Sipoonkorven kansallispuisto

Sipoonkorven kansallispuisto on ollut käyntilistalla puoli ikuisuutta. Se on tosi lähellä sijainniltaan, mutta niin lähellä, etten ole saanut aikaiseksi mennä käymään. Tällä kertaa lähestyminen suoritettiin Sotungista, koska se oli helpointa. Kuusijärveltä joutuisi ilmeisesti kävelemään pidemmän matkan puiston puolelle ja Sipoostakin pääsisi, mutta sinne taas on sitten muuten hankalampi matka.

Käveltiin Storträsketille pari kilsaa ja samaa reittiä takaisin. Näitten viime aikojen sateitten jälkeen tuolla oli todella märkää. Muuten reitti oli suhteellisen helppo normaalille aikuiselle, mutta oli niin kuraista ja lätäköiden kiertäminen oli välillä vähän hankalaa. Samasta syystä ei lähdetty enää järveä kiertämään.

Tuonne tulee ehkä joskus lähdettyä uudestaan tsekkaamaan aluetta vähän tarkemmin. Mitään erikoissuosikkia paikasta ei kuitenkaan tullut. Ihan samanlaista sekametsää tuo tuntui pääasiassa olevan kuin mitä tässä Etelä-Suomessa on muutenkin paljon, oli vain vähän isompi. Luonnoltaan ei siis kiinnostavin mahdollinen, mutta tarjoaa silti ok puitteet luontoretkeilyyn.

Advertisement

Luontomatkailun “suorituslista”

Mulla on yksi tietty kaveri, jonka kanssa tulee harrastettua luontoretkeilyä. Kesä oli sen verran kiireinen, etten kerinnyt kaikista kesän kohteista kirjoittaa tänne blogiin; käytiin esim. Somerolla, Salossa ja Pukkilassa tsekkaamassa muutama mesta. Nyt kokosin listan suomalaisista luontokohteista, joissa haluaisin käydä.

1. Kaikki kansallispuistot. Tämä on pidempiaikaisempi projekti kiertää ne kaikki läpi. Toistaiseksi olen käynyt vain Etelä-Suomen kansallispuistoissa enkä niistäkään kaikissa. Täältä päin käymättä ovat esimerkiksi Päijänne, Repovesi, Teijo
   ja Puurijärvi-Isosuo.
2. Helsingin saaret. Vallisaari jäi tältä kesältä käymättä, mutta myös muista Helsingin saarista on useampi käymättä. Nämä on nyt aika kesäkohteita, mutta ehkä ensi vuonna sitten.
3. Evon retkeilyalue (Häme / luontoon.fi). Joskus piti löytää jotain suht helpon ajomatkan päässä olevia luontokohteita päiväretkeä varten ja löysin Evon. Tämä jäi sillä kertaa käymättä, mutta roikkuu edelleen listalla, kun samanlainen tarve tulee vielä jossain vaiheessa.
4. Iso Linnamäki (Porvoo / luontoon.fi). Porvooseen tulee varmaan mentyä päiväretkelle jossain välissä, niin sitä varten googlailin jo etukäteen kohteita ja löysin tämän. Kyseessä on vanha puisto, jossa on joskus kauan sitten ollut jotain puolustusrakenteita.
5. Svartholman merilinnoitus (Loviisa / luontoon.fi). “Itä-Uudenmaan Suomenlinna”. Historialliset kohteet kiinnostaa aina. Tämä on pelkästään kesäkohde (ei julkista veneyhteyttä talvella), niintänä vuonna ei enää kerkiä.
6. Kuusiston piispanlinna (Kaarina / luontoon.fi). Koska paikka löytyi luontoon.fi:stä, uskalsin listata sen luontokohteeksi. Somalaisia linnoja on tullut nähtyä useampi vuosien varrella, mutta tämä on aina jäänyt väliin jostain syystä.
7. Dagmarin puisto (Tammisaari / luontoon.fi). Merellinen puistoalue, joka on aika kesäkohde.
8. Tiedekeskus Pilke (Rovaniemi / nettisivut). Pilke on metsäpainotteinen tiedekeskus. Omasta viimeisimmästä Lapin-käynnistä on sen verran aikaa, ettei tuota tainnut vielä olla silloin. Metsäjutut kiinnostaa kuitenkin sisätiloissakin eli oli pakko lisätä listalle.
9. Lapin historialliset kohteet. Lapissa on vaikka mitä jännää: Utsjoen kirkkotuvat, Saksalaisten sotilaiden hautausmaa, Kolttien perinnetalo jne.
10. Kaikki pohjoisemman Suomen suoalueet. Suot ympäristönä miellyttää mun aisteja jostain syystä. Muutamassa paikassa on tullut käytyä täällä Etelä-Suomessa, mutta pohjoisemmassa olisi kiva käydä jossain. En nyt nimeä tähän erikseen yhtään, mutta Kainuussa, Oulun suunnalla ja Lapissa näytti olevan useampi vaihtoehto (saa suositella!).

Kurjenrahkan kansallispuisto

Kurjenrahkan kansallispuisto oli yksi näistä järkevän ajomatkan päässä olevista luontokohteista, joka oli vielä käymättä. Käytin toukokuun lopussa yhden arkivapaan siellä vierailuun. Se sijaitsee Turun suunnalla, mutta suurin osa taisi olla virallisesti Pöytyän alueella (taas näitä pikkukuntia joista kukaan ei ole kuullutkaan koskaan!). Pääosin se on suota, osittain metsäisempää ja osittain avoimempaa, mutta puistossa on myös järvi, jonka ympäri pääsisi kiertämään.

Reittejä oli tarjolla erimittaisia sekä lyhyempää että pidempää patikointia haluaville. Se oli tosi hyvä juttu, että oli monipuoliset vaihtoehdot. Välillähän näillä soilla vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän… Kokonaan liikkumisrajoitettua aluettakaan ei ollut kovin montaa. Reitit oli merkitty maastoon eri tavalla kuin mitä kartoissa, niin oltiin vähän hukassa mikä tai miten tuolla kannattaisi kiertää. Lintutornille menevä reittikin paljastui sitten suljetuksi, niin ei päästy sinne, vaikka se oli alkuperäinen suunnitelma.

Viime aikojen luontoretkiin verrattuna oli ihan kummaa, kun tuolla oli enempi väkeä samaan aikaan: bussilastillinen lapsia ja muita retkeläisiä useampi porukka siihen lisäksi. Monessa luontokohteessa on tänä ja viime vuonna saanut kiertää aika rauhassa…. Oli kuitenkin kaunis kevätpäivä, niin ihmismäärä ei mikään ihme, mutta veikkaan tuon kyllä olevan suhteellisen suosittu paikka muutenkin.

Bussilla pääsisi melkko lähelle, mikä on aika luksusta. Virallinen telttailupaikkakin oli. Tuo oli sen verran kiva paikka, että tulee varmaan mentyä joku kerta uudestaan.

Luontoretkikohteita Etelä-Suomesta

Tänään vietetään yhtä Suomen juhlavuoden luonnonpäivistä teemalla “villiinny keväästä”. Sen kunniaksi esittelen muutaman kivan eteläsuomalaisen luontoretkikohteen, joista en ole aikaisemmin blogannut.

Puistovuori, Hanko

Tämä oli päiväretkellä yllättäen löydetty pieni ulkoilualue. Siellä on vanha kylpylävieraita varten tehty polku, joka kiertää metsässä ja kalliolla. Hauskoina yksityiskohtina reitin varrella on entinen lepo- ja tanssipaikka tasaisella kalliolla, sota-aikaisia rakennelmia ja hivenen piilossa oleva hiidenkirnu. Bonuksena vielä kiva näköala merelle vähän korkeammalta kuin viereinen ranta.

Lisää infoa ja kuvia: Retkipaikka.fi

Tullisaaren puisto, Helsinki

Kävin viime syyskuussa Laajasalossa Tullisaaren puistossa tutustumassa. Osa siitä on luonnonmetsän tyyppistä ja osa rakennettua puistoa. Halusin jakaa muutaman kuvan täällä, kun ulkoilupaikkana tuo oli todella hyvä, samoin historiallisena puistona.

Luin paikasta alun perin Bo Lönnqvistin kirjasta Kartanot ja rusthollit Helsingin seudulla (Schildts 2009). Siellä on sijainnut kartano, jolla on ollut useita omistajia. Yksi viimeisistä oli kauppaneuvos Henrik Borgström 1800-luvulla ja hänen jälkeläisensä lahjoittivat alueen Helsingin kaupungille puistoksi vuonna 1906. Kartanon päärakennus paloi vuonna 1958 ja sen paikka on merkitty puistoon kivillä. Puistossa on jäljellä huvila, joka rakennettiin 1800-luvun puolivälissä Borgströmin tyttärelle. Taloa kutsutaan nykyisin kuitenkin Aino Acktén huvilaksi, kun tämä asui siellä pari vuotta 1900-luvun alkupuolella.

Lisää infoa: Vihreätsylit.fi

Malminkartanonhuippu, Helsinki

Malminkartanonhuippu on Pohjois-Helsingissä sijaitseva kaupungin korkein kohta, toki keinotekoinen sellainen (mäki on rakennettu aikanaan ylijäämamaista). Sieltä on hyvät näköalat koko pääkaupunkiseudun yli. Ylös vie noin 400-askelmaiset raput ja monet käyvät siellä vetämässä kuntotreeniä. Myös maastopyöräilijät käyvät rinteissä ajelemassa ja talvella paikka on hyvä pulkkamäki. Tämä on yksi suosikki-lenkkeilypaikkani ja uutena vuonna tuo on yksi parhaista paikoista mennä katsomaan raketteja. Viereen pääsee bussilla ja autolla viereen, jos joku haluaa tulla vähän kauempaa.

Hattelmalanharju, Hämeenlinna

Tämä on niitä paikkoja, joihin ei ole yleensä koskaan tullut pysähdyttyä, vaikka ohi on ajettu noin miljoona kertaa. Viime syksynä oli pakko sitten kerran pysähtyä…. Hattelmalanharju on luontokohde melko lähellä Hämeenlinnan keskustaa ja motarilta on erittäin lyhyt matka koukata tuonne ohikulkumatkalla. Siellä on näköalatasanne, josta näkee kaupungin keskustaan päin ja sitten luonnonsuojelualue, jossa kasvaa pähkinäpensaita ja muita lehtomaisia kasveja. Kuvassa paikka näyttää ehkä vähän ankealta pusikolta, mutta siellä meni kyllä selviä polkuja ja harjuympäristöön tutustuminen oli vaihtelun vuoksi kiinnostavaa.

Luontoretki: Suurisuo (Janakkala)

Tämä oli taas näitä satunnaisia nettibongauksia: kaivelin vaan jostain jonkun uuden luontoretkikohteen. Suurisuo on Janakkalassa Hämeessä sijaitseva Natura-alue, joka on nimensä mukaisesti suota ja sitäkin löytyi useampaa erilaista.

Alueella kulki luontopolku pitkospuita pitkin. Rastien tietoja ei paikan päällä ollut, vaan niihin liittyvät tekstit piti lukea netistä puhelimella tai printatakin olisi voinut, jos olisi etukäteen tajunnut. Lintutorni oli vähän sivussa polulta ja kiivettiin sinnekin, mutta eipä sieltä nyt ihan hirveästi minnekään näkynyt. Kävelymatkaa oli joku 2-3 km, meiltä siihen meni noin 1,5 tuntia. Viime vuosina olen tykännyt eniten juuri näistä suoalueista, niin tämä oli just kiva paikka – varsinkin kun alue oli tosi monipuolinen. Lintujen osalta oli aika hiljainen paikka, kun on kumminkin ollut sen verran kylmää vielä ja kasvien osalta on vähän aikaista.

Tämä ei sitten sovellu lastenvaunujen tms. kanssa liikkuville, lisäksi pitkospuilla saattaa olla vettä enempikin tiettyinä vuodenaikoina. Sijainniltaan tämä oli myös hivenen hankalassa paikassa ja piti olla tarkkana, että löydettiin perille (= oikea liittymä motarilta ja oikea sivutie varsinaiselta tieltä). Autolla pitää käytännössä mennä, kun bussiyhteydet ei tuolla ole kovin hyvät. Luontopolun rastien tiedot ja lähestymisohjeet löytyy täältä.

Löysin Facebookista Luontohaaste-sivun, josta tulee oma uusi projektini seurata juttuja. Tämän viikon haaste oli päiväretki jossain uudessa luontokohteessa ja tämä oli suorituksena.

Luontoretki: Kopparnäs (Inkoo)

Kaverin kanssa saatiin ajatus siitä, että mennään ennakkoäänestämään jonnekin muualle kuin omiin lähikirjastoihin, niin kupongin mukana tulleesta listasta arvottiin Inkoo kohteeksi, koska siellä päin kumpikaan ei ollut käynyt ikuisuuteen. Koska samalla vaivalla kannatti tehdä jotain muutakin, niin pikaisella googlauksella kaivoin esiin yhden luontoretkikohteen, Kopparnäsin. Se on kunnan Kirkkonummen puoleisessa päässä merenrannalla.

Paikka on mukava yhdistelmä kalliota, merta ja metsää. Metsässä ei ollut valmiita merkattuja polkuja tai kävelyreittejä, vaan tuolla meni pelkästään niemen kärkeen menevä autotie valmiina. Ei siis välttämättä paras lapsiperhekohde…. (Keittokatos ja huussi löytyy, jos sellaisia joku kaipaa.) Tykkäsin joka tapauksessa, tuonne täytyy lähteä vielä joskus uudestaan.

Kuskina ollut lintubongari-kaverini tykkäsi myös tosi paljon paikasta. Paikka oli tietyiltä osin parempi kuin läheinen Porkkalanniemi, vaikka kilometreissä olikin vähän kauempana. Plussana oli, että pääsee perille asti autolla kun täältä asti kerran lähtee, vaikka parkkipaikkojen riittävyys mietityttkin. Toinen hyvä puoli oli, että tuolla on enempi tilaa kalliolla, ettei kaikkien bongareiden tarvi seistä samassa kasassa. Lintujen kevätmuuton aikaan tuo on varmasti hyvä paikka, vaikka vähän epäilyttikin, että Porkkalassa saattaa silti nähdä vieläkin enempi lintuja.

Uunisaari / Ugnsholmen

Mä en näitä kuvapostauksia yleensä harrasta, mutta tällä kertaa halusin jakaa muutaman kuvan parin viikon takaa Uunisaaresta Helsingistä. Kiva paikka näin talvellakin, mutta erityisesti kesäretkikohteena loistava! Talvisin sinne pääsee siltaa pitkin, kesällä yleisellä venellä.

Oftast gör jag inte inlägg bara med bilder, men jag ville dela några bilder från Ugnsholmen. Den är en liten ö i Helsingfors och jag besökte där ett par veckor sedan. Den är en trevlig plats även på vintern, men ännu bättre på sommaren! På vintern har de en tillfällig bro där och på sommaren far en allmän båt.

Unesco-kohde: Struven ketju

Struven ketju on joukko paikkoja, joita on käytetty 1800-luvun alkupuolella apuna maapallon koon ja muodon kartoittamisessa kolmiomittausmenetelmällä. Tuolloin piti yleensä rakentaa paikalle torni, josta näkyi seuraaviin pisteisiin ja nykyisin hommat hoidetaan satelliiteilla. Unescon maailmanperintöluetteloon on otettu 265 pisteestä 34, jotka ovat olleet paremmassa kunnossa tai muuten edustavia kohteita.

En ole ihan varma, että olenko joskus käynyt Ruotsin tai Norjan Struve-pisteissä (hyvinkin mahdollista), mutta nyt kävin tietoisesti bongaamassa yhden pisteen Lapinjärveltä Itä-Uudeltamaalta. Se sijaitsee Porlammin kylässä Tornikalliolla ja oli nimenomaan näitä Unescon listalla olevia. Lähellä olisi ollut vielä toinen ei-suojeltu piste, mutta ei enää jaksettu lähteä sitä etsimään, kun tarkempi paikka oli vähän epäselvä.

Tuli kunnon luontoretki kyllä (vaihteeksi #suomiretki jee). Tuolla oli aika kova kiipeäminen kallion laelle ja piti kulkea sellaista pientä kivaa metsäpolkua. Välillä oli aika liukasta ja jos olisi ollut enempi lunta, olisi ehkä pitänyt jättää reissu väliin. Tornia tuolla ei enää ollut, koska se on purettu 1980-luvulla. Näkyvyys eri suuntiin ei ollut enää niin hyvä kuin mitä se on joskus ollut, kun metsä on kasvanut. Pisteen läheltä oli kuitenkin ihan kohtuulliset järvinäköalat.

Varsinainen piste on vain reikä kalliossa eikä me tietenkään sitä tuolta löydetty. Piti sitten nojailla tuohon viralliseen kylttiin todisteeksi, että tuli käytyä paikalla.

Muutama muukin bloggaaja on käynyt jollain Struven ketjun pisteistä: Retkipaikka Korpilahdella, Pää pilvissä Suomen ja Ruotsin rajalla sekä Willimiehen jalanjäljillä Iitissä.

Tähän vielä loppuun kartta Wikimedia Commonsista: siinä näkyy koko ketju ja punaisella merkityt pisteet ovat niitä suojeltuja, jotka ovat Unescon listalla. Wikipedia kertoo niille myös tarkemmat sijaintitiedot.

Torronsuon kansallispuisto

Kävin toukokuussa retkellä Tammelassa Torronsuon kansallispuistossa ja suunnitellun uusintakäynnin aika oli eilen. Tällä kertaa tuli käveltyä osan matkaa toista pidemmistä reiteistä ja seuraavalla kerralla se varmaan sitten täytyy kävellä kokonaan. Oli kumminkin kiva päästä näkemään paikka eri vuodenaikaan! Tähän mennessä vierailluista kansallispuistoista Torronsuo on kyllä sieltä kivoimmasta päästä. Suosittelen sitä päiväretkikohteeksi Etelä-Suomessa asuville. Tällä kertaa tuli myös vilkaistua, mitä kaikkea Forssan kaupungista löytyy ja se pääsi ensi vuoden retkikohdelistalle (täytyy varmaan mennä yöksi).

Info Luontoon.fi-sivustolla

Valkmusan kansallispuisto / Valkmusa nationalpark

Projektina olisi saada käytyä kaikki Suomen kansallispuistot joskus läpi ja nyt tuli taas yksi rasti listaan. Valkmusan kansallispuisto sijaitsee Kymenlaaksossa Pyhtäällä ja on luontotyypiltään suota. Torronsuolle oli jossain vaiheessa tarkoitus lähteä uudestaan, mutta otettiin kohteeksi mielummin kokonaan uusi kohde.

Osa alueesta oli metsäisempää ja osa avoimempaa suota. Päiväretkikohteena toi on superhyvä. Puisto on aika pieni ja merkittyjä reittejä on vain kaksi, joista me kierrettiin se, missä on lintutorni polun varrella. Pituutta sillä oli noin kaksi kilometriä. Toisella reitillä olisi ollut tarjolla myös päivätupa, jossa on tulentekomahdollisuus. Talvella hiihtäen pääsee seikkailemaan alueella enempi.

Tykkäsin tosi paljon, näihin pääkaupunkiseudun pikkumetsiin tottuneelle suot on jotenkin tosi eksoottisen kivoja.

Info vierailijoille luontoon.fi-sivustolla

x x x x x x

Jag har ett projekt att besöka alla nationalparker i Finland och fick igen ett kryss till listan. Valkmusa nationalpark ligger i Pyttis, Kymmenedalen och naturtypen där är myr.

Delvis var området skogigt och delvis öppen myr. Den är mycket bra plats för en dagsutflykt. Parken är ganska liten och där finns bara två märkta rutter varav vi gick runt den som har fågeltornet bredvid stigen. Rutten var cirka två kilometer lång. Vid ändpunkten av andra rutten är en dagstuga där finns även en eldplats. På vintern kan man äventyra mera på områden med skidor.

Jag tyckte ganska mycket, för en som har blivit van med dessa huvudstadsregionens småskog är myrmarkena mycket exotiskt trevliga.

Info för besökare på sidan utinaturen.fi