Kahvila: Bergga (Helsinki)

Googlailin joskus alkusyksystä, että mistä kahvilasta saisi jotain sopivaa syötävää, kun yksi wannabe-vegaanin kausistani oli taas tulossa. Bergga löytyy Kalliosta Karhupuiston laidalta. Siellä ei ollut aikaisemmin tullut käytyä, kun tuonne suunnalle on harvemmin asiaa. Koska kahvila on myöhään auki, mutta myös suht helpon matkan päässä työpaikaltani, niin tuolla tulee käytyä varmaan jatkossakin satunnaisesti.

Alun perin lähdin tuonne etsimään suosikkipullaani korvapuustia, joka tässä paikassa on myös vegaanille sopiva. Ensimmäisellä kerralla jouduin pettymään, koska eihän niitä enää ollut jäljellä ja piti syödä sitten suklaakeksiä, joka tosin sattui olemaan myös vegaaninen. Tarjolla on siis muutakin ilman eläinainesosia tehtyä syötävää.

Salaattibaaria tai täytettyjä bageleita voisi kokeilla jollain kerralla. Todennäköisesti jumitan kuitenkin vielä muutaman kerran noiden korvapuustien kanssa.

Advertisement

Kahvila: Jädelino (Helsinki)

Jädelino on jäätelökahvila Teurastamon alueella Sörnäisissä. Pääpointti siellä on siis nimenomaan italialaiseen tyyliin tehdyt jäätelöt, jotka tehdään paikan päällä. Kahviakin saa, mutta muuta syötävää sitten ei.

Neljällä eurolla saa yhtä tai kahta makua jäätelöä samaan pikkukippoon, viidellä eurolla 1-3 makua. Ei siis kovin halpaa, mutta ei ole tavallisissakaan jäätelökioskeissa enää nykyään. Laatu on sitten kuitenkin samalla keskimääräistä suomalaista tasoa parempi.

Kaltaiselleni päätöskyvyttömälle ihmiselle tuo yhdistelyvaihtoehto on todella hyvä, kun samaan hintaa saa maistaa useampaa jäätelöä. Maut vaihtelevat jonkin verran päivittäin, kaikkea ei ole saatavilla joka päivä ja päivän aikana saattaa sitten osa loppua keskenkin. Osa jäätelöistä on maidottomia, käytännössä siis vegaanisia (vai pitäisikö niitä sitten kutsua sorbeteiksi?). Yritän edelleen suosia vegaanivaihtoehtoja mahdollisuuksien mukaan, niin on todella kiva, kun tarjolla on useampaa eri lajia.

Kesällä on laajemmat aukioloajat, mutta kahvila on kuitenkin ympärivuotisesti auki. Itselläni on työpaikka tuossa lähellä, niin käyn siellä säännöllisesti, vaikka olisikin kiva, että toimipisteitä olisi useampia. Olen sen verran jäätelön ystävä, että tämä taitaa olla uusi suosikkikahvilani.

Ekassa kuvassa mansikka- ja punaherukkajäätelöä, tokassa mansikkaa, puolukkaa ja valkosuklaata. Näistä kaikki muut paitsi valkosuklaa vegaanisia.

Mumin kaffe

Muumikahviloita on ilmestynyt Helsingissä Töölöön, Stockalle ja Kruununhakaan. Vanhana muumifanina oli pakko käydä testaamassa, valintana oli Töölössä sijaitseva.

Kahvilat on auki 9-19 joka päivä eli aika luksusta viikonloppuisin, varsinkin sunnuntaisin. Periaatteessa kyseessä oli lapsiystävällinen paikka, mutta hintataso varmaan rajaa osan kävijöistä pois. Toisaalta ulkomaiset turistit on toinen iso ryhmä, jotka muumikahviloihin saattaa haluta. Omasta näkökulmasta tuo ei ollut sellainen, että tekisi mieli ottaa se vakiokahvilaksi aikuisporukalla. Kertakäynti tyydytti uteliaisuuden, kun samantyyppisen ruokavalikoiman saa muualtakin ja muumit taisivat riittää ekstrakivaksi vain täksi yhdeksi kerraksi.

Kahvilassa näkyivät muumit sisustuksessa ja astioissa. Kaakaota ainakin sai muumi-brändättyä, niin olisikohan teetäkin sitten saanut… Hintataso oli siis aika kallis, esim. kakkupalat oli 7 euron luokkaa. Valitsin itse 3,5 euroa maksaneen korvapuustin ja neljän euron kaakaon.

Café TinTin Tango

Löysin joskus viime vuonna uusia kahvilavaihtoehtoja googlatessani töölöläisen TinTin Tangon, joka on kyllä periaatteessa aika klassikko, mutta silti mennyt itseltäni ohi.

Ykköstarjottava paikassa ovat erilaiset aamiaiset, joita on tarjolla koko päivän. Tämä on itsellenikin se ykkösasia enkä siksi ole tuolla koskaan mitään muuta syönyt, vaikka vaihtoehtojakin olisi. Lounasaikaan saisi keittoa tai salaattia, muuten on tarjolla perinteisiä kahvilajuttuja. Alkoholiakin saa ja kahvila on myöhään illalla auki eli tuonne voisi joskus mennä yksille.

Aamiaista on erihintaisia valmiita kokoonpanoja, joiden täsmälliseen sisältöön ei siis voi itse käytännössä vaikuttaa tai hakea lisää syötävää. Kuvassa on 10,60 euroa maksava Tango-aamiainen, joka on se yleisin valitsemani. Valikoimasta löytyy myös saman hintaluokan vähän erilainen kasvisversio, muut on halvempia ja vähän pienempiä. Ruoka ei ole siis mitenkään erikoista tai luksusta, mutta mä tykkään, koska jumitan normaalisti muutenkin mielelläni tutuissa vaihtoehdoissa. Ja parasta siis myös se, ettei tarvi olla mihinkään tiettyyn kellonaikaan paikalla, kun oman aamiaislautasensa saa mihin kellonaikaan vaan.

Hauskana yksityiskohtana sen verran, että ravintolassa soiva musiikki on tangoa ja vastaavaa vanhaa iskelmää. Taustamusiikki ei kuitenkaan onneksi ole liian lujalla, niin kuin joissakin muissa paikoissa tuppaa olemaan. Seinillä on Tintti-sarjakuvaan liittyviä tauluja eli siis jo kahvilan nimessä olevat molemmat elementit ovat nähtävissä ja kuultavissa.

Retkieväs: Skyr-rahkat

Yhteistyössä Hopottajat ja Skyr (= mainospostaus)

Hopottajat on suosittelumediaksi nimetty nettisivu, jota kautta pääsee testaamaan erilaisia juttuja, joista sitten kerrotaan oma mielipide eteenpäin. Omalle kohdalle kampanjoita on osunut ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Tällä kertaa testattavana oli uusia laktoosittomia Skyrejä ja halusin niistä kirjoittaa myös tänne, vaikka bloggaaminen ei tosiaan ole pakollista.

Skyrit on olleet muutaman vuoden ajan yksi mun suosikkieväistä missä tahansa. Toisaalta kyse on ihan käytännön asioista: purkki, sen koko ja mukana tuleva lusikka on olleet optimaalisia, mutta toisaalta taas sitten tykkään eri makuvaihtoehdoista (uuniomena on tällä hetkellä ykkönen!). Viime aikoina näitä on kuitenkin tullut syötyä harvemmin ihan vain hinnan takia, koska työttömänä ei ole ollut varaa.

Laktoosittomat ovat siis uutuuksia ja niitä on neljää eri makua: mango-meloni, vanhanajan vanilja, mansikka-banaani ja veriappelsiini. Kaksi ensimmäistä on sitä 2% rasvaa sisältävää sarjaa ja kaksi muuta rasvattomia. Nämä ovat gluteenittomia kuten melkein kaikki vanhatkin ja makeutettu makeutusaineilla. Ennakkoon veikkasin vaniljan olevan paras, mutta loppujen lopuksi tykkäsin eniten veriappelsiinista ja mango-melonista, joita en siis hedelminä tykkää yleensä syödä. :D Mansikka-banaani oli kohtuullista sekin ennakko-oletuksiini nähden, kun banaani ei maistunut siinä juurikaan.

Ravintosisältö näissä (kuten muissakin Skyreissä) on lähes samaa linjaa kuin maustamattomassa rahkassa, jota en ainakaan itse tykkää syödä pelkästään. Maksan siis  mielummin vähän lisää siitä, että saan valmiiksi maustetun evään enkä ole niin tiukka onko jotain gramma suuntaan tai toiseen. Nämä on melko samantyyppisiä ravintosisällöltään proteiinirahkojen kanssa, maustetut normirahkat on sitten selvästi sokerisempia. Oleellisin juttu taitaa kuitenkin olla se, että vältteleekö makeutusaineita, sokeria tai molempia. Itselle se vähähiilihydraattisyys ja vähärasvaisuus on ne tärkeimmät pointit. Melko varmasti nämä uudet laktoosittomat pääsee ostoslistalle, kun laktoosiakin joudun ilmeisesti vähän välttelemään jatkossa.

Café DaJa (Helsinki)

Viikonloppuaamuina kahvilassa istuminen on niin parasta, vaikka sitä ei tulekaan harrastettua niin usein kuin haluaisin. Café DaJa löytyi pienen googlailun jälkeen viime syksynä ja se aukeaa sunnuntaisinkin jo yhdeksältä, joka on aika luksusta.

Café DaJa sijaitsee Kruununhaassa Mariankadulla ja on tyyliltään saksalainen kahvila. Tarjolla on aamupalaa, sekalaisia saksalaisia leivonnaisia, flammkuchenia (saksalaista “pitsaa”) ja arkisin lounasta. Aamiainen maksaa arkisin 10 euroa ja viikonloppuisin 16,50, mutta tarjonnassa on ilmeisesti jotain eroa. (En ole itse vielä kertaakaan syönyt, mutta valikoima vaikuttaa olevan pieni ja laadukas.)

Nyt muutaman kuukauden jälkeen tuntuu, että tässä on uusi kantapaikka. Fiilikseltään tämä on sellainen peruskiva pikkukahvila. Hintataso ei ole niin kallis: kaikki kakkupalat ja pullat on maksimissaan 4,5 euroa. Niiden valikoima vaihtelee jossain määrin päivittäin ja mulla on vielä testaaminen kesken (aion kokeilla kaikkia).

Tykkään siitä, kun leivonnaiset ei ole sitä samaa berliininmunkki-akselia, mitä kaikissa muissakin kahviloissa on, vaan kaikkia vähän erikoisempia juttuja. Aika moni niistä on siis saksalaistyylinen, kuvassa olevakaan ei ole normikorvapuusti vaikka siltä näyttääkin.

Kahvilan kotisivut

Kahvila: #Citypie (Helsinki)

#Citypie on suhteellisen uusi kahvila Helsingin tarjonnassa. Se on avattu Vuorikadulla jotain puolisen vuotta sitten. Muutakin on toki tarjolla, mutta aamupalaa sieltä saa koko päivän. Jotain lounastakin on saatavilla.

Valitsin 11,90 euroa maksaneen aamupalavaihtoehdon. Siihen sisältyi brownie, tee/kahvi, salaatti, piirakka tai omeletti, tuorepuuro hedelmien kanssa. Itse valkkasin pinaatti-tonnikala-täytteisen omeletin. Sisältö oli omasta mielestäni enemmän brunssille kuin aamiaiselle sopiva, mutta ei sillä ollut itselleni väliä ja ilmeisesti tuolla tarjotaan myös sellaista toisenlaista vaihtoehtoa. Oli kyllä hyvää ja sisältö vähän enemmän luksus kuin mitä nää muut tämän hintatason paikat tuntuu tällä seudulla yleensä tarjoavan.

Kahvila on auki lauantaisin, niin tuonne voisi joskus mennä brunssille silloin. Tai sitten vaan pelkästään kahville jos kaipaa jotain ketjukuppiloista tai luksuspaikoista poikkeavaa ihan ydinkeskustassa.

Oli sen verran nälkä että unohdin kuvata kahvilaa muuten. :D

Pikavisiitti Tallinnaan 18.1.

Just kun kerkisin melkein toipua edellisestä matkasta, yllättäen tulikin lähdettyä laivalle.

Viking Line ei ole pitkään aikaan ollut mulle todellinen vaihtoehto Tallinnaan mennessä, koska aikataulu ei ole niin hyvä ja maissa on niin vähän aikaa (3-4 tuntia). Viikkarilla tuntuu myös olevan aika harvakseen mitään kunnollisia staroja esiintymässä laivoillaan – ainakaan Helsingistä lähtevillä. Nyt siellä oli kuitenkin mun suosikki Eini, niin varasin äkkiä risteilyn, kun oli kerrankin jotain kivaa laivamatkallekin. XPRS oli telakalla, joten tilalla oli Rosella. Se oli vaihtelun vuoksi tosi kiva, kun Rosella on kuitenkin sellainen pieni ja viihtyisä iästään huolimatta.

Reissulla tuli vähän testailtua uutta kameraa eri olosuhteissa. Pitää vielä vähän harjoitella asetusten sun muiden kanssa…. Maissa kävin pikaisesti vilkaisemassa Kanga dzungel -kangaskauppaa. Nyt ei ollut tullut mietittyä ompelusuunnitelmia ja aikaa oli sen verran vähän, niin oli nopea käynti enkä ostanut mitään. Lankakauppaan sit seuraavalla kerralla….

Syö matkusta rakasta -blogista olin lukenut Pegasus-ravintolasta (sijainti Harju 1, auki 12-23) ja käytiin testaamassa se. Molemmat syötiin kalakeittoa ja tykättiin kovasti. Hintaa tuolla oli 6,90. Kallein ruoka ravintolassa taisi olla 17,90 euroa, mutta suurin osa kuitenkin siinä kympin nurkilla. Tuonne tulee kyllä varmaan mentyä uudestaan vielä, kun itse en yleensä jaksa niin kovasti etsiä uusia paikkoja, vaan käyn mieluiten tutuissa hyväksi havaituissa.

Kirja: Vegaanin katuruokaa

Jackie Kearney ja Clare Winfield (kuvat): Vegaanin katuruokaa
(Like 2016 / Kääntäjä: Nina Mäki-Kihniä)

Kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, se sisältää erilaisia katuruuan reseptejä, jotka ovat kaikki vegaaneille sopivia. Ohjeet ovat kotoisin seuraavista maista: Intia, Sri Lanka, Thaimaa, Laos, Vietnam, Malesia ja Indonesia.

Seassa oli joitakin lyhyitä matkajuttuja samoista maista ja täytyy itse asiassa tunnustaa, että ne kiinnosti loppujen lopuksi enempi kuin varsinaiset ruokaohjeet.

Ruokarajoitteisena on kyllä vähän paha arvioida mitään ruokakirjaa…. :D Kun normaalisti suostun syömään vaan jotain kiinalaisia ruokia enkä pidä siis edes sushista, niin melkein kaikki ruuat oli vähän turhan eksoottisia mulle. Tai sitten osaan olisi pitänyt hankkia kaikkia eksoottisempia ainesosia, mausteita ja muuta. Olisin toivonut mukaan japanilaisia ja kiinalaisia ruokia, jotta tästä olisi ollut enempi iloa omiin kokkailuihin.

Neulekahvila Lentävä Lapanen (Järvenpää)

Pienellä Google-seikkailulla löytyi paikka, jonne oli pakko päästä: neulekahvila Lentävä Lapanen Järvenpäässä. Kyse on siis yhdistetystä lankakaupasta ja kahvilasta. Oli kyllä aivan ihana paikka ja tuonne tulee kyllä lähdettyä vielä joskus uudestaan. (Oli sen verran extempore-reissu, ettei ollut oikeaa kameraa mukana. Pahoittelut siis jo etukäteen, jos noi kännykkäkuvat on jonkun mielestä ihan hirveitä.)

Lankakauppoja olen harrastanut toistaiseksi sen verran vähän, että oli hivenen hankala arvioida oliko toi loistava vai hyvä paikka. Itse pidin valikoimaa siis aika hyvänä verrattuna aiemmin käymiini erikoiskauppoihin. Tuolta löytyi kyllä monenlaisia laatuja, merkkejä ja värejä. Valikoimasta tuntui löytyvän sopivia lankoja sekä itseni tasoisille ei niin vaativille neulojille että niille hifistelijöille. Hintataso ei tietenkään ollut sillä markettitasolla, mutta ei nyt ihan mikään sikakalliskaan.

Ostin silmukkapidikkeet, kokeeksi yhden kerän Sandnes Garnin puuvillalankaa ja kaksi Teeteen villalankaa, joille niillekään ei ole vielä selvää käyttötarkoitusta mietittynä. Nettisivuilta löytyvästä tuotelistasta voi tsekata mitä muita merkkejä tuolla myydään. Itseäni jäivät vaivaamaan eniten ne erilaiset raitalangat.

Itse asiassa yllätyin siitä, miten halvat hinnat kahvilan puolella oli (tai sit oon vaan liian tottunut niihin Helsingin keskustan hintoihin). Valikoima oli hyvä ja irtoteetäkin sai useampia vaihtoehtoja. Syötäväksi valkkasin tuollaisen porkkanakakun ja oli hyvää. Sekin oli muuten aika hauska juttu, että astiat olivat kaikkia eriparisia hienoja posliiniastioita. Pelkkä Ikea-valikoima tai muu yhtenäinen valkoinen olisi paljon tylsempää. Tuonne voisi jäädä kutimien kanssa istuskelemaan pidemmäksikin aikaa.

Tuli tässä samalla kertaa mieleen, että Järvenpää sopisi aika hyvin päiväretkikohteeksi vaikka sen iänikuisen Porvoon vaihtoehdoksi. Tarkoitus olisi lähteä tuonne joskus paremmalla ajalla uudestaan, kun esim. museotarjonta jäi tällä kertaa katsastamatta.