Category Archives: lasten- ja nuortenkirjat

Kirja: Ella Lapissa

Teema: Kuukauden lastenkirja

ella_lapissaTimo Parvela: Ella Lapissa
(Tammi 2010, kansi: Mervi Lindman / Aino Ahtiainen)

Koululuokasta kertova Ella-sarja on yksi mun vasta aikuisena löytämiä lastenkirjahelmiä ja tykkään sen verran paljon, että pitäähän sitä nyt edes yksi osa esitellä täällä.

Ellan luokan piti lähteä ulkomaille lomalle, mutta koska asiat eivät taaskaan mene niin kuin piti, matka suuntautuukin Lappiin. Siellä oleellisia asioita ovat hiihtäminen ja joulupukki.

Tykkään! On hauska kirja! Tästä saa kyllä aikuinenkin lukija hupia. Tuntuu, että nykyään sarjan uusimmat osat ei ole enää niin hauskoja kuin mitä ne vielä tässä vaiheessa oli. Osittain kirja perustuu väärinkäsitykseen ja osittain siihen yleiseen lasten logiikkaan.

Mervi Lindmanin kuvitustyyli on sen verran kiva, että olis kiva, jos kirjassa olisi kuvia.

Kirja: Kapteeni Sinikarhun 13 1/2 elämää

Kapteeni sinikarhuWalter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13 1/2 elämää
(Otava 2006 / kääntäjä: Marja Kyrö)

Kapteeni Sinikarhu on sininen karhu, joka asuu Zamonian fantasiamaailmassa ja kertoo kirjassa elämästään. Hän asuu muun muassa aavikolla, Tornadokaupungissa ja Atlantiksessa sekä tapaa kaikkien outojen lajien edustajia, joita ei blogitekstissä pysty järkevästi kuvailemaan.

Walter Moersin kirjat on monen suosiossa, mutta olen itse niiden suhteen vähän myöhäisherännäinen. Tämänkin luin ekaa kertaa viisi vuotta sitten eli kymmenen vuotta ilmestymisen jälkeen, vaikka moni oli siinä välissä suositellut. Nykyisin tämä on yksi suosikkikirjoistani fantasiapuolelta ja tykkään melkein kaikista muistakin Moersin kirjoista.

Periaatteessa tämä taitaa olla lapsille suunnattu, mutta uskallan suositella tätä aikuisillekin fantasian ystäville. Kirjan maailma on kiinnostava: se koostuu useista erilaisista ympäristöistä ja on aika omanlaisensa. Kaikki hahmotkin on aika omanlaisiaan ja moni niistä aika outoja, mutta silti hyviä. Kuvitus on muuten kanssa aika ilmiömäinen.

 

Kirja: Lootuskukan jalokivi

Teema: Kuukauden lastenkirja

lootuskukan jalokivi Ilona Meretoja: Lootuskukan jalokivi
(WSOY 1958, kansi: Eeva Oivo)

Päähenkilö Ira asuu Intiassa ja lähtee lääkäri-isänsä kanssa tutkimusmatkalle Himalajalle. Tämä on eräänlainen kasvukertomus, jossa tyttö oppii erilaisia toimintamalleja ja asioiden tärkeysjärjestystä tapaamansa pojan kanssa.

Tyylilajiltaan tämä on myös seikkailukirja tytöille. Tämä oli aikanaan yksi mun erikoissuosikeista koko sarjasta, nyt se pääsi ehkä vain OK-tasolle. Jäi ehkä vähän häiritsemään loppu, kun vähän pidemmässä kirjassa olisi saatu käsiteltyä asiat paremmin päätökseen.

Hdcanis laitteli jossain välissä pystyyn jonkunlaista Nuorten toivekirjasto -haastetta, niin totesin, että voin nyt edes tämän yhden kirjan verran siihen osallistua, kun sarja on kuitenkin vanha suosikki. Tosin hyvin todennäköisesti saatan innostua lukemaan muutaman lisää….

Kirja: Soittoniekan arvoitus

Teema: Kuukauden lastenkirja

soittoniekan arvoitusCarolyn Keene: Soittoniekan arvoitus
(Karisto 1984 / kääntäjä: Anna-Liisa Arhonsuo)

Tutkin vuodenvaihteessa omia kirjahyllyjäni poistotarkoituksessa ja löysin sieltä Dana-tytöt-sarjaa, josta en ollut raaskinut luopua, vaikken ole lukenut niitä viimeiseen 20 vuoteen.

Jokaisessa osassa on joku mysteeri, jota Danan sisarukset Jean ja Louise yrittävät ratkaista. Valitsin tänne blogiin esiteltäväksi Soittoniekan arvoituksen, jossa on matkateema. Tytöt lähtevät ystävänsä luokse Portugaliin ja matka Atlantin yli tapahtuu laivalla. Perillä pitäisi selvittää ystävän isän varastolta tapahtuneita varkauksia, mutta toisaalta laivalta löytyy myös toinen mysteeri: yhden muusikon kitara yritetäään varastaa ja totta kai siitäkin pitää ottaa selvää.

Huomasin, että tykkään sarjasta edelleen ja en luovukaan omista kappaleistani ainakaan vielä. Lapsena pidin näistä enemmän kuin Neiti etsivistä, vaikken oikein muista miksi (Neiti etsivien uusintalukua en siis ole uskaltanut aloittaa vielä). Juoni näissä ei ole mitenkään kummoinen yleensä ja taitaa nää aika ennalta-arvattaviakin olla, mutta hyvänä välipalana ja viihteenä sarja käy kyllä edelleen.

 

Kirja: Sataprosenttinen

sataprosenttinenKerttu Vuolab: Sataprosenttinen
(Atrain 2014, kääntäjä: Irene Piippola)

Sataprosenttinen on nuortenkirja, joka on julkaistu alunperin pohjoissaameksi. Kirjan päähenkilö on saamelainen Maaret, joka joutuu lähtemään kotoaan koulun asuntolaan. Siellä on vaikeaa olla kotoa kaukana ja toiset kiusaavat.

En edes muista enää, mistä sain vinkin tästä kirjasta, mutta hyvä kuitenkin, että tuli luettua. En siis tunne oikeastaan ollenkaan saamelaista kirjallisuutta, niin sikäli tämä oli tutustumisen arvoinen. Kirja ei kuitenkaan ollut niin hyvä kuin oletin tai mitä se olisi voinut olla.

Kirja alkoi hyvin, mutta sitten laatu ei säilynytkään samanlaisena. Jälkimmäiset kouluvuodet ohitettiin paljon nopeammin kuin ensimmäinen. Jäin myös kaipaamaan paikoitellen vähän syvällisempää otetta, kun nyt käsittely oli paikoitellen todella pintapuolista.

En tiedä, että olisiko tämä kulttuurin sisällä olevalle ihmiselle parempi lukukokemus. Nyt siis itse samaan aikaan tykkäsin ja en tykännyt kirjasta. Tosin olen aika varma, että jos olisin ollut nuorempi, niin tykkäysprosentti olisi ollut aika paljon isompi.

(Taas yksi suoritus Kansojen juurilla -lukuhaasteeseen.)

EDIT: Ai niin, blogi on löytynyt jo jonkun aikaa myös Facebookista! Sivusta tykkääminen siis sallittu!

Saamelaisia satuja

Teema: Kuukauden lastenkirja

Kansojen juurilla -lukuhaasteeseen luin kahden kirjan verran saamelaisia satuja:

Auringon_TytarElina Helander-Renvall (toim.): Auringon tytär (Mäntykustannus 2012).

Kuvakirjassa on viisi lyhyttä saamelaista satua. Niissä luonto ja henkimaailma ovat tärkeimmät elementit. En nyt ihan hirveästi innostunut näistä saduista: periaatteessa ne on ihan ok, mutteivät kuitenkaan uusia suosikkejani. Kaikki tekstit ovat suomeksi, saameksi ja englanniksi, joten kirjalla on mahdollisuus myös laajempaan lukijayleisöön. En muuten saanut selvää, että onko nämä jotain yleissaamelaisia juttuja vai jonkun tietyn saamelaisryhmän. Kuvituksen on tehnyt ryhmä Lapin yliopiston opiskelijoita, jotka eivät ilmeisesti kuitenkaan ole itse saamelaisia. Kuvitus on tosi vaihtelevaa laadultaan ja tyyliltään, sekä nykyaikaisempaa että perinteisempää.

kultainen koskeloAnnukka & Samuli Aikio: Kultainen koskelo (WSOY 2010).

Tämä on saamelainen vanha satu tytöstä, joka muuttui koskeloksi. Tässä oli jotain myyttisiä hahmoja ja naimisiin menevä tyttö, joka muuttaa muotoaan. Lisäksi teemana on se tavallinen hyvän ja pahan taistelu. Tykkäsin kirjassa olevasta Mika Launiksen kuvituksesta! (En oikein ole hänen normityylinsä fani.) Se oli värikäs ja mielestäni tähän tyylillisesti sopiva.

Kirja: Vihervaaran Anna -sarja

Esittelyssä vaihteeksi kirjasarja, joissa ei tosiaan ole mitään matkateemaa eli L. M. Montgomeryn Vihervaaran Anna -sarja:

  • Annan nuoruusvuodet (1908)
  • Anna ystävämme (1909)
  • Annan unelmavuodet (1915)
  • Anna opettajana (1936)
  • Anna omassa kodissaan (1917)
  • Sateenkaarinotko (1919)
  • Annan perhe (1939)
  • Kotikunnaan Rilla (1920)

Tuossa listassa kirjat on siis tarinan mukaisessa järjestyksessä eivätkä ilmestymisjärjestyksessä. Vuosiluvut ovat alkuperäisiä julkaisuvuosia ja niistä kolme uusinta on tosiaan suomennettu vasta 2000-luvulla.

anna-sarjaEräs kirjabloggaajatoveri mainitsi taannoin Facebookissa lukeneensa juuri Annan nuoruusvuodet -kirjan ja kuvaili päähenkilöä ärsyttäväksi. Innostuin kommentista sen verran, että oli ihan pakko lukea koko sarja läpi uudestaan ja tarkistaa omat mielipiteet vuosien tauon jälkeen. Jotenkin oli myös sellainen olo, että on ihan pakko kirjoittaa sarjasta tänne.

Tarina alkaa, kun 11-vuotias orpo Anna saa oman pysyvän kasvattiperheen. Sarjassa seurataan Annan kasvua aikuiseksi ja elämää oman perheen kanssa. Tapahtumat sijoittuvat Prinssi Edwardin saarelle Kanadaan. Eniten pidän kahdesta ensimmäisestä kirjasta, jossa Anna on nuori ja seuraavaksi eniten Sateenkaarinotkosta, jossa pääosassa ovat hänen lapsensa.

Ja ei, Anna ei ole omasta mielestäni ärsyttävä. Tykkään edelleen sarjasta tosi paljon. Toiset pitävät enemmän Uuden kuun Emiliasta kirjahahmona, mutta mä pidän enempi Annasta (olen aina pitänyt). Emilia pelkästään haaveilee ja on tosi mitäänsanomaton henkilö, kun Annassa on enempi särmää ja Annan haaveilut on jotenkin mielenkiintoisempia.

Sarjaan kuuluu myös ensimmäistä kertaa vuonna 2009 julkaistu Annan jäähyväiset, joka koostuu lähinnä runoista ja novelleista. Se oli mulla nyt luettavana ekaa kertaa. Kirja oli mulla kolme kuukautta kesken (luin muut osat syyskuussa) ja viime viikolla luovutin, sain edettyä vajaaseen puoliväliin. En vaan löytänyt kirjasta sitä samaa maailmaa kuin muista kirjoista ja runoja oli mukana ihan liikaa.

Annasta on tehty myös joitakin televisioelokuvia, mutten itse muista nähneeni niitä koskaan. Tie Avonleaan -sarjaa sen sijaan olen nähnyt joskus 1990-luvulla osittain, kun se tuli telkkarista. Se sijoittuu siis samaan kylään kuin Anna-kirjat, mutta päähenkilönä on Montgomeryn toisissa kirjoissa oleva Sara tarinatyttö.

Kirja: Sindbad Merenkävijä

sindbad merenkävijäSindbad Merenkävijä on yksi klassisista Tuhannen ja yhden yön saduista. Olen aikaisemmin lukenut sen kirjaversiona ja nyt kuuntelin sen äänikirjana Jaakko Hämeen-Anttilan käännöksenä (Otava 2013).

Sindbad on purjehtiva kauppias, joka tekee seitsemän eri matkaa. Jokaisella reissulla menee jotakin pieleen: tapahtuu haaksirikkoutumisia, omaisuus häviää, kohdalle osuu autioita saaria, vieraita kansoja ja ties mitä. Kuitenkin Sindbad selviää hengissä joka kerta ja onnistuu rikastumaankin samalla. Sadun aikana hän kertoo jokaisesta matkastaan. Tämä on paikoitellen aika raju juttu, niin en tosiaankaan suosittele kovin nuorille lukijoille.

Jos ei ole aikaisemmin tutustunut alkuperäisiin Tuhannen ja yhden yön satuihin, niin se todellakin kannattaa tehdä. Kokoelmaa kannattaa suositella myös aikuisille. Näistä on useampia erilaisia versioita, jotka eivät ole kaikki tarkalleen samanlaisia johtuen suullisesta perinteestä ja käännöksistä. Olen kirjoittanut aikaisemmin yhdestä kokoelmasta.

Erimaalaisia kansansatuja

Teema: Kuukauden lastenkirja

Kansojen juurilla -lukuhaasteen kunniaksi esittelyssä muutama satukirja, joihin on koottu alkuperäiskansojen satuja. (Huomasin just, että nää on muuten kaikki pienkustantamoilta. Onpahan nyt sitten hoidettu samalla se “velvollisuus” niitten tukemiseen.)

kuinka kilpikonna sai kilpensäSini Laurén (toim.): Kuinka kilpikonna sai kilpensä ja muita aboriginaalisatuja (Savukeidas 2015).

Kirjassa on 17 kertomuksen verran Australian aboriginaalien satuja. Suurin niistä osa on sellaisia perinteisiä eläinsatuja ja faabeleita, joiden hahmot ja tapahtumapaikka ovat vain vähän eksoottisempia. Mä en oikeastaan tykännyt näistä kovinkaan paljoa, kun jostain syystä en tosiaan ole mikään iso eläinsatujen fani ollut oikein koskaan. Tähän kirjaan muuten pätee sama kuin edelliseenkin eli isompi koko olisi ollut kiva kuvien takia.

miten sumu syntyiMika Vaaranmaa (toim.): Miten sumu syntyi ja muita inuiittien ja jupikien taruja (Kameli/Savukeidas 2013).

Kirjaan on koottu 25 arktiselta alueelta Pohjois-Amerikasta peräisin olevaa lyhyttä satua. Pääosassa on ihmisiä, eläimiä ja henkiä. Muodonmuutokset olivat näissä saduissa yleisiä. Tyyliltään nämä tuntuivat jotenkin poikkeavan siitä perinteisestä muotista. Suurin osa ei myöskään ollut ennalta-arvattavia, joka oli myöskin iso plussa. Tykkäsin siis itse asiassa aika paljon näistä, kun perinteisiin länsimaisiin satuihin olen kyllästynyt aikaa sitten eikä muistakaan maanosista ole mitään kivaa tuntunut löytyvän. Olisin tykännyt, jos kirja olisi ollut kooltaan vähän isompi, että kuvatkin olisivat olleet samalla vähän isompia.

tyttö jonka joki halusi vaimokseenLeena Laulajainen: Tyttö jonka joki halusi vaimokseen (Lasten Keskus 2008).

Tässä kirjassa on kymmenen sadun verran chileläisten mapuche-intiaanien kertomuksia. Osasta tykkäsin ja osasta en, tässä tapauksessa ihmisistä kertovat sadut olivat eläinsatuja parempia, koska ne eivät olleet niin perinteisiä. Kuvituksena on sekä paikallisten lasten piirroksia että suomalaistuneen Adolfo Veran ottamia valokuvia. Pidin siitä, että kirjaan oli lisätty myös kansasta kertova tietopaketti.

Kirja: Täyttä laukkaa maailman ympäri

Teema: Kuukauden lastenkirja

Täyttä laukkaa maailman ympäriAnniina Mikama ja Carlos da Cruz: Täyttä laukkaa maailman ympäri (Tammi 2014)

Eri puolilla maailmaa asuu erilaisia hevosrotuja. Kirjassa tehdään maailmanympärimatka ja käydään 18 eri maassa tutustumassa johonkin sikäläiseen hevosrotuun ja ratsastusperinteeseen.

Vaikken itse ratsasta tai ole koskaan ollut muutenkaan hillitön hevostyttö, niin tästä irtosi iloa siitä huolimatta joksikin aikaa, koska näkökulma oli kuitenkin suhteellisen kulttuurihistoriallinen. Luinkin tätä siis enemmän maailmanympärimatka mielessä kuin hevostietokirjana, mutta ehkä hevosrotuihin liittyviä juttuja olisi voinut olla mukana enempikin. Tätä sopii tarjota siis sekä hevosten että historian ystäville luettavaksi.

Kivana plussana oli jokaiseen maahan liittyvät pienet puuhajutut, siellä oli esimerkiksi ruoka- ja askarteluohjeita.