Elokuva: Nemoa etsimässä

Tänään vaan yksi nopea leffavinkki! Nemoa etsimässä (2003) on yksi mun erityisistä Disney/Pixar-suosikeista. Tarina kertoo klovnikalaisästä, joka lähtee etsimään eksynyttä poikaansa. Eniten mua viehättää tässä koralliriutan ja vedenalaisen maailman kuvaus, toisaalta taas akvaarion elämä. Hahmoista tykkään eniten noista kilpikonnista, kun ne on niin rentoja. Ennen taisin tykätä eniten Dorista, kun se on niin aivoton. Ja mikä parasta, jatko-osa Doria etsimässä saa ensi-iltansa ihan just elokuun lopussa!

Advertisement

Elokuva: Zootropolis

Disneyn uutuusanimaatio Zootropoliksessa ei ole mitään matkateemaa eikä tämä ihan uppoa vieraisiin kulttuureihinkaan, mutta tästä on ihan pakko postata tämänkin blogin puolelle, koska tykkäsin sen verran paljon.

Zootropolis on eläinten kaupunki, jossa eri lajit elävät yhteisymmärryksessä ja kaikilla on mahdollisuus halutessaan päästä pitkälle. Teemana tässä on erilaisuus, ennakkoluulot ja siis erilaisten tyyppien yhteiselo.

Pidin tätä hyvänä sekä aikuisempaan että lasten makuun. Itse seurasin tätä hyvänä seikkailutarinana eikä toi opettavainen teema häirinnyt mitenkään. Tykkäsin myös visuaalisesta ilmeestä sekä hahmojen että maisemien osalta.

 

Sarjakuva: Aku Ankka – Teillä tietymättömillä

Olen sen verran innokas sarjakuvien lukija, että hain nyt kirjastosta yhden matka-aiheisen sarjiksen ihan vain siksi, että saisin höpöttää aiheesta blogiin. :D

Valitsemani on Aku Ankan taskukirja esittää -sarjassa julkaistu Teillä tietymättömillä (Sanoma Magazines 2013), joka sisältää siis matkoihin ja seikkailuihin liittyviä sarjakuvia. Kirjan tarinoista neljä on julkaistu aikaisemmin taskareissa, yksi Roope-setä-lehdessä ja loput kolme ovat ensimmäistä kertaa suomeksi luettavissa.

Kirjan kaikki tarinat oli nitä italialaisia Topolino-sarjoja, aikahaarukka 60-luvulta 2000-luvulle. Itse olen jo kauan tykännyt eniten juuri italialaisista Aku-jutuista, kun niiden piirrostyyli miellyttää enempi silmää ja hahmogalleria on hivenen parempi (esim. Indiana Hopo ja Taikaviitta on mun suosikkeja). Tässä oli muuten mukana yksi mun lapsuuden suosikkitarinoista eli Pamput patikkaretkellä (taskarista 118), jossa Aku toimii rikkaiden seikkailumatkan oppaana eikä selvitä ilman kommelluksia.

Aku Ankka on kaikista sarjakuvista mun all time favourite, joka on kulkenut matkassa mukana koko sen ajan kun olen sarjiksia lukenut eli sen noin 25 vuotta. Eniten mä luen taskukirjoja (mainittujen italialaisten sarjojen takia). Varsinaista Aku Ankka -lehteä en lue kovin usein, koska siinä on sivumäärällisesti vähempi luettavaa enkä pidä jatkosarjoista (joita tosin on nykyään vähempi kuin joskus).

Muut sarjakuvasuosikit ovat vaihdelleet vuosien varrella ja välillä palailevat kausiluontoisesti takaisin aktiivilukuun, mutta periaatteessa olen tykännyt aina eniten eläinaiheisista sarjakuvista. Esimerkkeinä länsimaisista eläinaiheisista Kamut ja Vastakarvaan on parhaita just nyt, mangapuolelta Chi’s Sweet Home, Neiti Koume ja Hamtaro.

Kaikille vähemmän sarjakuvia lukeneille aikuisille suosittelen niiden kokeilemista. Jos haluaa lukea jotain aikuisempaa kuin Aku Ankka, niin suosittelemisen arvoisia ovat esimerkiksi Guy Delislen sarjakuvat, jotka ovat sarjakuvamuotoisia päiväkirjoja ulkomailla asumisen ajoilta ja joista olen tainnut blogata kaikista.

Elokuva: Leijonakuningas

Leijonakuningas (USA 1994)

Leijonakuningas on varmaan kaikille tuttu Disneyn animaatio. Se kertoo leijonanpentu Simbasta, josta on tulossa eläinten kuningas. Pääosassa ovat Afrikan eläimet ja luonnonmaisemat. Visuaalisesti tämä on ehkä vähän stereotyyppinen, mutta tykkään silti.

Katsoin tämän ensimmäistä kertaa englanninkielisenä versiona. Silloin aikanaan en nähnyt tätä ihan uutena, vaan ensimmäistä kertaa joskus tällä vuosituhannella. Nyt tätä voisi varmaan nimittää jo moderniksi klassikoksi.

Koitin googlailla, että onko tässä taustalla joku perinteinen afrikkalainen satu tai jotain, mutta päättelin, ettei ole. Suurimmassa osassa Disneyn perusanimaatioissa on kuitenkin ollut joku kirja tai satu takana, mutta tässä sitten ei.

Tarkoitus olisi, ettei tämä jäisi viimeiseksi animaatio-postaukseksi. Kun kerran tykkään katsoa niitä suht säännöllisesti, niin voisin siis samalla vaivalla postaillakin niistä joskus. Valkkasin jo muutaman, joista haluan tänne sitten aikanaan kirjoittaa.

Ostoksia Tukholmasta

Kävin Tukholmassa risteilyllä ja tällä kertaa ei jaksettu seikkailla eikä olla kulturelleja. Ohjelmassa oli vain kaupoissa käyntiä, mitä en normaalisti siis itse juurikaan harrasta.

Ensimmäinen käyntipaikka oli Solnassa sijaitseva Mall of Scandinavia, jonne pääsee helposti junalla Tukholman keskustasta. Tärkein syy käydä siellä oli Disney Store, josta olin lukenut Disnerd dreams -blogista. Suurimmaksi osaksi siellä oli tarjolla erilaisia leluja ja lastenvaatteita, niin omat ostokset ei olleet kovin isot. Ostin Marie-mukin, Rumpali-pehmon (tai virallisestihan tuollaisen nimi on tsum tsum) ja Kunnon dinosaurus -ostoskassin. Harmi, ettei joulukoristeita ollut enää tarjolla, koska niitä mä olisin varmaan halunnut monta. (Oikeasti olisin halunnut myös eväsboksin ja Pocahontas-nuken, mutta niitäkään ei ollut.)

Kauppakeskus oli tosi iso, suomalaisittain verrattuna se taisi olla jopa isompi kuin Itis Helsingissä. Tuolla on ilmeisesti aika paljon sellaisia kauppoja, joita ei Suomessa ole ja eikä niitä kaikkia taida Tukholman keskustassakaan olla. Disney Storen lisäksi käytiin Lego Storessa, josta löysin itselle avaimenperän ja parille tutulle lapselle pienet lahjat. Syömäpuolen hoidin frozen jugurtilla, vaikka erilaisia kahvilavaihtoehtoja olisi ollut enempikin.

Tavoilleni uskollisena kävin myös Stockholms stadsmissionin kirpputorilla, tällä kertaa Solnassa sijaitsevassa. Ostin sieltä kolme äänikirjaa, yhden kirjan ja yhden ruotsalaisen komediaelokuvan. Ostamani kirjat olivat Erik Zsigan matkakertomus Hejdå Östeuropa, Lauren Weisbergerin Djävulen bär Prada, Donna Leonin Mäktiga vänner ja Herman Lindqvistin historia-aiheinen Historien om Ostindiefararna.

En vielä tiedä, kirjoitanko näistä mistään tänne blogiin, kun tuntuu jotenkin hankalalta kirjoittaa suomenkielisille lukijoille ruotsinkielisistä kirjoista. Kirjoja olisin halunnut ostaa enempikin, mutta tuolla ei niitä juurikaan ollut ja vaatepuoleltakaan ei löytynyt mitään kivaa.

Ruokaostokset hoidettiin Södermalmilla Icassa. Mä käyn aina ruokakaupoissa ulkomailla, nyt raahasin sieltä kotiin esim. teetä, limua ja dippikastiketta. Nyt mua muuten rupesi harmittamaan, etten ostanut tuolta Lego Storesta enempi kaikkea, siellä olisi ollut jonkun verran muitakin joulujuttuja tarjouksessa ja noita avaimenperiä enempikin.

Matka mentiin Viking Linen Mariellalla. Meillä oli ekaa kertaa hyttinä B2D, jossa oli parisänky. Tykättiin tosi paljon! Toi sänky on paljon parempi kuin ne normaalihyteissä olevat. Kahdestaan on mukavampi olla tuossa hytissä kuin tavallisessa B4:ssä (parempi sänky) tai B2P:ssä (enempi tilaa). Noi oli myös kaikki samoilla nurkilla eli oli rauhallisempaa, koska lapsiperheet menee isompiin hytteihin ja melujengit halvempiin.

Pariisin Disneyland

Kävin Pariisissa maaliskuussa 2014 ja ohjelmaan oli pakko saatava Disneyland-vierailu.

Puisto koostuu kahdesta osasta: “tavallisesta” Disneylandista ja Walt Disney studiosista. Itse en käynyt tuolla studion puolella ollenkaan, mutta käsittääkseni siellä on vähemmän ihan pienille lapsille suunnattuja juttuja ja osa on elokuvien tekoon liittyviä. Aika paljon tuolla tavallisella puolella oli silti viihdykettä aikuisellekin riippuen vähän siitä, että kuinka hurjista laitteista tykkää (itse olen aika heikkohermoinen). Kauhein oli Space Mountain -vuoristorata, kivoimpia Big Thunder Mountain -vuoristorata ja ne kaikki missä sai kävellä omaa tahtia läpi.

Sisäänpääsylippu on aika kallis: yksi päivä yhteen puistoon maksoi 65 euroa aikuiselta. Me saatiin kulumaan koko päivä siellä eikä käyty montaa kertaa samoissa laitteissa, kertaalleen käytiin melkein jokaisessa. Koska oltiin liikkeellä maaliskuussa eikä kesällä, niin jonot ei olleet pahoja, vaikka etukäteen pelkäsin asiaa nettikommenttien perusteella. Muutamaan laitteeseen jouduttiin odottamaan joku puoli tuntia, mutta moneen päästiin suoraan kävelemällä sisään. Fast passeihin ei jouduttu turvautumaan kertaakaan, niillä pääsee tiettyyn kellonaikaan varsinaisen jonon ohi. Lopputuloksena siis, että jos käy kesäsesongin aikana, haluaa molempiin puistoihin tai monta kertaa samoihin laitteisiin, kannattaa ottaa useamman päivän lippu. Isommalla porukalla tai useammaksi päiväksi tulijoiden kannattaa vilkaista Eloisat-blogin teksti säästämisestä lippujen ostamisessa.

Kesällä toi on aika turvoksissa, joten kannattaa käydä joskus muulloin mikäli mahdollista, puisto on kuitenkin auki ympäri vuoden. Jos asuu alueella hotellissa, niin silloin on mahdollista päästä puistoon ekstratuntien aikana, jolloin muualta tulevat ei sinne pääse. Meidän majoituspaikka oli ihan Pariisin keskustassa, koska muu matkaohjelma oli kuitenkin siellä. Junalla pääsi ihan helposti keskustasta, vaikka oikeassa paikassa pysähtyvän junan löytäminen vaatikin vähän tarkkaavaisuutta.

Etukäteen matkaa suunnitellessa oli tosi paljon hyötyä Disneyland Pariisi -blogista ja myös Wikipedia tarjoaa hyvän yleiskatsauksen.

(Teksti on julkaistu aikaisemmin vanhassa blogissani.)