Kirja: Amorin kiehkurat / Bok: Ödesgudinnan på Salong d’amour

ödesgudinnan

Anna Jansson: Amorin kiehkurat
(luettu ruotsiksi)

Anna Jansson on jäänyt tähän asti väliin aikuistenkirjojensa osalta, koska olen ihan varma, että ne dekkarit on mulle liian jänniä. Kirja oli satunnainen löytö Kierrätyskeskuksesta, jossa on aina yllättävän hyvä valikoima myös ruotsinkielistä kirjallisuutta. Tämähän ei ole dekkari, niin Jansson sai uuden mahdollisuuden.

Päähenkilö Angelikalla on oma kampaamo, jossa hän ratkoo samalla asiakkaidensa rakkaushuolia. Hänellä on huolia myös omassa elämässä sekä rakkauden osalta että muutenkin. Seassa on pientä mysteerinpoikastakin, ettei ole pelkkää romantiikkaa. Tapahtumat sijoittuvat lähinnä Visbyn kaupunkiin, mutta jonkin verran myös muualle Gotlantiin. Saari taitaa olla muutenkin aika yleinen tapahtumapaikka Janssonin kirjoissa.

Tämä oli kyllä periaatteessa sellaisia kirjoja, joista olisin voinut pitääkin, mutta nyt ei jostain syystä käynyt niin. Kirja oli monta viikkoa kesken eikä oikein jaksanut oikein inspiroida, päällimmäiseksi jäi fiilis tylsyyydestä. Mukana oli liikaa kaikkea erilaista eikä tarina vienyt missään vaiheessa mukanaan.


Anna Jansson: Ödesgudinnan på Salong d’amour
(Norstedts 2014)

Jag har inte läst tidigare vuxenböcker av Anna Jansson, eftersom jag är helt säkert att de där deckare är för spännande för mig. Den här hittade jag från Återvinningscentralen som har ganska bra sortiment av böcker på svenska (inte så vanligt i Finland). Den här är alltså ingen deckare, så Jansson fick en ny möjlighet.

Huvudpersonen Angelika har en egen frisörsalong där hon löser samtidigt kärleksbekymmer som kunder råkar ha. Hon har också egna bekymmer med kärlek och livet annars. Det finns även några små mysterier med, att boken är inte bara romantik. Händelserna har placerats i Visby, tidvis också annanstans i Gotland. Ön verkar att vara ganska vanlig plats i Janssons böcker. 

I princip tycker jag om liknande böcker, men den här tyckte jag inte så mycket. Läsningen var på gång flera veckor och kändes inte inspirerande, den första känslan var oftast tråkigheten. Det fanns för mycket allt med i handlingen och jag kände inte mig lässugen. 

Den finlandssvenska läsutmaningen: En bok från ett antikvariat.

Advertisements

Kirja: Ruokarouvan tytär

ruokarouvan tytär

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär
(Otava 2017)

Ruokarouvan tytär on viides osa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjassa. Sisältö linkittyy Suomen historiaan ja merkkihenkilöihin. Alku oli 1800-luvun loppupuolella, nyt ollaan 1920-luvun puolivälissä.

Päähenkilö on nyt sarjassa vaihtunut, tällä kertaa näkökulma on aikaisempien osien Ida Erikssonin tyttären Kirstin. Hän opiskelee yliopistossa, kesällä on Karjala-teemainen iltamakiertue. Helsinki vaihtuu Pariisiin, jossa työ löytyy ompelimosta. Kirja loppuu tavallaan aika kesken, mutta jatkoa on jo luvattu.

Olin säästellyt tätä kirjaa keväästä asti, nyt tuli tarve historialliselle viihteelle. Kirja oli hyvä eikä poikkea laadultaan aikaisemmista osista. Päähenkilön vaihdos takaa paremmin sen, että myös loppu säilyy kiinnostavana, koska kotirouva Idasta ei välttämättä saisi enää niin paljoa irti. Tykkäsin kirjassa erityisesti vaihtelevista ympäristöistä: vanha Helsinki, muu Suomi ja Pariisi.

Luontomatkailun “suorituslista”

Mulla on yksi tietty kaveri, jonka kanssa tulee harrastettua luontoretkeilyä. Kesä oli sen verran kiireinen, etten kerinnyt kaikista kesän kohteista kirjoittaa tänne blogiin; käytiin esim. Somerolla, Salossa ja Pukkilassa tsekkaamassa muutama mesta. Nyt kokosin listan suomalaisista luontokohteista, joissa haluaisin käydä.

kopparnaumls 7_zps6c1sn7y6

  1. Kaikki kansallispuistot. Tämä on pidempiaikaisempi projekti kiertää ne kaikki läpi. Toistaiseksi olen käynyt vain Etelä-Suomen kansallispuistoissa enkä niistäkään kaikissa. Täältä päin käymättä ovat esimerkiksi Päijänne, Repovesi, Teijo
    ja Puurijärvi-Isosuo.
  2. Helsingin saaret. Vallisaari jäi tältä kesältä käymättä, mutta myös muista Helsingin saarista on useampi käymättä. Nämä on nyt aika kesäkohteita, mutta ehkä ensi vuonna sitten.
  3. Evon retkeilyalue (Häme / luontoon.fi). Joskus piti löytää jotain suht helpon ajomatkan päässä olevia luontokohteita päiväretkeä varten ja löysin Evon. Tämä jäi sillä kertaa käymättä, mutta roikkuu edelleen listalla, kun samanlainen tarve tulee vielä jossain vaiheessa.
  4. Iso Linnamäki (Porvoo / luontoon.fi). Porvooseen tulee varmaan mentyä päiväretkelle jossain välissä, niin sitä varten googlailin jo etukäteen kohteita ja löysin tämän. Kyseessä on vanha puisto, jossa on joskus kauan sitten ollut jotain puolustusrakenteita.
  5. Svartholman merilinnoitus (Loviisa / luontoon.fi). “Itä-Uudenmaan Suomenlinna”. Historialliset kohteet kiinnostaa aina. Tämä on pelkästään kesäkohde (ei julkista veneyhteyttä talvella), niintänä vuonna ei enää kerkiä.
  6. Kuusiston piispanlinna (Kaarina / luontoon.fi). Koska paikka löytyi luontoon.fi:stä, uskalsin listata sen luontokohteeksi. Somalaisia linnoja on tullut nähtyä useampi vuosien varrella, mutta tämä on aina jäänyt väliin jostain syystä.
  7. Dagmarin puisto (Tammisaari / luontoon.fi). Merellinen puistoalue, joka on aika kesäkohde.
  8. Tiedekeskus Pilke (Rovaniemi / nettisivut). Pilke on metsäpainotteinen tiedekeskus. Omasta viimeisimmästä Lapin-käynnistä on sen verran aikaa, ettei tuota tainnut vielä olla silloin. Metsäjutut kiinnostaa kuitenkin sisätiloissakin eli oli pakko lisätä listalle.
  9. Lapin historialliset kohteet. Lapissa on vaikka mitä jännää: Utsjoen kirkkotuvat, Saksalaisten sotilaiden hautausmaa, Kolttien perinnetalo jne.
  10. Kaikki pohjoisemman Suomen suoalueet. Suot ympäristönä miellyttää mun aisteja jostain syystä. Muutamassa paikassa on tullut käytyä täällä Etelä-Suomessa, mutta pohjoisemmassa olisi kiva käydä jossain. En nyt nimeä tähän erikseen yhtään, mutta Kainuussa, Oulun suunnalla ja Lapissa näytti olevan useampi vaihtoehto (saa suositella!).

Museo: Degerby Igor

igor2

Oman marttakerhoni vuosittainen kesäretki suuntautui elokuun lopussa Länsi-Uudellemaalle entiselle Neuvostoliiton Porkkalan vuokra-alueelle. Käytiin useammassa eri kohteessa ja yksi niistä oli sen verran helmi, että ansaitsee oman blogijuttunsa. Kyseessä on Degerbyssä Inkoossa Igor-museo, joka on keskittynyt juuri tähän vuokra-aikaan. (Aukioloajat yms. info täältä. Talvikaudella auki vain lauantaisin, kesällä enempi.)

igor1

Museossa on esillä kaikenlaista tavaraa ja kuvia, jotka kertovat vuokra-ajan historiasta. Niitä oli jaettu kahteen rakennukseen ja vaikka yhteispinta-ala olikin pieni, niin infotulva oli iso. Meillä oli opastus, niin ihan kaikkeen esillä olevaan ei kerennyt tutustua itse ja siksi tuonne pitää päästä joskus itsekin. Ilman opastustakin tuosta saa kyllä ihan riittävästi irti ja pienestä koosta huolimatta tuosta maksaa mielellään pääsymaksun (ei siis ole museokorttikohde).

Jos historia ja erityisesti lähihistoria kiinnostaa, niin todella hyvä kohde. Kuten jostain on jo ehkä voinut päätellä, niin itseäni kiinnostaa kaikki Neuvostoliitto-jutut, niin tämäkin museo oli mun uusi suosikki. Aion käydä tuolla joskus vielä uudestaan, varmaan tässä talven aikana.

Suunnitelmien muutos

IMG_0700

Pääsi käymään sellainen vahinko, että sain vakituisen täysipäiväisen työpaikan. Toki olin jo kesällä tehnyt enempi töitä kuin mitä viime aikoina muuten ja täällä blogissa on ollut siksi hiljaisempaa kuin mitä olisin halunnut.

En ole ihan varma, kuinka paljon tässä nyt kannattaa selitellä yhtään mitään. Tämä ei siis kuitenkaan tarkoita blogin loppua. Mä en tiedä vielä, miten aktiivinen blogi tulee olemaan, kunhan tämä arki tästä tasoittuu. Vähän kyllä epäilen, että tuskin postailen kovin paljoa enempää kuin kesän aikana….

Nykyisessä työssä arkivapaita ei enää ole ja juuri niitä olen tykännyt käyttää retkeilyyn. Lukujumikin on taas ollut tavallista pahempi, kun eniten inspiraatiota olisi lukea niitä samoja Tuija Lehtisiä tai Enni Mustosia noin viidettä kertaa eli ei ihan bloggaamisen arvoista tavaraa. :D Jostain menneistä asioista jää postaamatta ja jotain suunnittelemiani postaussarjoja en edes aloita. Mutta kai mä nyt kuitenkin jossain välissä löydän ekaksi postaamisen arvoisia juttuja ja sitten aikaa kirjoittaa niistä. Yritän olla stressaamatta hiljentyneestä tahdista ja vetää fiilispohjalta – katsotaan mitä siitä tulee.

Ai niin, jos joku jostain syystä lueskelee vanhoja postauksia, niin siellä on osa postauksista kuvattomia, koska kuvanlatauspaikkani systeemit muuttui enkä ole kaikkiin vielä kerinnyt laittaa kuvia uusiksi.

Kirja: Autiopaikoilla

Johanna Vehkoo: Autiopaikoilla
(Teos 2016)

Maailmassa on monia hylättyjä ja autioituvia alueita ja kaupunkeja. Autiopaikoilla-kirjassa esitellään niistä muutamia. Otanmäessä Kainuussa kaivos lopetti ja väki väheni. Doelin kaupunki Belgiassa on jäämässä sataman alle. Huippuvuorilla Pyramidenin kaivoskaupunki jäi autioksi neuvostoliittolaisilta. Amerikassa Detroitissa väki vähenee, Bodien kaupunki Kaliforniassa jäi autioksi villin lännen kyläksi ja Piilaaksossakin taphtuu muutoksia koko ajan. Urbaania löytöretkeilyä harrastetaan innokkaasti esimerkiksi Japanissa kesken jääneissä rakennuksissa tai muuten autioituneissa paikossa. Ekstrana tutustutaan myös netin tuleviin raunioihin, hiljentyneisiin virtuaalimaailmoihin.

Toisaalta kaikki hylätyt rakennukset on kiinnostavia arkkitehtuurimielessä ja rappioromantiikan suhteen…. Toisaalta sitten näissä ei ihan kokonaan autioituneissa paikoissa kiinnostaa ne tarinat: miksi siellä on vielä joku ja miksi sieltä on lähdetty alun perin menemään. Lukujumin selättämistä varten pitäisi kyllä haalia enempikin näitä kevyehköjä ja sujuvasti kirjoitettuja tietokirjoja varastoon. Mutta oli siis tosiaankin lukemisen arvoinen kirja. Nyt vaan pitäisi sitten päästä käymään jossain vastaavissa paikoissa itse (tuli inspiraatio). Näistä kirjassa esitellyistä Pyramiden oli ehkä se ykkösvaihtoehto.

Tukholman luonnontieteellinen museo

IMG_0723

Kävin ensimmäistä kertaa Tukholman luonnontieteellisessä museossa (Naturhistoriska riksmuseet) ja meni kyllä heittämällä ykköseksi kaikista käymistäni museoista ikinä. Museo sijaitsee yliopiston lähellä ja sinne pääsee helposti punaisella metrolinjalla, kun jää Universitet-pysäkillä pois.

Omat osiot oli esimerkiksi ruotsalaiselle luonnolle, mineraaleille, paleontologialle, arktisille alueille ja vesistöjen elämälle. Näissä kaikissa oli perinteisten dioraamojen lisäksi myös interaktiivisia osia, useimmin videoiden ja tietokilpailujen tms. pelien muodossa. Lisäksi oli omina osioinaan esillä sitä pienempää vitriinitavaraa, jossa oli kaikkea eläimiin liittyvää erilaisin teemoin järjesteltynä. Arktiset alueet kiinnosti eniten, kun tällä kertaa oli mukana enempi valas- ja pingviinijuttuja kuin mitä viime aikoina on muissa osunut vastaan.

IMG_0729

Muihin luonnontieteellisiin museoihin nähden poikkeuksellisesti näyttelyssä oli osioina myös ihminen eläinlajina ja ihmisen kehitys. Tähän mennessä vastaavaa ei ole osunut kohdalle vielä missään, yhdessäkään käymistäni paikoista ei ole huomioitu ihmisen biologiaa yhtään mitenkään. Elämän kehitykseen liittyviä juttuja on monessa paikassa, mutta täällä oli erikseen myös muinaisia ihmisiä. Ihminen eläinlajina oli myös suhteellisen interaktiivinen eli sieltä löytyi eniten kaikkia puuhastelujuttuja sellaisia kaipaaville. Itseäni nämä eivät kiinnostaneet, niin tuli vain käveltyä ne pikaiseen läpi – varsinkin kun noissa tuntui olevan liian paljon lapsia paikalla.

Vaihtuvana näyttelynä oli esillä jotain ilmastoon liittyviä juttuja, mutta inspiraatio ei enää riittänyt ja se tuli jätettyä väliin. Periaatteessa tuolla ei tule usealla käynnilläkään ihan heti tarve vaihtuville jutuille, koska talo on niin iso ja pelkässä perusnäyttelyssäkin on niin paljon katsottavaa.

IMG_0730

Olen normaalisti pikainen museokävijä ja täällä meni siltikin kaksi tuntia, vaikka osa näyttelyistä tuli vain käveltyä läpi ja joku vaihtuva näyttely jäi kokonaan välistä. Jos se ei vielä tullut selväksi, niin todellakin suosittelen tätä käyntikohteeksi. Siis sekä lapsiperheille että aikuisporukoille, jos vähänkin kiinnostaa luontojutut. On pakko päästä uudestaan joskus, ehdottomasti!! Ja mikä parasta, koko lysti on ilmaista. Tännekään ei siis ole enää pääsymaksua, kun osa Ruotsin valtiollisista museoista on ollut ilmaisia viime vuodesta alkaen.

Tampereen kulttuuriraitit

Tampereella on joku mennyt joskus keksimään erään hyvän idean: kulttuuriraitit, joiden avulla voi tutustua kaupunginosiin, historiaan tai erilaisiin merkkihenkilöihin. Satunnaiselle turistille on helppo valita joku teemaraiteista keskustan nurkilla. Jos haluaa lähteä valloittamaan uusia alueita, kun keskustan nurkat on nähty jo, niin eri lähiöissä kulkevat reitit on hyvä idea. Osa niistä on tarkoitettu pyöräiltäviksi ja osa käveltäviksi. Jos itse asuisin tuolla päin, niin kävisin varmaan nämä kaikki läpi kotiseutumatkailumielessä.

IMG_0690

Seuraavassa listauksessa kaikki tämänhetkiset kulttuuriraitit, jotka jaottelin itse teemojen mukaisesti tähän.

Kirjailijoita ja muita kirjajuttuja:

  • Tiina-raitti kirjailija Anni Polvan lapsuudenmaisemissa
  • Komisario Koskisen Tampere
  • Väinö Linnan Tampere
  • Lauri Viita -raitti
  • Kalle Päätalo -raitti

Kulttuuria muussa muodossa:

  • Wivi Lönn -raitti
  • Kimmo Kaivanto – Elämä ja julkiset teokset Tampereella
  • Tampereen likat – naisaiheisia julkisia veistoksia
  • Pate Mustajärven Ikuri
  • Juicen Tampere

Historiaa:

  • Patruuna Wilhelm von Nottbeckin raitti (Finlaysonin historia)
  • Hilma ja pumpulitehdas – Lasten Finlayson -raitti
  • Kapinaraitti 1918

Kaupunginosia ja alueita:

  • Epilä-raitti
  • Hervanta-raitti
  • Härmälän huvilarannikko -raitti
  • Tampella avautuu -raitti
  • Teollinen Tammela -raitti
  • Pyöräillen Pispalasta Reuhariin
  • Pyöräillen Pispalasta Mustavuoreen ja Lamminpäähän
  • Pyöräillen Kissanmaalta Messukylään
  • Kaukajärvi – Tampereen ensimmäinen lähiö
  • Keskustori 360 º
  • Hämeenkatu-raitti

Olen joskus vuosia sitten kiertänyt läpi tuon Wiwi Lönniin liittyvän arkkitehtuurikierroksen ja samalla kertaa taidettiin mennä joku toinen osittain (ei kykene muistamaan). Nyt viimeisimmällä käynnillä kierrettiin Väinö Linnaan liittyvä reitti läpi hautausmaata lukuunottamatta. Seuraaville kerroille jätin naispatsaat, Nottbeckin Finlaysonin ja Keskustorin ympäristön.

Paperiversioitakin on saatavissa jostain, mutta helpoimmalla saa pdf-tiedostot netistä. Tarkemmat tiedot ja ne pdf:t löytyy täältä.

Lenin-museo (Tampere)

lenin-museo 6

Koska uskon jollain tasolla sosialismiin, niin Tampereen Lenin-museo on ollut käyntilistalla puoli ikuisuutta. Museo on perustettu jo vuonna 1946 ja sen näyttely on uusittu viime vuonna.

Museo on aika pieni eikä sisällä mitään vaihtuvaa näyttelyä, vain tämän yhden kokonaisuuden. Nimestään huolimatta tämä ei ollut mikään Leninin kulttipaikka, vaan sisältö oli ennemmin jonkunlainen katsaus Neuvostoliiton ja suomalaisen kommunismin historiaa. Näyttely oli ilmeisesti uusittu jossain määrin neutraalimpaan suuntaan eli että jossain vaiheessa esillä taisi olla enempi propagandamateriaalia. Tänne muuten raahattiin menneinä vuosina myös neukkuturisteja, ei ainakaan pitäisi olla liian kapitalistinen paikka… :D

lenin-museo 2

Näyttely ei ollut mikään pelkkä ylistyslaulu kommunismille, vaan esillä oli monenlaista asiaa: Neuvostoliiton synty, työväenliike ja sota Suomessa, vankileirit, poliittiset vangit, sodanjälkeinen arki ja kaikkea muuta vastaavaa. Itse asiassa olisin kaivannut enempi kaikkea juuri Leniniin itseensä liittyvää juttua esille, toisaalta se arki Neuvostoliitossa olisi kiinnostanut enempikin. Eikä edes päässyt kuuntelemaan työväenlauluja!! Kokonaisuutena museo oli kuitenkin aika pieni. Tässä ei taida juurikaan mitään vaihtuvia osioita olla eli tällä samalla näyttelyllä mennään toistaiseksi. Uusintakäynnin arvoinen paikka silti ehdottomasti.

lenin-museo 1

Tähän yhteyteen sopii linkata myös dosentti Jari Ehrnroothin kolumni suomalaisen Lenin-kultin häätämisestä. Ei sentään puhunut museosta mitään koko jutussa…. Mutta kommunismi ja leninismi kuuluvat suomalaiseen historiaan eikä niillä ole omasta mielestäni niin suurta jalansijaa täällä enää nykyaikana, että tarvisi alkaa erikseen kitkemään niitä pois. Museota suosittelen, jos naapurimaan historia tai yleisempi poliittinen historia kiinnostaa.

Kirja: Lähdin Istanbuliin

Tänään on viidennen kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika. Tällä kertaa sitä isännöi Tekstiluola.

lähdin istanbuliin

Mika Waltari: Lähdin Istanbuliin
(WSOY 2008)

Oma valintani piti tällä kertaa olla kotimainen, koska on tämä satavuotisjuhlavuosi ja aiempiin haasteisiin olen lukenut ulkomaisen kirjan. Toisaalta suomalaisia kirjoja on tullut luettua aikanaan sen verran, ettei ole niin paljoa aukkoja paikattavana enää, kun kuitenkin aiemmin lukematon kirja oli tarkoitus valita. Mika Waltari on mulle jäänyt mysteeriksi suurimmaksi osaksi, tähän mennessä on tullut luettua vain Komisario Palmut.

Vanhempia matkakertomuksia en ole juurikaan lukenut ja siksi innostuin, kun löysin joskus Waltarilta tämän Lähdin Istanbuliin. Kirjailija lähti vuonna 1947 Turkkiin keräämään aineistoa tuleviin kirjoihinsa ja teki matkastaan tämän kirjan. Sinne kuljetaan meri- ja maateitse Ranskan, Sveitsin ja Italian kautta.

Matkailu on aikanaan ollut huomattavasti hankalampaa kuin nykyään. Se on ollut hitaampaa, ulkomaisten rahojen saaminen ja kuljetus säädeltyä, kaikkea pitänyt selvitellä eri tavalla ilman nettiä. Toisaalta matkailun perusajatus ei ole kadonnut mihinkään ja Euroopasta löytyy edelleen samaa henkeä kuin tuolloinkin, perusnähtävyydetkin on edelleen samoja.

Eipä tässä nyt sitten mitään erityistä kommentoitavaa ollut. Ei tullut hirveä kipinä lukea enempi Waltaria tai hankkia jotain muuta vanhaa matkakertomusta perään, kun kuitenkin Juhani Ahon matkakirjakin on jo kuuntelussa. Oli tämä vaihtelun vuoksi välipalana kuitenkin kiva kirja ja olen tyytyväinen, että sain nyt haasteen kunniaksi luettua.