Category Archives: kirjat

E-kirjat ja lukulaite

En matkusta ilman kirjoja koskaan. E-kirjoihin osittain siirtyminen on itselläni poistanut sen varakirjojen raahaamisen reissuun mukaan. Lukulaitteen hankin viime keväänä ja lisäksi kännykässä on aina muutama kirja, joten sieltäkin pystyy aina välillä lukaisemaan muutaman sivun. Luen kuitenkin edelleen suurimman osan paperikirjoina, en ole vielä päässyt eroon siitäkään tavasta.

Lukulaitteeksi valintani oli Adlibris Letto. Se oli helppo valinta, kun en halunnut Amazoniin lukittua Kindleä ja muualla laitetarjonta on vähän nihkeää. Monet lukee kyllä e-kirjoja tabletilta, mutta tässä ei ole mukana niitä turhia ylimääräisiä oheistoimintoja ja näyttö on silmille mukavampi. Tässä mallissa on mukana myös taustavalo, joten pimeässä lukeminenkin onnistuu. Näyttö on sopivan kokoinen lukemiseen, laite on kevyt ja muistiin mahtuu tuhansia kirjoja. Tässä on kyllä myös wifi, mutta se on aika heikko kyllä.

Nykyisin on helposti saatavilla myös kuukausimaksullisia e-kirjapalveluita, mutta en itse katso tarvitsevani niitä. Useimmiten käytän itse Elisa Kirjaa, jossa on saatavilla myös ilmaisia klassikoita. Ei yksittäisten kirjojen ostaminen kaada mun taloutta, kun tuolla on kuitenkin usein tarjouksia ja teen ostoksia sen verran satunnaisesti. Netistä olen ladannut e-kirjoja ilmaiseksi esimerkiksi Project Gutenbergista ja Poesialta (ihan kaikkia teoksia ei saa ilmaiseksi).

Todellisuudessa olen e-kirjoina tykästynyt eniten Osuuskumman novelleihin. Olen ollut joskus isompikin fantasia-fani, mutten enää jaksa niitä tiiliskiviä ja lukeminen on muutenkin välillä niin haastavaa, että novellit on just hyvä juttu. En siis jaksa enää nykyään keskittyä niin hyvin kuin ennen ja sama kirja saattaa olla pitkäänkin kesken. Vahva suositus erityisesti Ursula-lukemistoille, jotka sisältää romanttisia fantasia/scifi-novelleja ja on kaiken lisäksi ilmaisia. (Muita Osuuskumman kirjoja saa myös paperikirjoina, mutta Ursuloita pelkkinä e-kirjoina.)

Matkakirjoista lukulistalla on e-kirjoina Juhani Ahoa ja Jules Verneä. Ahon matkakirjoja en ole ennen lukenut, Verneltä taas on paljon jäänyt lukematta vuosien takaisesta aktiiviluennasta huolimatta.

Kirja: Muistolaattabongarin opas

Tauko ei ole vielä loppumassa kokonaan, mutta heitän täältä luonnoskansiosta muutaman tekstin julkiseksi, koska siellä toisessa päässä on kuitenkin mun innokkaita faneja odottelemassa.


Pauli Jokinen: Muistolaattabongarin opas

(Minerva 2015)

Pauli Jokinen on tehnyt aiemminkin kirjoja, joissa on erilaisia kävelyreittejä Helsinkiin. Tässä opastetaan bongailemaan eri paikkoihin kiinnitettyjä muistolaattoja, jotka kertovat tavallaan paikkojen historiasta. Laattoja on todella monessa paikassa ja niiden ohi tulee yleensä vain käveltyä ihan huomaamatta, niin kirja on tarpeellinen kokoelma aiheesta.

Tässä valmiita reittejä oli keskustaan ja sen viereisiin kaupunginosiin. Niiden pituus on 2-5,5 km ja kävelyn voi sitten suorittaa hitaammin tai nopeammin. Kirjan avulla oli helppo suunnistaa ja löytää muistolaatat. Joissakin tapauksissa tässä oli vain referoitu, että mitä laatassa sanotaan ja yleensä niillä kerroilla olisi ollut kiva saada jotain lisäinfoa, mitä paikan päältä ei irtoa.

Täytyy kyllä sanoa, että mielummin mä edelleen kierrän kirjan kanssa tällaisia turistijuttuja enkä vaan vilkuile kännykästä. Edellisestäkin kirjasta on vielä joku reitti kiertämättä – täytyy kyllä oikeasti ottaa niskasta kiinni itseäni ja toteuttaa nekin vielä. Ainakin Suomenlinnaan olisi tarkoitus suunnata molempien kirjojen kanssa, mutta se varmaan menee ensi kesälle.

Lisäksi kirjassa oli joitakin rasteja muissa, kauempana keskustasta olevissa kaupunginosissa.

Äänikirjasuosituslista

Kuuntelen suht paljon äänikirjoja. Nyt viime aikoina niitä on mennyt se 1-2 kappaletta kuukaudessa, jossain välissä kului enemmänkin. Joskus kuuntelin niitä enemmän lenkillä, tiskatessa tai muissa vastaavissa tilanteissa. Nykyisin seurana on useammin käsityö, värityskirja tai pisteidenyhdistelytehtävät. Toisaalta nämä olisi hyvää seuraa myös automatkoille, jos sellaisia harrastaisi….

Kokosin listaan muutaman tavalla tai toisella matka-aiheisen äänikirjan. Ihan kaikkia näistä en ole vielä itse kuunnellut. Osa on saatavilla CD:llä kirjastosta ja rahan kanssa Elisa kirjasta tai jostain näistä kuukausimaksullisista äänikirjapalveluista.

Romaaneja:

Tietokirjoja:

  • Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja
  • Samuli Paulaharju: Kiveliöitten kansaa Pohjois-Ruotsin suomalaisseuduilta
  • Samuli Paulaharju: Rintakyliä ja larvamaita – Kurikan vanhaa elämää
  • Samuli Paulaharju: Sompio (YLE Areena)
  • Matti Rämö: Rengasrikkoja Saharassa (YLE Areena, oma tekstini kirjasta)
  • Matti Rämö: Polkupyörällä Intiassa (YLE Areena)
  • Juhani Aho: Matkakuvia (YLE Areena)
  • Kai Donner: Siperian samojedien keskuudessa (YLE Areena)

Ne, joiden kohdalla on linkki YLE Areenaan, ovat ladattavissa ja kuunneltavissa ilmaiseksi sitä kautta. Sieltä löytyy myös joitakin muita äänikirjoja, joita en ole erikseen tähän linkittänyt. Toinen paikka ilmaisten kirjojen hankkimiseen on Librivox, josta löytyy myös ulkomaankielisiä ja valikoima on erittäin klassikkopainotteinen.

(Hengissä ollaan vielä. Blogi-inspiraatiota ei vaan ole näkynyt missään. Ehkä tää vielä lähtee tästä eli tämä ei ole virallinen lopetuspostaus.)

 

Kirja: Amorin kiehkurat / Bok: Ödesgudinnan på Salong d’amour

ödesgudinnan

Anna Jansson: Amorin kiehkurat
(luettu ruotsiksi)

Anna Jansson on jäänyt tähän asti väliin aikuistenkirjojensa osalta, koska olen ihan varma, että ne dekkarit on mulle liian jänniä. Kirja oli satunnainen löytö Kierrätyskeskuksesta, jossa on aina yllättävän hyvä valikoima myös ruotsinkielistä kirjallisuutta. Tämähän ei ole dekkari, niin Jansson sai uuden mahdollisuuden.

Päähenkilö Angelikalla on oma kampaamo, jossa hän ratkoo samalla asiakkaidensa rakkaushuolia. Hänellä on huolia myös omassa elämässä sekä rakkauden osalta että muutenkin. Seassa on pientä mysteerinpoikastakin, ettei ole pelkkää romantiikkaa. Tapahtumat sijoittuvat lähinnä Visbyn kaupunkiin, mutta jonkin verran myös muualle Gotlantiin. Saari taitaa olla muutenkin aika yleinen tapahtumapaikka Janssonin kirjoissa.

Tämä oli kyllä periaatteessa sellaisia kirjoja, joista olisin voinut pitääkin, mutta nyt ei jostain syystä käynyt niin. Kirja oli monta viikkoa kesken eikä oikein jaksanut oikein inspiroida, päällimmäiseksi jäi fiilis tylsyyydestä. Mukana oli liikaa kaikkea erilaista eikä tarina vienyt missään vaiheessa mukanaan.


Anna Jansson: Ödesgudinnan på Salong d’amour
(Norstedts 2014)

Jag har inte läst tidigare vuxenböcker av Anna Jansson, eftersom jag är helt säkert att de där deckare är för spännande för mig. Den här hittade jag från Återvinningscentralen som har ganska bra sortiment av böcker på svenska (inte så vanligt i Finland). Den här är alltså ingen deckare, så Jansson fick en ny möjlighet.

Huvudpersonen Angelika har en egen frisörsalong där hon löser samtidigt kärleksbekymmer som kunder råkar ha. Hon har också egna bekymmer med kärlek och livet annars. Det finns även några små mysterier med, att boken är inte bara romantik. Händelserna har placerats i Visby, tidvis också annanstans i Gotland. Ön verkar att vara ganska vanlig plats i Janssons böcker. 

I princip tycker jag om liknande böcker, men den här tyckte jag inte så mycket. Läsningen var på gång flera veckor och kändes inte inspirerande, den första känslan var oftast tråkigheten. Det fanns för mycket allt med i handlingen och jag kände inte mig lässugen. 

Den finlandssvenska läsutmaningen: En bok från ett antikvariat.

Kirja: Ruokarouvan tytär

ruokarouvan tytär

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär
(Otava 2017)

Ruokarouvan tytär on viides osa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjassa. Sisältö linkittyy Suomen historiaan ja merkkihenkilöihin. Alku oli 1800-luvun loppupuolella, nyt ollaan 1920-luvun puolivälissä.

Päähenkilö on nyt sarjassa vaihtunut, tällä kertaa näkökulma on aikaisempien osien Ida Erikssonin tyttären Kirstin. Hän opiskelee yliopistossa, kesällä on Karjala-teemainen iltamakiertue. Helsinki vaihtuu Pariisiin, jossa työ löytyy ompelimosta. Kirja loppuu tavallaan aika kesken, mutta jatkoa on jo luvattu.

Olin säästellyt tätä kirjaa keväästä asti, nyt tuli tarve historialliselle viihteelle. Kirja oli hyvä eikä poikkea laadultaan aikaisemmista osista. Päähenkilön vaihdos takaa paremmin sen, että myös loppu säilyy kiinnostavana, koska kotirouva Idasta ei välttämättä saisi enää niin paljoa irti. Tykkäsin kirjassa erityisesti vaihtelevista ympäristöistä: vanha Helsinki, muu Suomi ja Pariisi.

Kirja: Autiopaikoilla

Johanna Vehkoo: Autiopaikoilla
(Teos 2016)

Maailmassa on monia hylättyjä ja autioituvia alueita ja kaupunkeja. Autiopaikoilla-kirjassa esitellään niistä muutamia. Otanmäessä Kainuussa kaivos lopetti ja väki väheni. Doelin kaupunki Belgiassa on jäämässä sataman alle. Huippuvuorilla Pyramidenin kaivoskaupunki jäi autioksi neuvostoliittolaisilta. Amerikassa Detroitissa väki vähenee, Bodien kaupunki Kaliforniassa jäi autioksi villin lännen kyläksi ja Piilaaksossakin taphtuu muutoksia koko ajan. Urbaania löytöretkeilyä harrastetaan innokkaasti esimerkiksi Japanissa kesken jääneissä rakennuksissa tai muuten autioituneissa paikossa. Ekstrana tutustutaan myös netin tuleviin raunioihin, hiljentyneisiin virtuaalimaailmoihin.

Toisaalta kaikki hylätyt rakennukset on kiinnostavia arkkitehtuurimielessä ja rappioromantiikan suhteen…. Toisaalta sitten näissä ei ihan kokonaan autioituneissa paikoissa kiinnostaa ne tarinat: miksi siellä on vielä joku ja miksi sieltä on lähdetty alun perin menemään. Lukujumin selättämistä varten pitäisi kyllä haalia enempikin näitä kevyehköjä ja sujuvasti kirjoitettuja tietokirjoja varastoon. Mutta oli siis tosiaankin lukemisen arvoinen kirja. Nyt vaan pitäisi sitten päästä käymään jossain vastaavissa paikoissa itse (tuli inspiraatio). Näistä kirjassa esitellyistä Pyramiden oli ehkä se ykkösvaihtoehto.

Kirja: Lähdin Istanbuliin

Tänään on viidennen kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika. Tällä kertaa sitä isännöi Tekstiluola.

lähdin istanbuliin

Mika Waltari: Lähdin Istanbuliin
(WSOY 2008)

Oma valintani piti tällä kertaa olla kotimainen, koska on tämä satavuotisjuhlavuosi ja aiempiin haasteisiin olen lukenut ulkomaisen kirjan. Toisaalta suomalaisia kirjoja on tullut luettua aikanaan sen verran, ettei ole niin paljoa aukkoja paikattavana enää, kun kuitenkin aiemmin lukematon kirja oli tarkoitus valita. Mika Waltari on mulle jäänyt mysteeriksi suurimmaksi osaksi, tähän mennessä on tullut luettua vain Komisario Palmut.

Vanhempia matkakertomuksia en ole juurikaan lukenut ja siksi innostuin, kun löysin joskus Waltarilta tämän Lähdin Istanbuliin. Kirjailija lähti vuonna 1947 Turkkiin keräämään aineistoa tuleviin kirjoihinsa ja teki matkastaan tämän kirjan. Sinne kuljetaan meri- ja maateitse Ranskan, Sveitsin ja Italian kautta.

Matkailu on aikanaan ollut huomattavasti hankalampaa kuin nykyään. Se on ollut hitaampaa, ulkomaisten rahojen saaminen ja kuljetus säädeltyä, kaikkea pitänyt selvitellä eri tavalla ilman nettiä. Toisaalta matkailun perusajatus ei ole kadonnut mihinkään ja Euroopasta löytyy edelleen samaa henkeä kuin tuolloinkin, perusnähtävyydetkin on edelleen samoja.

Eipä tässä nyt sitten mitään erityistä kommentoitavaa ollut. Ei tullut hirveä kipinä lukea enempi Waltaria tai hankkia jotain muuta vanhaa matkakertomusta perään, kun kuitenkin Juhani Ahon matkakirjakin on jo kuuntelussa. Oli tämä vaihtelun vuoksi välipalana kuitenkin kiva kirja ja olen tyytyväinen, että sain nyt haasteen kunniaksi luettua.

Matti Rämön polkupyöräkirjat

Matti Rämö on Ylen toimittaja, joka on harrastanut matkailua ulkomailla liikkumisvälineenään polkupyörä ja kirjoittanut matkoistaan eri maanosissa useamman kirjan verran. Näistä ei irtoa omaa postausta kaikista, niin höpöttelen tähän jotain vähän yleisemmin.

jaumlaumlmerikirja_zpsmif2odmq

Tähän mennessä ilmestyneet kirjat:

  •  Rengasrikkoja Saharassa (Minerva 2009) – postaukseni täällä. (Kuunneltavissa ja ladattavissa ilmaiseksi Yle Areenasta).
  • Polkupyörällä Intiassa (Minerva 2010 – myös tämä on Yle Areenassa.)
  • Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin (Minerva 2011) – postaukseni täällä.
  • Polkupyörällä Jäämerelle (Minerva 2012)
  • Polkupyörällä Islannissa (Minerva 2013)
  • Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan (Minerva 2014)
  • Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin (Minerva 2015)
  • Polkupyörällä Himalajalle (Minerva 2016)

Eri paikoissa pyöräilijällä on omat haasteensa: Islannissa tuulista, Aasiassa kuuma ja monissa maissa vuoristoista. Siihen vielä päälle kaikki erilaiset kultturit ja tavat…. En ehkä itse lähtisi oikeasti tuollaisille pitkille pyörämatkoille (kirjoissa siis yleensä 1-2 kk), mutta kyllähän se näin kirjamuodossa kelpasi. :D Pyöräillessä on helppo tutustua vähän syrjäisempiin paikkoihin eikä kirjoissa liikuta juurikaan missään turistirysissä tai suurkaupungeissa (vaihtelee toki jonkin verran kohteesta riippuen).

islantipolkupyoumlraumlkirja_zpssoto0q8g

Islanti-kirja oli tosi kiinnostava! Maa on yksi haavekohteistani luonnon takia niin oli kiva lukea kokemuksia. Samoin Jäämeri-kirjasta tykkäsin, kun siinä liikuttiin Lapissa itselleni tutuissa kohteissa ja tehtiin pikapoikkeama Murmanskiin. Näissä siis huomaa selvästi eron, että heti kun on kiinnostava kohde niin kiinnostaa kirjakin enempi. En siis ehkä suosittele lukemaan koko sarjaa, vaan ennemmin valitsemaan tästä ne itseään kiinnostavat alueet ja lukemaan vain ne osat.

Matkassa mukana Walt Disney

Luen kyllä aika paljon muutakin kuin mitä tulee blogissa esiteltyä, vaikka kaikki matkailuun ja vieraisiin kulttuureihin liittyvät on silti lemppareita todellisuudessakin. Mietin, että voisin tänne esitellä muunlaisista kirjoista joskus vaikka niitä, jotka ovat olleet konkreettisesti  matkalla mukana.

Juhannuksena raahasin mökille yhtenä kirjana Neal Gablerin kirjoittaman Walt Disneyn elämänkerran (WSOY 2008). Tiiliskiviä olen vältellyt jo vuosia ja osittaisesta lukujumistakin kärsinyt jo pari vuotta, mutta sitten välillä löytyy tällaisia helmiä, joiden kohdalla se lukemisen ilo löytyy eikä kirjan paksuus haittaa.

IMG_0584_zps57qpshdj

Kirja kertoo Disneystä henkilönä, mutta samalla käydään silti läpi myös yhtiön synty ja kasvu. Talousvaikeudet olivat arkipäivää, mutta piti silti olla samalla luova porukka ja tavoittaa menestys. En oikeastaan käsitä, miksi en ole tätä lukenut jo aikaisemmin, vaikka olen ollut Disney-fani melkein koko ikäni. Löysin kirjan sattumalta kirjaston kierrätyskärrystä muutamaa viikkoa aiemmin ja oli siis just sopivaa juhannuslukemista. Oli kivaa uppoutua Disneyn taikamaailmaan ja imeä kirjasta lisätietoa asioista, joista en ollut tullut ottaneeksi selvää aiemmin. Muistin tässä yhteydessä taas, että elämänkertoja voisi ottaa lukemistoon säännöllisemmin, koska siellä seassa on kuitenkin muitakin tällaisia helmiä.

Kirja: Valasratsastaja

valasratsastaja_zpssp1zdobp

Witi Ihimaera: Valasratsastaja
(Like 2003, kääntäjä: Mervi Hietamäki, kansi: Eliza Karmasalo)

Valasratsastaja sijoittuu Uuteen-Seelantiin maorien pariin. Suvun päällikkönä toimiva isoisä ei tykkään, kun ensimmäinen lapsenlapsi olikin tyttö, koska tiettyjä perinteitä siirretään vain pojille. Myös valaat ovat olleet perinteisesti tärkeitä yhteisölle. Kirja on suurimmaksi osaksi kertomus perhesuhteista ja perinteistä.

Hankin kirjan aikanaan uutena elokuvan nähtyäni ja luinkin sen silloin, mutten muista mitä tykkäsin. Elokuvasta muistan tykänneeni, mutta siitä hankkiuduin eroon jo aikaa sitten, niin en tullut sitä katsoneeksi tässä samalla kertaa. Nyt kaivoin kirjan esiin vuosien tauon jälkeen, mutten enää tavoittanut sitä samaa fiilistä kuin mitä elokuvasta aikanaan.

En ole ihan varma, että eikö tämä vain toimi kirjana vai onko tässä mennyt liian monta vuotta eli enkö vaan enää tykkää tällaisista kirjoista. Jos alkuperäiskansat tai Uusi-Seelanti kiinnostaa, sitten tämä kannattaa lisätä lukulistalle – ei ehkä muuten. Pelkän tarinan vuoksi en tätä suosittele, koska ei tämä nyt kuitenkaan ollut niin hyvä, viihdyttävä, ajatteluttava tai muuta vastaavaa.