Matkassa mukana Walt Disney

Luen kyllä aika paljon muutakin kuin mitä tulee blogissa esiteltyä, vaikka kaikki matkailuun ja vieraisiin kulttuureihin liittyvät on silti lemppareita todellisuudessakin. Mietin, että voisin tänne esitellä muunlaisista kirjoista joskus vaikka niitä, jotka ovat olleet konkreettisesti  matkalla mukana.

Juhannuksena raahasin mökille yhtenä kirjana Neal Gablerin kirjoittaman Walt Disneyn elämänkerran (WSOY 2008). Tiiliskiviä olen vältellyt jo vuosia ja osittaisesta lukujumistakin kärsinyt jo pari vuotta, mutta sitten välillä löytyy tällaisia helmiä, joiden kohdalla se lukemisen ilo löytyy eikä kirjan paksuus haittaa.

Kirja kertoo Disneystä henkilönä, mutta samalla käydään silti läpi myös yhtiön synty ja kasvu. Talousvaikeudet olivat arkipäivää, mutta piti silti olla samalla luova porukka ja tavoittaa menestys. En oikeastaan käsitä, miksi en ole tätä lukenut jo aikaisemmin, vaikka olen ollut Disney-fani melkein koko ikäni. Löysin kirjan sattumalta kirjaston kierrätyskärrystä muutamaa viikkoa aiemmin ja oli siis just sopivaa juhannuslukemista. Oli kivaa uppoutua Disneyn taikamaailmaan ja imeä kirjasta lisätietoa asioista, joista en ollut tullut ottaneeksi selvää aiemmin. Muistin tässä yhteydessä taas, että elämänkertoja voisi ottaa lukemistoon säännöllisemmin, koska siellä seassa on kuitenkin muitakin tällaisia helmiä.

Advertisement

Disney-mukikokoelmani

Tämä on taas niitä kertoja, kun postauksen aiheena on ihan jotain muuta kuin kirjoja tai matkailua. Koska Sanle postasi taannoin omasta Disney-mukikokoelmastaan, päätin tehdä itse saman. Suurin osa näistä on hankittu erilaisilta kirppiksiltä, hintahaitari on muistaakseni ollut siinä 0,5-4 euroa. Sen verran vinkkaan myös, että varsinkin Koivukylän kierrätyskeskuksessa Vantaalla tuntuu olevan Disney-mukeja tarjolla todella usein, tosin useimmin kuitenkin Nalle Puhia tai Mikkiä & Minniä eli vain harvemmin jotain erikoisempaa.

Marie on näistä mukeistani ainoa uutena ostettu. Ostin sen reilu vuosi sitten Disney Storesta Tukholmasta tarjouksesta, mutten enää yhtään muista hintaa. Tämä ei ole ainakaan vielä päässyt säännölliseen arkikäyttöön, koska en vaan raaski tätä käyttää.

Planes löytyi Fidalta 50 sentillä. Piti saada töihin joku halpa, mutta kiva muki, jonka mahdollisella hajoamisella ei kuitenkaan olisi väliä. Tämä täytti nuo kaikki kriteerit. Oon sen verran sähläri, että katotaan että onko tämä enää syksyllä ehjänä, kun töissä on enempi riskipaikkoja hajoamiselle. :D

Tämä Nalle Puh oli sen verran söpö, että se oli pakko saada vaikken tällaisia pieniä kuppeja yleensä käytäkään (näyttää kuvassa isommalta kuin mitä oikeasti on). Nyt tässä postausta kirjoittaessani tosin aloin miettiä, että mikä ihme älynväläys oli ostaa tämä. :D

Oslosta löytyi paikalliselta Pelastusarmeijan kirpputorilta tämä Nalle Puh, jonka hinta oli siinä parin euron nurkilla. Alun perin tämä on ilmeisesti Disneylandista hankittu.

Mulla ei juurikaan ole mitään jättimukeja, niin sattui hyvin, kun löysin tämän Ihaan. Väri on myös tosi kiva. Tämä taitaa olla hankittu alun perin Disney Storesta, itse löysin Kierrätyskeskuksesta. Toistaiseksi tämä on ollut todella paljon käytössä, niin täytyy pitää silmät auki, jos osuisi vastaan joku toinen Disney-teemainen jättimuki.

Vaaleanpunainen prinsessamuki löytyi viime kesänä Hämeenlinnan konttitorilta eurolla ja tummemman punainen Kierrätyskeskuksesta neljällä eurolla. Näitä vastaavia voisinkin muuten ehkä haluta joskus lisää, jos niitä vastaan osuu.

101 dalmatialaista oli joskus lapsena mun suosikkilistan kärkipäässä sekä kirjana että elokuvana. Molemmat mukit on Kierrätyskeskuksesta. (Olin niin innoissani kuvaamisesta, että unohdin tiskata juuri käytössä olleen mukin, krhm.)

Nämä Nalle Puhit on Kierrätyskeskuksesta kanssa. Molemmat on tiiviissä arkikäytössä, kun ne oli kivempia kuin mun normaalimukit, muttei niin kivoja tai arvokkaita, että haluaisin kuitenkaan säästellä niitä. Jompikumpi varmaan lähtee töihin kohta.

Elokuva / Film: Vaiana

Vaiana (Yhdysvalloissa Moana) on Disneyn uusin animaatioelokuva. Se sijoittuu Tyynenmeren saarille Oseaniaan. Päällikön tytär Vaiana kaipaa kovasti merelle, vaikka se on kiellettyä. Hän saa tehtäväkseen pelastaa saarensa ja apuna on vastentahtoisesti puolijumala Maui.

En muista, että olisin nähnyt Mulanin (1998) jälkeen ilmestyneistä Disneyn prinsessaelokuvia yhtäkään, niin sikäli tämä oli kivaa vaihtelua. Visuaalisesti elokuva oli tosi hieno ja mukana oli useita hienoja mereen liittyviä kohtauksia (kuten oli jo viimevuotisessa Doria etsimässä -elokuvassakin). Oseania oli kiva valinta tapahtumaympäristöksi, koska sinne sijoittuvia elokuvia ei ole liian kanssa tarjolla (dubataankohan tämä muuten jollekin paikallisista kielistä?).

Maui oli muuten hirveän ärsyttävä hahmo, kun se oli niin täynnä itseään suurimman osan ajasta. Eläinapureista kukko Heihei oli ekaksi hauska, mutta sitten en enää jaksanut nauraa sille (takanani istuneet tytöt taas jaksoivat loppuun asti). Söpöä possua olisin nähnyt ehkä enemmänkin mukana, mutta realistisesti ajatellen se ei olisi ehkä selvinnyt merimatkasta.

Joka tapauksessa suosittelen tätä myös aikuisille! Ihan tapahtumaympäristön ja visuaalisuutensa takia kannattaa katsoa, mutta lisäksi tämä sopii kaikille vahvoista ja itsenäisistä prinsessoista pitäville.

---

Vaiana (Moana i USA) är den nyaste filmen av Disney, som placerar sig på öarna på Stilla havet. Chefens dotter Vaiana längtar att segla till havet fast det är förbjudet. Hon får ett uppdrag: hon måste rädda sin ö med hjälp av halvguden Maui, som gör det ganska motvilligt. 

Jag tror att jag har sett ingen av Disneys princessfilmer efter Mulan (1998), så den här var en trevlig omväxling för mig. Filmen var visuellt mycket fin, speciellt många scen på havet var fina (liksom i Hitta Doris i fjol). Oceanien var en bra val som omgivningen, eftersom det finns inte så många filmer som placerar sig dit. Jag undrar om de ska dubba filmen till någon av de lokala språk….

Maui var tidvis ganska irriterande, eftersom han var så självisk och självsäker. Tuppen Heihei var först rolig, men sedan även den blev så irriterande att jag orkade inte skratta. Grisen var ganska söt, men den fick inte vara med så mycket som tuppen (om man tänker realistiskt, den skulle inte ha klarat resan).

Jag rekommenderar filmen även för vuxna. Omgivningen och visualisk stil var så bra, men filmen passar även för dem som gillar starka och självständiga prinsessor.

Elokuva: Saludos amigos ja The Three Caballeros

1940-luvulla Disney teki lyhytelokuvia ja sitten kokosi niitä pidemmiksi elokuviksi. Itse katsoin niistä kaksi, jotka molemmat sijoittuvat Etelä-Amerikkaan. Nämä olivat siellä aikanaan tosi suosittuja enkä oikeastaan edes ihmettele miksi.

Saludos Amigos (Disney 1943)

Varsinaista tarinaa ei siis ole, vaan tämä koostuu irrallisista palasista. Tässä on mukana seuraavat pätkät:

• Aku Ankka Titicaca-järvellä
• Pedro-lentokone Chilessä ja Andeilla
• cowboy Hessu Argentiinassa
• Aku ja Jose Carioca sambaamassa Brasiliassa

Taisin tykätä noista kaikista yhtä paljon, mikään ei ollut selvästi parempi tai huonompi. Animaatiot olivat visuaalisesti hienoja, kunnon taidetta nykyisiin verrattuna. Elokuvaan on yhdistetty myös livevideota, kun Disneyn animaattorit matkustivat itse hakemaan Etelä-Amerikasta ideoita ja tekemään luonnoksia. Dokumentaarinen videointi vuosikymmenien takaa on aika kiinnostavaa.

The Three Caballeros (1945)

Tällä kertaa kehyskertomuksena on Aku Ankan syntymäpäivälahjat, mutta varsinaiset lyhytelokuvat ovat seuraavat:

• paleleva Pablo-pingviini Etelänavalla
• Gauchito ja lentävä aasi
• Aku ja Jose Brasiliassa
• Jose, Aku ja Panchito Meksikossa

Tähänkin oli yhdistetty oikeita näyttelijöitä, mutta nyt oli animaatiohahmoja samoissa kohtauksissa eikä kyse siis ollut dokumentaarisesta kuvauksesta. Tästä setistä pingviini-osio oli selvästi paras (ja lopun tanssivat kaktukset oli aika hauskoja kanssa!).

Kokonaisuutena pidin kuitenkin enempi Saludos Amigosista, katseluseurana ollut kaveri taas piti tästä enemmän. Etukäteen olin lukenut varoituksia sekavuudesta ja huonoudesta, mutta eihän tämä ollut lähellekään huonoin Disney-elokuva. En tosin ole aiemmin ihan hirveästi välittänyt Ankkalinna-porukasta animoituna, mutta oli nämä sentään ihan kohtuullisia suorituksia.

Bernard ja Bianca -elokuvat

Pelastuspartio Bernard ja Bianca (Disney 1977)
Bernard ja Bianca Australiassa (Disney 1990)

Katsoin kaksi Disneyn animaatiota, joissa molemmissa hiirten pelastuspartio päätyy auttamaan lapsia.

Pelastuspartio Bernard ja Biancassa pahis Medusa vie orpotyttö Pennyn rämeikölle, jossa tämän pitäisi auttaa timantin saamisessa ja sitten tarvitaan pelastuspartiota saamaan tyttö pois sieltä. Visuaalisesti tässä on kuvattu ympäristö tosi hyvin. Erityisesti piirrostyylistä tykkään, kun tämä on niitä vanhalla tekniikalla tehtyjä, joissa näkyy oikea piirrosjälki.

Bernard ja Bianca Australiassa lähtee meren yli toiselle mantereelle. Toni-poika joutuu eläinten kanssa salametsästäjän vangiksi, jolloin hiiripartiota tarvitaan taas avuksi. Tämäkin oli jossain määrin synkkä elokuva sekä tarinaltaan että visuaaliselta ilmeeltään. Australian luontoa oli kuvattu hienosti, varsinkin elokuvan alussa lähdetään todella hienosti liikkeelle.

En yleensä innostu jatko-osista niin paljoa, en nytkään. Tässä tapauksessa ainakin ensimmäinen osa oli selvästi parempi.

Aikanaan jatko-osan ilmestyessä olin sen ikäinen, että tajusin jo elokuvista jotain ja olisin kovasti halunnut nähdä sen, mutta eipä silti menty leffateatteriin. Näin molemmat siis ensimmäistä kertaa vasta aikuisena ja ehkä ihan hyvä, että nämä sensuroitiin, kun olin kuitenkin sen verran herkkä lapsi ja nää on vähän synkähköjä verrattuna joihinkin muihin Disney-elokuviin. Ensimmäisen osan olen nähnyt useita kertoja, Australia-version taisin katsoa nyt tokaa kertaa.

Nyt googlaillessani hämmästyin, että nämähän on kirjoihin perustuvia! Olin olettanut koko ajan, että tarinat on uusia. Tosin suomennoksia ei ole kuin kaksi, vaikka kirjoja on englanniksi tehty useampia ja kaikki Margery Sharpin kirjoittamina.

Luin kirjoista ensimmäisen, joka oli myös nimeltään Pelastuspartio Bernard & Bianca kuten elokuvakin (julkaisija Otava 1979). Sisältö olikin sitten jotain ihan muuta: päähenkilöt ovat kyllä molemmissa melko samanoloisia, mutta tarinat poikkesivat sitten aika paljon toisistaan. Vankein apu -hiiriyhdistys siis lähetti kaksikon Norjan rohkeimman hiiren kanssa pelastamaan vankia yksinäisellä linnasaarella sijaitsevasta vankilasta. Toisen, nimellä Bianca-neiti julkaistun kirjan (Otava 1980) aion vielä lukea.

10 satunnaista faktaa minusta (Disney)

Disnerd dreams -blogissa Paula jakoi 10 oman elämänsä Disney-aiheista faktaa ja oli ihan pakko koota oma lista.

1. Lapsena suosikkini Disney-animaatioista oli Pocahontas, kun siihen aikaan intiaanijutut iski erityisen lujaa. Vaikka pidän siitä edelleen, nykyisin taidan vastata ykkössuosikikseni Aristokatit, koska pidän kissoista.

2. Tylsin näkemistäni animaatioista on Hopon poppoo. Se oli ehkä liian 90-lukulainen ja poikkeaa sarjakuvista liikaa. En ole muutenkaan oikein innostunut Ankkalinna-filmatisoinneista, vaikka sarjiksista pidänkin….

3. Musikaalina lavalla haluaisin nähdä Maija Poppasen. Tosin vähän epäilen, että Julie Andrewsia ei kukaan voi voittaa, mutta silti se kiinnostaa. Helsingin kaupunginteatterin versiota en uskaltanut käydä katsomassa ja nyt ehkä harmittaa.

4. Lapsuuteni vietin Disney-kuvakirjojen kanssa (kuten varmaan moni muukin 80-luvun lapsi), koska meillä oli niitä vino pino Lasten oman kirjakerhon seurauksena.

5. Nalle Puh on mielestäni onnistunein esimerkki kirjan siirtämisestä animaatioksi. Disney-versiot voittavat alkuperäiset noin 100-0.

6. Disneylandissa käynti oli mun elämän paras päivä tähän mennessä. Tämän kun kerroin työkavereille, niin toinen ihmetteli miten mulla on niin kurja elämä muuten ja toinen ei edes tajunnut mitä kivaa koko paikassa on.

7. Löysin kirppikseltä pari vuotta sitten aikuisten koossa samanlaiset Minni-legginssit kuin mulla oli ala-asteella.

8. Viimeisin katsomani animaatio on Bernard ja Bianca Australiassa. Live action -elokuvista en edes muista, minkä olen nähnyt viimeksi, kun Disneyltä katson niitä sen verran harvoin.

9. Seuraavaksi aion katsoa Melody Timen ja muita niitä 40-luvun klassikoita, joita en ole vielä koskaan nähnyt.

10. Disneytä kulutan eniten sarjakuvamuodossa. Sieltä suosikkihahmoni ovat Indiana Hopo, Taikaviitta ja Sudenpennut.

(Kuvassa Aristokattien Marie ja Leijonakuninkaan Zazu. Ihan itse tein Hama-helmistä, mallikuvat löytyi jostain netin syvyyksistä. Teen vielä vastaavat “faktalistat” ainakin kirja- ja matkateemoilla.)

Elokuva: Karhuveljeni Koda

Karhuveljeni Koda (Disney 2003)

Elokuvan pääosassa on kaksi riitaisaa veljestä, joista toinen muutetaan sittemmin karhuksi. Karhuna ollessaan hän tapaa pikkukarhu Kodan ja lähtee tämän kanssa liikkeelle. Tapahtumat sijoittuvat jonnekin menneeseen aikaan, kun ihmiset elävät heimona luontoa lähellä ja mammuttejakin liikkuu vielä.

Oli muuten aika surullinen tarina! Hivenen tässä oli ennalta-arvattavuutta mukana, mutta ei onneksi liikaa. Maisemat oli muuten tosi hienoja tässä! Hahmoista pidin eniten sivuhahmoina olleista hirviparista, jotka oli sopivasti sekoja.

En ollut ennen nähnyt tätä elokuvaa, paikkailin taas aukkoja Disney-listassani ja vaihteeksi valitsin enkkudubit. Totesin elokuvan sopivan myös blogissa esiteltäväksi, koska tapahtumaympäristö oli tosi kiinnostavaa luonnonmaisemaa. Veikkaan tämän sijoittuvan jonnekin Kanadan suuntaan, vaikkei sitä tietenkään sanottukaan suoraan. Tässä oli siis yhdistelmä vuoristoa, jäätikköä, jokiseutua ja sitten siihen vielä päälle ne revontulet.

Elokuva: Prinsessa ja sammakko

Prinsessa ja sammakko (Disney 2009)

Ostin tämän DVD:nä Tukholmasta kirpputorilta paikatakseni aukkoja Disney-sivistyksessäni.

Vanha prinsessasta ja sammakosta kertova satu on laitettu uusiksi, kun prinsessana on tarjoilija, joka muuttuu itsekin sammakoksi. Olin jotenkin olettanut tämän olevan perinteisempi prinsessasatu ja olin siis ihan yllättynyt, kun tarina olikin toisenlainen. Voodoolla on iso osa elokuvassa, mikä voi olla outoa tai pelottavaa nuorimmille katsojille. Musiikit on suurimmaksi osaksi jazzia. Suosikkini oli tuo kansikuvassakin näkyvä trumpettia soittava jazz-krokotiili. Elokuva ei pääse ykkössuosikkieni joukkoon, mutta en laitakaan DVD:tä ihan vielä kiertoon, vaan katson sen joskus uudestaan.

Tapahtumat sijoittuvat menneen ajan New Orleansin kaupunkiin ja Mississippi-joen suistolle. Molemmat oli tosi hyviä valintoja ympäristöksi. Google tiesi kertoa, että jazz ja voodoo on molemmat ainakin olleet joskus tosi tärkeitä asioita juuri tuolla päin. Suistosta tuli muuten vähän mieleen Pelastuspartio Bernard ja Bianca, mutta tässä elokuvassa kosteikko oli huomattavasti miellyttävämmän näköistä.

Elokuva on toteutettu perinteisellä animaatiolla toisin kuin melkein kaikki muut 2000-luvun Disneyt ja se vaikuttaa heti positiivisesti visuaaliseen ilmeeseen.

Elokuva: Doria etsimässä

Doria etsimässä (Disney/Pixar 2016)

Kuulin joskus alkuvuodesta, että vanhalle suosikilleni, Nemoa etsimässä -animaatiolle, on tulossa jatko-osa ja sen jälkeen olenkin uutta elokuvaa odotellut innolla. Katsoin Nemon elokuun alussa muistin virkistämiseksi ja postasin siitä blogiin. Nytkään ei pysytä koralliriutalla, vaan keskitytään Dorin kaipuuseen löytää perheensä luokse takaisin ja päädytään kalifornialaiseen meriakvaarioon.

Vähän kyllä mietitytti etukäteen, koska yleensä jatko-osat ei ole enää olleet yhtä laadukkaita kuin ensimmäinen. Tässä tapauksessa olin onneksi lukenut Disnerd dreamsin postauksen ja osannut varautua tiettyihin ratkaisuihin. Esimerkiksi takaumia käytettiin elokuvassa aika paljon ja se teki tarinasta jossain määrin poukkoilevan.

Hahmogalleria oli aika laaja. Nyt Dori itse tuntui paljon ärsyttävämmältä, kun ekassa osassa se oli yksi suosikeistani. Se kaiken unohtelu oli niin rasittavaa…. Kaikkia kivoja sivuhahmoja löytyi taas ja niille olisi monelle suonut enempi aikaa esillä. Kokonaisuutena tämä oli katsomisen arvoinen elokuva, mutta se ei kuitenkaan laadullisesti yllä edeltäjänsä tasolle. Tarina ja osa toiminnallisista ratkaisuista eivät siis olleet niin selkeästi omaan makuuni.

Ympäristönä merenalainen maailma oli taas visuaalisesti hieno, jonka lisäksi meriakvaario toi vaihtelua tarinaan ja toimi erilailla kiinnostavana tapahtumapaikkana. Haluaisin muuten päästä joskus käymään tuollaisessa isommassa akvaariossa, mutta kun välillä niitten eettisyys on kyseenalainen, niin todennäköisesti tulee kuitenkin jäämään väliin.

Kirppislöytöjä

Alkuperäinen suunnitelma oli kirjoittaa otsikolla “pääkaupunkiseudun parhaat kirpputorit”, mutta sen sisältö on tiivistettävissä tähän: useimmin käyn Fidalla, mutta eniten tykkään Kierrätyskeskuksesta. Tein melkein vuosi sitten postauksen, jossa esittelin silloisia kirppislöytöjäni ja tässä on nyt muutama viimeaikainen löytöni.

• Walter Moersin kirja Uinuvien kirjojen kaupunki / Fida lähetystori, 2,6 euroa (olen etsinyt tätä varmaan viisi vuotta, paras kirja ikinä!)
• Anneli Kivelän Valoa ja varjoa Katajamäellä äänikirjana / Kierrätyskeskus, 1 euro (harvoin tulee äänikirjoja vastaan ja näin halvalla vielä)
• Victor Hugon Kurjat / SPR Kontti, 2 euroa (tätäkin olen etsinyt vuosia!)
• prinsessamuki / itsemyyntikirppis,  2 euroa
• Monsterit Oy -eväsboksi / Pelastusarmeija, 1 euro (ostin kyllä just uutena pari boksia, mutta toi oli silti pakko saada, kun se oli noin kivannäköinen)
• Toy Story -säästöpossu / Kierrätyskeskus, 50 senttiä (no ku toikin on niin söpö)

Kirjoja on nyt äskettäin tarttunut mukaan aika paljon, kun olin jo kerinnyt unohtaa, miten hyvät valikoimat ruotsinkielisiä kirjoja Kierrätyskeskuksessa ja Kontissa on. Lisäksi täydennän käsityötarvikevarastojani juuri Kierrätyskeskuksesta, koska siellä on parhaat valikoimat.

Etsinnässä vielä olevat jutut:

• täydellinen mekko (ei ole vielä osunut vastaan sopivassa koossa)
• täydellinen reissukassi (sopivan kokoista ja väristä ei meinaa millään löytyä!)
• kaikkia erilaisia Disney-juttuja (innostuin vaihteeksi keräämään niitä)
• tiettyjä hyviä kirjoja tai muuten vaan uutta luettavaa