Mustion linnan puutarha

Sattumanvaraisen selailun ansiosta löysin joskus viime vuonna Retkipaikasta käyntikohteiden listalle Mustion linnan puutarhan. Alueella on pääsymaksullinen museo, hotelli ja kesäteatteri, mutta ne kaikki jäivät nyt väliin ja seuraavaa kertaa varten. Tällä kerralla kierreltiin vain puistossa, joka on siis kaikille avoin ja pääsymaksuton.

Toisaalta tämä hieno vanha puisto, toisaalta olisi vaatinut vähän enemmän kunnossapitoa. Joissakin paikoissa oli siis vuohenputkea ja voikukkaa enempi kuin muuta, varsinkin kukkapenkit olivat päässeet repsahtamaan. Muutamassa paikassa oli siis selvää, että siinä on joskus ollut jonkunlainen hoidettu kukkaistutus, mutta rikkaruohot olivat vallaneet alaa ja se särkee viherammattilaisen silmiä.

Historiallisena miljöönä puisto oli aika viehättävä kuitenkin pienistä puutteistaan huolimatta. Vanhoja puita oli paljon ja kivoja polkuja käveltäväksi. Patsaitakin oli paljon, niistä suurin osa antiikinaikaisten kopioita tai vastaavan tyylisiä aiheiltaan. Vaikutti, että tuo on kasvukauden ulkopuolellakin kiva paikka ja patsaiden katselu lisää tietty kiinnostavuutta silloin. Kaltaisellani kriittisellä katsojalla huomio kiinnittyy ehkä liikaakin niihin pieniin kasvillisuuden hoidon puutteisiin, mutta kokonaisuus oli kuitenkin todella miellyttävä. Ei siis jää viimeiseksi kerraksi tuolla, seuraavaa kertaa voisi yrittää ensi kesänä ja vaikka ottaa hotellista yösijan.

Advertisement

Tukholman kiinnostavat puutarhakohteet

Tukholmassa(kin) on useita kiinnostavia puistoja ja puutarhoja. Kokosin tähän listaa siitä, mitkä itseäni kiinnostavat:

• Centralbadet, Norrmalm. Kylpylän yhteydessä oleva pieni puutarha.
• Humlegården, Östermalm. Puisto, jossa on isoja kukkaistutuksia ja monia erilaisia puulajeja.
• Tessinparken, Gärdet. Puisto on ollut olemassa jo useampia vuosikymmeniä ja näkemisen arvoinen se taitaa olla lähinnä tuhansien ruusujen takia, jotka sinne istutettiin 2010.
• Waldemarsudde, Djurgården. Entinen kuninkaallisen linnan puutarha, jossa on myös patsaita.
• Maraboupark, Sundbyberg. Täällä se ykköspointti on käsittääkseni alppiruusut eli silloin paras vierailuaika on kesäkuun alussa.
• Skärholmens perennpark, Skärholmen. Vuonna 2011 valmistunut puisto, jossa on useita erilaisia lajeja monivuotisia kukkia.
• Waldemarsudde, Djurgården. Linnan puutarha, jossa on myös patsaita eli osittain hyvä talvikohde.
• Millesgården, Lidingö. Tänne on istutettu pioneja ja myös täällä on patsaita nähtävillä.

Näissä olen käynyt jo ja suosittelen:

• Kungsträdgården, City. Täällä olen käynyt joskus ennen blogiaikaa. Suht keskeisellä paikalla oleva puisto, jossa on kukkaistutusten lisäksi myös kirsikkapuita.
• Skogskyrkogården eli Unesco-listalla oleva hautausmaa. Olen käynyt tuolla vain loppuvuodesta eli joskus meinaan käydä kesällä. (oma postaukseni)
• Bergianska trädgården, Brunnsviken. Tämä on periaatteessa se Tukholman kasvitieteellinen puutarha. Ulkopuutarhaan on vapaa sisäänpääsy, kaksi kasvihuonetta ovat molemmat maksullisia. Kasvihuoneiden takia myös hyvä talvikohde. (oma postaukseni)

Luin viime keväänä Hasse Westerin kirjaa Stockholms gröna rum (Norstedts 2013). Siinä esitellään useita puistoja ja puutarhoja Tukholmassa. Mukana oli yksityisiä puutarhoja, julkisia puistoja ja historiallisia linnojen puutarhoja. Monista paikoista oli myös kasvilistat eli mitä kaikkea missäkin oli – tästä iso plussa.

Rekommenderar boken Stockholms gröna rum. Jag bläddrade den och hittade därifrån flera intressanta trädgårdar och parker i Stockholm. På övre listan är de platser som jag vill besöka och på nedre är de som är redan bekanta för mig.

Kirja: Vihreän saaren puutarhoissa

Hanna Tuuri: Vihreän saaren puutarhoissa (Otava 2010)

Tämä on pyörinyt kotona lukupinossa jo pitkään. Otin kirjan matkalukemiseksi risteilylle, koska puutarhasesonki on taas kohta täällä.

Kirja on kooste lyhyehköjä tekstejä, joille on yhteistä puutarhateema. Esittelyssä on useita irlantilaisia yksityisiä puutarhoja, muutama muu käyntikohde aiheesta kiinnostuneille ja paljon kiinnostavia kasvilajeja, joista suurin osa ei kasva Suomen leveysasteilla.

Irlanti ei ole mua koskaan oikein houkutellut matkakohteena, koska olen sen olettanut olevan niitä maita, joissa ei oikeasti ole mitään nähtävää. Tämän kirjan perusteella voisin kuitenkin lähteä sinne – ja nimenomaan kiertämään puutarhakohteita. Ne kaikki kasvit kiinnosti silti eniten lukiessa, kun yritän aina imeä lisätietoutta aivoihini joka välissä aiheesta.

Nojatuolimatkailuun tämä oli hyvä kirja, jota sopii suositella sekä Irlannista että puutarhajutuista kiinnostuneille. Tuuri on kirjoittanut myös toisen kirjan Irlantiin liittyen, se on nimeltään Tuulen maa ja käsittelee elämää siellä yleensä, ei pelkkiä puutarhajuttuja.

Ja nyt olisi tarkoitus aloittaa täällä blogissa itseotettujen kirjakuvien aikakausi – ihan vain siksi että saisin valokuvaustreeniä ja koska en sitä instagramia jaksanut. Saa nyt silti nähdä miten hyvin pysyn päätöksessä….

3 puistoa Oslossa / 3 parker i Oslo

svensk text med kursiv //ruotsinkielinen käännös kursiivilla

Pohjoismainen talvi ei ole paras aika puutarhamatkailulle, kuten kaikki varmaan tietää. Oslosta löytyi kuitenkin näin tammikuussakin muutama kohde, joita kannattaa suositella – toki joku muu vuodenaika on silti edelleen parempi. // Nordisk vinter är inte den bästa tiden för trädgårdsturism som alla kanske vet. Jag hittade från Oslo i januari några parker som jag vill rekommendera, men någon annan årstid är ändå bättre.

Vigelandsparken on varmaan kesällä yksi Oslon pahoista turistirysistä, mutta talvella siellä oli todella rauhallista. Norjalaisen taiteilija Gustav Vigelandin 1900-luvun alkupuolella tekemät ihmispatsaat on se ykköspointti tuolla, mutta myös puutarhamielessä tuo on kiinnostava paikka. // Vigelandsparken är troligen en av de platser som är fyllt med turister, men den är på vintern ganska lung plats. Människostatyer av en norsk konstnär Gustav Vigeland är huvudpoängen där, men parken är intressant även som trädgårdsresemål.

Ekebergsparken on vähemmän tunnettu vaihtoehto Vigelandin puistolle. Se on vanha metsäinen kansanpuisto, jossa on myös patsaita. Patsaissa on naisteema: osassa aiheen ja osassa tekijöiden osalta. Me ei jaksettu räntäsateessa ja hämärässä kiertää puistoa kokonaan, mutta paremmalla ilmalla varmasti hyvä paikka. Kuvassa Salvador Dalin tekemä patsas. // Ekebergsparken är en inte så känt alternativ för Vigelandsparken. Den är en gammal skogig folkpark där finns även statyer. Statyer har kvinnor som tema: några föreställer kvinnor och några har gjort av kvinnliga konstnärer. Vi orkade inte gå runt hela parken i snöslask, men den är säkert en trevlig plats när vädret är bättre. Statyn i bilden är av Salvador Dali.

Botanisk hage (kasvitieteellinen puutarha) on käymisen arvoinen. Talvella iso osa ulkoistutuksista ei näyttänyt kovin hyviltä, mutta se oli kyllä tiedossa. Kasvihuoneita tuolla on kaksi pientä (hyviä talvikävijöille) ja niihin on molempiin vapaa pääsy. Puistossa oleva luonnontieteellinen museo kannattaa käydä katsomassa myös! // Botanisk trädgård är värt att besöka. På vintern var parken i den bästa skick, men vi visste det redan på förhand. Det finns två små växthus (bra på vintern) och båda hade gratis entré. Naturhistorisk museum ligger i parken och även det var värt att se!

Katariinan meripuisto (Kotka)

Muutama kuva vielä viimesyksyiseltä Kotkan-reissulta. Katariinan meripuisto on keskustan lähellä meren rannalla sijaitseva laaja puisto- ja ulkoilualue, joka on rakennettu vanhan öljysataman paikalle. Lasten kanssa toi sopii hyvin ympärivuotiseksi kohteeksi, kasveista kiinnostuneille kasvukauden aikana ja hengailupaikkaa etsiville aika superkohde kesällä.

Iso osa alueesta oli tällaista kalliota. Jonkin verran oli nähtävillä vielä myös venäläisten aikanaan rakentamia linnoitusrakennelmia. Tuollaiset historialliset jäänteet on aina omasta mielestäni kiinnostavia, varsinkin kun niistä on paljon kadonnut vuosien varrella.

Puistoon oli rakennettu myös puutarhamainen istutusalue, jossa oli myös vesi- ja kivielementtejä. Näytti tosi kivalta vielä syyskuussakin, kun siellä oli muutakin kuin pelkkiä kesällä kukkivia kasveja.

Tuolla olisi ollut kiva viettää enempi aikaa katselemassa merinäköalaa. Siellä oli myös grillipaikat ja pöydtä, jos olisi ollut eväät mukana. (Grilliin kannattaa ottaa omat hiilet tai puut mukaan!)

Lapsille tuolla oli leikkialueita, joista muumiteemainen oli vähän pienemmille suunnattu ja sitten toinen oli kiipeily- yms. paikka vähän isommille. Itseäni kiinnosti enempi mietiskelylabyrintti (tehty ranskalaisen mallin mukaan) ja sitten nuo kuvaamani mallikappaleet Suomenlahden majakoista.

Sapokan vesipuisto (Kotka)

Kävin viime syyskuussa Kotkassa katsomassa muutamaa puistoa, joista on kovasti ollut puhetta. Sapokan vesipuisto on keskustassa, siellä vesi on tärkeässä osassa ja rakentamisessa on hyödynnetty paljon kivijuttuja. Puisto vaikutti siltä, että se olisi tosi hyvä talvikohde, niin paikasta kannattaa vinkata vielä nytkin.

Istutuksissa oli tosi paljon erilaisia havukasveja ja muita eri vuodenaikoihin sopivia kasveja sen verran, että puisto näytti näin syyskuussakin vielä hyvältä. Osa paikoista kun perustuu niihin kukkakasveihin, joiden aika on jo tuossa vaiheessa ohi….

Huomattava elementti puistossa on toi parikymmentä metriä korkea vesiputous. Sen luona oli tuollainen söpö hyljeveistos ja muitakin eriaiheisia veistoksia oli nähtävillä. Taas siis yksi asia mikä toimii myös talvella!

Kiivettiin ylös kalliolle tutkimaan vesiputousta tarkemmin ja sieltä sai jonkunlaisen yleiskuvan alueesta. Sieltä oli myös jonkunlaiset näköalat keskustan suuntaan, mutta kauempana olevasta näkötornista olisi nähnyt paremmin muihin suuntiin.

Ylhäällä kallion päällä oli “kivikotkia”, jotka oli tehty erilaisista suomalaisista kivilajeista. Suurin osa oli hivenen tylsästi erilaisia graniitteja, olisin kaivannut vähän monipuolisempia kiviä mukaan.

Lopuksi kuvasin vielä tämänvuotiset kesäkukkapurkit: niissä oli salviaa, lobeliaa, miljoonakelloa, pelargoneja ja siten tuota pinkkiä kukkaa, jota en tunnistanut.

Kirja: Kysykää Essiltä! – Elisabeth Kochin puutarhat

Maria Karisto, Taina Koivunen, Antti Karisto: Kysykää Essiltä! – Elisabeth Kochin puutarhat
(Maahenki 2015)

Vuosina 1891-1982 elänyt Elisabeth Koch on vähemmän tunnettuja suomalaisen puutarhakulttuurin vaikuttajia. Tuona aikana viherala oli tosi paljon miehisempi eikä naisilla ollut samat mahdollisuudet kouluttautumiseen tai uralla etenemiseen. Koch työskenteli puutarhaneuvojana ja siirtolapuutarhojen parissa. Hän suunnitteli tuon ajan uusille asuinalueille useita pientalopihoja ja kerrostalopihoja Helsingissä; osa niistä on ilmeisesti edelleen olemassa sellaisenaan. Siirtolapuutarhoista hänen suunnittelemiaan ovat Herttoniemi, Kumpula ja Vallila – pitäiskin joskus käydä vähän vilkuilemassa niitä luonnossa, kun niissäkin on ilmeisesti tosi paljon vanhaa jäljellä.

Kirjassa oli periaatteessa kolme eri teemaa: Kochin elämä ja ura, hänen puutarhasuunnittelutyönsä ja pikaopas 1900-luvun ensimmäisen puoliskon puutarhatyyliin. Esittelyssä oli useita kohteita, joista monista oli sekä suunnitelmapiirustuksia että valokuvia nykytilasta. Tuon ajan tyylistä oli yleisperiaatteiden lisäksi tarjolla myös kasvivalintoja Kochin luonnehdintojen kanssa eli kirjan kanssa olisi helppoa “uudistaa” muuttuneita vanhoja pihoja takaisin alkuperäiseen malliinsa.

En nyt tiedä kuinka montaa ihmistä kiinnostaa juuri Elisabeth Koch henkilönä, varsinkin kun hän on suurelle yleisölle niin tuntematon, niin en tätä tällä kertaa suosittele ensisijaisesti elämänkertana. Ennemmin tätä kannattaa lukea pikakatsauksena puutarhasuunnittelun ja viheralan historiaan. Toinen hyvä tarkoitus kirjalle on tuo jo mainitsemani vanhojen pihojen kunnostus.

Kotkan puistot

Puutarhamatka Kotkaan on ollut listalla jo varmaan pari vuotta ainakin, mutta nyt vasta sain käytyä ja ei tosiaankaan tule jäämään viimeiseksi kerraksi. Melkein kaikki viheralalla työskentelevät ja puutarhamatkailijat tietää kaupungin hyväksi kohteeksi, mutta suuri yleisö taas ei, niin todennäköisesti postaan vielä aiheesta lisää tämän jälkeenkin. Tällä kertaa käytiin vain kolmessa puistossa, niin seuraavaksikin kerraksi jäi vielä nähtävää.

YLEn artikkeli antaa taustaa “puistojen kaupungin” synnylle ja kaupungin omilta sivuilta löytyy tarkemmat esittelyt kaikista puistoista.

Katariinan meripuisto on iso ja laaja puistoalue ihan keskustan nurkalla merenrannalla. Iso osa puistosta on luonnonmukaista kalliota, mutta siellä on myös leikkialueita useampia ja hoidettu istutusalue. Tuolla oli myös vanhoja Venäjän vallan aikaisia linnoitusrakennelmia. Perheen kanssa kesäretkellä tuo olisi kyllä aika huippu kohde.

Sapokan vesipuisto sijaitsee melko keskustassa. Siellä oli isot ja monipuoliset kasvi-istutukset, kivijuttuja ja vesielementtejä, esim. iso vesiputous. Tämä oli näistä kolmesta käymästämme puistosta oma suosikkini näin ammattilaisnäkökulmasta. (Toisaalta en kyllä välttämättä haluaisi olla tuolla töissä kitkemässä niitä kaikkia rikkaruohoja mitä tuonne varmasti tunkee.) Veikkaan, että tämä on hyvännäköinen paikka myös talvella.

Jokipuisto sijaitsee keskustan ulkopuolella Karhulassa. Se oli aika pieni kooltaan, mutta silti näkemisen arvoinen. Siellä oli aika sama idea kuin tuolla Sapokassa eli yhdistetty vettä, kiviä ja kukkaistutuksia, mutta siis pienemmässä mittakaavassa.

Yllättävänä ekstrakohteena vielä Langinkoski. Käytiin kurkkaamassa keisarin kalastuspaikkaa siellä, kun sinne oli kyltti tien varressa. Historiallisena kohteena todella kiinnostava, kun kaikki rakennukset oli hyvässä kunnossa ja asianmukaisesti kyltit kertomassa paikoista. Tämä on myös luontokohteena kiinnostava, kun kosken lisäksi siinä vieressä oli metsähallituksen luonnonsuojelualue.

Yleisesti ottaen Kotkassa tuntui olevan paljon nähtävää, joten kaupunki taitaa olla matkaohjelmassa myös ensi vuonna. Merikeskus on kiinnostanut vuosia, puistoja jäi näkemättä useampia ja on tuolla kuulemma kiinnostavia saariakin.

Tietohaaste

Kirjablogeissa on kiertänyt tietohaaste, johon päätin tarttua itse, kun kukaan ei haasteella heittänyt ja tää oli kuitenkin sen verran kiinnostava.

Juttu on lähtenyt liikkeelle Klassikkojen lumoissa -blogista, jossa annettiin seuraavat ohjeet:
– Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
– Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä – siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
– Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
– Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.

Mä luen itse suht paljon tietokirjoja, muutaman kappaleen kuukausittain. Elämänkertoja ja matkakirjoja menee ehkä eniten luettuna, mutta selailu- ja faktantarkistusmielessä taas eniten puutarhakirjoja.

Kirjat:

Elina Grundström: Musta orkidea (Nemo 2013). Kirjassa kerrotaan harvinaisten kasvien metsästyksestä ja siitä, miten kasvibisnes toimii. Tässä on keskitytty orkideoihin, joista olen itsekin kiinnostunut. Samalla kuitenkin teemana on luonnonsuojelu ja sademetsäasiaakin tulee paljon. Muistin just tilata kirjan netistä omaksi, joten täytyy lukea tämä uudestaan ja kirjoittaa blogiin pidempi juttu.

Lorraine Harrison: Latinaa puutarhureille (Schildts & Söderströms 2013). Luin aikanaan lukiossa yhden kurssin latinaa, mutta tämän kirjan kanssa olen päässyt vähän pidemmälle. Kasvien tieteellisten nimien muistamisessa ja luokittelujärjestelmän ymmärtämisessä auttaa tosiaan latinan osaaminen ja siksi olen koittanut opetella sitä lisää. Kirjan piirroskuvitus on muuten tosi kiva!

Terhi Ryttäri, Mika Kalliovirta, Raimo Lampinen: Suomen uhanalaiset kasvit (Tammi 2012). Alunperin olin kiinnostunut kaikista luonnonkasveista, sitten koulu siirsi painopistettä puutarhakasveihin. Tämä on siitä hyvä kirja, että infoa on enempi kuin normaaleissa kasvikirjoissa ja uhanalaiset kasvit on hyvä tuntea.

Toivo Rautavaara: Mihin kasvimme kelpaavat (WSOY 1976). Villivihannesten yms. yrttien etsiskely oli jossain vaiheessa taas trendikästä ja sitä olisi helppo harrastaa tämän klassikon kanssa. (En ole itse saanut aikaiseksi kokeilla.) Tunnistan kyllä luonnonkasveja suht hyvin, mutta niiden ominaisuuksista en sitten tiedä niin paljoa ja tästä on hyvä tarkistaa. Löysin tämän kerran kirppikseltä 10 sentillä, myöhemmin toisessa paikassa pyydettiin 20 euroa samasta painoksesta….

Anna-Karin Johansson: Astrid Lindgren i Stockholm (Ordalaget 2012). Kirja esittelee kaikkia kirjailijaan liittyviä paikkoja Tukholmassa. Vanhana fanina oli pakko saada kirja omaksi, mutta vielä en ole kerinnyt kiertää sen kanssa paikan päällä katselemassa. Tästäkin voisin yrittää kirjoittaa blogiin enempi jossain vaiheessa.

(Blogissa esitellyistä parhaat on Våra kolonier ja Puutarhan ystävät ja viholliset.)

Nettisivut:

• Suomalainen taimi. Tämä on nyt ollut töissä hyödyllisin sivu ikinä (kiitos vinkistä työkavereille!). Sieltä löytyy koottuna tietoja puutarhassa kasvatettavista puista ja pensaista.
• Kukkainfo.fi. Tuolta tulee tarkistettua ja muuten vaan lueskeltua tietoja erilaisista sisä- ja ulkokukista.
• Den virtuella floran. Ruotsalainen luonnonkasveja esittelevä sivu. Jos kasvikirjaa ei ole saatavilla, tarkistan useimmiten tuolta ne kaikki lisäinfot.
• Slottsguiden.info. Sivustolle on koottu tietoja ruotsalaisista ja muunmaalaisista linnoista. Tätä lueskelin jossain vaiheessa usein Wikipedian oheislukemistona ja haaveilin noissa käymisestä.
• Martat.fi. Marttaliiton kotisivut, joilla on tietopaketteja ruoka-, kodinhoito- ja puutarha-aiheista. Uusavuttomana marttana tulee usein tsekattua tiedot tuolta, kun oma osaaminen ei ole hallinnassa.

Hupsista, ei ihan ollut tarkoitus laittaa noin montaa puutarha- ja kasvijuttua listalle… Ainakin näkee, mikä kiinnostaa just nyt.

Bergianska trädgården

Kävin Tukholmassa risteilyllä ja muutamassa kaupassa käynnin lisäksi ainoa varsinainen ohjelmanumero oli Bergianska trädgården. Se on Tukholman kasvitieteellinen puutarha ja sijaitsee yliopiston lähellä. (Kätevimmin paikalle pääsee keskustasta metrolla ja yliopiston asema on se lähin.)

Ulkoalueelle on vapaa pääsy ja se on auki ympärivuotisesti. Osa kasveista on tieteellisen luokittelun mukaisesti järjestyksessä, mutta osa taas on alkuperäisen alueen mukaisesti. Itseäni kiinnostivat eniten japanilainen ja aasialainen osio. Metsäalue on suhteellisen laaja ja siellä olisi ollut mukava viettää aikaa, jos olisi ollut parempi ilma – nyt sattui sadepäivä. Tuolla oli myös valmiita piknik-paikkoja, joissa oli pöydät ja penkit eli kesällä omat eväät voisi olla aika hyvä idea (kahvilakin toki löytyy).

Puutarhassa oli kaksi kasvihuonetta, joihin molempiin on pääsymaksu. Pienemmässä kasvihuoneessa ykkösnähtävyys on jättilumpeet ja rakennus on auki vain kesäkaudella. Isompi kasvihuone on auki ympärivuotisesti. Siellä oli lämpimämpien alueiden kasveja järjestettynä alueittain. Mä olin ihan fiiliksissä siellä kaikista hedelmäkasveista, joista monia en ollut nähnyt ennen oikeina kasveina (kaakaopalmu, banaaneja, sitruksia jne.).

Erityisesti kasvihuoneiden takia tämä olisi hyvä talvikohde. Tai huonolla ilmalla kanssa, jos haluaa nähdä jotain muuta kuin kauppoja tai museoita… Toki tuolla ulkopuistossakin on jonkin verran nähtävää muutenkin kuin kesällä, parhaimmassa kukassa paikka ei nytkään enää ollut.

Jonkun verran puutarhasta tuli samoja fiiliksiä kuin mitä Helsingin kasvitieteellisestä (esim. just toi kaktusosasto). Toisaalta taas näillä leveysasteilla kaikki varmaan muistuttaa jossain määrin toisiaan, kun valinnanvaraa ei ole ihan niin runsaasti kuin jossain muualla. Suosittelemisen arvoinen Tukholma-kohde kuitenkin.

(Tuossa lähellä on myös luonnontieteellinen museo. En ollut ennen tajunnut tarkistaa, löytyykö Tukholmasta sellaista ja se taitaa olla sitten ohjelmassa seuraavalla kerralla.)