Musiikkimuseo

Hei taas, nyt on taas luvassa jotain päivityksiä joskus blogiin, vaikkei siellä enää taidakaan olla ketään vakiolukijaa enää kuulolla.

Uusi musiikkimuseo (Finnish Music Hall of Fame) on avattu jokin aika sitten Pasilassa Helsingissä.

Sisäänpääsy on normaalihinnalla 25 euroa. Kyseessä on yksityinen museo erilaisella tukiaismäärällä kuin perinteiset museot ja se näkyy siis heti hinnassa. En kyllä maksaisi itse tuosta niin paljoa enkä varmaan mistään muustakaan museosta. Museokortilla pääsee onneksi kuitenkin ilmaiseksi myös tuonne. Aukioloaika on toistaiseksi 9-21 joka päivä. Se taas on erittäin luksusta, kun joku 11-17 tai vastaava yleinen museoaika on sekä aamusta että illasta hankala aika itselleni.

Kuten englanninkielisestä nimestä voi päätellä, museo keskittyy nimenomaan suomalaiseen musiikkiin. Pinta-alaltaan isoin osio oli kunniagalleria, jossa esiteltiin suuria suomimusan staroja ja oli esillä erilaisia aiheeseen liittyviä tavaroita, joita kuulemma vaihdetaan tulevaisuudessa säännöllisesti. Tämä oli se, mikä oli lähempänä perinteisiä museoita. Suunnilleen kaikki muu olikin toteutettu virtuaalisesti. Osa esitteli musiikin historiaa yleisemmin, joissakin pääsi kurkistamaan paikkoihin joihin ei yleensä pääse (esim. kapellimestarin korokkeelle) ja osassa taas pääsi itse enempi kokeilemaan kaikkea (esim. tanssityylejä ja virtuaalikaraokea). Toisaalta virtuaalisuudessa on puolensa: jatkossa uusia juttuja on jonkin verran helpompi vaihtaa uusiin, että kävijät tulevat varmemmin uudestaan, kun jotain on vaihdettu välillä.

Perusidealtaan tuo on kyllä sellainen, että tulee käytyä uudestaankin vielä. Virtuaalikaraoke oli itselle aika hitti, kun siinä sai muokata ja sai laulaa rauhassa ilman känniääliöitä. Varmaan jatkossa saatan käydä tuolla vetämässä pelkät karaoket – varsinkin kun kappalevalikoima oli normaalia laajempi (toteutin tämän itse asiassa jo kertaalleen). Itse kävin ensimmäistä kertaa museossa eräänä sunnuntaiaamuna, jolloin oli todella rauhallista eli sai katsoa ja kokeilla kaikkea käytännössä yksinään ilman jonoja. Toisen kerran kunnollisella käynnillä olin työkavereitten kanssa arkena keskellä päivää. Porukka tuntui keskimäärin tykkäävän tästä juuri siksi, kun tämä ei ole perinteinen museo esiinpanoltaan, vaan enempi sitä Heureka-tyyppiä.

Advertisement

Museokortti

Nyt on kulunut kohta kaksi vuotta museokortin hankinnasta ja se on ollut paras hankinta viime vuosina. (Aikaisempi postaukseni aiheesta täällä.) Olen kokopäivätöiden alettua kerinnyt käydä tosi paljon vähemmän missään, mutta tarkoitus olisi taas aktivoitua myös museoiden suhteen.

Kortin plussat:

• lisännyt omaa kotimaanmatkailua
• tulee halvemmaksi kuin yksittäisliput (kaltaiselleni pienituloiselle kulttuurin ystävälle hyvä)
• tämän ansiosta saanut käytyä joissakin, mihin olen aiemmin vain suunnitellut meneväni
• tullut käytyä monessa uudessa paikassa, johon en olisi muuten mennyt, kun nyt ei ole tarvinnut maksaa erikseen

Oma top-lista:

• Paras museo teemallisesti: Vapriikki (Tampere)
• Paras hinta-laatusuhde: Turun linna
• Parhaat uudet tuttavuudet: Teatterimuseo (Helsinki), Suomen rautatiemuseo (Hyvinkää)
• Tylsin museo: Yliopistomuseo (Helsinki), Hotelli- ja ravintolamuseo (Helsinki)
• Uusi vakiokohde: Designmuseo (Helsinki)
• Paras museo, josta en ollut aiemmin kuullut: Sinebrychoffin taidemuseo (Helsinki)
• En olisi käynyt ilman korttia: Amos Andersonin taidemuseo (Helsinki), Hotelli- ja ravintolamuseo (Helsinki)
• Normihinta turhan kallis: Ateneum (Helsinki), Arkkitehtuurimuseo (Helsinki)
• Paras kaikille ilmainen museo: Työväenmuseo Werstas (Tampere)

Näihin menen lähiaikoina:

• Hämeen linna
• Etelä-Suomen taidemuseoita
• Suomenlinnan museot
• Ilmailumuseo

Vinkit muille:

• Perheen kanssa: Weegee (Espoo) tai Vapriikki (Tampere), Teatterimuseo (Helsinki)
• Aikuisille: mikä tahansa taidemuseo, Hotelli- ja ravintolamuseo (Helsinki)
• Niille, joita museot ei yleensä kiinnosta: Jääkiekkomuseo Vapriikissa (Tampere)

Isosta osasta käymiäni museoita olen saanut kirjoitettua tänne blogiin, kaikki jutut voi kurkistaa tuolta museot-kategoriasta.

Museo: Degerby Igor

Oman marttakerhoni vuosittainen kesäretki suuntautui elokuun lopussa Länsi-Uudellemaalle entiselle Neuvostoliiton Porkkalan vuokra-alueelle. Käytiin useammassa eri kohteessa ja yksi niistä oli sen verran helmi, että ansaitsee oman blogijuttunsa. Kyseessä on Degerbyssä Inkoossa Igor-museo, joka on keskittynyt juuri tähän vuokra-aikaan. (Aukioloajat yms. info täältä. Talvikaudella auki vain lauantaisin, kesällä enempi.)

Museossa on esillä kaikenlaista tavaraa ja kuvia, jotka kertovat vuokra-ajan historiasta. Niitä oli jaettu kahteen rakennukseen ja vaikka yhteispinta-ala olikin pieni, niin infotulva oli iso. Meillä oli opastus, niin ihan kaikkeen esillä olevaan ei kerennyt tutustua itse ja siksi tuonne pitää päästä joskus itsekin. Ilman opastustakin tuosta saa kyllä ihan riittävästi irti ja pienestä koosta huolimatta tuosta maksaa mielellään pääsymaksun (ei siis ole museokorttikohde).

Jos historia ja erityisesti lähihistoria kiinnostaa, niin todella hyvä kohde. Kuten jostain on jo ehkä voinut päätellä, niin itseäni kiinnostaa kaikki Neuvostoliitto-jutut, niin tämäkin museo oli mun uusi suosikki. Aion käydä tuolla joskus vielä uudestaan, varmaan tässä talven aikana.

Tukholman luonnontieteellinen museo

Kävin ensimmäistä kertaa Tukholman luonnontieteellisessä museossa (Naturhistoriska riksmuseet) ja meni kyllä heittämällä ykköseksi kaikista käymistäni museoista ikinä. Museo sijaitsee yliopiston lähellä ja sinne pääsee helposti punaisella metrolinjalla, kun jää Universitet-pysäkillä pois.

Omat osiot oli esimerkiksi ruotsalaiselle luonnolle, mineraaleille, paleontologialle, arktisille alueille ja vesistöjen elämälle. Näissä kaikissa oli perinteisten dioraamojen lisäksi myös interaktiivisia osia, useimmin videoiden ja tietokilpailujen tms. pelien muodossa. Lisäksi oli omina osioinaan esillä sitä pienempää vitriinitavaraa, jossa oli kaikkea eläimiin liittyvää erilaisin teemoin järjesteltynä. Arktiset alueet kiinnosti eniten, kun tällä kertaa oli mukana enempi valas- ja pingviinijuttuja kuin mitä viime aikoina on muissa osunut vastaan.

Muihin luonnontieteellisiin museoihin nähden poikkeuksellisesti näyttelyssä oli osioina myös ihminen eläinlajina ja ihmisen kehitys. Tähän mennessä vastaavaa ei ole osunut kohdalle vielä missään, yhdessäkään käymistäni paikoista ei ole huomioitu ihmisen biologiaa yhtään mitenkään. Elämän kehitykseen liittyviä juttuja on monessa paikassa, mutta täällä oli erikseen myös muinaisia ihmisiä. Ihminen eläinlajina oli myös suhteellisen interaktiivinen eli sieltä löytyi eniten kaikkia puuhastelujuttuja sellaisia kaipaaville. Itseäni nämä eivät kiinnostaneet, niin tuli vain käveltyä ne pikaiseen läpi – varsinkin kun noissa tuntui olevan liian paljon lapsia paikalla.

Vaihtuvana näyttelynä oli esillä jotain ilmastoon liittyviä juttuja, mutta inspiraatio ei enää riittänyt ja se tuli jätettyä väliin. Periaatteessa tuolla ei tule usealla käynnilläkään ihan heti tarve vaihtuville jutuille, koska talo on niin iso ja pelkässä perusnäyttelyssäkin on niin paljon katsottavaa.

Olen normaalisti pikainen museokävijä ja täällä meni siltikin kaksi tuntia, vaikka osa näyttelyistä tuli vain käveltyä läpi ja joku vaihtuva näyttely jäi kokonaan välistä. Jos se ei vielä tullut selväksi, niin todellakin suosittelen tätä käyntikohteeksi. Siis sekä lapsiperheille että aikuisporukoille, jos vähänkin kiinnostaa luontojutut. On pakko päästä uudestaan joskus, ehdottomasti!! Ja mikä parasta, koko lysti on ilmaista. Tännekään ei siis ole enää pääsymaksua, kun osa Ruotsin valtiollisista museoista on ollut ilmaisia viime vuodesta alkaen.

Lenin-museo (Tampere)

Koska uskon jollain tasolla sosialismiin, niin Tampereen Lenin-museo on ollut käyntilistalla puoli ikuisuutta. Museo on perustettu jo vuonna 1946 ja sen näyttely on uusittu viime vuonna.

Museo on aika pieni eikä sisällä mitään vaihtuvaa näyttelyä, vain tämän yhden kokonaisuuden. Nimestään huolimatta tämä ei ollut mikään Leninin kulttipaikka, vaan sisältö oli ennemmin jonkunlainen katsaus Neuvostoliiton ja suomalaisen kommunismin historiaa. Näyttely oli ilmeisesti uusittu jossain määrin neutraalimpaan suuntaan eli että jossain vaiheessa esillä taisi olla enempi propagandamateriaalia. Tänne muuten raahattiin menneinä vuosina myös neukkuturisteja, ei ainakaan pitäisi olla liian kapitalistinen paikka… :D

Näyttely ei ollut mikään pelkkä ylistyslaulu kommunismille, vaan esillä oli monenlaista asiaa: Neuvostoliiton synty, työväenliike ja sota Suomessa, vankileirit, poliittiset vangit, sodanjälkeinen arki ja kaikkea muuta vastaavaa. Itse asiassa olisin kaivannut enempi kaikkea juuri Leniniin itseensä liittyvää juttua esille, toisaalta se arki Neuvostoliitossa olisi kiinnostanut enempikin. Eikä edes päässyt kuuntelemaan työväenlauluja!! Kokonaisuutena museo oli kuitenkin aika pieni. Tässä ei taida juurikaan mitään vaihtuvia osioita olla eli tällä samalla näyttelyllä mennään toistaiseksi. Uusintakäynnin arvoinen paikka silti ehdottomasti.

Tähän yhteyteen sopii linkata myös dosentti Jari Ehrnroothin kolumni suomalaisen Lenin-kultin häätämisestä. Ei sentään puhunut museosta mitään koko jutussa…. Mutta kommunismi ja leninismi kuuluvat suomalaiseen historiaan eikä niillä ole omasta mielestäni niin suurta jalansijaa täällä enää nykyaikana, että tarvisi alkaa erikseen kitkemään niitä pois. Museota suosittelen, jos naapurimaan historia tai yleisempi poliittinen historia kiinnostaa.

Tallinnan luonnontieteellinen museo

Tallinnan luonnontieteellinen museo eli Eesti loodusmuuseum sijaitsee vanhassakaupungissa osoitteessa Lai 29. Sisäänpääsy on viisi euroa aikuisilta ja todellakin hintansa arvoinen, vaikka museo onkin pienempi kuin Helsingissä. Tämä on erittäin hyvä ohjelmanumero risteilylle. Näyttelyssä oli käännetty vain eläin- ja kasvilajit englanniksi, muuten kakki selitykset oli vain viroksi. Joku audioguide olisi ollut saatavilla jostain jollain kielillä, mutten itse sitä ruvennut kaivelemaan tarkemmin mistään, koska sain riittävästi selvää vironkielisistä teksteistäkin.

Sisällöltään museo on aika samankaltaista tavaraa täynnä kuin muutkin pohjoiseurooppalaiset. Geologian historian lisäksi esillä on paikallista luontoa metsistä, soilta ja vesistöiltä. Ja meikäläinen on aina heti innolla kuvaamassa, jos jossain on hylkeitä tai jotain muuta arktiseen alueeseen viittaavaa…. Poikkeuksena muihin käymiini luonnontieteellisiin museoihin täällä oli huomioitu kasvit hivenen paremmin: metsä-dioraamoissa oli lisäksi prässättynä ja nimettynä kasveja. Myös hyönteisiä oli jonkin verran esillä. Mitään lämpimien alueiden eläimiä ei ollut esillä muuten kuin muutama pieni trooppinen akvaario.

Vaihtuvana näyttelynä oli merien eliöiden evoluutio ja kehitys vuosituhansien aikana. Se oli toteutettu animaationa (ylläoleva kuva esimerkkinä) ja oli tosi hypnoottinen. Kerrankin jotain vähän erilaista eikä aina vaan niitä samoja fossiileja. Tuonne olisi tehnyt mieli jäädä istuksimaan pidemmäksikin aikaa.

 

Raaseporin linna

Olen käynyt Raaseporin linnassa muutamia kertoja aikaisemminkin, mutta viimeisestä kerrasta oli se parikymmentä vuotta aikaa. Nyt oli siis hyvä hetki käydä tsekkaamassa mikä meno siellä on nykyään.

Linna on rakennettu 1300-luvulla merenrantaan, mutta se hylättiin 1500-luvulla maankohoamisen ja tulipalon takia. Kolmensadan vuoden yksinäisyyden jälkeen se on osittain raunioitunut. Seinät on kyllä pystyssä vieläkin, mutta sisätiloista ei siis ole pahemmin mitään jäljellä ja niitten käyttötarkoitustakin on jouduttu arvailemaan. Restaurointeja entiseen asuun ei ole tehty eikä tehty sisätiloihin mitään näyttelyitä tai muuta sisustusta.

Tuo on siis aika pieni kooltaan eikä siellä ole periaatteessa samalla tavalla nähtävää kuin muissa Suomen linnoissa. Kuriositeettimielessä se on näkemisen arvoinen, muttei sellainen, jossa tekisi mieli vierailla joka vuosi. Linna on aika pimeä ja hankalakulkuinen, niin lasten ja vanhusten kanssa ei siis mikään paras kohde. Oli kyllä vaihtelun vuoksi kiva käydä tuollakin, mutta seuraava linnaretki suuntautuu taas jonnekin muualle.

Linna on avoinna vain kesäkaudella. Lisäinfoa tarjoaa luontoon.fi.

Helsingin Eläinmuseo / Helsingfors Naturhistorisk museet

Huh, nyt kerkisin näpytellä muutaman postauksen vaihteeksi! Tällä kertaa juttu muutaman viikon takaisesta museokäynnistä, ensi viikolle laitan ainakin jonkun kirjajutun.

Virallisesti museon nimi on Luonnontieteellinen keskusmuseo, johon kuuluu myös kasvitieteellinen puutarha, mutta kävin nyt vaan siellä eläinosastolla. Perinteisesti tämä on ollut yksi suosikkimuseoistani Helsingissä. Viime kerrasta oli kuitenkin ihan liikaa aikaa, niin nyt piti päästä käymään. Ei siis mitään hajua, että koska olen käynyt viimeksi, kai kuitenkin rempan jälkeen ja sekin loppui jo 2008….

Näyttelyssä oli seuraavia teemoja: maailman eläimiä, Suomen luonto, elämän synty (dinosauruksia yms.), talon historia ja vaihtuvana vähän ilmastonmuutosta (eli jääkausia!). Vaihtuva näyttely ei ollut toteutukseltaan niin hyvä kuin olisi voinut olla, mutta tärkeintä oli nähdä mammutit. Tällä kertaa en jaksanut innostua paleontologiaosastosta, vaan keskityin muuhun. Edellisen kerran jälkeen on tullut käytyä useammassa muussa luonnontieteellisessä museossa, niin pakostakin tuli vertailtua niihin ja kyllä tämä pärjää muille oikein hyvin. Tykkään siis edelleenkin! Museolla on ehkä vähän lapsimestan imago, mutta soveltuu siis oikein hyvin myös aikuisille.

Museo tuli viime vuonna museokorttilistalle, niin seuraavaa kertaa en enää odottele vuosia, vaan käyn uudestaan joskus pian. Kasvitieteellinenkin tuli juuri listalle, niin seuraavaksi rupean käymään myös siellä koko ajan.

---

Officielt museet heter Naturhistorisk centralmuseet, som består av “djurmuseet” och botaniska trädgården. Nu besökte jag bara djuravdelningen. Den här har varit en av mina favoritmuseer i Helsingfors, men det sista besöket var alltför länge sedan.

Nuvarande utställningar presnterar världens djur, finländsk natur, livets början (dinosaurier osv.), husets historia och som tillfällig utställning var klimatförändringen (istider!). Den tillfälliga utställningen var inte förverkligats så bra, men den viktigaste saken var att se mammuter. Jag orkade inte koncentrera till paleontologiavdelningen just nu, så kollade noggrannare allt annat. Efter den sista gången har jag besökt flera andra naturhistoriska museer och den här klarar bra i jämförelse med de andra. Jag tycker alltså fortfarande!

Detta är en bra plats för barnfamiljer, men jag kan rekommendera även för vuxna. Om man besöker Helsingfors, det här är alltså en av bästa museer i staden.

Kansallismuseo ja Come to Finland

Nopea vinkkaus museonäyttelystä, joka varmaan kiinnostaa erityisesti matkaihmisiä.

Kansallismuseossa on nyt menossa vaihtuvana näyttelynä Come to Finland -matkailujulisteita, joilla on aikanaan houkuteltu turisteja Suomeen. Suurin osa on niitä vanhoja, mutta mukana oli myös joitakin uusia tilaustöitä. Julisteita oli esillä yllättävän paljon ja monipuolisesti ennakko-odotuksiini nähden, kun olin olettanut tuolla olevan vain vähän niitä klassisimpia. Blogiin kuvasin muutaman noita talvisia, koska vielä täällä on olleet jossain määrin talviset kelit. Julistetaide oli kiinnostavaa katseltavaa, koska en ole sitä useinkaan missään käynyt katsomassa. Myös markkinoinnin tyyliä eri aikoina ja sen kehitystä tuli tutkailtua.

Kävin samalla vilkaisemassa museon vaihtuvan kulttuurinäyttelyn Arktinen henki, jossa oli nähtävillä arktisten alueiden kansoihin liittyviä esineitä, lähinnä miniveistoksia. Perusnäyttelyn uusittu esihistoria-osio on aukeamassa huhtikuun alussa, mutta itse varmaan odottelen sen aikaa, että uusia osioita ehditään avata enempi ja kierrän perusnäyttelyn kokonaan vasta sitten. Tällä kertaa oli tärkeintä päästä näkemään noi matkailujulisteet. Ne ovat esillä 28. toukokuuta asti ja yritän keritä käydä katsomassa ne uudestaan.

Ortodoksinen kirkkomuseo Riisa

Kävin Kuopiossa tutustumassa Ortodoksiseen kirkkomuseoon Riisaan. Olen itse siis virallisesti ihan normaali luterilainen, mutta kirkkotaide kiinnostaa aina. Tuolla töissä oleva Henna antoi miniopastuksen näyttelyihin (kiitos vielä!), tuollainen henkilökohtainen opastus oli kiva lisä käyntiin.

Näyttelyssä käsiteltiin muun muassa seuraavia teemoja: alkukirkon aika satoja vuosia sitten, keisarilliset lahjoitukset kirkolle, kirkkotekstiilit, sodanjälkeinen ortodoksisuus Suomen puolella, Karjalan luostarit ja tavalliset kirkkorakennukset. Nyt tilapäisesti oli esillä myös Eeva Zittingin maalaamia ikoneja, jotka edustivat myös muita kuin pelkkiä ortodoksisia pyhimyksiä. Kokonaisuus ei siis ollut mikään pelkkä ikoninäyttely, vaan esillä oli monenlaista muutakin, kuten ehtoollistarvikkeita ja kirkkotekstiilejä. Esineistö on osittain peräisin Valamon luostarin aikanaan keräämästä “muinaismuistokokoelmasta”, osa on Karjalasta sodan aikana evakuoitua tavaraa ja osa sitten saatu tai hankittu muualta ihan nykyaikana. Kuvassa näkyy, että ikonostaasi, jonka taakse alttarit yms. piilotetaan, oli museossa osittain lasia eikä ikonien peitossa kuten kirkoissa yleensä. Täällä sen takana olevia juttuja pääsi siis kurkkaamaan ja se oli aika mielenkiintoista tällaiselle ei-ortodoksille. Plussana museossa oli myös se, että siellä oli soimassa myös kirkkomusiikkia joissakin kohdissa, että sai samalla tutustuttua myös äänimaailmaan. Koko tilassa ei siis ollut sama musiikki ja volyymit oli aika hiljaiset, niin se ei ollut häiritsevääkään.

Sisältö oli aika monipuolinen ja tässä oli hyvin valittu esille sekä niitä ikoneita että muunlaista kirkon arkeen kuuluvaa tavaraa. Tuntui, että kaikki jutut kiinnosti yhtä paljon ja jäi tosi hyvä fiilis koko näyttelystä. Jokaisesta osiosta oli erikseen infopaketti, jossa selitettiin, mistä on kyse. Ortodoksista kirkkoa tuntematonkin pysyy siis hyvin kärryillä, vaikka kirkkotaidetta ei tarvi sinänsä ymmärtää samalla tavalla kuin “tavallista taidetta”. Esinelistat löytyi erikseen monella eri kielellä ja tavallaan se oli ihan hyvä, että niitä sai sitten tutkailla itse jos halusi eikä tullut sitä infotulvaa, kun ne ei olleet esillä. Tämä siis sopii hyvin sellaisellekin ihmiselle, jolla ei ole mitään ennakkotietoja aiheesta, mutta luulisin kuitenkin, että on tämä kirkkokuntaan kuuluvillekin antoisa paikka.

Viimeisimmässä kuvassa näkyvän ovena käytetyn ikonin tarinan voi lukea Hurmioitunut-blogista täältä.