Taru sormusten herrasta

Olin teininä yksi niistä suurista Tolkien-faneista. Sitten tulivat Taru sormusten herrasta -elokuvat ja nekin oli suunnilleen parasta ikinä. Hobitin olen lukenut joitakin vuosia sitten viimeksi, mutta Tarun taisin lukea viimeksi joskus silloin 2000-luvun alussa kun elokuvat tulivat. Elokuvia yritin katsoa ensimmäistä kertaa elokuvateatterikierroksen jälkeen viime vuonna, mutta pääsin vain ensimmäistä osaa puoliväliin, kun niiden taika oli selvästi kadonnut jonnekin.

Löysin äänikirjoina Tarun sormusten herrasta ja otin sen kuunteluun töissä. Tajusin sen olevan aiheeltaan kunnon matkakirja, niin sehän sopi hyvin tänne blogin pienimuotoiseen elvytykseen. Kokonaiskesto kolmella kirjalla oli yhteensä siinä 60 tunnin paikkeilla ja itsellä siihen meni reilu kuukausi.

En tähän mitään juonianalyysia jaksa kirjoittaa, vaan oletan, että edes idea on kaikille tuttu. Kirjoista tuli heti sellainen olo, että tykkään tästä ja todellakin haluan kuunnella loppuun asti. Heti tuli hyvä fiilis ja muistin miksi tykkäsin näistä niin paljon silloin joskus. En ihan tiedä mikä siinä elokuvaversiossa sitten oli ongelmana.

Muistin, että tässä olisi pääty hitaammin asiaan alussa ja muuallakin ollut vielä enempi sitä kaikkea maailman kuvailua, mutta molemmat muistikuvat oli vääriä. Eniten tässä ehkä tökki se, että kun porukka oli hajaantunut, saattoi mennä todella pitkä aika ennen kuin taas palattiin kertomaan mitä toisille kuuluu.

Ja nyt harmittaa, etten aloittanut kuuntelua Hobitista, vaikka toisaalta mulla on nyt sitten vielä 11 tuntia laatuaikaa jäljellä.

Advertisement

Kirja: Amorin kiehkurat / Bok: Ödesgudinnan på Salong d’amour

Anna Jansson: Amorin kiehkurat
(luettu ruotsiksi)

Anna Jansson on jäänyt tähän asti väliin aikuistenkirjojensa osalta, koska olen ihan varma, että ne dekkarit on mulle liian jänniä. Kirja oli satunnainen löytö Kierrätyskeskuksesta, jossa on aina yllättävän hyvä valikoima myös ruotsinkielistä kirjallisuutta. Tämähän ei ole dekkari, niin Jansson sai uuden mahdollisuuden.

Päähenkilö Angelikalla on oma kampaamo, jossa hän ratkoo samalla asiakkaidensa rakkaushuolia. Hänellä on huolia myös omassa elämässä sekä rakkauden osalta että muutenkin. Seassa on pientä mysteerinpoikastakin, ettei ole pelkkää romantiikkaa. Tapahtumat sijoittuvat lähinnä Visbyn kaupunkiin, mutta jonkin verran myös muualle Gotlantiin. Saari taitaa olla muutenkin aika yleinen tapahtumapaikka Janssonin kirjoissa.

Tämä oli kyllä periaatteessa sellaisia kirjoja, joista olisin voinut pitääkin, mutta nyt ei jostain syystä käynyt niin. Kirja oli monta viikkoa kesken eikä oikein jaksanut oikein inspiroida, päällimmäiseksi jäi fiilis tylsyyydestä. Mukana oli liikaa kaikkea erilaista eikä tarina vienyt missään vaiheessa mukanaan.

---

Anna Jansson: Ödesgudinnan på Salong d’amour
(Norstedts 2014)

Jag har inte läst tidigare vuxenböcker av Anna Jansson, eftersom jag är helt säkert att de där deckare är för spännande för mig. Den här hittade jag från Återvinningscentralen som har ganska bra sortiment av böcker på svenska (inte så vanligt i Finland). Den här är alltså ingen deckare, så Jansson fick en ny möjlighet.

Huvudpersonen Angelika har en egen frisörsalong där hon löser samtidigt kärleksbekymmer som kunder råkar ha. Hon har också egna bekymmer med kärlek och livet annars. Det finns även några små mysterier med, att boken är inte bara romantik. Händelserna har placerats i Visby, tidvis också annanstans i Gotland. Ön verkar att vara ganska vanlig plats i Janssons böcker. 

I princip tycker jag om liknande böcker, men den här tyckte jag inte så mycket. Läsningen var på gång flera veckor och kändes inte inspirerande, den första känslan var oftast tråkigheten. Det fanns för mycket allt med i handlingen och jag kände inte mig lässugen. 

Den finlandssvenska läsutmaningen: En bok från ett antikvariat.

Kirja: Ruokarouvan tytär

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär
(Otava 2017)

Ruokarouvan tytär on viides osa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjassa. Sisältö linkittyy Suomen historiaan ja merkkihenkilöihin. Alku oli 1800-luvun loppupuolella, nyt ollaan 1920-luvun puolivälissä.

Päähenkilö on nyt sarjassa vaihtunut, tällä kertaa näkökulma on aikaisempien osien Ida Erikssonin tyttären Kirstin. Hän opiskelee yliopistossa, kesällä on Karjala-teemainen iltamakiertue. Helsinki vaihtuu Pariisiin, jossa työ löytyy ompelimosta. Kirja loppuu tavallaan aika kesken, mutta jatkoa on jo luvattu.

Olin säästellyt tätä kirjaa keväästä asti, nyt tuli tarve historialliselle viihteelle. Kirja oli hyvä eikä poikkea laadultaan aikaisemmista osista. Päähenkilön vaihdos takaa paremmin sen, että myös loppu säilyy kiinnostavana, koska kotirouva Idasta ei välttämättä saisi enää niin paljoa irti. Tykkäsin kirjassa erityisesti vaihtelevista ympäristöistä: vanha Helsinki, muu Suomi ja Pariisi.

Kirja: Valasratsastaja

Witi Ihimaera: Valasratsastaja
(Like 2003, kääntäjä: Mervi Hietamäki, kansi: Eliza Karmasalo)

Valasratsastaja sijoittuu Uuteen-Seelantiin maorien pariin. Suvun päällikkönä toimiva isoisä ei tykkään, kun ensimmäinen lapsenlapsi olikin tyttö, koska tiettyjä perinteitä siirretään vain pojille. Myös valaat ovat olleet perinteisesti tärkeitä yhteisölle. Kirja on suurimmaksi osaksi kertomus perhesuhteista ja perinteistä.

Hankin kirjan aikanaan uutena elokuvan nähtyäni ja luinkin sen silloin, mutten muista mitä tykkäsin. Elokuvasta muistan tykänneeni, mutta siitä hankkiuduin eroon jo aikaa sitten, niin en tullut sitä katsoneeksi tässä samalla kertaa. Nyt kaivoin kirjan esiin vuosien tauon jälkeen, mutten enää tavoittanut sitä samaa fiilistä kuin mitä elokuvasta aikanaan.

En ole ihan varma, että eikö tämä vain toimi kirjana vai onko tässä mennyt liian monta vuotta eli enkö vaan enää tykkää tällaisista kirjoista. Jos alkuperäiskansat tai Uusi-Seelanti kiinnostaa, sitten tämä kannattaa lisätä lukulistalle – ei ehkä muuten. Pelkän tarinan vuoksi en tätä suosittele, koska ei tämä nyt kuitenkaan ollut niin hyvä, viihdyttävä, ajatteluttava tai muuta vastaavaa.

Kirja: Virtanen ja vihreän leski

Kirjabloggaajat viettävät tällä viikolla dekkariviikkoa (lisää Yöpöydän kirjat -blogista) ja satuinkin viime viikolla lukemaan yhden sopivan kirjan, joka kelpaa blogiinkin esiteltäväksi.

Matti Almila: Virtanen ja vihreän leski
(Kustannus-Mäkelä 1985, kansi: Raimo Huittinen)

Almila on aika unohduksiin jäänyt dekkaristi, jonka teoksia julkaistiin joitakin kappaleita viimme vuosituhannella. Itsekin löysin hänen kirjojaan ihan sattumalta mökillä paikallisen kirjaston hyllystä, jossa on vielä muutakin vanhempaa esillä.

Tätä nimenomaista kirjaa en ollut vielä aikaisemmin tullut lukeneeksi. Kirja kertoo helsinkiläisestä rouvasta, jonka mies on häipynyt toisen matkaan. Samaan aikaan rikollisliiga on rahan tarpeessa ja heistä yksi laitetaan huijaamaan rahaa tältä naiselta vähän Auervaara-meiningillä.

Teemastaan huolimatta kirja oli kevyehkö ja viihdyttävä. Juoni on jossain määrin ennalta-arvattava, mutta se ei yleensä itseäni haittaa – ei siis nytkään haitannut. Tämä ei ole parhaita kirjailijan tuotoksia, mutta tykkäsin silti. Lisäkivana kirjassa oli myös useat tunnistettavat tapahtumapaikat, Helsinki-dekkareita ei ole tullut luettua vielä liikaa.

Tämä on taas niitä kirjoja, joka on periaatteessa dekkari, mutta sitten ei toisaalta kuitenkaan ole. Varsinaista dekkaria etsivälle tätä ei siis voi periaatteessa suositella, mutta itsellenihän taas tällaiset uppoavat oikein hyvin. Joissakin Almilan kirjoissa on siis dekkarielementtejä vielä enempi.

Kirja: Viisitoista metriä vasempaan

Antti Tuuri: Viisitoista metriä vasempaan
(Otava 1998, kansi: Hannu Taina)

Kirja hyppäsi vastaan jossain kirjojenkierrätyshyllyssä ja koska yritän lukea läpi Antti Tuurin tuotantoa, niin pakkohan se oli mukaan ottaa.

Päähenkilönä on myyntimies, joka lähtee Saksaan kauppaamaan erään suomalaisen kirjailijan teosta, jonka menekki maassa on ollut heikkoa. Laivamatkalla Saksaan hän tutustuu myös yhteen tyttöön ja kolmeen metsuriin, joiden kanssa seikkaillaan maassa eri paikoissa yhdessä ja erikseen.

Tämä on julkaistu ensimmäistä kertaa 80-luvulla. Tuurin tyyli ei ollut tässä vaiheessa niin yksinkertaiseksi hiottua kuin uudemmassa tuotannossa ja tämä on ehkä omaan makuuni parempaa tyyliä. Kirjaan oli keksitty kiinnostava idea, vetävä juoni ja hyviä henkilöhahmoja. Olisi mennyt paksumpikin kirja samalla vaivalla….

Jostain syystä tämä on tainnut jäädä aika unohduksiin (mutta ei Tuuri kyllä muutenkaan mikään hillitön blogihitti ole). Toistaiseksi lukemistani tämä oli sieltä parhaasta päästä. Suositus kirja-alasta, Saksasta tai matkaromaaneista kiinnostuneille.

Kirja: Ensi-iltahuvit

Lauriina Vilkkonen: Ensi-iltahuvit
(WSOY 2005, kansi: Elina Warsta)

Kirjan tapahtumaympäristö on Savonlinnan kaupunki juuri ennen oopperajuhlia, kun uuden kotimaisen oopperan treenit ovat menossa. Teemoina oli musiikkia, ihmissuhdepyöritystä ja vähän mysteerinpoikasta.

Periaatteessa tämä oli niin kuin Outi Pakkasen tuotanto, mutta silti paljon huonompi. Jostain syystä kirjan löytää kirjastosta dekkariosastolta, vaikka viihteeseen sopisi parempi. Ennakkoon vähän pelotti ooppera teemana, mutta niiltä osin oli parempi kuin oletin.

Kirja oli nopealukuinen ja “ihan ok” eli luin sen loppuun asti, muttei ole aihetta kehua enempää. Rentoa kesäkirjaa etsiville voi ehkä suositella, muttei dekkaria etsiville. Mari A. ei myöskään ollut innostunut tästä.

Kesäkirja / Sommarboken

Tove Jansson: Kesäkirja
(luettu ruotsiksi)

Nyt on tosiaan ollut kiireitä töissä, niin lukeminen ja bloggaaminen ei ole ihan niin aktiivista kuin parhaimmillaan. Tartuin Kesäkirjaan pitkästä aikaa, lähestyvän kesän lisäksi kimmokkeena toimivat lukuhaasteet. Kirjassa kurkistetaan Sophian, isän ja isoäidin elämään kesäisessä saaristossa. Luvut ovat lyhyitä erillisiä kertomuksia ja tämän voikin periaatteessa nähdä myös novellikokoelmana. Tämä oli tosi rauhoittavaa hyvän mielen luettavaa ja erittäin hyvä valinta kesäkirjaksi. (Kuvassa myös yksi suosikki-muumimukeistani!)

---

Tove Jansson: Sommarboken
(Schildts & Söderströms 2014)

Jag har haft bråttom i arbete, så jag inte har hunnit läsa och blogga så aktivt som vanligt. Det är länge sedan när jag läste Sommarboken sist. Sommaren är här snart och jag behövde en bok för två läsutmaningarna, så nu var det dags för läsa boken igen.  Här följer man Sophias, fars och farmors liv i den somriga skärgården. Kapitel är korta och fristående, så man kan även räkna denna som en novellsamling.  Boken var lugnande och en bra feelgood-roman och en bra val för sommarläsning. (I bilden finns det även en av mina favoritmuminmuggar!)

Den finlandssvenska läsutmaningen: En inhemsk klassiker med bokstaven A i titeln eller i författarens namn
Kaosutmaning 2017: En somrig bok

Kirja: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin

Nyt on taas se aika vuodesta kun työnteko haittaa harrastuksia, niin blogikin on ollut ja tulee olemaan vähän hiljaisempi. Tosin nyt pääsiäisen kunniaksi kerkisin vähän aloitella useampaa postausta, että jos vaikka saisin kohta jotain muutakin julkaisuun asti. Tällä kertaa yksi alkuvuodesta luettu kirja.

Romain Puertolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin (Otava 2014 / kääntäjä: Taina Helkamo)

Kirjan nimestäkin voi jo päätellä erään tärkeän juonenkäänteen ja aavistella vähän, että mistä kirjassa muutenkin on kyse. Fakiiri lähtee Intiasta pariisiin ikeaan ostamaan tarjouksessa olevaa piikkimattoa. Hän jää kauppaan yöksi ja päätyy kaapin mukana ihan muualle. Kirjassa on siis pitkä kiertomatka Euroopassa, useita laittomia siirtolaisia ja fakiirin perässä oleva kiukkuinen taksikuski.

Tämä taitaa olla yksi viime vuosien suosikkikirjoistani. Tämä on eräänlainen veijaritarina ja sen tietynlainen huumori ei iske kaikkiin. Omalla Paasilinna-taustallani tämä oli just hyvä. Keveydestä huolimatta tässä on mukana se vakavampi teema: laittomien siirtolaisten asema yleensä ja paremman elämän toivossa tapahtuva maahanmuutto.

Kirjailijan toinen suomennettu kirja on vielä lukematta….

Bok: Bröllopsresa

Kuukauden ruotsinkielinen kirja – tätä ei ole suomennettu ollenkaan, niin en käännä tekstiä suomeksi.

Patrick Modiano: Bröllopsresa
(Albert Bonniers Förlag 2014 / översättning: Katja Waldén)

Läsutmaningen hade ett punkt för en levande nobelpristagare och jag försökte hitta någon kort bok, som har reseteman. Bröllopsresa var den första som träffade de här.

Huvudpersonen Jean har hört att en kvinna har gjort självmord och det kommer fram att han har träffat henne länge sedan. Han reser till Paris och försöker ta reda på hurdant kvinnans liv och parförhållande har varit.

Texten på bakpärmen gav en annorlunda utttryck om boken, så handlingen var inte så intressant som jag trodde. Det var alltså trevligare läsa boken som en beskrivning om Paris och inte som en allvarligare relationsroman. Kanske var det ändå bra att den här var en kortroman…. Modiano har skrivit ganska många kortromaner, så jag tror att den här var inte den sista som jäg läser.

Den finlandssvenska läsutmaningen: En levande nobelpristagare
Kaosutmaningen 2017: En bok på under 150 sidor