Category Archives: kotimaanmatkailu

Luontoretkikohteita Etelä-Suomesta

Tänään vietetään yhtä Suomen juhlavuoden luonnonpäivistä teemalla “villiinny keväästä”. Sen kunniaksi esittelen muutaman kivan eteläsuomalaisen luontoretkikohteen, joista en ole aikaisemmin blogannut.

Puistovuori, Hanko

 photo hanko puistovuori 3_zpslubaohqn.jpg

Tämä oli päiväretkellä yllättäen löydetty pieni ulkoilualue. Siellä on vanha kylpylävieraita varten tehty polku, joka kiertää metsässä ja kalliolla. Hauskoina yksityiskohtina reitin varrella on entinen lepo- ja tanssipaikka tasaisella kalliolla, sota-aikaisia rakennelmia ja hivenen piilossa oleva hiidenkirnu. Bonuksena vielä kiva näköala merelle vähän korkeammalta kuin viereinen ranta.

Lisää infoa ja kuvia: Retkipaikka.fi

Tullisaaren puisto, Helsinki

 photo tullisaari 13_zps7tfpkpox.jpg

Kävin viime syyskuussa Laajasalossa Tullisaaren puistossa tutustumassa. Osa siitä on luonnonmetsän tyyppistä ja osa rakennettua puistoa. Halusin jakaa muutaman kuvan täällä, kun ulkoilupaikkana tuo oli todella hyvä, samoin historiallisena puistona.

Luin paikasta alun perin Bo Lönnqvistin kirjasta Kartanot ja rusthollit Helsingin seudulla (Schildts 2009). Siellä on sijainnut kartano, jolla on ollut useita omistajia. Yksi viimeisistä oli kauppaneuvos Henrik Borgström 1800-luvulla ja hänen jälkeläisensä lahjoittivat alueen Helsingin kaupungille puistoksi vuonna 1906. Kartanon päärakennus paloi vuonna 1958 ja sen paikka on merkitty puistoon kivillä. Puistossa on jäljellä huvila, joka rakennettiin 1800-luvun puolivälissä Borgströmin tyttärelle. Taloa kutsutaan nykyisin kuitenkin Aino Acktén huvilaksi, kun tämä asui siellä pari vuotta 1900-luvun alkupuolella.

Lisää infoa: Vihreätsylit.fi

Malminkartanonhuippu, Helsinki

 photo IMG_2483_zpsmo7isbb7.jpg

Malminkartanonhuippu on Pohjois-Helsingissä sijaitseva kaupungin korkein kohta, toki keinotekoinen sellainen (mäki on rakennettu aikanaan ylijäämamaista). Sieltä on hyvät näköalat koko pääkaupunkiseudun yli. Ylös vie noin 400-askelmaiset raput ja monet käyvät siellä vetämässä kuntotreeniä. Myös maastopyöräilijät käyvät rinteissä ajelemassa ja talvella paikka on hyvä pulkkamäki. Tämä on yksi suosikki-lenkkeilypaikkani ja uutena vuonna tuo on yksi parhaista paikoista mennä katsomaan raketteja. Viereen pääsee bussilla ja autolla viereen, jos joku haluaa tulla vähän kauempaa.

Hattelmalanharju, Hämeenlinna

 photo hattelmalanharju 1_zpso1jbabyr.jpg

Tämä on niitä paikkoja, joihin ei ole yleensä koskaan tullut pysähdyttyä, vaikka ohi on ajettu noin miljoona kertaa. Viime syksynä oli pakko sitten kerran pysähtyä…. Hattelmalanharju on luontokohde melko lähellä Hämeenlinnan keskustaa ja motarilta on erittäin lyhyt matka koukata tuonne ohikulkumatkalla. Siellä on näköalatasanne, josta näkee kaupungin keskustaan päin ja sitten luonnonsuojelualue, jossa kasvaa pähkinäpensaita ja muita lehtomaisia kasveja. Kuvassa paikka näyttää ehkä vähän ankealta pusikolta, mutta siellä meni kyllä selviä polkuja ja harjuympäristöön tutustuminen oli vaihtelun vuoksi kiinnostavaa.

Helsingin Eläinmuseo / Helsingfors Naturhistorisk museet

Huh, nyt kerkisin näpytellä muutaman postauksen vaihteeksi! Tällä kertaa juttu muutaman viikon takaisesta museokäynnistä, ensi viikolle laitan ainakin jonkun kirjajutun.

 photo elaumlinmuseo 1_zpsmrlnbaag.jpg

Virallisesti museon nimi on Luonnontieteellinen keskusmuseo, johon kuuluu myös kasvitieteellinen puutarha, mutta kävin nyt vaan siellä eläinosastolla. Perinteisesti tämä on ollut yksi suosikkimuseoistani Helsingissä. Viime kerrasta oli kuitenkin ihan liikaa aikaa, niin nyt piti päästä käymään. Ei siis mitään hajua, että koska olen käynyt viimeksi, kai kuitenkin rempan jälkeen ja sekin loppui jo 2008….

Näyttelyssä oli seuraavia teemoja: maailman eläimiä, Suomen luonto, elämän synty (dinosauruksia yms.), talon historia ja vaihtuvana vähän ilmastonmuutosta (eli jääkausia!). Vaihtuva näyttely ei ollut toteutukseltaan niin hyvä kuin olisi voinut olla, mutta tärkeintä oli nähdä mammutit. Tällä kertaa en jaksanut innostua paleontologiaosastosta, vaan keskityin muuhun. Edellisen kerran jälkeen on tullut käytyä useammassa muussa luonnontieteellisessä museossa, niin pakostakin tuli vertailtua niihin ja kyllä tämä pärjää muille oikein hyvin. Tykkään siis edelleenkin! Museolla on ehkä vähän lapsimestan imago, mutta soveltuu siis oikein hyvin myös aikuisille.

Museo tuli viime vuonna museokorttilistalle, niin seuraavaa kertaa en enää odottele vuosia, vaan käyn uudestaan joskus pian. Kasvitieteellinenkin tuli juuri listalle, niin seuraavaksi rupean käymään myös siellä koko ajan.


 photo elaumlinmuseo 3_zpsuab6qafk.jpg

Officielt museet heter Naturhistorisk centralmuseet, som består av “djurmuseet” och botaniska trädgården. Nu besökte jag bara djuravdelningen. Den här har varit en av mina favoritmuseer i Helsingfors, men det sista besöket var alltför länge sedan.

Nuvarande utställningar presnterar världens djur, finländsk natur, livets början (dinosaurier osv.), husets historia och som tillfällig utställning var klimatförändringen (istider!). Den tillfälliga utställningen var inte förverkligats så bra, men den viktigaste saken var att se mammuter. Jag orkade inte koncentrera till paleontologiavdelningen just nu, så kollade noggrannare allt annat. Efter den sista gången har jag besökt flera andra naturhistoriska museer och den här klarar bra i jämförelse med de andra. Jag tycker alltså fortfarande!

Detta är en bra plats för barnfamiljer, men jag kan rekommendera även för vuxna. Om man besöker Helsingfors, det här är alltså en av bästa museer i staden.

Café TinTin Tango

 photo tin tin tango_zpsqbsyips6.jpg

Löysin joskus viime vuonna uusia kahvilavaihtoehtoja googlatessani töölöläisen TinTin Tangon, joka on kyllä periaatteessa aika klassikko, mutta silti mennyt itseltäni ohi.

Ykköstarjottava paikassa ovat erilaiset aamiaiset, joita on tarjolla koko päivän. Tämä on itsellenikin se ykkösasia enkä siksi ole tuolla koskaan mitään muuta syönyt, vaikka vaihtoehtojakin olisi. Lounasaikaan saisi keittoa tai salaattia, muuten on tarjolla perinteisiä kahvilajuttuja. Alkoholiakin saa ja kahvila on myöhään illalla auki eli tuonne voisi joskus mennä yksille.

Aamiaista on erihintaisia valmiita kokoonpanoja, joiden täsmälliseen sisältöön ei siis voi itse käytännössä vaikuttaa tai hakea lisää syötävää. Kuvassa on 10,60 euroa maksava Tango-aamiainen, joka on se yleisin valitsemani. Valikoimasta löytyy myös saman hintaluokan vähän erilainen kasvisversio, muut on halvempia ja vähän pienempiä. Ruoka ei ole siis mitenkään erikoista tai luksusta, mutta mä tykkään, koska jumitan normaalisti muutenkin mielelläni tutuissa vaihtoehdoissa. Ja parasta siis myös se, ettei tarvi olla mihinkään tiettyyn kellonaikaan paikalla, kun oman aamiaislautasensa saa mihin kellonaikaan vaan.

Hauskana yksityiskohtana sen verran, että ravintolassa soiva musiikki on tangoa ja vastaavaa vanhaa iskelmää. Taustamusiikki ei kuitenkaan onneksi ole liian lujalla, niin kuin joissakin muissa paikoissa tuppaa olemaan. Seinillä on Tintti-sarjakuvaan liittyviä tauluja eli siis jo kahvilan nimessä olevat molemmat elementit ovat nähtävissä ja kuultavissa.

Kirjamatkailua Suomessa

Popot pogoillen -Anna kyseli taannoin Twitterissä ja blogissaan erilaisista kirjamatka-jutuista. Jo blogini nimi tavallaan velvoittaa vastaamaan. (Nimi lähti alkujaan siitä, että pidän kirjoista ja matkailusta molemmista. Nyt ehkä houkuttelisi vaihtaa se joksikin muuksi.)

 photo lentokentt2.jpg

Blogissa on näkynyt jo aika monta romaania, joissa on tavalla tai toisella hyvä matkafiilis eli kuvausta myös tapahtumaympäristöstä. Valitsin tähän viisi kappaletta sellaisia, joista en ole blogannut:

  1. Juhani Aho: Rautatie. Kirja kertoo 1800-luvun puolivälistä, kun Suomessa avattiin ensimmäinen junanrata. Maalaispariskunta kuulee ensin ihmejuttuja siitä ja sen jälkeen on pakko mennä testaamaan.
  2. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran. En ole muita Westön romaaneja lukenut vielä, vaikka tästä tykkäsinkin paljon. Historiallisena romaanina tämä oli hyvä, ympäristönä 1900-luvun alun Helsinki.
  3. Pirkko Arhipan romaanit. Nämä on dekkareita, joissa monessa liikutaan Turun ja Naantalin seudulla. Satunnaiseen dekkarinälkään nämä ovat olleet hyviä, ei liian jänniä ja sopivan viihdyttäviä. Täytyy muistaa yrittää blogata jostain seuraavasta, muutama on vielä lukematta.
  4. Arto Paasilinna: Herranen aika. Paasilinnalla on itse asiassa useampi kirja, joissa retkeillään pitkin ja poikin. Tässä valitsemassani liikutaan Helsingissä. Kirjan ideana on yllättäen kuolleen miehen uusi elämä henkiolentona maan päällä.
  5. Anni Blomqvist: Myrskyluodon Maija -sarja. Kirjat sijoittuvat kirjailijan kotiseudulle Ahvenanmaalle. Suomalaisen saariston kuvauksena nämä on ihan ykkösiä ja tekisi joskus mieli lähteä käymään tuonne keskelle merta. Helsinkiin on tulossa teatteriversio ensi syksynä, yhtään en ole aikaisemmin nähnyt.

 photo hiekkamuumit_zpsaa58634e.jpg

Seuraavaksi sitten viisi oikeaa matkakohdetta kirjanystävälle Suomesta:

  1. Lauri Viita -museo. (Tampere / kotisivut) Täällä en ole vielä koskaan käynyt enkä Lauri Viitaakaan lukenut, mutta molemmat ovat olleet listalla jo puoli ikuisuutta. Perinteisesti nämä vanhat kotimuseot ovat kuitenkin olleet omasta mielestäni kiinnostavia riippumatta siitä, kuka siellä on asunut.
  2. Juhani Ahon museo. (Iisalmi / kotisivut) Juhani Aho on yksi suomalaisista suosikki-klassikkokirjailijoistani. Siksi tämä roikkuu omalla listallani.
  3. Muumimuseo. (Tampere / kotisivut) Ennen Tampereella oli Muumilaakso kirjaston alakerrassa, mutta nyt se on suljettu ja kesäkuussa ollaan avaamassa uusi Muumimuseo Tampere-taloon. Käsitin, että tässä on kuitenkin suuri osa samaa tavaraa, mitä oli esillä jo vanhassa paikassa.
  4. Tove Jansson -kävely. (Helsinki / linkki) Tästä oli toinenkin versio, mutta sitä ei enää saa lukea maksuttomasti. Siksi linkkaan vain tuohon Tove Jansson -seuran tekemään Pikku Toven koulumatkaan.
  5. Tampereen kulttuuriraitit. (linkki) Osa ei ole kirjallisista aiheista, mutta eri kirjoihin ja kirjailijoihin liittyviä on useita: Tiina-sarja, Väinö Linna, Juice Leskinen jne. Olen itse kiertänyt läpi aikanaan Juicen ja arkkitehtuurikierroksen, mutta noi toiset on ikuisella suunnitelmalistalla. Hauska tapa tutustua kaupunkiin ja historiaan. (Nyt kyllä pitää ladata/printata joku talteen, että on seuraavalle kerralle ohjelmaa.)

Tykkään muumeista, niin molemmat kuvat aiheeseen liittyen; eka lentokentällä ja toka Porvoossa, kumpikin muutama vuosi sitten.

Luontoretki: Suurisuo (Janakkala)

 photo suurisuo 5_zpsejwartvr.jpg

Tämä oli taas näitä satunnaisia nettibongauksia: kaivelin vaan jostain jonkun uuden luontoretkikohteen. Suurisuo on Janakkalassa Hämeessä sijaitseva Natura-alue, joka on nimensä mukaisesti suota ja sitäkin löytyi useampaa erilaista.

Alueella kulki luontopolku pitkospuita pitkin. Rastien tietoja ei paikan päällä ollut, vaan niihin liittyvät tekstit piti lukea netistä puhelimella tai printatakin olisi voinut, jos olisi etukäteen tajunnut. Lintutorni oli vähän sivussa polulta ja kiivettiin sinnekin, mutta eipä sieltä nyt ihan hirveästi minnekään näkynyt. Kävelymatkaa oli joku 2-3 km, meiltä siihen meni noin 1,5 tuntia. Viime vuosina olen tykännyt eniten juuri näistä suoalueista, niin tämä oli just kiva paikka – varsinkin kun alue oli tosi monipuolinen. Lintujen osalta oli aika hiljainen paikka, kun on kumminkin ollut sen verran kylmää vielä ja kasvien osalta on vähän aikaista.

 photo suurisuo 7_zps5mv3quok.jpg

Tämä ei sitten sovellu lastenvaunujen tms. kanssa liikkuville, lisäksi pitkospuilla saattaa olla vettä enempikin tiettyinä vuodenaikoina. Sijainniltaan tämä oli myös hivenen hankalassa paikassa ja piti olla tarkkana, että löydettiin perille (= oikea liittymä motarilta ja oikea sivutie varsinaiselta tieltä). Autolla pitää käytännössä mennä, kun bussiyhteydet ei tuolla ole kovin hyvät. Luontopolun rastien tiedot ja lähestymisohjeet löytyy täältä.

Löysin Facebookista Luontohaaste-sivun, josta tulee oma uusi projektini seurata juttuja. Tämän viikon haaste oli päiväretki jossain uudessa luontokohteessa ja tämä oli suorituksena.

Luontoretki: Kopparnäs (Inkoo)

 photo kopparnaumls 7_zps6c1sn7y6.jpg

Kaverin kanssa saatiin ajatus siitä, että mennään ennakkoäänestämään jonnekin muualle kuin omiin lähikirjastoihin, niin kupongin mukana tulleesta listasta arvottiin Inkoo kohteeksi, koska siellä päin kumpikaan ei ollut käynyt ikuisuuteen. Koska samalla vaivalla kannatti tehdä jotain muutakin, niin pikaisella googlauksella kaivoin esiin yhden luontoretkikohteen, Kopparnäsin. Se on kunnan Kirkkonummen puoleisessa päässä merenrannalla.

 photo kopparnaumls 12_zpsde2avyfx.jpg

Paikka on mukava yhdistelmä kalliota, merta ja metsää. Metsässä ei ollut valmiita merkattuja polkuja tai kävelyreittejä, vaan tuolla meni pelkästään niemen kärkeen menevä autotie valmiina. Ei siis välttämättä paras lapsiperhekohde…. (Keittokatos ja huussi löytyy, jos sellaisia joku kaipaa.) Tykkäsin joka tapauksessa, tuonne täytyy lähteä vielä joskus uudestaan.

 photo kopparnaumls 3_zpsnatftenj.jpg

Kuskina ollut lintubongari-kaverini tykkäsi myös tosi paljon paikasta. Paikka oli tietyiltä osin parempi kuin läheinen Porkkalanniemi, vaikka kilometreissä olikin vähän kauempana. Plussana oli, että pääsee perille asti autolla kun täältä asti kerran lähtee, vaikka parkkipaikkojen riittävyys mietityttkin. Toinen hyvä puoli oli, että tuolla on enempi tilaa kalliolla, ettei kaikkien bongareiden tarvi seistä samassa kasassa. Lintujen kevätmuuton aikaan tuo on varmasti hyvä paikka, vaikka vähän epäilyttikin, että Porkkalassa saattaa silti nähdä vieläkin enempi lintuja.

 

Ortodoksinen kirkkomuseo Riisa

 photo riisa 1_zps3fggvw9w.jpg

Kävin Kuopiossa tutustumassa Ortodoksiseen kirkkomuseoon Riisaan. Olen itse siis virallisesti ihan normaali luterilainen, mutta kirkkotaide kiinnostaa aina. Tuolla töissä oleva Henna antoi miniopastuksen näyttelyihin (kiitos vielä!), tuollainen henkilökohtainen opastus oli kiva lisä käyntiin.

 photo riisa 4_zpstmevwe8r.jpg

Näyttelyssä käsiteltiin muun muassa seuraavia teemoja: alkukirkon aika satoja vuosia sitten, keisarilliset lahjoitukset kirkolle, kirkkotekstiilit, sodanjälkeinen ortodoksisuus Suomen puolella, Karjalan luostarit ja tavalliset kirkkorakennukset. Nyt tilapäisesti oli esillä myös Eeva Zittingin maalaamia ikoneja, jotka edustivat myös muita kuin pelkkiä ortodoksisia pyhimyksiä. Kokonaisuus ei siis ollut mikään pelkkä ikoninäyttely, vaan esillä oli monenlaista muutakin, kuten ehtoollistarvikkeita ja kirkkotekstiilejä. Esineistö on osittain peräisin Valamon luostarin aikanaan keräämästä “muinaismuistokokoelmasta”, osa on Karjalasta sodan aikana evakuoitua tavaraa ja osa sitten saatu tai hankittu muualta ihan nykyaikana. Kuvassa näkyy, että ikonostaasi, jonka taakse alttarit yms. piilotetaan, oli museossa osittain lasia eikä ikonien peitossa kuten kirkoissa yleensä. Täällä sen takana olevia juttuja pääsi siis kurkkaamaan ja se oli aika mielenkiintoista tällaiselle ei-ortodoksille. Plussana museossa oli myös se, että siellä oli soimassa myös kirkkomusiikkia joissakin kohdissa, että sai samalla tutustuttua myös äänimaailmaan. Koko tilassa ei siis ollut sama musiikki ja volyymit oli aika hiljaiset, niin se ei ollut häiritsevääkään.

 photo riisa 3_zpsfl6di21s.jpg

Sisältö oli aika monipuolinen ja tässä oli hyvin valittu esille sekä niitä ikoneita että muunlaista kirkon arkeen kuuluvaa tavaraa. Tuntui, että kaikki jutut kiinnosti yhtä paljon ja jäi tosi hyvä fiilis koko näyttelystä. Jokaisesta osiosta oli erikseen infopaketti, jossa selitettiin, mistä on kyse. Ortodoksista kirkkoa tuntematonkin pysyy siis hyvin kärryillä, vaikka kirkkotaidetta ei tarvi sinänsä ymmärtää samalla tavalla kuin “tavallista taidetta”. Esinelistat löytyi erikseen monella eri kielellä ja tavallaan se oli ihan hyvä, että niitä sai sitten tutkailla itse jos halusi eikä tullut sitä infotulvaa, kun ne ei olleet esillä. Tämä siis sopii hyvin sellaisellekin ihmiselle, jolla ei ole mitään ennakkotietoja aiheesta, mutta luulisin kuitenkin, että on tämä kirkkokuntaan kuuluvillekin antoisa paikka.

Viimeisimmässä kuvassa näkyvän ovena käytetyn ikonin tarinan voi lukea Hurmioitunut-blogista täältä.

Miniloma Kuopiossa

 photo kuopio_zpski7946c3.jpg

Kävin pienellä minilomalla Kuopiossa kaverin kanssa. Istuttiin Onnibussissa viisi tuntia suuntaansa, oltiin yksi yö Hotelli Jahtihovissa ja tultiin seuraavana päivänä takaisin. Teki kyllä hyvää tällainen pieni loma poissa kotinurkista. Hotellista sen verran, että kyseessä oli kolmen tähden hotelli aika keskustassa. Tyyli oli siis aika basic sekä huoneiden että aamupalan osalta, mutta meille ne oli ihan riittäviä. Hinta oli siis jonkun verran halvempi kuin muissa hotelleissa (80 euroa, muissa selvästi yli satasen), niin ei nyt ihan hirveesti odotettukaan mitään ekstraa.

Ohjelmassa ei ollut oikeastaan mitään suorittamista ja pakollisia rasteja. Ainoa suunniteltu ohjelmanumero oli käynti Ortodoksisessa kirkkomuseossa Riisassa (postaan myöhemmin lisää!) Hennaa tapaamassa ja tietty katsomassa näyttely. Muuten käytiin vaan kahvilla (kahvila Houkutus ja kauppahalli), syömässä (kiinalaista Dragon Shengissä), kävelemässä keskustan katuja ja pieni lenkki Kallaveden jäällä. Kuopio vaikutti olevan just hyvä kohde tällaiseen rentoon matkailuun kotimaassa.

Elisabeth Järnefelt Järvenpään taidemuseossa

 photo IMG_0156_zpsuzlkjvex.jpg

Kävin pari viikkoa sitten Järvenpäässä ihan muissa asioissa ja samalla vaivalla tuli käytyä kurkkaamassa paikallinen taidemuseo, kun suunnitelmanani on kiertää kaikki Helsingistä lyhyen matkan päässä olevat taidemuseot.

Tuolla on menossa äskettäin avattu näyttely, jonka päähenkilönä on Elisabeth Järnefelt. Näyttely on rakennettu hänen elämäntarinansa ympärille. Hän oli alun perin Clodt-sukua Pietarista, meni naimisiin kenraali Alexander Järnefeltin kanssa ja heidän lapsistaan useampi on vaikuttanut Suomen kulttuurielämässä tavalla tai toisella. Taulujen lisäksi on nähtävillä myös kirjoja, astioita ja muita esineitä.

 photo IMG_0157_zps41g7lviu.jpg

Se on aina kiinnostavampaa käydä taidenäyttelyssä, jos sillä on joku tällainen tarina taustalla eikä keskity yhteen taiteilijaan tai tyylisuuntaan. Kulttuurihistoriaakin tässä tuli ihan riittävästi ja oli hyvä, että esillä oli muutakin kuin tauluja. Tykkäsin sen verran paljon, että aion käydä vielä uudestaan tuolla. Näyttely on lokakuun loppuun asti auki. Sisäänpääsy on on 7 euroa eli ehkä hivenen liikaa näyttelyn kokoon nähden, mutta itsellä on onneksi museokortti.

Kuvissa yksi esillä ollut taulukokonaisuus ja osa Elisabeth Järnefeltin kirjakokoelmasta Ainolasta.

Lotta- ja ilmatorjuntamuseot

Kävin Tuusulassa kulttuuriretkellä vajaa pari viikkoa sitten, ohjelmassa oli kaksi museota. Tuolla päin olisi enemmänkin nähtävää, jos on kiinnostunut museoista ja suomalaisesta kulttuurihistoriasta. Itse jätin kierroksen suosiolla kesää odottamaan. Molemmat museot sopivat samalla kertaa käytäväksi, koska niistä saa kaksi eri näkökulmaa samaan aiheeseen.

Lottamuseo (museon kotisivut)

 photo IMG_0144_zpstbmpa1jd.jpg

Museo esittelee Lottajärjestön historiaa 1900-luvun alusta sen sodan jälkeen tapahtuneeseen lopettamiseen asti. Nyt siellä käsiteltiin myös evakkoteemaa. Moni muistaa Lotat nimenomaan sodanaikaisesta toiminnasta, mutta paljon oli kerennyt tapahtua jo aiemman 20-30 vuoden aikana.

Kooltaan paikka oli aika pieni, joten se oli suhteellisen nopeasti kierretty. Se oli silti todella kiinnostava ja samalla myös sivistävä. Samalla paikalla on sijainnut aiemmin joku lottakeskus, mutta rakennus paloi ja tämä nykyinen on rakennettu 90-luvun puolivälissä museota varten. Näistä kahdesta museosta tämä kiinnosti enemmän itseäni.

Ilmatorjuntamuseo (museon kotisivut)

 photo IMG_0149_zpsfxbn43ac.jpg

Jonkun matkan päässä sijaitseva ilmatorjuntamuseo oli isompi kuin Lottamuseo. Nähtävää oli kahdessa hallissa ja ulkona, sekä rauhan että sodan ajan ilmatorjunta oli huomioitu, joten esillä oli hyvin sekalaista tavaraa. Itseäni kiinnosti eniten sodanaikaiset jutut ja nimenomaan Helsingin pommitukset.

En ole ihan varma, että mikä paikan systeemi yleensä on, mutta tuntui, että tässä ei ollut näyttelyteknisesti ihan onnistuttu. Puutteellisia tai kokonaan puuttuvia selitystekstejä oli todella paljon, osa sisävitriineistä oli paikoitellen aika vajaita, välillä taas oli kasattu jotain ylimääräistä tavaraa. Sitten taas esimerkiksi ulkoalueen autoista ja muista syteemeistä oli unohdettu niinkin oleellinen asia kuin niiden ikä eli oliko kyseessä sodanaikaiset vai nykyaikaiset välineet.