Kirja: Lähdin Istanbuliin

Tänään on viidennen kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika. Tällä kertaa sitä isännöi Tekstiluola.

Mika Waltari: Lähdin Istanbuliin
(WSOY 2008)

Oma valintani piti tällä kertaa olla kotimainen, koska on tämä satavuotisjuhlavuosi ja aiempiin haasteisiin olen lukenut ulkomaisen kirjan. Toisaalta suomalaisia kirjoja on tullut luettua aikanaan sen verran, ettei ole niin paljoa aukkoja paikattavana enää, kun kuitenkin aiemmin lukematon kirja oli tarkoitus valita. Mika Waltari on mulle jäänyt mysteeriksi suurimmaksi osaksi, tähän mennessä on tullut luettua vain Komisario Palmut.

Vanhempia matkakertomuksia en ole juurikaan lukenut ja siksi innostuin, kun löysin joskus Waltarilta tämän Lähdin Istanbuliin. Kirjailija lähti vuonna 1947 Turkkiin keräämään aineistoa tuleviin kirjoihinsa ja teki matkastaan tämän kirjan. Sinne kuljetaan meri- ja maateitse Ranskan, Sveitsin ja Italian kautta.

Matkailu on aikanaan ollut huomattavasti hankalampaa kuin nykyään. Se on ollut hitaampaa, ulkomaisten rahojen saaminen ja kuljetus säädeltyä, kaikkea pitänyt selvitellä eri tavalla ilman nettiä. Toisaalta matkailun perusajatus ei ole kadonnut mihinkään ja Euroopasta löytyy edelleen samaa henkeä kuin tuolloinkin, perusnähtävyydetkin on edelleen samoja.

Eipä tässä nyt sitten mitään erityistä kommentoitavaa ollut. Ei tullut hirveä kipinä lukea enempi Waltaria tai hankkia jotain muuta vanhaa matkakertomusta perään, kun kuitenkin Juhani Ahon matkakirjakin on jo kuuntelussa. Oli tämä vaihtelun vuoksi välipalana kuitenkin kiva kirja ja olen tyytyväinen, että sain nyt haasteen kunniaksi luettua.

Advertisement

Lumoava luonto -kirjahaaste

Marika Oksa laittoi blogiinsa haasteen, jossa tehtävänä on esitellä tänään, maailman vesipäivänä, jotain luontoaiheisia kirjoja. Valitsin tänne näytille yhden kirjan, jossa esitellään Suomessa luonnossa eläviä eläimiä.

Maia Raitasen kirja Happamia, sanoi kettu (Into 2017) on tämän vuoden uutuuksia.

Parasta kirjassa on sen piirroskuvitus. Jokaisesta eläimestä on sekä tunnistamiseen soveltuva kuva että sarjakuvamaisempi puhekuplineen. Lisäksi kaikista on sitten tekstimuotoinen pieni infopaketti. Tämä sopii hyvin selailtavaksi ja pätkissä luettavaksi noiden sarjakuvamaisten kuvien vuoksi, mutta samalla myös sitten ihan kunnolliseksi eläintietokirjaksi.

Vaikka tämä voi vaikuttaa vähän lastenkirjalta, niin se on silti myös aikuisille sopiva. Nyt kun talvella ihmettelin tavallista tarkemmin jälkiä lumessa, niin jäljet olisivat olleet kirjaan kiva lisä luontoretkeilijälle.

Aikaisemmin ovat ilmestyneet myös kaloista kertova Sano muikku! ja valaista kertova Valas, valas!. Itse olen tykännyt erityisesti tuosta valaskirjasta. Seuraavaksi olisi kiva saada vastaava kirja linnuista tai kasveista!

Kirja: Aarresaari / Bok: Skattkammarön

Kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen suoritukseni:

R. L. Stevenson: Aarresaari

Kuunnneltu äänikirjana. Valitsin tämän, koska olen vanha seikkailukirjojen ystävä ja tämä oli jäänyt aiemmin jostain syystä väliin. Itse asiassa kirja oli paljon tylsempi kuin oletin. Pidin enemmän syksyllä näkemästäni näytelmäversiosta, koska tarinaa oli tiivistetty ja siinä oli enempi vauhtia.

””””””””””””””””””””””””””

R. L. Stevenson: Skattkammarön

Lyssnade ljudboken. Jag valde den här för klassikerutmaningen av finska bokbloggare, eftersom jag är en gammal vän av äventyrsböcker och hade inte ännu läst den här. Boken var tråkigare som jag trodde på förhand och det var litet svårt att orka lyssna hela boken. Jag tyckte mer om pjäsen som jag såg på hösten, eftersom den var kompaktare än boken och inte så långsam.

(Kaosutmaning 2017: 26. En klassiker)

Kurjen siivillä Itä-Aasiaan

Sannabanana järkkäsi Kurjen siivillä -lukuhaasteen, jossa oli tarkoitus keskittyä Itä-Aasiaan liittyvään kirjallisuuteen. Mä olen aikaisemmin koittanut Haruki Murakamia ja jotain kiinalaisia kirjailijoita, mutten ole saanut niitä yleensä loppuun asti enkä siis kauheasti tykännyt. Nyt oli tarkoitus kyllä lukea enempi kaunoa, mutta tuli taas luettua useampi tietokirja. Lukulista oli siis alun perin aika paljon pidempi ja siten paljon kiinnostavia kirjoja jäi lukematta vielä. Jatkan niitä sitten ensi vuonna, varsinkin kun joistakin maista en lukenut nyt mitään.

KIINA

Luettu:

• Wang Wei: Vuorten sini (Basam Books 2015). Runoja yli tuhannen vuoden takaa, aiheina luontojuttuja paljon ja jonkin verran idän uskontoja. Oli yllättävän hyvä ennakkoajatuksiini nähden.
• Sami Sillanpää: Kiina-ilmiöitä (HS kirjat 2008). Helsingin Sanomissa julkaistuja pakinoita ajalta, jolloin Sillanpää oli Kiinassa kirjeenvaihtajana. Jutut kertovat arjesta Kiinassa ja kaikenlaisista paikallisista ilmiöistä. Kevyttä ja kiinnostavaa luettavaa.

JAPANI

Blogatut:

• Marie Kondo: KonMari
• Julie Otsuka: När kejsaren var gudomlig
• Sujata Massey: Rei Shimura yakuzan jäljillä

Luettu myös:

• Ryo Mitsuya: Mopsi tuli taloon 2 (Sangatsu Manga 2015). Toinen osa strippisarjakuvaa uudehkon koiranomistajan arjesta. Tykkään eläinsarjakuvista muutenkin ja oli tääkin kyllä kiva.
• Nana Shiba: Kuinka susi kesytetään (Ivrea 2014). Romanttinen teinisarjakuva, jonka päähenkilö-tyttö muuttaa väliaikaisesti perheeseen, jossa on kaksi ihanan kamalaa poikaa. Aika hyvä!
• Yuu Watase: Imadoki! 1 (Egmont 2010). Manga, jonka teemoina ovat koulukiusaaminen, ystävyys ja kukkien hoito. Oli ihan ok, mutta ei taida silti kiinnostus riittää lukemaan kuin tämän yhden osan.
• Konami Kanata: Chi’s sweet home 2 (Sangatsu Manga 2011). Kissasarjakuva, josta tykkään paljon. Söpön pikkukissan arkisia seikkailuja.
• Millenni+M & Toko Yashiro: Jpop idol 1. Tulevien nuorten laulajatähtien musiikkiurasta kertova sarjakuva. Tämäkään ei jaksanut kiinnostaa kuin tämän yhden osan verran, vaikka jatkoakin löytyy.
• Pirkko Lindberg: Fukushima ikuisesti (Savukeidas 2016). Ydivoiman vastainen matkakirja vuoden 2011 ydinvoimaonnettomuuden jälkeisestä Japanista. Periaatteessa kiinnostava, mutta jos olisi ollut neutraalimpi ja reportaasimaisempi kirjoitustyyli, olisin tykännyt enempi (nyt ärsytys kasvoi loppua kohden).

POHJOIS-KOREA

Blogatut:

• Jouni Hokkanen: Pohjois-Korea – Siperiasta itään
• Kenji Fujimoto: Diktaattorin keittiömestari
• Magnus Bärtås & Fredrik Ekman: Hirviöidenkin on kuoltava – Ryhmämatka Pohjois-Koreaan

Luettu myös:

• Eunsun Kim: Pohjois-Korea – yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä (Siltala 2014). Kirja kertoo loikkari Eunsun Kimin tarinan: ensin kurja lapsuus Pohjois-Koreassa, usean vuoden pakomatka Kiinan kautta ja lopuksi suht hyvä elämä Etelä-Koreassa.
• Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot: Pjongjangin akvaariot – 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa (Siltala 2009). Toinen pohjoiskorealaisen loikkarin tarina. Edelliseen nähden ensin erona parempiosainen lapsuus ja kymmenen vuotta vankileirillä. Varsinkin leirikuvaukset oli aika kamalia.

Sosialistista aikaa etsimässä

Ketjukolaaja aloitti blogissaan viime vuoden loppupuolella Leningrad – Ost-Berlin -lukuhaasteen, jossa oli tarkoitus lukea eurooppalaisten entisten sosialistimaiden kirjallisuutta. Mun oli tarkoitus lukea lähinnä tietokirjallisuutta ja tutustua itäsaksalaiseen kaunokirjallisuuteen, mutta ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan.

Neuvostoliittoon liittyen luin seuraavat tietokirjat:

• Lauri Vahtre: Absurdin suurvalta (WSOY 2010). Blogipostaukseni löytyy täältä.
• Mika Waltari: Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta (WSOY 2008). Kirja on julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 1941 ja sen tarkoitus on ollut kertoa suomalaisille, mikä meno Baltiassa tuohon aikaan oli. Siitä selviää, miten se maiden Neuvostoliittoon liittäminen kävi ja millaisia muutoksia yhteiskunnassa tapahtui. Eniten on keskitytty Viroon, kun se on suomalaisille lähin ja tutuin jo tuohon aikaan.
• Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira (Otava 2001). Fedja-setä on poika, joka muuttaa kotoaan uuteen taloon puhuvan kissan ja koiran kanssa. Sarjaa alettiin julkaista 70-luvun Neuvostoliitossa, mutta uusimmat osat on julkaistu muistaakseni tämän vuosituhannen puolella. Tätä ensimmäistä voidaan pitää modernina klassikkona ja se taitaa olla paras osa koko sarjassa, vaikkeivät muutkaan huonoja ole.

Seitsemännen taiteen tarinat (kirjoja ja elokuvia)

Oksan hyllyltä -blogissa aloitettiin viime vuoden puolella Seitsemännen taiteen tarinat -haaste, jossa aiheena ovat elokuvat ja niihin tavalla tai toisella liittyvät kirjat. Katson elokuvia kuitenkin suhteellisen paljon edelleen, vaikka kulutankin nykyisin vähän enempi TV-sarjoja. Kummistakaan ei tule vaan kovin usein tänne kirjoitettua, koska useimmiten tulee katsottua jotain epämääräistä viihdettä, josta ei joko aiheen puolesta kannata kirjoittaa tai ei saa järkevää postausta aikaiseksi.

Luetut kirjat, joista on myös elokuva:

• Charles Dickens: David Copperfield (postaus kirjasta). Tästä on useita filmatisointeja. Aloitin katsomaan jotain niistä, mutten päässyt siinäkään loppuun asti (kirjastakin luin siis vain ekan osan).
• neljä Harry Potteria: Liekehtivä pikari, Feeniksin kilta, Puoliverinen prinssi ja Kuoleman varjelukset (postaus kirjoista). Näistä olen nähnyt kahteen ensimmäiseen pohjautuvat elokuvat. Olen enempi kirjojen fani, mutta loput elokuvat tulee ehkä siitä huolimatta katsottua joskus.

Katsotut elokuvat, jotka pohjautuvat kirjoihin:

• Tulitikkuja lainaamassa (Suomi 1938). Kirja on hyvä ja niin oli elokuvakin, vanha kunnon Suomi-komedia.
• Naapurihaudan kaveri (Ruotsi 2003). Tämän taustalla olevan Katarina Mazettin kirjan olen lukenut joskus aikaa sitten ja tykkäsin. Viihteenä elokuvakin on hyvä, olisinkohan katsonut tämän ainakin sen kolme kertaa.
• Kuninkaan puhe (Britannia 2010). Kuninkaalliset kiinnostavat, joten pitihän tämäkin katsoa viimein. Tästä on joku elämänkertakirja olemassa ja se odottaa vielä lukupinossa.
• Ratavartijan kaunis Inkeri (Suomi 1955). Rautatieaiheinen Suomi-klassikko, jonka katsoin ekaa kertaa. Kirjaa ei saa enää mistään, niin se jää lukematta, vaikka olisi kiinnostanut.
• Neiti talonmies (Suomi 1950). Hilja Valtonen on yksi kirjasuosikkejani, mutta niistä tehtyjä elokuvia en ole juurikaan nähnyt. Tämä oli aika hyvä katselukokemus ja pitänee kaivella, että mistä muista Valtosen kirjoista on elokuva.
• Les Miserables (1998). En ollut ennen nähnyt kirjaan pohjautuvaa elokuvaa, vaikka Kurjat on yksi romaanisuosikkejani. Muistin taas, miksi tykkäsin kirjasta niin paljon aikanaan ja täytyy lukea se uudestaan jossain välissä.
• Love, Rosie (2014). Viihde-elokuva Cecelia Ahernin kirjan pohjalta. Kirja menee uusintalukuun jossain vaiheessa, koska olin unohtanut sen sisällön aika hyvin. Elokuvaa tulee tuskin enää katsottua uudestaan koskaan, kun tämä on sitä kertakäyttöviihdeosastoa, vaikka periaatteessa hyvä olikin.
• Hopeaa rajan takaa (Suomi 1963). Piti korjata aukko Spede-sivistyksessä, tämä on hänen uransa alkupään roolisuorituksia. Kirja on niitä Esa Anttalan sotakirjoja, joka vähän kiinnostelisi, vaikka kyseinen genre ei yleensä olekaan ominta aluettani.

Suorituksena sekä kirja että elokuva:

• Robinson Crusoe (postaus kirjasta ja elokuvasta). Luin kirjan klassikkohaasteeseen ja se on yksi tämän vuoden parhaista lukemistani. Katsomani elokuva oli tämänvuotinen animaatio, josta en tykännyt niin paljoa kuin kirjasta.

Tietohaaste

Kirjablogeissa on kiertänyt tietohaaste, johon päätin tarttua itse, kun kukaan ei haasteella heittänyt ja tää oli kuitenkin sen verran kiinnostava.

Juttu on lähtenyt liikkeelle Klassikkojen lumoissa -blogista, jossa annettiin seuraavat ohjeet:
– Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
– Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä – siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
– Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
– Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.

Mä luen itse suht paljon tietokirjoja, muutaman kappaleen kuukausittain. Elämänkertoja ja matkakirjoja menee ehkä eniten luettuna, mutta selailu- ja faktantarkistusmielessä taas eniten puutarhakirjoja.

Kirjat:

Elina Grundström: Musta orkidea (Nemo 2013). Kirjassa kerrotaan harvinaisten kasvien metsästyksestä ja siitä, miten kasvibisnes toimii. Tässä on keskitytty orkideoihin, joista olen itsekin kiinnostunut. Samalla kuitenkin teemana on luonnonsuojelu ja sademetsäasiaakin tulee paljon. Muistin just tilata kirjan netistä omaksi, joten täytyy lukea tämä uudestaan ja kirjoittaa blogiin pidempi juttu.

Lorraine Harrison: Latinaa puutarhureille (Schildts & Söderströms 2013). Luin aikanaan lukiossa yhden kurssin latinaa, mutta tämän kirjan kanssa olen päässyt vähän pidemmälle. Kasvien tieteellisten nimien muistamisessa ja luokittelujärjestelmän ymmärtämisessä auttaa tosiaan latinan osaaminen ja siksi olen koittanut opetella sitä lisää. Kirjan piirroskuvitus on muuten tosi kiva!

Terhi Ryttäri, Mika Kalliovirta, Raimo Lampinen: Suomen uhanalaiset kasvit (Tammi 2012). Alunperin olin kiinnostunut kaikista luonnonkasveista, sitten koulu siirsi painopistettä puutarhakasveihin. Tämä on siitä hyvä kirja, että infoa on enempi kuin normaaleissa kasvikirjoissa ja uhanalaiset kasvit on hyvä tuntea.

Toivo Rautavaara: Mihin kasvimme kelpaavat (WSOY 1976). Villivihannesten yms. yrttien etsiskely oli jossain vaiheessa taas trendikästä ja sitä olisi helppo harrastaa tämän klassikon kanssa. (En ole itse saanut aikaiseksi kokeilla.) Tunnistan kyllä luonnonkasveja suht hyvin, mutta niiden ominaisuuksista en sitten tiedä niin paljoa ja tästä on hyvä tarkistaa. Löysin tämän kerran kirppikseltä 10 sentillä, myöhemmin toisessa paikassa pyydettiin 20 euroa samasta painoksesta….

Anna-Karin Johansson: Astrid Lindgren i Stockholm (Ordalaget 2012). Kirja esittelee kaikkia kirjailijaan liittyviä paikkoja Tukholmassa. Vanhana fanina oli pakko saada kirja omaksi, mutta vielä en ole kerinnyt kiertää sen kanssa paikan päällä katselemassa. Tästäkin voisin yrittää kirjoittaa blogiin enempi jossain vaiheessa.

(Blogissa esitellyistä parhaat on Våra kolonier ja Puutarhan ystävät ja viholliset.)

Nettisivut:

• Suomalainen taimi. Tämä on nyt ollut töissä hyödyllisin sivu ikinä (kiitos vinkistä työkavereille!). Sieltä löytyy koottuna tietoja puutarhassa kasvatettavista puista ja pensaista.
• Kukkainfo.fi. Tuolta tulee tarkistettua ja muuten vaan lueskeltua tietoja erilaisista sisä- ja ulkokukista.
• Den virtuella floran. Ruotsalainen luonnonkasveja esittelevä sivu. Jos kasvikirjaa ei ole saatavilla, tarkistan useimmiten tuolta ne kaikki lisäinfot.
• Slottsguiden.info. Sivustolle on koottu tietoja ruotsalaisista ja muunmaalaisista linnoista. Tätä lueskelin jossain vaiheessa usein Wikipedian oheislukemistona ja haaveilin noissa käymisestä.
• Martat.fi. Marttaliiton kotisivut, joilla on tietopaketteja ruoka-, kodinhoito- ja puutarha-aiheista. Uusavuttomana marttana tulee usein tsekattua tiedot tuolta, kun oma osaaminen ei ole hallinnassa.

Hupsista, ei ihan ollut tarkoitus laittaa noin montaa puutarha- ja kasvijuttua listalle… Ainakin näkee, mikä kiinnostaa just nyt.

Kansojen juurilla

Suketus aloitti viime vuonna Kansojen juurilla -lukuhaasteen, jossa oli tarkoituksena lukea alkuperäiskansoihin jollain tavalla liittyvää kirjallisuutta. Tässä on nyt koosteena kaikki sitä varten lukemani kirjat (minimi oli kolme, luin kahdeksan). Luin aika saamelaispainotteisesti ja jäi vaivaamaan, kun Etelä-Amerikan intiaanikansoista ei tullut luettua yhtään kirjaa.

Saamelaiset:

• Samuli Paulaharju: Kolttain mailta
• Leena Laulajainen: Tyttö jonka joki halusi vaimokseen
• Elina Helander-Renvall (toim.): Auringon tytär
• Annukka & Samuli Aikio: Kultainen koskelo
• Kerttu Vuolab: Sataprosenttinen
• Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiskiista

Muut:

• Mika Vaaranmaa (toim.): Miten sumu syntyi ja muita inuiittien ja jupikien taruja
• Sini Laurén (toim.): Kuinka kilpikonna sai kilpensä ja muita aboriginaalisatuja

Kirja: Robinson Crusoe

Osallistun kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, jossa piti lukea itse valittu aiemmin lukematta jäänyt klassikko. Olen vanha seikkailukirjojen ystävä, mutta Robinson Crusoeta en ole jostain syystä tullut koskaan lukeneeksi, vaan olen aina lukenut enempi niitä selvemmin lapsille suunnattuja ja uudempia kirjoja.

Daniel Defoe: Robinson Crusoe

Robinson Crusoen idea on varmaan kaikille tuttu: erään miehen elämää autiolla saarella. Kuuntelin tämän äänikirjana ja oli kyllä aika hyvä valinta, ei mikään tylsä kirja. Vaikka tässä ei välillä periaatteessa tapahtunutkaan yhtään mitään, niin silti jaksoin seurata tarinaa koko ajan. Tykkäsin siis aika paljon, oli tosi kiinnostavaa seurailla puuhasteluja ja toiveita pelastumisesta. En tajua, miksi tämä oli jäänyt aikaisemmin lukematta!

Saarella kului pidempi aika kuin mitä olin etukäteen luullut ja Perjantaikin tuli mukaan myöhemmin kuin olin luullut. Tässä oli mukana jonkin verran Robinsonin elämää ennen ja jälkeen saarella olon. Niitä on varmaan karsittu joissakin versioissa? Tästä on siis olemassa myös niitä lyhennettyjä versioita, tämä omani taisi olla se täysversio (12 cd-levyä eli se joku 700 sivua ehkä?).

Uskonnollisuutta tässä oli aika paljon, mutta toisaalta tuohon maailmanaikaan uskonto oli ihmisillä eri tavalla läsnä elämässä kuin nykyään. Toisaalta luulen, että itsekin saattaisin eristyksissä tukeutua Raamattuun. Tässä oli myös tietynlainen siirtomaaherruuden aikainen asenne, että englantilaiset (tai valkoiset yleensä) ovat parempia kuin muut ja eteläamerikkalaiset ihan kauheita villejä. Aika harvoin muuten tulee luettua näin vanhoja kirjoja, niin siksi kirjan maailma oli myös kiinnostava. Kirja on siis julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 1719.

Välillä kyllä vähän ärsytti, miten tyhmä Robinson oli. Saari olisi kannattanut kiertää kokonaan läpi aikaisemmin kuin 20 vuoden päästä, kun ei se nyt niin iso paikka tainnut olla. Jotain syötäviä hedelmiä tai kasveja luulisi myös saarelta löytyneen, ettei olisi tarvinnut olla ihan niin riippuvainen oman viljasadon onnistumisesta. Samoin mietin sitä, miten monta vuotta oikeasti kannattaa pelätä ja stressata yhden löytyneen jalanjäljen takia tai miksei sitä ollut näkynyt aiemmin.

Kirjoitin kesäkuussa uudesta kirjaan pohjautuvasta animaatiosta, mutta pidin kirjasta selvästi enempi. Seuraavaksi klassikoksi mietin Aarresaarta tai Gulliverin retkiä.

Okklumeus-lukuhaaste (Harry Potter -höpinää)

Koska Harry Potter -elokuvistakin tuttu näyttelijä Alan Rickman kuoli alkuvuodesta, Hyllytonttu laittoi pystyyn Okklumeus-haasteen, jonka ideana oli lukea mitä tahansa Harry Potter -kirjoja.

         

En ole tainnutkaan aikaisemmin mainita sitä täällä, mutta olen itse vanha pitkän linjan Harry Potter -fani, joten oli pakko poiketa blogin normaalilinjasta ja osallistua myös tähän lukuhaasteeseen. Luin ensimmäisen kirjan 1998, vuoden verran ilmestymisen jälkeen, kun kaveri oli lainannut sen jostain ja tarjosi sitä mulle kokeiltavaksi. Ei ollut tykännyt itse siitä, mutta mä jäin kerralla koukkuun. Kuitenkin vasta kolme viimeistä luin ekaksi englanniksi ennen suomennoksen ilmestymistä.

Kaikki kirjat on tullut luettua useamman kerran läpi, välillä vain osa sarjasta ja viime vuosina useimmiten koko sarja kerralla. Edellisen kerran luin koko sarjan läpi 2014 kesällä/syksyllä, sitten en jaksanut odottaa kovin pitkään uutta kierrosta, vaan aloitin lukemaan kaikkia putkeen taas viime vuonna loppuvuodesta.

Viime vuoden puolella kerkisin siis lukea kolme ensimmäistä, nyt tämän haasteen puitteissa luin sitten loputkin:

• Harry Potter ja liekehtivä pikari (luettu englanniksi)
• Harry Potter ja Feeniksin kilta (luettu ruotsiksi)
• Harry Potter ja puoliverinen prinssi (luettu englanniksi)
• Harry Potter ja kuoleman varjelukset (luettu englanniksi)

        

Aikaisemmin olen pitänyt sarjan alkuosaa selvästi parempana kuin loppuosaa, mutta mitä useampia lukukertoja tulee, sitä enempi olen alkanut pitää näistä viimeisistäkin. Synkkyys, hyvän ja pahan taisteluun keskittyminen sekä koulumaailman kuvauksen väheneminen on syy, miksi olen pitänyt loppupäästä vähempi.

Tällä kertaa päätin jättää väliin kaikki oheiskirjat. Aikaisemmin olen lukenut vain Rowlingin itsensä tekemät ja muut jättänyt pääsääntöisesti lukematta, koska ne ovat yleensä enempi elokuviin liittyviä. Elokuvia en ole siis nähnyt vielä kaikkia, oliskohan niitä kolme vai neljä viimeistä näkemättä. Neljällä kirjalla pääsin nyt tässä lukuhaasteessa huispaajaksi. Tekis kyllä mieli aloittaa taas sarjan uusintakierrosta syksyllä tai sitten joskus kun sen jatko-osan saa luettavaksi.