Category Archives: romaanit

Kirja: Ameriikan raitti

ameriikan raitti_zpscpknkxu3

Antti Tuuri: Ameriikan raitti
(Otava 1986 / kansi: Hannu Taina)

Kirja on yhdenlainen kertomus siirtolaisuudesta. Erkki ja Taisto lähtevät Pohjanmaalta veropakolaisiksi Floridaan, kun bisnekset on Suomessa sillä mallilla, että parempi häipyä. Kirja kertoo arjesta siellä paikallisten suomalaisten joukossa, matkasta rekkakuskin apurina Kanadaan ja sieltä löytyvistä sukulaisista.

Olen Antti Tuuria lukenut jonkun verran aiemminkin ja tämä Pohjanmaa-sarja on se, jonka kaikki osat aion lukea kohtapuoliin läpi. Tämä taisi olla sarjan keskivaiheilta ja toimii itsenäisenäkin luettavana. Kirjailijalla on omanlaisensa tyyli: dialogi ja ylimääräinen kuvailu on molemmat aika minimissä, niin keskitytään tapahtumien kuvailuun. Tässä vaiheessa oli vielä käytössä pidempiä lauseita eikä teksti ole niin raporttimaista kuin uudemmissa teoksissa.

On olemassa myös Tuurin kirjoittama tietokirja Ameriikan raitilla, jossa hän kertoo kirjojen taustatyön ja sukulaisten vuoksi siellä tehdystä matkoistaan. Postasin kirjasta viime syksynä.

Kirja: Katriina / Bok: Katrina

katrina_zpshenp4r6w

Sally Salminen: Katriina
(luettu ruotsiksi)

Katriina on ahvenanmaalaisen Sally Salmisen esikoisteos vuodelta 1936. Salminen on nyky-yleisölle suhteellisen tuntematon ja muista teoksista ei ole otettu uusintapainoksia ikuisuuksiin (suomeksi ei taida olla Katriinastakaan ihan äskettäin). Kirjablogeissakaan ei pahemmin ole juttuja näkynyt.

Alun perin löysin kirjan sukulaistädin kirjahyllystä mökillä ja luin sen tylsyyksissäni. Se olikin sitten yksi lukioaikaisia ykkössuosikkejani ja kirjoitin siitä loistavan esseen. Nyt halusin lukea kirjan vuosien tauon jälkeen ja luin sen alkukielellä ruotsiksi.

Päähenkilö Katriina lähtee nuorena Pohjanmaalta naimisiin Ahvenanmaalle. Koska hänen miehensä on merimies ja paljon poissa kotoa, hän joutuu olemaan paljon yksin ja on hivenen hankalaa sopeutua kyläläisten joukkoon. Kirja kertoo arjesta saaristossa: lapsista, merestä, elämästä yksin.

Tykkään kirjasta vieläkin, vaikkei se tuntunutkaan enää niin vaikuttavalta kuin aikaisemmin. Tästä tulee vahvimpana läpi se elämän rankkuus ja yksinäisyys. Tässä on muuten samaa tyyliä kuin Myrskyluodon Maijassa, mutta tästä pidin enemmän.


Sally Salminen: Katrina
(Schildts 2010 / omslag: Anders Carpelan)

Katrina är den första boken av åländsk Sally Salminen och kom ut år 1936. Salminen är nuförtiden ganska okänd och det har inte kommit ut nya upplagor av hennes andra böcker. Jag har inte hittat många inlägg i bokbloggar heller. 

Ursprungligen hittade jag boken från min mosters bokhylla på vår sommarstuga och läste den då när jag hade ingenting annat att läsa. Den blev en av mina favoriter under hela gymnasietiden och jag skrev även en lysande essä i skolan. Nu ville jag läsa boken igen efter femton år och läste den första gången på svenska.

Huvudpersonen Katrina är ung och när hon gifter sig, måste hån åka från Österbotten till Åland. Eftersom hans man är en sjöman, måste hon vara mycket ensamt och det är litet svårt att vänja sig till livet i byn. Boken berättar om livet i skärgården: om barn, havet och ensamhet. 

Jag tycker om boken fortfarande fast den kändes inte så effektfull än tidigare. De känslor som kommer mest fram är svårigheten av livet och ensamheten. Stilen och teman liknar Stormkärs Maja, men jag tycker att den här var ännu bättre.

Kirja: Murhia Maltalla

murhia-maltallaUrsula Auer: Murhia Maltalla
(WSOY 2005, kansi: Sami Saramäki)

Kirjassa lähtee joukko suomalaisia pakettimatkalle Maltalle muutamaksi kuukaudeksi. Matkalaiset ovat hyvin sekalaista väkeä – ihan niin kuin kaikissa muissakin pakettimatkatarinoissa. Tässä porukassa on mukana muun muassa yksi dekkarikirjailijatar. Kuten kirjan nimestäkin voi jo arvata, ruumiita tulee ja vielä useampi kuin yksi.

Tyyliltään kirja on melko klassinen puzzle-dekkari, joka ei ole verinen eikä jännittävä. En osannut lukiessani taaskaan arvata mistä on kyse, kun kirja ei kuitenkaan ollut niitä, joissa jokaisella on silmiinpistävän selkeä motiivi. Oli muuten kyllä vähän kummasti ratkaistu loppupuoli tässä. Tämä oli ihan ok perusdekkari: ei mitään mullistavan hienoa, mutta viihdyttää hetken aikaa.

Kirjailijan seuraavista teoksista Murhia Mankalassa on luettu muutama vuosi sitten ja siitä tykkäsin tosi paljon. Sen jälkeen oli tähän ehkä vähän liian kovat odotukset: ensimmäisellä yrityksellä kirja jäi kesken, koska eihän tämä nyt yhtä hyvä ollut. Seuraava kirja Murhia Maintenonissa on kotona odottamassa ja lukaisen sen varmaan kohtapuoliin.

Kirja: Aarresaari / Bok: Skattkammarön

aarresaari Kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen suoritukseni:

R. L. Stevenson: Aarresaari

Kuunnneltu äänikirjana. Valitsin tämän, koska olen vanha seikkailukirjojen ystävä ja tämä oli jäänyt aiemmin jostain syystä väliin. Itse asiassa kirja oli paljon tylsempi kuin oletin. Pidin enemmän syksyllä näkemästäni näytelmäversiosta, koska tarinaa oli tiivistetty ja siinä oli enempi vauhtia.

””””””””””””””””””””””””””

R. L. Stevenson: Skattkammarön

Lyssnade ljudboken. Jag valde den här för klassikerutmaningen av finska bokbloggare, eftersom jag är en gammal vän av äventyrsböcker och hade inte ännu läst den här. Boken var tråkigare som jag trodde på förhand och det var litet svårt att orka lyssna hela boken. Jag tyckte mer om pjäsen som jag såg på hösten, eftersom den var kompaktare än boken och inte så långsam.

(Kaosutmaning 2017: 26. En klassiker)

Kirja: Helmiä Mallorcalta

Joulun kunniaksi mulla oli hyvin aikaa näpytellä muutama blogipostaus valmiiksi. (Seuraavaksi aion kuitenkin siirtyä siihen itse asiaan eli Pieni talo preerialla -tv-sarjan, suklaan ja keskeneräisen käsityön pariin.)

En ole ihan varma, että miten hyvin se on täällä blogissa tullut esiin, mutta matkakertomusten lisäksi viihdekirjat on mun heikko kohta. Oon tosi tyytyväinen edelleen, että yksi hämeenlinnalainen kirjastonhoitaja keksi vuosia sitten suositella mulle Elsa Anttilan kirjoja, kun luen niitä vieläkin aina uudestaan. Tällä viikolla lukaisin yhden niistä:

helmia-mallorcaltaElsa Anttila: Helmiä Mallorcalta
(Otava 1997 / kansi: Silja Peltonen)

Kirjassa joukko suomalaisen rakennusfirman edustajia lähtee yhdistetylle loma- ja bisnesmatkalle Mallorcalle. Tässä on kuvattu rakennusalan toimintamalleja ja pakettimatkailua etelässä. Loma ei suju kaikilta ihan ruusuisesti, mutta silti myös romantiikkaa on niputettu tarinaan mukaan, kun viihdekirjasta on kuitenkin kyse.

Kaipasin kevyttä viihdettä ja tästä sitä sain. Pelkkä etelänlomailu ei olisi inspiroinut enää tällä noin viidennellä lukukerralla, niin onneksi tässä oli mukana myös noita rakennusbisneksiä säilyttämässä sitä mielenkiintoa.

Parasta Elsa Anttilaa tämä ei kuitenkaan ole ja luulen, että tämä ei pääse enää ihan heti uusintalukukierrokselle. Tuli muuten nyt jälkikäteen mieleen, että tämä ei sisällöllisesti tuntunut niin vanhentuneelta kuin olisi voinut – varsinkin kun lukiessa muistin tämän olevan 80-luvun lopun kirjoja, mikä ei sitten pitänytkään paikkaansa.

Muutama blogiin sopiva Anttilan kirja olisi vielä olemassa ja luen ne kyllä jossain vaiheessa, mutta yritän jaksaa blogata myös, kun näistä ei pahemmin juttuja netissä ole.

Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

100-vuotiasJonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
(WSOY 2011 / kääntäjä: Raija Rintamäki)
+ samanniminen elokuva vuodelta 2013

Tällä kertaa tosiaan samassa tekstissä sekä kirja että elokuva. Näin kirjaan pohjautuvan elokuvan uutena pari vuotta sitten, mutta kirjan luin ekaa kertaa vasta nyt. Katsoin sitten samalla elokuvan uusiksi, koska sille on tulossa jatko-osa.

100 vuotta täyttävä mies karjaa vanhainkodista syntymäpäivänään, lähtee karkumatkalle ja muistelle samalla elämäänsä, joka sisältää monenlaista. Hän on matkaillut eri maanosissa ja ollut mukana monissa maailmanhistoriaan liittyvissä isoissa jutuissa. Karkumatkalla tulee vastaan uusia ihmisiä, mutta samalla rikollisjengi on perässä, koska asemalta tarttui mukaan eräs matkalaukku.

satavuotias

Tykkäsin kirjasta tosi paljon! Tässä on vähän samaa tyyliä kuin Arto Paasilinnassa parhaimmillaan ja kyseiset kirjat on olleet lemppareitani takavuosina, osa toki edelleenkin. Ei tosiaankaan ollut liian pitkä kirja. Joku kommentoi uskottavuudesta, mutta eipä sillä oikeastaan ollut itselleni väliä, koska viihdekirjasta oli kuitenkin kyse. Sitä paitsi oli vaan hauskempaa lukea kun oli kaikkea erikoista. Pelkästä karkumatkasta kertova kirja olis ollut ehkä vaan tylsä, nyt oli sopivina annoksina kaikkea.

Elokuvassa on karsittu iso osa maailmanmatkoista (varsinkin Aasian osuutta). Ilmeisesti sivujuonteiden karsimisen vuoksi on muutettu joitakin henkilöitä, että tarina etenee loogisemmin ja annettu joillekin asioille erilainen selitys kuin kirjassa. Tässä on muuten ihan älyttömän hyvät musiikit myös! Matkailumielessä sekä kirja että elokuva on hyviä.

 

Kirja: Vadelmavenepakolainen / Bok: Hallonbåtsflyktingen

vadelmavenepakolainenMiika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
(Otava 2013)

Vadelmavenepakolaisen päähenkilö on ihan tavallinen suomalainen Mikko Virtanen, jonka suurin ongelma on se, ettei hän ole ruotsalainen. Kirjassa seurataan, miten matka ruotsalaiseksi etenee.

Tämä oli ehkä kolmas lukukerta ja tykkään kirjasta edelleenkin. Toisaalta aihe on hyvä, kun välillä itsestänikin tuntuu, että Ruotsissa on kaikki paremmin ja toisaalta taas tykkään kirjoitustyylistä. Osa Nousiaisen kirjoista on vielä lukematta eli ne täytyy laittaa lukulistalle. Teatteriversioitakin on ollut ja niistäkin olisi joku kiva nähdä joskus.

Olen nähnyt kirjaan pohjautuvan elokuvan ja suosittelen myös sitä, vaikka nämä ovatkin jossain määrin erilaisia.

x x x x x x x x

hallonbatsflyktingenMiika Nousiainen: Hallonbåtsflyktingen
(läste boken på finska)

Huvudpersonen i Hallonbåtsflyktingen är en helt vanlig finsk man Mikko Virtanen vars största problem är att han inte är svensk. Boken följer hur han blir svensk på riktigt.

Den här var kanske den tredje gången när jag läste boken och jag tycker om denna fortfarande. Å ena sidan är teman bra, eftersom även jag tänker själv då och då att allt är bättre i Sverige och å andra sidan jag tycker om skrivsättet. (Jag tänkte ändå månne humören är för finsk för svenska läsare…) Jag har inte läst alla Nousiainens böcker och jag måste skriva dem på min läslista.

Jag har sett även filmen som baserar sig i boken och vill rekommendera den fast dessa är litet olika.

Kirja: Lähestyminen

lahestyminenAnja Snellman: Lähestyminen
(WSOY 2016)

Kirja saatu arvostelukappaleena kirjamessujen bloggaajabrunssilta.

Anja Snellman on niitä kirjailijoita, joiden tuotantoa en ole koskaan lukenut, vaikka nimi on tuttu. En ole ihan varma, oliko tämä uusin kirja hyvä valinta ensimmäiseksi luettavaksi, mutta tulipahan ainakin kokeiltua.

Kirjassa päähenkilöinä ovat huumeidenkäyttäjä ja tämän terapeutti. Nykyhetki ja menneisyys ovat molemmat läsnä, samoin Helsinki ja Kreikka. Tapahtumaympäristön kuvaus oli tässä parasta. Kiinnostuin kirjasta alun perin Kreikka-teeman takia, mutta huumeidenkäyttäjän terapointi on sitten taas sitä puolta, mikä ei kiinnostanut yhtään.

Oli sen verran lyhyt kirja, että tuli luettua loppuun asti. Ja se oli siis nimenomaan aihe, minkä takia en tästä tykännyt – kirjoitustyylissä ei ollut mitään vikaa. Olen melko varma, että jotain Snellmanin kirjoista tulee vielä kokeiltua. Saa toki antaa vinkkejä, mikä kannattaa valita!

(Nyt on lukupinossa sen verran monta hyvää kirjaa, että näitä kirja-arvioita on varmaan taas tulossa enempi tänne. Matkailun osalta tulee taas ehkä olemaan vähän hiljaisempaa työkuvioitten takia loppuvuoden.)

Kirja: Juhannus italialaiseen tapaan

juhannus-italialaiseen-tapaanAnnakaisa Iivari: Juhannus italialaiseen tapaan
(Otava 2011, kansi: Vince Streano / Getty images)

Kirjassa joukko espoolaisia naapureita viettää juhannusta Italiassa toscanalaisessa palatsissa. Porukkaan mahtuu monenlaista väkeä ja erilaisia periaatteita siitä, millaisia asioita lomaan kuuluu tai miten asiat pitäisi hoitaa. Ruoka ja alueen nähtävyydet ovat kirjassa tärkeässä osassa.

Tämä on kevyt kirja, viihteenä hyvä ja nopealukuinen. Samalla kuitenkin mietitytti omat lomanviettotavat, että mikä onkaan paras vaihtoehto. Itse en muuten lähtisi tuollaisten puolituttujen kanssa yhtään mihinkään….

Jos Italia kiinnostaa yleisellä tasolla tai on tuleva matkakohde, niin erityisesti silloin tämä on hyvä valinta luettavaksi. Toki tämä on hyvä kirja ihan pelkkänä viihteenäkin, mutta nojatuolimatkailumielessä erityisen hyvä.

Kirja: Rakkaudesta kuolemaan

rakkaudesta-kuolemaanOuti Pakkanen: Rakkaudesta kuolemaan
(Otava 2015 / kannen kuva: Vastavalo)

Pohjoisen hiihtokeskus, Muonion pikkukylä, talvi, ihmissuhteita, ruokaa ja yksi ruumis. Siinä tiivistettynä koko kirja. Suurin osa sivumäärästä on taas ihan muuta kuin kuolemantapauksen selvittelyä, mutta sehän on tosiaan Pakkasen normityyli.

Alun perin piti säästää tämä talveksi, mutta halusin reissuun jonkun kevyen ja ohuen kirjan. En ole koskaan käynyt Lapissa talvella ja siinä kaamoksessa on jotain kiehtovaa (kai siihenkin tottuu?). Lukiessa tuli siis ensisijaisesti fiilisteltyä sitä ympäristöä eikä itse tarinaa. Ei tämä siis muutenkaan parasta Pakkasta ole, mutta kiinnostava luettava silti ja hyvä valinta reissukirjaksi, vaikka vuodenaika olikin väärä.