Kirja: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin

Nyt on taas se aika vuodesta kun työnteko haittaa harrastuksia, niin blogikin on ollut ja tulee olemaan vähän hiljaisempi. Tosin nyt pääsiäisen kunniaksi kerkisin vähän aloitella useampaa postausta, että jos vaikka saisin kohta jotain muutakin julkaisuun asti. Tällä kertaa yksi alkuvuodesta luettu kirja.

Romain Puertolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin (Otava 2014 / kääntäjä: Taina Helkamo)

 photo fakiiri_zpsfwwvu1n7.jpg

Kirjan nimestäkin voi jo päätellä erään tärkeän juonenkäänteen ja aavistella vähän, että mistä kirjassa muutenkin on kyse. Fakiiri lähtee Intiasta pariisiin ikeaan ostamaan tarjouksessa olevaa piikkimattoa. Hän jää kauppaan yöksi ja päätyy kaapin mukana ihan muualle. Kirjassa on siis pitkä kiertomatka Euroopassa, useita laittomia siirtolaisia ja fakiirin perässä oleva kiukkuinen taksikuski.

Tämä taitaa olla yksi viime vuosien suosikkikirjoistani. Tämä on eräänlainen veijaritarina ja sen tietynlainen huumori ei iske kaikkiin. Omalla Paasilinna-taustallani tämä oli just hyvä. Keveydestä huolimatta tässä on mukana se vakavampi teema: laittomien siirtolaisten asema yleensä ja paremman elämän toivossa tapahtuva maahanmuutto.

Kirjailijan toinen suomennettu kirja on vielä lukematta….

Luontoretki: Kopparnäs (Inkoo)

 photo kopparnaumls 7_zps6c1sn7y6.jpg

Kaverin kanssa saatiin ajatus siitä, että mennään ennakkoäänestämään jonnekin muualle kuin omiin lähikirjastoihin, niin kupongin mukana tulleesta listasta arvottiin Inkoo kohteeksi, koska siellä päin kumpikaan ei ollut käynyt ikuisuuteen. Koska samalla vaivalla kannatti tehdä jotain muutakin, niin pikaisella googlauksella kaivoin esiin yhden luontoretkikohteen, Kopparnäsin. Se on kunnan Kirkkonummen puoleisessa päässä merenrannalla.

 photo kopparnaumls 12_zpsde2avyfx.jpg

Paikka on mukava yhdistelmä kalliota, merta ja metsää. Metsässä ei ollut valmiita merkattuja polkuja tai kävelyreittejä, vaan tuolla meni pelkästään niemen kärkeen menevä autotie valmiina. Ei siis välttämättä paras lapsiperhekohde…. (Keittokatos ja huussi löytyy, jos sellaisia joku kaipaa.) Tykkäsin joka tapauksessa, tuonne täytyy lähteä vielä joskus uudestaan.

 photo kopparnaumls 3_zpsnatftenj.jpg

Kuskina ollut lintubongari-kaverini tykkäsi myös tosi paljon paikasta. Paikka oli tietyiltä osin parempi kuin läheinen Porkkalanniemi, vaikka kilometreissä olikin vähän kauempana. Plussana oli, että pääsee perille asti autolla kun täältä asti kerran lähtee, vaikka parkkipaikkojen riittävyys mietityttkin. Toinen hyvä puoli oli, että tuolla on enempi tilaa kalliolla, ettei kaikkien bongareiden tarvi seistä samassa kasassa. Lintujen kevätmuuton aikaan tuo on varmasti hyvä paikka, vaikka vähän epäilyttikin, että Porkkalassa saattaa silti nähdä vieläkin enempi lintuja.

 

Retkieväs: Skyr-rahkat

Yhteistyössä Hopottajat ja Skyr (= mainospostaus)

Hopottajat on suosittelumediaksi nimetty nettisivu, jota kautta pääsee testaamaan erilaisia juttuja, joista sitten kerrotaan oma mielipide eteenpäin. Omalle kohdalle kampanjoita on osunut ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Tällä kertaa testattavana oli uusia laktoosittomia Skyrejä ja halusin niistä kirjoittaa myös tänne, vaikka bloggaaminen ei tosiaan ole pakollista.

 photo skyr 1_zpsdtcys3ze.jpg

Skyrit on olleet muutaman vuoden ajan yksi mun suosikkieväistä missä tahansa. Toisaalta kyse on ihan käytännön asioista: purkki, sen koko ja mukana tuleva lusikka on olleet optimaalisia, mutta toisaalta taas sitten tykkään eri makuvaihtoehdoista (uuniomena on tällä hetkellä ykkönen!). Viime aikoina näitä on kuitenkin tullut syötyä harvemmin ihan vain hinnan takia, koska työttömänä ei ole ollut varaa.

Laktoosittomat ovat siis uutuuksia ja niitä on neljää eri makua: mango-meloni, vanhanajan vanilja, mansikka-banaani ja veriappelsiini. Kaksi ensimmäistä on sitä 2% rasvaa sisältävää sarjaa ja kaksi muuta rasvattomia. Nämä ovat gluteenittomia kuten melkein kaikki vanhatkin ja makeutettu makeutusaineilla. Ennakkoon veikkasin vaniljan olevan paras, mutta loppujen lopuksi tykkäsin eniten veriappelsiinista ja mango-melonista, joita en siis hedelminä tykkää yleensä syödä. :D Mansikka-banaani oli kohtuullista sekin ennakko-oletuksiini nähden, kun banaani ei maistunut siinä juurikaan.

 photo skyr 2_zps5jydpn8f.jpg

Ravintosisältö näissä (kuten muissakin Skyreissä) on lähes samaa linjaa kuin maustamattomassa rahkassa, jota en ainakaan itse tykkää syödä pelkästään. Maksan siis  mielummin vähän lisää siitä, että saan valmiiksi maustetun evään enkä ole niin tiukka onko jotain gramma suuntaan tai toiseen. Nämä on melko samantyyppisiä ravintosisällöltään proteiinirahkojen kanssa, maustetut normirahkat on sitten selvästi sokerisempia. Oleellisin juttu taitaa kuitenkin olla se, että vältteleekö makeutusaineita, sokeria tai molempia. Itselle se vähähiilihydraattisyys ja vähärasvaisuus on ne tärkeimmät pointit. Melko varmasti nämä uudet laktoosittomat pääsee ostoslistalle, kun laktoosiakin joudun ilmeisesti vähän välttelemään jatkossa.

Tukholman kiinnostavat puutarhakohteet

 photo IMG_2714_zps7trt1mvw.jpg

Tukholmassa(kin) on useita kiinnostavia puistoja ja puutarhoja. Kokosin tähän listaa siitä, mitkä itseäni kiinnostavat:

  • Centralbadet, Norrmalm. Kylpylän yhteydessä oleva pieni puutarha.
  • Humlegården, Östermalm. Puisto, jossa on isoja kukkaistutuksia ja monia erilaisia puulajeja.
  • Tessinparken, Gärdet. Puisto on ollut olemassa jo useampia vuosikymmeniä ja näkemisen arvoinen se taitaa olla lähinnä tuhansien ruusujen takia, jotka sinne istutettiin 2010.
  • Waldemarsudde, Djurgården. Entinen kuninkaallisen linnan puutarha, jossa on myös patsaita.
  • Maraboupark, Sundbyberg. Täällä se ykköspointti on käsittääkseni alppiruusut eli silloin paras vierailuaika on kesäkuun alussa.
  • Skärholmens perennpark, Skärholmen. Vuonna 2011 valmistunut puisto, jossa on useita erilaisia lajeja monivuotisia kukkia.
  • Waldemarsudde, Djurgården. Linnan puutarha, jossa on myös patsaita eli osittain hyvä talvikohde.
  • Millesgården, Lidingö. Tänne on istutettu pioneja ja myös täällä on patsaita nähtävillä.

Näissä olen käynyt jo ja suosittelen:

  • Kungsträdgården, City. Täällä olen käynyt joskus ennen blogiaikaa. Suht keskeisellä paikalla oleva puisto, jossa on kukkaistutusten lisäksi myös kirsikkapuita.
  • Skogskyrkogården eli Unesco-listalla oleva hautausmaa. Olen käynyt tuolla vain loppuvuodesta eli joskus meinaan käydä kesällä. (oma postaukseni)
  • Bergianska trädgården, Brunnsviken. Tämä on periaatteessa se Tukholman kasvitieteellinen puutarha. Ulkopuutarhaan on vapaa sisäänpääsy, kaksi kasvihuonetta ovat molemmat maksullisia. Kasvihuoneiden takia myös hyvä talvikohde. (oma postaukseni)

stockholms gröna rumLuin viime keväänä Hasse Westerin kirjaa Stockholms gröna rum (Norstedts 2013). Siinä esitellään useita puistoja ja puutarhoja Tukholmassa. Mukana oli yksityisiä puutarhoja, julkisia puistoja ja historiallisia linnojen puutarhoja. Monista paikoista oli myös kasvilistat eli mitä kaikkea missäkin oli – tästä iso plussa.

Rekommenderar boken Stockholms gröna rum. Jag bläddrade den och hittade därifrån flera intressanta trädgårdar och parker i Stockholm. På övre listan är de platser som jag vill besöka och på nedre är de som är redan bekanta för mig.

Bok: Bröllopsresa

Kuukauden ruotsinkielinen kirja – tätä ei ole suomennettu ollenkaan, niin en käännä tekstiä suomeksi.

 photo modiano broumlllopsresa_zpst1th2plw.jpg

Patrick Modiano: Bröllopsresa
(Albert Bonniers Förlag 2014 / översättning: Katja Waldén)

Läsutmaningen hade ett punkt för en levande nobelpristagare och jag försökte hitta någon kort bok, som har reseteman. Bröllopsresa var den första som träffade de här.

Huvudpersonen Jean har hört att en kvinna har gjort självmord och det kommer fram att han har träffat henne länge sedan. Han reser till Paris och försöker ta reda på hurdant kvinnans liv och parförhållande har varit.

Texten på bakpärmen gav en annorlunda utttryck om boken, så handlingen var inte så intressant som jag trodde. Det var alltså trevligare läsa boken som en beskrivning om Paris och inte som en allvarligare relationsroman. Kanske var det ändå bra att den här var en kortroman…. Modiano har skrivit ganska många kortromaner, så jag tror att den här var inte den sista som jäg läser.

Den finlandssvenska läsutmaningen: En levande nobelpristagare
Kaosutmaningen 2017: En bok på under 150 sidor

Kirja: Kon-Tiki

Thor Heyerdahl: Kon-Tiki

Luin aikanaan moneen kertaan Pääsiäissaaren matkasta kertovaa kirjaa ja tämä Kon-Tiki-aiheinen oli jäänyt lukematta ja nyt Kon-Tiki-museossa käynnin takia piti lukea sekin.

Heyerdahlilla oli teoria siitä, että kansat ovat saapuneet Polynesian saarille balsapuisila lautoilla Etelä-Amerikasta merivirtojen mukana. Joillakin kansoilla itsellään oli kertomuksia siitä, miten esi-isissä oli valkoisia meren yli tulleita, mutta yleisesti tähän teoriaan ei tunnuttu uskovan. Vuonna 1947 Heyerdahl teki retkikuntansa kanssa matkan Tyynellämerellä kolmessa kuukaudessa ja todisti, että lautalla matkaaminen Etelä-Amerikasta on mahdollista.

Koska löytöretkeily ja tutkimusmatkat on edelleen kiinnostavia aiheita, niin pakkohan tämä oli lukea ja suosittelen kirjaa samoista asioista kiinnostuneelle. Tyyli on päiväkirjamainen, ei mikään viimeiseen asti hiottu kirjallinen taidonnäyte. Viihdyin kirjan parissa ja se riitti. Seuraavaksi pitää kaivella jostain se elokuva.

Lumoava luonto -kirjahaaste

Marika Oksa laittoi blogiinsa haasteen, jossa tehtävänä on esitellä tänään, maailman vesipäivänä, jotain luontoaiheisia kirjoja. Valitsin tänne näytille yhden kirjan, jossa esitellään Suomessa luonnossa eläviä eläimiä.

 photo nisaumlkaumlskirja_zpsaj3y1jjc.jpg

Maia Raitasen kirja Happamia, sanoi kettu (Into 2017) on tämän vuoden uutuuksia.

Parasta kirjassa on sen piirroskuvitus. Jokaisesta eläimestä on sekä tunnistamiseen soveltuva kuva että sarjakuvamaisempi puhekuplineen. Lisäksi kaikista on sitten tekstimuotoinen pieni infopaketti. Tämä sopii hyvin selailtavaksi ja pätkissä luettavaksi noiden sarjakuvamaisten kuvien vuoksi, mutta samalla myös sitten ihan kunnolliseksi eläintietokirjaksi.

Vaikka tämä voi vaikuttaa vähän lastenkirjalta, niin se on silti myös aikuisille sopiva. Nyt kun talvella ihmettelin tavallista tarkemmin jälkiä lumessa, niin jäljet olisivat olleet kirjaan kiva lisä luontoretkeilijälle.

Aikaisemmin ovat ilmestyneet myös kaloista kertova Sano muikku! ja valaista kertova Valas, valas!. Itse olen tykännyt erityisesti tuosta valaskirjasta. Seuraavaksi olisi kiva saada vastaava kirja linnuista tai kasveista!

#ReilutBlogit 3: meret ja kestävä matkailu

Nyt on taas menossa #ReilutBlogit-kampanja matkablogeissa. Yhtenä järjestäjänä on Tarinoita maailmalta -blogi. Tänä vuonna teemana on merten hyvinvointi.

 photo helsinki satama_zpsxuyu8edl.jpg

Ihan turha tässä varmaan on saarnata roskaamisesta tai muista vastaavista ympäristöteoista…. Nopeasti suoraan asiaan siis: listasin tähän muutaman asian, joiden avulla voi lisätä omaa ympäristötietouttaan merien suhteen.

  • Blue Flag -rannat. Blue Flag on ympäristöjärjestö, joka tekee työtä rantojen hyväksi. Nettisivuilla on lista, josta voi etsiä eri maista järjestön kriteerit täyttäviä rantoja. Mukana on sekä uimarantoja että satamia.
  • Tietopaketti veneilijöille. Pidä saaristo siistinä -yhdistys on koonnut sivuilleen vinkkipaketin, jonka avulla veneilijät voivat toimia ympäristöystävällisemmin.
  • Kalaopas. Koska moni nyt kuitenkin syö kalaa vielä, niin WWF:n kalaoppaasta voi tarkastella eri lajien tilannetta ja valita lautaselleen sellaisia, jotka eivät ole uhanalaisia. WWF:n sivuilla on muutakin Itämeri-tietoutta kiinnostuneille.
  • Korallikirja. Jessica Haapkylän kirja Merten koralliparatiisit – Tutkimusmatka herkkiin ekosysteemeihin (Into 2016, kuvat: Mike Flawell) esittelee lämpimien alueiden sukelluskohteita ja koralliekosysteemien ongelmia, miten ihmisten toiminta on vaikuttanut niihin.
  • Vastuullisen matkailun käsikirja. Heidi Kalmarin ja Kati Kelolan kirjoittama Vastuullisen matkailijan käsikirja (Mondo 2009) sopii vinkattavaksi tässäkin yhteydessä. Se on suomeksi toistaiseksi paras kokoelma asioista aiheeseen liittyen ja sisälsi paljon tietoa myös meriin ja vesistöihin liittyen. (Olen postannut kirjasta täällä.)

 photo IMG_0133_zpsv84lrjig.jpg

Mihin itse aion kiinnittää huomiota jatkossa:

  • Vaihdan WWF:lle menevän kuukausilahjoitukseni menemään Itämeren hyväksi (siellä saa siis valita muutamasta eri kohteesta).
  • Jätän haaveilemani erikoisemmat risteilyt väliin. Täkäläiset Tallinnaan ja Tukholmaan menevät laivat huolehtivat kyllä jätevesistään, mutta muilla firmoilla ja muualla maailmassa se ei ole itsestään selvää.
  • Jätän rantalomat väliin. Tämä ei siis olisi mitenkään pakollista, jos valitsee kohteensa tarkkaan, mutta yksi matkustaja vähempi on luonnolle parempi.
  • Tarkkailen valintojani enempi niiden ekologisuuden ja hiilijalanjälkien suhteen. Olen kyllä nytkin jo suht tietoinen asioista, mutta lisä ei tee haittaa.

Kirja: Ameriikan raitti

 photo ameriikan raitti_zpscpknkxu3.jpg

Antti Tuuri: Ameriikan raitti
(Otava 1986 / kansi: Hannu Taina)

Kirja on yhdenlainen kertomus siirtolaisuudesta. Erkki ja Taisto lähtevät Pohjanmaalta veropakolaisiksi Floridaan, kun bisnekset on Suomessa sillä mallilla, että parempi häipyä. Kirja kertoo arjesta siellä paikallisten suomalaisten joukossa, matkasta rekkakuskin apurina Kanadaan ja sieltä löytyvistä sukulaisista.

Olen Antti Tuuria lukenut jonkun verran aiemminkin ja tämä Pohjanmaa-sarja on se, jonka kaikki osat aion lukea kohtapuoliin läpi. Tämä taisi olla sarjan keskivaiheilta ja toimii itsenäisenäkin luettavana. Kirjailijalla on omanlaisensa tyyli: dialogi ja ylimääräinen kuvailu on molemmat aika minimissä, niin keskitytään tapahtumien kuvailuun. Tässä vaiheessa oli vielä käytössä pidempiä lauseita eikä teksti ole niin raporttimaista kuin uudemmissa teoksissa.

On olemassa myös Tuurin kirjoittama tietokirja Ameriikan raitilla, jossa hän kertoo kirjojen taustatyön ja sukulaisten vuoksi siellä tehdystä matkoistaan. Postasin kirjasta viime syksynä.

Kansallismuseo ja Come to Finland

Nopea vinkkaus museonäyttelystä, joka varmaan kiinnostaa erityisesti matkaihmisiä.

 photo come to finland talvi_zpsqkd9sngq.jpg

Kansallismuseossa on nyt menossa vaihtuvana näyttelynä Come to Finland -matkailujulisteita, joilla on aikanaan houkuteltu turisteja Suomeen. Suurin osa on niitä vanhoja, mutta mukana oli myös joitakin uusia tilaustöitä. Julisteita oli esillä yllättävän paljon ja monipuolisesti ennakko-odotuksiini nähden, kun olin olettanut tuolla olevan vain vähän niitä klassisimpia. Blogiin kuvasin muutaman noita talvisia, koska vielä täällä on olleet jossain määrin talviset kelit. Julistetaide oli kiinnostavaa katseltavaa, koska en ole sitä useinkaan missään käynyt katsomassa. Myös markkinoinnin tyyliä eri aikoina ja sen kehitystä tuli tutkailtua.

Kävin samalla vilkaisemassa museon vaihtuvan kulttuurinäyttelyn Arktinen henki, jossa oli nähtävillä arktisten alueiden kansoihin liittyviä esineitä, lähinnä miniveistoksia. Perusnäyttelyn uusittu esihistoria-osio on aukeamassa huhtikuun alussa, mutta itse varmaan odottelen sen aikaa, että uusia osioita ehditään avata enempi ja kierrän perusnäyttelyn kokonaan vasta sitten. Tällä kertaa oli tärkeintä päästä näkemään noi matkailujulisteet. Ne ovat esillä 28. toukokuuta asti ja yritän keritä käydä katsomassa ne uudestaan.