Kävin ensimmäistä kertaa Tukholman luonnontieteellisessä museossa (Naturhistoriska riksmuseet) ja meni kyllä heittämällä ykköseksi kaikista käymistäni museoista ikinä. Museo sijaitsee yliopiston lähellä ja sinne pääsee helposti punaisella metrolinjalla, kun jää Universitet-pysäkillä pois.
Omat osiot oli esimerkiksi ruotsalaiselle luonnolle, mineraaleille, paleontologialle, arktisille alueille ja vesistöjen elämälle. Näissä kaikissa oli perinteisten dioraamojen lisäksi myös interaktiivisia osia, useimmin videoiden ja tietokilpailujen tms. pelien muodossa. Lisäksi oli omina osioinaan esillä sitä pienempää vitriinitavaraa, jossa oli kaikkea eläimiin liittyvää erilaisin teemoin järjesteltynä. Arktiset alueet kiinnosti eniten, kun tällä kertaa oli mukana enempi valas- ja pingviinijuttuja kuin mitä viime aikoina on muissa osunut vastaan.
Muihin luonnontieteellisiin museoihin nähden poikkeuksellisesti näyttelyssä oli osioina myös ihminen eläinlajina ja ihmisen kehitys. Tähän mennessä vastaavaa ei ole osunut kohdalle vielä missään, yhdessäkään käymistäni paikoista ei ole huomioitu ihmisen biologiaa yhtään mitenkään. Elämän kehitykseen liittyviä juttuja on monessa paikassa, mutta täällä oli erikseen myös muinaisia ihmisiä. Ihminen eläinlajina oli myös suhteellisen interaktiivinen eli sieltä löytyi eniten kaikkia puuhastelujuttuja sellaisia kaipaaville. Itseäni nämä eivät kiinnostaneet, niin tuli vain käveltyä ne pikaiseen läpi – varsinkin kun noissa tuntui olevan liian paljon lapsia paikalla.
Vaihtuvana näyttelynä oli esillä jotain ilmastoon liittyviä juttuja, mutta inspiraatio ei enää riittänyt ja se tuli jätettyä väliin. Periaatteessa tuolla ei tule usealla käynnilläkään ihan heti tarve vaihtuville jutuille, koska talo on niin iso ja pelkässä perusnäyttelyssäkin on niin paljon katsottavaa.
Olen normaalisti pikainen museokävijä ja täällä meni siltikin kaksi tuntia, vaikka osa näyttelyistä tuli vain käveltyä läpi ja joku vaihtuva näyttely jäi kokonaan välistä. Jos se ei vielä tullut selväksi, niin todellakin suosittelen tätä käyntikohteeksi. Siis sekä lapsiperheille että aikuisporukoille, jos vähänkin kiinnostaa luontojutut. On pakko päästä uudestaan joskus, ehdottomasti!! Ja mikä parasta, koko lysti on ilmaista. Tännekään ei siis ole enää pääsymaksua, kun osa Ruotsin valtiollisista museoista on ollut ilmaisia viime vuodesta alkaen.
Luin viime keväänä Hasse Westerin kirjaa Stockholms gröna rum (Norstedts 2013). Siinä esitellään useita puistoja ja puutarhoja Tukholmassa. Mukana oli yksityisiä puutarhoja, julkisia puistoja ja historiallisia linnojen puutarhoja. Monista paikoista oli myös kasvilistat eli mitä kaikkea missäkin oli – tästä iso plussa.
Kirjamatkat 