Category Archives: Unesco

Unesco-kohde: Struven ketju

Struven ketju on joukko paikkoja, joita on käytetty 1800-luvun alkupuolella apuna maapallon koon ja muodon kartoittamisessa kolmiomittausmenetelmällä. Tuolloin piti yleensä rakentaa paikalle torni, josta näkyi seuraaviin pisteisiin ja nykyisin hommat hoidetaan satelliiteilla. Unescon maailmanperintöluetteloon on otettu 265 pisteestä 34, jotka ovat olleet paremmassa kunnossa tai muuten edustavia kohteita.

 photo IMG_3051_zpsaew0klwh.jpg

En ole ihan varma, että olenko joskus käynyt Ruotsin tai Norjan Struve-pisteissä (hyvinkin mahdollista), mutta nyt kävin tietoisesti bongaamassa yhden pisteen Lapinjärveltä Itä-Uudeltamaalta. Se sijaitsee Porlammin kylässä Tornikalliolla ja oli nimenomaan näitä Unescon listalla olevia. Lähellä olisi ollut vielä toinen ei-suojeltu piste, mutta ei enää jaksettu lähteä sitä etsimään, kun tarkempi paikka oli vähän epäselvä.

Tuli kunnon luontoretki kyllä (vaihteeksi #suomiretki jee). Tuolla oli aika kova kiipeäminen kallion laelle ja piti kulkea sellaista pientä kivaa metsäpolkua. Välillä oli aika liukasta ja jos olisi ollut enempi lunta, olisi ehkä pitänyt jättää reissu väliin. Tornia tuolla ei enää ollut, koska se on purettu 1980-luvulla. Näkyvyys eri suuntiin ei ollut enää niin hyvä kuin mitä se on joskus ollut, kun metsä on kasvanut. Pisteen läheltä oli kuitenkin ihan kohtuulliset järvinäköalat.

 photo IMG_3058_zpswgx6gqzc.jpg

Varsinainen piste on vain reikä kalliossa eikä me tietenkään sitä tuolta löydetty. Piti sitten nojailla tuohon viralliseen kylttiin todisteeksi, että tuli käytyä paikalla.

Muutama muukin bloggaaja on käynyt jollain Struven ketjun pisteistä: Retkipaikka Korpilahdella, Pää pilvissä Suomen ja Ruotsin rajalla sekä Willimiehen jalanjäljillä Iitissä.

Tähän vielä loppuun kartta Wikimedia Commonsista: siinä näkyy koko ketju ja punaisella merkityt pisteet ovat niitä suojeltuja, jotka ovat Unescon listalla. Wikipedia kertoo niille myös tarkemmat sijaintitiedot.

Struve Geodetic Arc-zoom-fr

Haavematkailua: Terrakotta-armeija

Terracotta Army Pit 1 - 12

Yksi niistä nähtävyyksistä, johon olen halunnut päästä jo kauan käymään, on Kiinassa Xi’anissa sijaitseva Terrakotta-armeija (tai “ensimmäisen Qin-keisarin mausoleumi”, kuten se taisi olla Unesco-listalla). Se on maan ensimmäisen keisarin hautapaikalle rakennettu tuhansien savisten sotilaiden ja hevosten armeija, joka on lisätty myös Unescon maailmanperintöluetteloon.

Armeija rakennettiin noin vuonna 200 ennen ajanlaskun alkua. Sotilaat ovat ihmisen kokoisia ja ne ovat ulkonäöltään yksilöllisiä esim. värityksen suhteen. Yhteensä sotilaita on joku 8000-9000 ja armeijan oli tarkoitus suojata keisaria kuolemanjälkeisessä elämässä. Se löydettiin vuonna 1974, mutta kaikkea ei ole vieläkään saatu kaivettua esiin ja käsittääkseni se keisarin varsinainen hautakammiokin on vielä avaamatta.

Kaikki historialliset museot on kova juttu mun mielestä, niin sen vuoksi tuo on aikanaan ilmestynyt haavematkakohteiden listalle. Hautausmaalla työskennelleenä mua on alkanut kiinnostaa hautauskulttuuri ja -tavat eri maissa, niin sekin on hyvä syy haluta tuonne.

Tampereella oli Vapriikin museokeskuksessa pari vuotta sitten esillä aiheeseen liittyvä näyttely, johon oli muun muassa tuotu joitakin sotilaita ja haudasta löydettyjä esineitä. Olin tosi iloinen, että pääsin käymään edes siellä, koska Kiinan matkan toteutumisesta ei koskaan voi olla varma.

Jos joku on kiinnostunut tietämään lisää, niin Wikipediasta irtoaa lisätietoa.

(Kuva Wikimedia Commonsista.)

Skogskyrkogården

Tukholman Skogskyrkogården on hautausmaa, joka on lisätty Unescon maailmanperintölistalle vuonna 1994. Olisin varmaan ex-hautausmaatyöläisenä käynyt tuolla muutekin joskus myöhemmin, mutta juuri tällä kertaa innostuin lähtemään sinne uusien Unesco-kohteiden bongaamisen takia. (Kuvat on siis marraskuun alussa tehdyllä Tukholman-risteilyllä otettuja.)

 photo Skogskyrkogaringrden 051115-5_zps2fube1bs.jpg

Skogskyrkogården sijaitsee noin 15 km päässä Tukholman keskustassa ja sinne pääsee helpoiten metrolla, samannimiselle metroasemalle matka kestää keskustasta noin 10 minuuttia. Käyttöön hautausmaa on otettu vuonna 1920, mutta viimeisiä rakennustöitä ja laajennuksia on tehty vielä 1940-luvulla. Siellä on eri uskontokunnille omia alueitaan. Juutalaisten hautausmaa on erikseen, mutta kuitenkin Skogskyrkogårdenista ja sitä ei ole otettu mukaan maailmanperintökohteeseen.

 photo Skogskyrkogaringrden 051115-6_zpsdi8gxo5g.jpg

Kuvassa on vuodelta 1940 oleva vanhempi krematorio, jonka yhteydessä on myös kappelitiloja. Pidemmällä on vielä kaksi muuta 1920-luvulta peräisin olevaa kappelia ja uudempi krematorio. Me ei käyty missään kappeleista sisällä asti, niin se jäi vielä seuraavan kerran ohjelmaan. Hautausmaan keskellä on myös infokeskus, mutta talvikaudella se on auki vain viikonloppuisin, niin ei jaksettu kävellä sinne asti.

 photo Skogskyrkogaringrden 051115-8_zpsryli9ltg.jpg

Hautausmaa on aika iso, 102 hehtaaria. Tuohon pinta-alaan mahtuu monenlaista: metsää, nurmikenttää ja kaikkea siltä väliltä. Suurin osa taitaa kuitenkin olla tuota ylhäällä näkyvää metsäistä aluetta. Tämä on kuulemma aikanaan vaikuttanut tosi paljon hautausmaiden kehittymiseen Ruotsissa, että on alettu huomioimaan enemmän luonnonläheisyyttä. Kivet tuntuivat muuten olevan selvästi väljemmässä kuin suomalaisilla hautausmailla.

 photo Skogskyrkogaringrden 051115-9_zpssctclbmi.jpg

Kun kerran alan töitä olen tehnyt, niin tuli verrattua paikkaa aika paljon omiin työpaikkoihin ja niiden hoitotasoon. Paikoitellen sanoisin, että kyllä meillä on siistimpää, mutta mä olenkin aika tarkka katsoja. Tällä kertaa ei keritty kiertää koko paikkaa läpi, niin joskus menen tuonne paremmalla ajalla ja olisi kiinnostavaa nähdä se eri vuodenaikoina. Tuonne on haudattu joitakin julkkiksia (esim. Greta Garbo), niin niitäkin hautoja voisi käydä katsomassa.

On toi kyllä suosittelemisen arvoinen käyntikohde. Puutarhajutuista kiinnostuneille kesä on paras hetki käydä, kun kaikki kasvit on paremmassa kuosissa. Nettisivuille pääsee tästä. Sieltä on ladattavissa mm. kartta, vaikka paikan päältäkin löytyi mukaan otettavat paperikartat.

Käydyt Unesco-kohteet

Visby 13-

Unescon maailmanperintöluettelon kohteita haluaisin kiertää jossain vaiheessa enempi ja tarkoitus olisi joskus postailla niistä paikoista, joihin haluan päästä. Näin ensi alkuun kokosin tähän luettelon paikat, joissa olen jo käynyt. Yllättävän monta noita on näköjään, kun ensimmäiseksi muistui mieleen pelkkä Suomenlinna.

  • Grazin historiallinen keskusta, Itävalta. Grazissa käytiin päiväretkellä Wienistä, mutten yhtään muista tuon olleen mitenkään erityinen kohde.
  • Schönbrunnin linna, Itävalta. Tuolla me ei käyty sisällä ollenkaan, vaan pelkässä puutarhassa. Oltiin paikalla vähän turhan aikaisin keväällä (maaliskuussa), niin puutarha ei ollut vielä hienoimmillaan.
  • Wienin historiallinen keskusta, Itävalta. Kamala kun mä en muista tästäkään oikein mitään erityistä. Harmittaa, kun ei päästy katsomaan lipizza-hevosten show’ta.
  • Riian vanha kaupunki, Latvia. Riika taitaa olla nykyään mun suosikkikaupunkeja. Vanha kaupunki tuolla sekoitus uutta ja vanhaa, kun vuosien varrella sieltä tuhottiin paljon kaikkea.
  • Altan kalliokuvat, Norja. Suomessa kalliomaalaukset ja -kuvat on aika mitäänsanomattomia ja pieniä. Jos haluaa nähdä jotain isompaa ja parempaa, niin Alta on aika hyvä valinta.
  • Bryggen (Bergenin ranta-aitat), Norja. Noi ranta-aitat on Bergenissä samantapainen nähtävyys kuin vaikka Oulussa, värikkäitä taloja rannalla. Tykkään kyllä muutenkin kaupungista, niin sinne voisi lähteä pitkästä aikaa uudestaan
  • Rørosin kaupunki, Norja. Sympaattinen pikkukaupunki, joka on vanha kaivoskaupunki.
  • Gammelstadin kirkkokylä, Ruotsi. Siellä on isoa alue pieniä mökkejä, joita käytettiin aikanaan kun tultiin maalta kirkkoon. Luulin eka, ettei koskaan päästy tänne asti perhereissuilla aikanaan, mutta käytiin sittenkin. Tämä on niitä paikkoja, jonne haluan uudestaan.
  • Visbyn kaupunki, Ruotsi. Visby on varmaan maailman ihanin kaupunki. Siellä on vanhoja taloja, kirkkoja ja ruusuja.
  • Kölnin tuomiokirkko, Saksa. Tää on upein kirkko, jossa mä olen koskaan käynyt. Meinasin tosin kuolla rasitukseen, kun kiipesin torniin, mutta oli se sen arvoista.
  • Suomenlinna, Suomi. Suomenlinna on yksi mun suosikkinähtävyyksistä Helsingissä. Saariston ja linnoituksen yhdistelmä on mun mieleen.
  • Vanha Rauma, Suomi. Oon käynyt Raumalla viimeksi joskus 80-luvulla, joten ei mitään muistikuvaa siitä, miten vanha kaupunki poikkeaa muista suomalaisista.
  • Tallinnan vanha kaupunki, Viro. Tallinnassa on tosiaan tullut käytyä sen verran usein, ettei vanha kaupunki enää inspiroi niin paljoa kuin aluksi.

(Kuva: Visby / Wikimedia Commons)

Haavematkailua: Galápagossaaret

The_Galápagos_tortoise_or_Galápagos_giant_tortoise_(Chelonoidis_nigra)_-_Santa_Cruz_Island(Kuva: Wikimedia Commons)

Ostin vaihteeksi Hesarin (koska kuukausiliite) ja siellä oli Galápagossaarista Anna von Hertzenin artikkeli Kesyjä kuin koiranpennut (HS 3.1.2015). Saariryhmä on ollut haavematkakohteitani lapsesta asti, koska sisäinen biologini haluaisi päästä näkemään kaikkia eläimiä ja lintuja siellä. Tästä syystä jaan teille tänne blogiin pienen faktapaketin artikkelista.

  • saariryhmään kuuluu 19 saarta, jotka ovat syntyneet tulivuorenpurkauksista
  • saaret eivät ole koskaan olleet yhteydessä mantereeseen, joten eläimet ovat päätyneet sinne omia reittejään ja siksi saarten luonto on uniikkia
  • Darwin kävi saarilla vuonna 1835 ja matkan aikana tehdyt päätelmät vaikuttivat teoriaan luonnonvalinnasta
  • vakituisia asukkaita on 25 000
  • matkailijoita käy vuosittain yli 200 000, jotka tuovat rahaa paikallisille, mutta kuitenkin kuormittavat luontoa samalla
  • 97 % saariryhmästä on kansallispuistoa ja siellä on tiukat säännöt luonnon säästämiseksi
  • yksi uhka on El Niño -ilmiö, joka lämmittää vesiä ja siten vaikuttaa ekosysteemiin
  • ihmisten ja saarille tuotavan rahdin mukana on tullut vieraslajeja, kuten kotieläimiä, jotka uhkaavat alkuperäistä lajistoa
  • saarille pääsee lentämällä Ecuadorista
  • paras tapa tutustumiseen on risteilyt, mutta myös päiväretket ja saarihyppelyt ovat vaihtoehtoina
  • paras aika matkustamiseen on helmikuusta huhtikuuhun, jolloin siellä on vähän turisteja ja merellä rauhallista

Eniten olisin tuolla kiinnostunut näkemään pingviinejä ja tietty noita jättikilpikonnia. En ole varmaan ihan heti Etelä-Amerikkaan asti lähdössä, mutta sitten kun sinne asti pääsen, on Galápagossaaret se määränpää.