Category Archives: kultur

Helsingin Eläinmuseo / Helsingfors Naturhistorisk museet

Huh, nyt kerkisin näpytellä muutaman postauksen vaihteeksi! Tällä kertaa juttu muutaman viikon takaisesta museokäynnistä, ensi viikolle laitan ainakin jonkun kirjajutun.

elaumlinmuseo 1_zpsmrlnbaag

Virallisesti museon nimi on Luonnontieteellinen keskusmuseo, johon kuuluu myös kasvitieteellinen puutarha, mutta kävin nyt vaan siellä eläinosastolla. Perinteisesti tämä on ollut yksi suosikkimuseoistani Helsingissä. Viime kerrasta oli kuitenkin ihan liikaa aikaa, niin nyt piti päästä käymään. Ei siis mitään hajua, että koska olen käynyt viimeksi, kai kuitenkin rempan jälkeen ja sekin loppui jo 2008….

Näyttelyssä oli seuraavia teemoja: maailman eläimiä, Suomen luonto, elämän synty (dinosauruksia yms.), talon historia ja vaihtuvana vähän ilmastonmuutosta (eli jääkausia!). Vaihtuva näyttely ei ollut toteutukseltaan niin hyvä kuin olisi voinut olla, mutta tärkeintä oli nähdä mammutit. Tällä kertaa en jaksanut innostua paleontologiaosastosta, vaan keskityin muuhun. Edellisen kerran jälkeen on tullut käytyä useammassa muussa luonnontieteellisessä museossa, niin pakostakin tuli vertailtua niihin ja kyllä tämä pärjää muille oikein hyvin. Tykkään siis edelleenkin! Museolla on ehkä vähän lapsimestan imago, mutta soveltuu siis oikein hyvin myös aikuisille.

Museo tuli viime vuonna museokorttilistalle, niin seuraavaa kertaa en enää odottele vuosia, vaan käyn uudestaan joskus pian. Kasvitieteellinenkin tuli juuri listalle, niin seuraavaksi rupean käymään myös siellä koko ajan.


elaumlinmuseo 3_zpsuab6qafk

Officielt museet heter Naturhistorisk centralmuseet, som består av “djurmuseet” och botaniska trädgården. Nu besökte jag bara djuravdelningen. Den här har varit en av mina favoritmuseer i Helsingfors, men det sista besöket var alltför länge sedan.

Nuvarande utställningar presnterar världens djur, finländsk natur, livets början (dinosaurier osv.), husets historia och som tillfällig utställning var klimatförändringen (istider!). Den tillfälliga utställningen var inte förverkligats så bra, men den viktigaste saken var att se mammuter. Jag orkade inte koncentrera till paleontologiavdelningen just nu, så kollade noggrannare allt annat. Efter den sista gången har jag besökt flera andra naturhistoriska museer och den här klarar bra i jämförelse med de andra. Jag tycker alltså fortfarande!

Detta är en bra plats för barnfamiljer, men jag kan rekommendera även för vuxna. Om man besöker Helsingfors, det här är alltså en av bästa museer i staden.

Advertisements

Elokuva / Film: Vaiana

vaiana-julisteVaiana (Yhdysvalloissa Moana) on Disneyn uusin animaatioelokuva. Se sijoittuu Tyynenmeren saarille Oseaniaan. Päällikön tytär Vaiana kaipaa kovasti merelle, vaikka se on kiellettyä. Hän saa tehtäväkseen pelastaa saarensa ja apuna on vastentahtoisesti puolijumala Maui.

En muista, että olisin nähnyt Mulanin (1998) jälkeen ilmestyneistä Disneyn prinsessaelokuvia yhtäkään, niin sikäli tämä oli kivaa vaihtelua. Visuaalisesti elokuva oli tosi hieno ja mukana oli useita hienoja mereen liittyviä kohtauksia (kuten oli jo viimevuotisessa Doria etsimässä -elokuvassakin). Oseania oli kiva valinta tapahtumaympäristöksi, koska sinne sijoittuvia elokuvia ei ole liian kanssa tarjolla (dubataankohan tämä muuten jollekin paikallisista kielistä?).

Maui oli muuten hirveän ärsyttävä hahmo, kun se oli niin täynnä itseään suurimman osan ajasta. Eläinapureista kukko Heihei oli ekaksi hauska, mutta sitten en enää jaksanut nauraa sille (takanani istuneet tytöt taas jaksoivat loppuun asti). Söpöä possua olisin nähnyt ehkä enemmänkin mukana, mutta realistisesti ajatellen se ei olisi ehkä selvinnyt merimatkasta.

Joka tapauksessa suosittelen tätä myös aikuisille! Ihan tapahtumaympäristön ja visuaalisuutensa takia kannattaa katsoa, mutta lisäksi tämä sopii kaikille vahvoista ja itsenäisistä prinsessoista pitäville.


Vaiana (Moana i USA) är den nyaste filmen av Disney, som placerar sig på öarna på Stilla havet. Chefens dotter Vaiana längtar att segla till havet fast det är förbjudet. Hon får ett uppdrag: hon måste rädda sin ö med hjälp av halvguden Maui, som gör det ganska motvilligt. 

Jag tror att jag har sett ingen av Disneys princessfilmer efter Mulan (1998), så den här var en trevlig omväxling för mig. Filmen var visuellt mycket fin, speciellt många scen på havet var fina (liksom i Hitta Doris i fjol). Oceanien var en bra val som omgivningen, eftersom det finns inte så många filmer som placerar sig dit. Jag undrar om de ska dubba filmen till någon av de lokala språk….

Maui var tidvis ganska irriterande, eftersom han var så självisk och självsäker. Tuppen Heihei var först rolig, men sedan även den blev så irriterande att jag orkade inte skratta. Grisen var ganska söt, men den fick inte vara med så mycket som tuppen (om man tänker realistiskt, den skulle inte ha klarat resan).

Jag rekommenderar filmen även för vuxna. Omgivningen och visualisk stil var så bra, men filmen passar även för dem som gillar starka och självständiga prinsessor.

Lennusadam (Tallinna)

IMG_2974_zpsqs1azyfc

Lennusadam (“lentosatama”) on ollut pitkään niitä Tallinnan nähtävyyksiä, joissa olen halunnut käydä. Se on paikallinen merimuseo, joka sijaitsee parin kilometrin päässä satamasta. Nyt otettiin paikka päiväristeilyn varsinaiseksi ohjelmanumeroksi.

Rakennus on vanha vesitasolentokoneiden huoltohalli. Museossa ei juurikaan ollut esillä meribiologiaan liittyviä juttuja, vaan painotus oli merenkulussa. Aika paljon kaikkea nähtävää oli aikuiseen makuun eikä paikka ollut mikään pikkulasten aktiviteettikeskus.

Näyttelyssä oleva sukellusvene oli aika jännä, kun sinne pääsi myös sisälle. Toinen jännä juttu oli ulkona nähtävillä ollut jäänmurtaja, jonne sinnekin pääsi sisälle. Vaihtuva näyttely oli tällä kertaa viikinkiteemainen ja katsottiin se läpi aika pikaisesti, kun teema ei kiinnostanut niin paljoa.

Pääsymaksu oli 14 euroa, joka on sekä virolaisittain että suomalaisittain aika paljon, vaikka museo onkin tosi laadukas. Toisin kuin museon kotisivuilla kerrotaan, sinne pääsee kyllä bussillakin ihan viereen! Bussi 73 menee keskustasta ja sataman läheltä perille asti.

Museon kotisivut suomeksi

Muut oleelliset jutut tältä reissulta:
Laiva: Tallink Superstar, koska Tallinkilla saa edelleen valita itse aikataulunsa.
Ruoka: Lidosta kunnon ruokaa, Reval cafessa kahvit ja Rimistä ruokaa kotiin.
Ostokset: Rahva raamatista löytyi pari kivaa itse täytettävää listauskirjaa.

x x x x x x

IMG_2973_zpsb35mlqbs

Lennusadam (“sjöflyghamnen”) har varit länge en plats som jag vill se i Tallinn. Det är ett lokalt sjömuseum som ligger ett par kilometer från hamnen. Nu hade vi platsen i program på en dagskryssning.

Byggnaden är en gammal servicehall för sjöflygplaner. Museet presenterade inte mycket sjöbiologi, utan sjöfarten var i huvudrollen. Det fanns ganska mycket saker som var inriktat för vuxna och platsen var inte någon aktivitetcentrum för småbarn.

Ubåten som fanns i utställningen var ganska spännande eftersom man fick se även insidan. Isbrytaren vid kajen var en annan intressant sak och även den var öppen för allmänheten. Den tillfälliga utställningen handlade vikingar och vi gick genom den ganska snabbt, då teman intresserade inte oss så mycket.

Inträdet var 14 euro, som är ganska mycket hämfört med både estnisk och finländsk prisnivå, fast museet är ändå ganska högklassig. Om man vill åka med bussen dit, nummer 73 far direkt från hamnen (de berättar inte det här alternativet på hemsidan).

Museets hemsidor på svenska

Näytelmä / Pjäs: Skattkammarön

PRESS-skattkammarön-22
(foto: Cata Portin)

Oli pakko päästä katsomaan teatteriin jotain ja valintana oli Svenska teaternin näytelmä Skattkammarön (suomeksi siis nimeltään Aarresaari). Valitsin kirjan luettavaksi seuraavaan kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen ja kävin nyt vähän valmistautumassa siihen teatterin puolella ennen kirjan aloittamista. Teemana tässä oli merirosvot ja mystinen aarresaari, jonka aarretta lähdettiin etsimään. Vaikka näytelmä olikin aika synkkä, niin silti tämä ei ollut liian ahdistava tai kamala (olen usein aika herkkä katsoja).  Kiinnostava juoni ja visuaalisesti hieno toteutus, suosittelen! Ja kielirajoitteisille sen verran, että tekstitykset on sitten saatavissa suomeksi ja englanniksi tarvittaessa.

x x x x x x x

Jag ville bara se någon pjäs och min val var Skattkammarön i Helsingfors Svenska Teatern. Jag valde boken till finska bokbloggarnas läseutmaning för klassiker och ville börja med teatern före boken. Teman är alltså sjörövarna och den mystiska skattkammarön vart gör de en skattsökningsutfärd. Fast pjäsen är ganska mörk, var den ändå inte för ångestfylld eller hemsk (jag är ofta en känslig tittare). En intressant handling och helheten var visuellt fint förverkligats, rekommenderar!

Näytelmä/Pjäs: Sången vid randen av ett grått hav

Sånger vid randen av ett grått hav

Yhteistyössä Svenska teatern. Kuva: Cata Portin.

Pääsin Helsingin Svenska Teaterniin katsomaan näytelmän Sången vid randen av ett grått hav. Etukäteen ajattelin näytelmän olevan risteytyksen näytelmistä Myrskyluodon Maija ja Niin kuin taivaassa, mutta kyllä tämä niistä poikkesi, vaikka jotain yhtäläisyyksiä olikin. Näytelmä kertoo suomalaisesta merenrantakylästä, jossa kukaan asukas ei tunnu olevan onnellinen. Lisäksi vedenpinta on alkanut nousta.

Tämä oli siitä jännä näytelmä, että ensimmäisellä puoliajalla se oli toteutettu osittain videoiden avulla (vaikka näyttelijät oli siis koko ajan lavalla). Talot oli siis rakennettu hivenen eri tavalla kuin lavasteet normaalisti. Videotekniikka mahdollisti myös ulkona olevien asioiden kuvaamisen ja taloista poistumisen erilaisiin paikkoihin (esim. kauppaan). Toinen jännä juttu oli, että näytelmässä oli erikseen mukana kertoja.

Tykkäsin! Vaikka tässä oli ilmastonmuutosteema ja surullisia ihmiskohtaloita, näytelmä ei silti ollut liian negatiivinen tunnelmaltaan. (Ja siellä soitettiin Katri Helenaa!!) Tätä edellisestä käynnistä Svenskanissa oli vuosikausia aikaa, mutta seuraavaan kertaan ei toivottavasti mene niin kauaa aikaa. Nyt itse asiassa harkitsen, että jos vaikka menisin katsomaan tätä ihan omilla rahoillani uudestaan….

Aion muuten jatkossa lisätä jonkin verran ruotsinkielistä sisältöä blogiin. Jos näitä Svenskanin teatterikäyntejä tulee enempi, niin niistä kirjoitan luultavasti kaksikielisesti. Lisäksi lukupinossani on joitakin suomeksi julkaisemattomia ruotsinkielisiä kirjoja, joista tekstit tulevat pelkästään ruotsiksi. Tämänhetkisen arvioni mukaan postauksia eri kielellä tulisi ehkä kerran kuussa.

x x x x x x x x x

 I samarbete med Helsingfors Svenska teatern. Foto: Cata Portin.

Jag fick biljetten till Helsingfors Svenska Teaterns pjäs Sången vid randen av ett grått hav. På förhand tänkte jag att den skulle vara en blandning av Stormkärs Maja och Så som i himmelen, men denna var olik fast det fanns några likheter. Pjäsen handlar om en liten finländsk by på havskusten där ingen verkar att vara lycklig. Dessutom havsnivån har börjat stiga upp.

På första halvtiden hade man använt delvis videoteknik fast skådespelare är hela tiden på scenen. Hus hade byggts alltså litet olikt som normala scenkonstruktioner. Videotekniken gav även möjlighet att visa platser utomhus och några platser utanför hus (t.ex. mataffär). En annan speciell sak var att det finns en berättare med.

Jag tyckte om pjäsen! Fast klimatförändringen är inte så trevlig tema och människorna var olyckliga, pjäsen hade ändå inte för negativ stämning. (Och de spelade Katri Helena, som är en av mina finska favoritsjungare.) Det var länge sedan när jag hade sist besökt i Svenskan, men ska verkligen dit på nytt. Nu tänker jag även se denna pjäs på nytt, med egna pengar.

I fortsättningen ska jag skriva mera på svenska hit. Om svenska pjäs skriver jag troligen tvåspråkigt, men jag har några svenska böcker som jag vill skriva bara på svenska. Jag tror att jag ska blogga på svenska kanske en gång per månaden och där på sidopalken finns en kategori för att hitta de texter lättare.