomaa, mutta ehkä mä vaan keskityn toivomaan, että mun WWF-lahjoitusrahat menee oikeaan osoitteeseen.

Elokuva: Night at the Museum – Yö museossa

night at the museumNight at the Museum – Yö museossa (Yhdysvallat 2006)

Elokuva kertoo Larrystä, joka saa työpaikan yövartijana New Yorkin luonnontieteellisestä museosta. Muuten työ voisi olla rauhallista, mutta paikka on vähän eläväinen öisin ja eikä järjestyksenpito olekaan sitten kovin helppoa. Pääosassa on Ben Stiller. Yhdessä sivuosassa on muuten Maija Poppasen ihana Dick van Dyke, jolla näyttää olevan se tietty magia tallella vanhanakin.

Olen nähnyt tämän joskus aikaisemminkin ja tykkään edelleen ajatuksesta, miten museot heräävät öisin eloon. Elokuvalle on kaksi jatko-osaa, mutten ole nähnyt niistä vielä kumpaakaan. Tämä ensimmäinen elokuva perustuu samannimiseen lastenkirjaan.

Netti muuten tiesi kertoa, että elokuvien jälkeen museokäynnit ovat lisääntyneet Yhdysvalloissa 20 prosenttia. Mä itse olen kyllä museoihminen muutenkin, mutta tämän jälkeen houkuttelisi kyllä päästä johonkin vastaavaan isompaan museoon, jollaisia Suomessa ei oikein ole. Joku Lontoon British Museum voisi varmaan olla kiva.