Tukholman luonnontieteellinen museo

IMG_0723

Kävin ensimmäistä kertaa Tukholman luonnontieteellisessä museossa (Naturhistoriska riksmuseet) ja meni kyllä heittämällä ykköseksi kaikista käymistäni museoista ikinä. Museo sijaitsee yliopiston lähellä ja sinne pääsee helposti punaisella metrolinjalla, kun jää Universitet-pysäkillä pois.

Omat osiot oli esimerkiksi ruotsalaiselle luonnolle, mineraaleille, paleontologialle, arktisille alueille ja vesistöjen elämälle. Näissä kaikissa oli perinteisten dioraamojen lisäksi myös interaktiivisia osia, useimmin videoiden ja tietokilpailujen tms. pelien muodossa. Lisäksi oli omina osioinaan esillä sitä pienempää vitriinitavaraa, jossa oli kaikkea eläimiin liittyvää erilaisin teemoin järjesteltynä. Arktiset alueet kiinnosti eniten, kun tällä kertaa oli mukana enempi valas- ja pingviinijuttuja kuin mitä viime aikoina on muissa osunut vastaan.

IMG_0729

Muihin luonnontieteellisiin museoihin nähden poikkeuksellisesti näyttelyssä oli osioina myös ihminen eläinlajina ja ihmisen kehitys. Tähän mennessä vastaavaa ei ole osunut kohdalle vielä missään, yhdessäkään käymistäni paikoista ei ole huomioitu ihmisen biologiaa yhtään mitenkään. Elämän kehitykseen liittyviä juttuja on monessa paikassa, mutta täällä oli erikseen myös muinaisia ihmisiä. Ihminen eläinlajina oli myös suhteellisen interaktiivinen eli sieltä löytyi eniten kaikkia puuhastelujuttuja sellaisia kaipaaville. Itseäni nämä eivät kiinnostaneet, niin tuli vain käveltyä ne pikaiseen läpi – varsinkin kun noissa tuntui olevan liian paljon lapsia paikalla.

Vaihtuvana näyttelynä oli esillä jotain ilmastoon liittyviä juttuja, mutta inspiraatio ei enää riittänyt ja se tuli jätettyä väliin. Periaatteessa tuolla ei tule usealla käynnilläkään ihan heti tarve vaihtuville jutuille, koska talo on niin iso ja pelkässä perusnäyttelyssäkin on niin paljon katsottavaa.

IMG_0730

Olen normaalisti pikainen museokävijä ja täällä meni siltikin kaksi tuntia, vaikka osa näyttelyistä tuli vain käveltyä läpi ja joku vaihtuva näyttely jäi kokonaan välistä. Jos se ei vielä tullut selväksi, niin todellakin suosittelen tätä käyntikohteeksi. Siis sekä lapsiperheille että aikuisporukoille, jos vähänkin kiinnostaa luontojutut. On pakko päästä uudestaan joskus, ehdottomasti!! Ja mikä parasta, koko lysti on ilmaista. Tännekään ei siis ole enää pääsymaksua, kun osa Ruotsin valtiollisista museoista on ollut ilmaisia viime vuodesta alkaen.

Advertisements

Tampereen kulttuuriraitit

Tampereella on joku mennyt joskus keksimään erään hyvän idean: kulttuuriraitit, joiden avulla voi tutustua kaupunginosiin, historiaan tai erilaisiin merkkihenkilöihin. Satunnaiselle turistille on helppo valita joku teemaraiteista keskustan nurkilla. Jos haluaa lähteä valloittamaan uusia alueita, kun keskustan nurkat on nähty jo, niin eri lähiöissä kulkevat reitit on hyvä idea. Osa niistä on tarkoitettu pyöräiltäviksi ja osa käveltäviksi. Jos itse asuisin tuolla päin, niin kävisin varmaan nämä kaikki läpi kotiseutumatkailumielessä.

IMG_0690

Seuraavassa listauksessa kaikki tämänhetkiset kulttuuriraitit, jotka jaottelin itse teemojen mukaisesti tähän.

Kirjailijoita ja muita kirjajuttuja:

  • Tiina-raitti kirjailija Anni Polvan lapsuudenmaisemissa
  • Komisario Koskisen Tampere
  • Väinö Linnan Tampere
  • Lauri Viita -raitti
  • Kalle Päätalo -raitti

Kulttuuria muussa muodossa:

  • Wivi Lönn -raitti
  • Kimmo Kaivanto – Elämä ja julkiset teokset Tampereella
  • Tampereen likat – naisaiheisia julkisia veistoksia
  • Pate Mustajärven Ikuri
  • Juicen Tampere

Historiaa:

  • Patruuna Wilhelm von Nottbeckin raitti (Finlaysonin historia)
  • Hilma ja pumpulitehdas – Lasten Finlayson -raitti
  • Kapinaraitti 1918

Kaupunginosia ja alueita:

  • Epilä-raitti
  • Hervanta-raitti
  • Härmälän huvilarannikko -raitti
  • Tampella avautuu -raitti
  • Teollinen Tammela -raitti
  • Pyöräillen Pispalasta Reuhariin
  • Pyöräillen Pispalasta Mustavuoreen ja Lamminpäähän
  • Pyöräillen Kissanmaalta Messukylään
  • Kaukajärvi – Tampereen ensimmäinen lähiö
  • Keskustori 360 º
  • Hämeenkatu-raitti

Olen joskus vuosia sitten kiertänyt läpi tuon Wiwi Lönniin liittyvän arkkitehtuurikierroksen ja samalla kertaa taidettiin mennä joku toinen osittain (ei kykene muistamaan). Nyt viimeisimmällä käynnillä kierrettiin Väinö Linnaan liittyvä reitti läpi hautausmaata lukuunottamatta. Seuraaville kerroille jätin naispatsaat, Nottbeckin Finlaysonin ja Keskustorin ympäristön.

Paperiversioitakin on saatavissa jostain, mutta helpoimmalla saa pdf-tiedostot netistä. Tarkemmat tiedot ja ne pdf:t löytyy täältä.

Lenin-museo (Tampere)

lenin-museo 6

Koska uskon jollain tasolla sosialismiin, niin Tampereen Lenin-museo on ollut käyntilistalla puoli ikuisuutta. Museo on perustettu jo vuonna 1946 ja sen näyttely on uusittu viime vuonna.

Museo on aika pieni eikä sisällä mitään vaihtuvaa näyttelyä, vain tämän yhden kokonaisuuden. Nimestään huolimatta tämä ei ollut mikään Leninin kulttipaikka, vaan sisältö oli ennemmin jonkunlainen katsaus Neuvostoliiton ja suomalaisen kommunismin historiaa. Näyttely oli ilmeisesti uusittu jossain määrin neutraalimpaan suuntaan eli että jossain vaiheessa esillä taisi olla enempi propagandamateriaalia. Tänne muuten raahattiin menneinä vuosina myös neukkuturisteja, ei ainakaan pitäisi olla liian kapitalistinen paikka… :D

lenin-museo 2

Näyttely ei ollut mikään pelkkä ylistyslaulu kommunismille, vaan esillä oli monenlaista asiaa: Neuvostoliiton synty, työväenliike ja sota Suomessa, vankileirit, poliittiset vangit, sodanjälkeinen arki ja kaikkea muuta vastaavaa. Itse asiassa olisin kaivannut enempi kaikkea juuri Leniniin itseensä liittyvää juttua esille, toisaalta se arki Neuvostoliitossa olisi kiinnostanut enempikin. Eikä edes päässyt kuuntelemaan työväenlauluja!! Kokonaisuutena museo oli kuitenkin aika pieni. Tässä ei taida juurikaan mitään vaihtuvia osioita olla eli tällä samalla näyttelyllä mennään toistaiseksi. Uusintakäynnin arvoinen paikka silti ehdottomasti.

lenin-museo 1

Tähän yhteyteen sopii linkata myös dosentti Jari Ehrnroothin kolumni suomalaisen Lenin-kultin häätämisestä. Ei sentään puhunut museosta mitään koko jutussa…. Mutta kommunismi ja leninismi kuuluvat suomalaiseen historiaan eikä niillä ole omasta mielestäni niin suurta jalansijaa täällä enää nykyaikana, että tarvisi alkaa erikseen kitkemään niitä pois. Museota suosittelen, jos naapurimaan historia tai yleisempi poliittinen historia kiinnostaa.

Kirja: Lähdin Istanbuliin

Tänään on viidennen kirjabloggaajien klassikkohaasteen aika. Tällä kertaa sitä isännöi Tekstiluola.

lähdin istanbuliin

Mika Waltari: Lähdin Istanbuliin
(WSOY 2008)

Oma valintani piti tällä kertaa olla kotimainen, koska on tämä satavuotisjuhlavuosi ja aiempiin haasteisiin olen lukenut ulkomaisen kirjan. Toisaalta suomalaisia kirjoja on tullut luettua aikanaan sen verran, ettei ole niin paljoa aukkoja paikattavana enää, kun kuitenkin aiemmin lukematon kirja oli tarkoitus valita. Mika Waltari on mulle jäänyt mysteeriksi suurimmaksi osaksi, tähän mennessä on tullut luettua vain Komisario Palmut.

Vanhempia matkakertomuksia en ole juurikaan lukenut ja siksi innostuin, kun löysin joskus Waltarilta tämän Lähdin Istanbuliin. Kirjailija lähti vuonna 1947 Turkkiin keräämään aineistoa tuleviin kirjoihinsa ja teki matkastaan tämän kirjan. Sinne kuljetaan meri- ja maateitse Ranskan, Sveitsin ja Italian kautta.

Matkailu on aikanaan ollut huomattavasti hankalampaa kuin nykyään. Se on ollut hitaampaa, ulkomaisten rahojen saaminen ja kuljetus säädeltyä, kaikkea pitänyt selvitellä eri tavalla ilman nettiä. Toisaalta matkailun perusajatus ei ole kadonnut mihinkään ja Euroopasta löytyy edelleen samaa henkeä kuin tuolloinkin, perusnähtävyydetkin on edelleen samoja.

Eipä tässä nyt sitten mitään erityistä kommentoitavaa ollut. Ei tullut hirveä kipinä lukea enempi Waltaria tai hankkia jotain muuta vanhaa matkakertomusta perään, kun kuitenkin Juhani Ahon matkakirjakin on jo kuuntelussa. Oli tämä vaihtelun vuoksi välipalana kuitenkin kiva kirja ja olen tyytyväinen, että sain nyt haasteen kunniaksi luettua.

Tallinnan luonnontieteellinen museo

loodusmuuseum 1

Tallinnan luonnontieteellinen museo eli Eesti loodusmuuseum sijaitsee vanhassakaupungissa osoitteessa Lai 29. Sisäänpääsy on viisi euroa aikuisilta ja todellakin hintansa arvoinen, vaikka museo onkin pienempi kuin Helsingissä. Tämä on erittäin hyvä ohjelmanumero risteilylle. Näyttelyssä oli käännetty vain eläin- ja kasvilajit englanniksi, muuten kakki selitykset oli vain viroksi. Joku audioguide olisi ollut saatavilla jostain jollain kielillä, mutten itse sitä ruvennut kaivelemaan tarkemmin mistään, koska sain riittävästi selvää vironkielisistä teksteistäkin.

loodusmuuseum 4

Sisällöltään museo on aika samankaltaista tavaraa täynnä kuin muutkin pohjoiseurooppalaiset. Geologian historian lisäksi esillä on paikallista luontoa metsistä, soilta ja vesistöiltä. Ja meikäläinen on aina heti innolla kuvaamassa, jos jossain on hylkeitä tai jotain muuta arktiseen alueeseen viittaavaa…. Poikkeuksena muihin käymiini luonnontieteellisiin museoihin täällä oli huomioitu kasvit hivenen paremmin: metsä-dioraamoissa oli lisäksi prässättynä ja nimettynä kasveja. Myös hyönteisiä oli jonkin verran esillä. Mitään lämpimien alueiden eläimiä ei ollut esillä muuten kuin muutama pieni trooppinen akvaario.

loodusmuuseum 2

Vaihtuvana näyttelynä oli merien eliöiden evoluutio ja kehitys vuosituhansien aikana. Se oli toteutettu animaationa (ylläoleva kuva esimerkkinä) ja oli tosi hypnoottinen. Kerrankin jotain vähän erilaista eikä aina vaan niitä samoja fossiileja. Tuonne olisi tehnyt mieli jäädä istuksimaan pidemmäksikin aikaa.

 

Kirppislöytöjä Tallinnasta

Tajusin jossain vaiheessa, että pakko kai Tallinnassakin on olla kirpputoreja ja pikaisella googlauksella löytyi useampi vaihtoehto. Kävin itse näissä tsekkaamassa tarjonnan:

  • Humana. Useampi myymälä, esim. osoitteissa Narva mnt 4 ja Gonsiori 2 (Kaubamajan alakerta).
  • Repeat Riidepuu (Liivalaia 19).
  • ReUSA (Narva mnt 38).
  • Uuskasutuskeskus. Useita myymälöitä, lähimpänä keskustaa Liivalaia 29 ja Tatari 64.

paidat

Humanalla on sama tausta kuin Suomen UFFilla. Hintataso on halvempi kuin UFFilla, mutta ei kuitenkaan mitenkään erikoishalpa. Samaa hintaluokkaa oli ReUSA, jonne osa myytävistä jutuista ilmeisesti tuodaan Amerikasta ja myynnissä oli myös sellaisia vaatemerkkejä, joita ei täällä juurikaan näe yleensä. Repeat Riidepuu oli selvästi kalliimpi: monet vaatteet oli siinä kympin nurkilla, mutten ole silti ihan varma, onko laatu tai valikoima siitä huolimatta sen parempi. Uuskasutuskeskus vastaa suomalaista Kierrätyskeskusta valikoimaltaan. Tämä oli oikeasti halpa hintatasoltaan: melkein kaikki vaatteet oli sen max viisi euroa. Kirjoja ja kaikkea muutakin saa. Uuskasutuskeskusta suosittelen näistä vaihtoehdoista siis eniten, jos haluaa jotain kierrätystavaraa Tallinnasta ostaa.

mekot

Alkuperäinen tarkoitus oli etsiä ns. toimistoasiallisia vaatteita töihin, mutta kaikkea muutakin kivaa löytyi. Vaateostoksia tein seuraavat:

  • vihreä pitkähihainen t-paita 3,9 euroa / ReUSA
  • neuletakki 2,9 euroa / ReUSA
  • sininen tunika 5 euroa / Humana
  • mekko 4 euroa / uuskasutuskeskus

tavarat

Tavaroita tarttui mukaan nämä:

  • kypäräpossu 3 euroa / Humana
  • ranskankielinen Katherine Pancolin kirja 0,5 euroa / Uuskasutuskeskus
  • kolme norjalaista Aku Ankkaa 0,25 euroa kpl / ReUSA
  • prinsessamuki 0,4 euroa / Uuskasutuskeskus

Kaubamajan Humanasta löytyi vielä yllätyksekseni lankoja. Nämä kaikki on Novitan:

  • pinkki Heijastus 1,2 euroa
  • 3x punainen Blues (100 % puuvilla) 1 euro / kpl
  • oranssi Oklahoma (100 % puuvilla) 1 euro
  • 2x vaaleanpunainen Miami (puuvilla + akryyli) 1,2 euroa / kpl
  • 2x vihreä Hanko (puuvilla + akryyli) 1,3 euroa / kpl

Heijastinlangasta meinaan kokeilla taas vaihteeksi kukkien virkkausta. Lopuista langoista osa päätyy luultavasti tiskiräteiksi ja osa pipoiksi, ellei tässä välissä ilmesty joku parempi idea.

Päivä Tallinnassa 11.7.

Tallinna 0717-3

Monta kuukautta on tullut tehtyä vain töitä ja muutamia pieniä kotimaanreissuja, ulkomailla olin viimeksi helmikuussa. Oli siis tarve pienelle minilomalle ja käytin tällä viikolla yhden arkivapaan Tallinnassa käymiseen. Tuli tosi hyvä fiilis reissusta ja tuntui taas siltä, että Tallinna on just sopiva kaupunki mulle. Kävin Lidossa syömässä ja hakemassa Rimistä evästä kotiin kassillisen. Lisäksi kiersin kirppiksiä ja kävin paikallisessa luonnontieteellisessä museossa – molemmista lisää myöhemmin.

Tallinna 0717-5

Kun oli aikaa, niin toteutin yhden pitkään Tallinna-listalla olleen jutun: kiipesin Olevisten kirkon torniin. 258 rappua ja 60 metrin nousu. Rappuset oli tosi pitkät ahtaat ja kapea ylätasanne liian korkealla. Jännitti niin, etten kyennyt ottamaan kuvia sieltä, vaikka aluksi olisi tehnyt mieli. Ei siis ollut kovin hyvä idea mennä sinne ja taidan jatkossa jättää tornit väliin. (Viimeisen 20 vuoden aikana sama juttu Trondheimissa, Kölnissä ja Riiassa – joka kerta olen sanonut, että ei ikinä enää.)

Toiseen suuntaan laivana oli Viking Linen tämän kesän uutuus FSTR. Oli hyvä kokemus: nopea, riittävästi istumapaikkoja, sopivan pieni eikä mitään ylimääräistä.

Mustion linnan puutarha

IMG_0529_zpsoqrirmux

Sattumanvaraisen selailun ansiosta löysin joskus viime vuonna Retkipaikasta käyntikohteiden listalle Mustion linnan puutarhan. Alueella on pääsymaksullinen museo, hotelli ja kesäteatteri, mutta ne kaikki jäivät nyt väliin ja seuraavaa kertaa varten. Tällä kerralla kierreltiin vain puistossa, joka on siis kaikille avoin ja pääsymaksuton.

Toisaalta tämä hieno vanha puisto, toisaalta olisi vaatinut vähän enemmän kunnossapitoa. Joissakin paikoissa oli siis vuohenputkea ja voikukkaa enempi kuin muuta, varsinkin kukkapenkit olivat päässeet repsahtamaan. Muutamassa paikassa oli siis selvää, että siinä on joskus ollut jonkunlainen hoidettu kukkaistutus, mutta rikkaruohot olivat vallaneet alaa ja se särkee viherammattilaisen silmiä.

IMG_0552_zpsn4egwkhx

Historiallisena miljöönä puisto oli aika viehättävä kuitenkin pienistä puutteistaan huolimatta. Vanhoja puita oli paljon ja kivoja polkuja käveltäväksi. Patsaitakin oli paljon, niistä suurin osa antiikinaikaisten kopioita tai vastaavan tyylisiä aiheiltaan. Vaikutti, että tuo on kasvukauden ulkopuolellakin kiva paikka ja patsaiden katselu lisää tietty kiinnostavuutta silloin. Kaltaisellani kriittisellä katsojalla huomio kiinnittyy ehkä liikaakin niihin pieniin kasvillisuuden hoidon puutteisiin, mutta kokonaisuus oli kuitenkin todella miellyttävä. Ei siis jää viimeiseksi kerraksi tuolla, seuraavaa kertaa voisi yrittää ensi kesänä ja vaikka ottaa hotellista yösijan.

IMG_0531_zps5rdqk9nv

IMG_0542_zpsbdecnwhn

IMG_0530_zpsxyldcfz9

IMG_0563_zpskbpbcsoh

Matti Rämön polkupyöräkirjat

Matti Rämö on Ylen toimittaja, joka on harrastanut matkailua ulkomailla liikkumisvälineenään polkupyörä ja kirjoittanut matkoistaan eri maanosissa useamman kirjan verran. Näistä ei irtoa omaa postausta kaikista, niin höpöttelen tähän jotain vähän yleisemmin.

jaumlaumlmerikirja_zpsmif2odmq

Tähän mennessä ilmestyneet kirjat:

  •  Rengasrikkoja Saharassa (Minerva 2009) – postaukseni täällä. (Kuunneltavissa ja ladattavissa ilmaiseksi Yle Areenasta).
  • Polkupyörällä Intiassa (Minerva 2010 – myös tämä on Yle Areenassa.)
  • Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin (Minerva 2011) – postaukseni täällä.
  • Polkupyörällä Jäämerelle (Minerva 2012)
  • Polkupyörällä Islannissa (Minerva 2013)
  • Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan (Minerva 2014)
  • Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin (Minerva 2015)
  • Polkupyörällä Himalajalle (Minerva 2016)

Eri paikoissa pyöräilijällä on omat haasteensa: Islannissa tuulista, Aasiassa kuuma ja monissa maissa vuoristoista. Siihen vielä päälle kaikki erilaiset kultturit ja tavat…. En ehkä itse lähtisi oikeasti tuollaisille pitkille pyörämatkoille (kirjoissa siis yleensä 1-2 kk), mutta kyllähän se näin kirjamuodossa kelpasi. :D Pyöräillessä on helppo tutustua vähän syrjäisempiin paikkoihin eikä kirjoissa liikuta juurikaan missään turistirysissä tai suurkaupungeissa (vaihtelee toki jonkin verran kohteesta riippuen).

islantipolkupyoumlraumlkirja_zpssoto0q8g

Islanti-kirja oli tosi kiinnostava! Maa on yksi haavekohteistani luonnon takia niin oli kiva lukea kokemuksia. Samoin Jäämeri-kirjasta tykkäsin, kun siinä liikuttiin Lapissa itselleni tutuissa kohteissa ja tehtiin pikapoikkeama Murmanskiin. Näissä siis huomaa selvästi eron, että heti kun on kiinnostava kohde niin kiinnostaa kirjakin enempi. En siis ehkä suosittele lukemaan koko sarjaa, vaan ennemmin valitsemaan tästä ne itseään kiinnostavat alueet ja lukemaan vain ne osat.

Matkassa mukana Walt Disney

Luen kyllä aika paljon muutakin kuin mitä tulee blogissa esiteltyä, vaikka kaikki matkailuun ja vieraisiin kulttuureihin liittyvät on silti lemppareita todellisuudessakin. Mietin, että voisin tänne esitellä muunlaisista kirjoista joskus vaikka niitä, jotka ovat olleet konkreettisesti  matkalla mukana.

Juhannuksena raahasin mökille yhtenä kirjana Neal Gablerin kirjoittaman Walt Disneyn elämänkerran (WSOY 2008). Tiiliskiviä olen vältellyt jo vuosia ja osittaisesta lukujumistakin kärsinyt jo pari vuotta, mutta sitten välillä löytyy tällaisia helmiä, joiden kohdalla se lukemisen ilo löytyy eikä kirjan paksuus haittaa.

IMG_0584_zps57qpshdj

Kirja kertoo Disneystä henkilönä, mutta samalla käydään silti läpi myös yhtiön synty ja kasvu. Talousvaikeudet olivat arkipäivää, mutta piti silti olla samalla luova porukka ja tavoittaa menestys. En oikeastaan käsitä, miksi en ole tätä lukenut jo aikaisemmin, vaikka olen ollut Disney-fani melkein koko ikäni. Löysin kirjan sattumalta kirjaston kierrätyskärrystä muutamaa viikkoa aiemmin ja oli siis just sopivaa juhannuslukemista. Oli kivaa uppoutua Disneyn taikamaailmaan ja imeä kirjasta lisätietoa asioista, joista en ollut tullut ottaneeksi selvää aiemmin. Muistin tässä yhteydessä taas, että elämänkertoja voisi ottaa lukemistoon säännöllisemmin, koska siellä seassa on kuitenkin muitakin tällaisia helmiä.