Erimaalaisia kansansatuja

Teema: Kuukauden lastenkirja

Kansojen juurilla -lukuhaasteen kunniaksi esittelyssä muutama satukirja, joihin on koottu alkuperäiskansojen satuja. (Huomasin just, että nää on muuten kaikki pienkustantamoilta. Onpahan nyt sitten hoidettu samalla se “velvollisuus” niitten tukemiseen.)

kuinka kilpikonna sai kilpensäSini Laurén (toim.): Kuinka kilpikonna sai kilpensä ja muita aboriginaalisatuja (Savukeidas 2015).

Kirjassa on 17 kertomuksen verran Australian aboriginaalien satuja. Suurin niistä osa on sellaisia perinteisiä eläinsatuja ja faabeleita, joiden hahmot ja tapahtumapaikka ovat vain vähän eksoottisempia. Mä en oikeastaan tykännyt näistä kovinkaan paljoa, kun jostain syystä en tosiaan ole mikään iso eläinsatujen fani ollut oikein koskaan. Tähän kirjaan muuten pätee sama kuin edelliseenkin eli isompi koko olisi ollut kiva kuvien takia.

miten sumu syntyiMika Vaaranmaa (toim.): Miten sumu syntyi ja muita inuiittien ja jupikien taruja (Kameli/Savukeidas 2013).

Kirjaan on koottu 25 arktiselta alueelta Pohjois-Amerikasta peräisin olevaa lyhyttä satua. Pääosassa on ihmisiä, eläimiä ja henkiä. Muodonmuutokset olivat näissä saduissa yleisiä. Tyyliltään nämä tuntuivat jotenkin poikkeavan siitä perinteisestä muotista. Suurin osa ei myöskään ollut ennalta-arvattavia, joka oli myöskin iso plussa. Tykkäsin siis itse asiassa aika paljon näistä, kun perinteisiin länsimaisiin satuihin olen kyllästynyt aikaa sitten eikä muistakaan maanosista ole mitään kivaa tuntunut löytyvän. Olisin tykännyt, jos kirja olisi ollut kooltaan vähän isompi, että kuvatkin olisivat olleet samalla vähän isompia.

tyttö jonka joki halusi vaimokseenLeena Laulajainen: Tyttö jonka joki halusi vaimokseen (Lasten Keskus 2008).

Tässä kirjassa on kymmenen sadun verran chileläisten mapuche-intiaanien kertomuksia. Osasta tykkäsin ja osasta en, tässä tapauksessa ihmisistä kertovat sadut olivat eläinsatuja parempia, koska ne eivät olleet niin perinteisiä. Kuvituksena on sekä paikallisten lasten piirroksia että suomalaistuneen Adolfo Veran ottamia valokuvia. Pidin siitä, että kirjaan oli lisätty myös kansasta kertova tietopaketti.

1 thought on “Erimaalaisia kansansatuja

  1. Pingback: Kansojen juurilla | Kirjamatkat

Leave a comment