Kirja: Arvoitus nimeltä Margo

John Green: Arvoitus nimeltä Margo
(WSOY 2015 / Kääntäjä: Helene Bützow, kansi: Riikka Turkulainen)

Kirja kertoo joukosta high schoolia käyviä nuoria. Quentin on vähän nörtihkö poika, kun taas hänen naapurinsa Margo on sosiaalinen ja suosittu. Periaatteessa he eivät ole kavereita, mutta käyvät kuitenkin yhtenä yönä konnuuksia tekemässä ympäriinsä ja sen jälkeen Margo häipyy.

Tapahtumat sijoittuvat aluksi Orlandoon Floridaan ja sen lähinurkille, kun Quentin käy läpi hylättyjä alueita ja loppuvaiheessa hän tekee road tripin halki Amerikan kavereidensa kanssa. Kesä- ja matkakirjaksi tämä oli kyllä aika hyvä!

En olekaan lukenut kunnollisia teinikirjoja todella pitkään aikaan. Yllätyksekseni jopa tykkäsin tämän fiiliksestä, olin olettanut jotain ihan muuta. Toki parempiakin nuortenkirjoja olen lukenut, mutta silti tämä oli kohtuullisen viihdyttävä, vaikka teema olikin sitä teinien perhe- ja kaverisuhdedraamaa.

Oon vähän jäljessä tämän John Green -trendin kanssa… Tämä oli siis vasta ensimmäinen, jonka luin. Tällä perusteella täytyy kyllä antaa kirjailijalle vielä toinen mahdollisuus ja ehkä voisin jopa katsoa kirjaan pohjautuvan elokuvan.

Kirja: Me Rosvolat

Me Rosvolat on yksi niistä lastenkirjasarjoista, joka on aiemmin jäänyt jostain syystä lukematta, vaikka on ollut suunnitelmissa. Se kertoo maantierosvoperheestä, joka sattuu yhdellä keikallaan sieppaamaan mukaansa 10-vuotiaan Viljan, josta tulee osa porukkaa.

Sarjaan kuuluvat nämä osat:

• Me Rosvolat (Otava 2010)
• Me Rosvolat ja konnakaraoke (Otava 2011)
• Me Rosvolat ja iso-Hemmin arkku (Otava 2012)
• Me Rosvolat ja vaakunaväijy (Otava 2013)
• Me Rosvolat ja ryöväriliitto (Otava 2014)
• Karkkikumous! (Otava 2016)

Tarina kehittyy sarjan edetessä, joten kannattaa lukea kaikki ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Sen erikoisen arjen lisäksi kirjoihin sisältyi roadtrippejä, leirielämää ja matkailua Suomen kesässä. Tämä olisikin täydellinen kesäkirjasarja! Ensimmäisen kirjan pohjalta on tehty elokuva ja se pitää nyt kyllä katsoa.

Kuvausrekvisiitaksi oli pakko pistää karkkia, koska ne on tärkeitä kirjoissakin. Nuo Pandan pääsiäissesongin aikana myytävät Tipu-konvehdit ovat suosikkejani, koska ne ovat marmeladitäytteisiä ja vegaanisia.

Kirja: Kati Amerikassa / Bok: Kati i Amerika

Astrid Lindgren: Kati Amerikassa
(luettu ruotsiksi)

Kirja aloittaa Lindgrenin tyttökirjatrilogian. Päähenkilö Kati matkustaa Amerikkaan tätinsä kanssa. Hän tutustuu paikallisiin ihmisiin ja elämään siellä. Muun muassa tuon ajan rasismista on puhetta (harvinaista tyttökirjoissa), koska Kati tapaa myös vähemmistöryhmäläisiä.

Tämä on julkaistu alun perin vuonna 1950 ja oli fiilikseltään ihanan 50-lukulainen. Luin kirjan joskus 15 vuotta sitten viimeksi ja se tuntui silloin todella tylsältä, nyt tykkäsin jossain määrin. Tämä ei kuitenkaan ole parasta Lindgreniä tai tyttökirjallisuutta.

z z z z z z

Astrid Lindgren: Kati i Amerika
(Eriksson & Lindgren 1998)

Boken börjar Astrid Lindgrens trilogi av flickböcker. Huvudpersonen Kati reser till Amerika med sin moster. Hon lär känna lokala ungdomar och bekantar sig i livet där. En av temor är rascism (sällsynt i flickböcker), eftersom hon träffar några människor som hör i minoritetet.

Man har publicerat boken ursprungligen år 1950 och den hade en sådan härlig stämning från 50-talet. Jag läste boken sist 15 år sedan och tyckte då att den var ganska tråkig, men nu tyckte jag litet mera. Den här är ändå inte den bästa av Lindgren eller inom flickböcker.

Finlandssvenska läsutmaningen: En gul bok
Kaosutmaning 2017: En bok publicerad innan 2000

Kirja: Päivä Kansallismuseossa

Katariina Heilala, Maiju Tuisku, Päivi Arenius: Päivä Kansallismuseossa
(Tammi 2016 / kansi: Riikka Turkulainen)

pyydetty arvostelukappaleena kustantajalta

Tämä on lapsille suunnattu kuvakirjan muodossa oleva tietokirja, jossa tutustutaan Kansallismuseon kokoelmiin, museotoimintaan yleensä ja Suomen historiaan. Kehyskertomuksena on museon ulkopuolella istuvan karhupatsaan lähteminen museoon sisälle tapaamaan kavereitaan, Mamsellikelloa ja Lohikäärmettä.

Vähän lapsen iästä ja kiinnostuksesta riippuen voi lukea pelkän tarinan ja samalla ihmetellä kuvia tai sitten lukea myös kaikki faktaruudutkin, jotka käsittelevät tarkemmin historiaa ja esineitä. Sama kirja siis toimii sekä alle kouluikäisille että ala-asteikäisille.

Jos on suunnitelmissa käydä tai on jo käynyt Kansallismuseossa, niin kirja on erityisen hyvä valinta, vaikka toimii tämä yksinäänkin ilman museovierailua. Aikaisemmin sarjan kirjoissa on vietetty päivää Muumimaailmassa, Linnanmäellä ja Korkeasaaressa.

Kirja: Pekka Töpöhäntä Kööpenhaminassa

Teema: Kuukauden lastenkirja

Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä Kööpenhaminassa
(Gummerus 2010 / kuvitus: Lisbeth Holmberg-Thor, kääntäjä: Tuula Syvänperä)

Pekka Töpöhäntä ei taida enää olla niin suosittu kirjasarja kuin joskus aikoinaan, mutta on se silti vieläkin esittelemisen arvoinen.

Tässä osassa Pekka lähtee perheensä mukana käymään lentokentällä ja päätyy sattumalta Tanskaan lähtevään lentokoneeseen. Siellä nähdään muutama Kööpenhaminan perusnähtävyys ja joudutaan vaikeuksiin pariin otteeseen. Matkakertomuksena tämä oli kyllä hauska kuvaus. Toisia Pekka-kirjoissa normaalisti esiintyviä kissoja tässä kirjassa ei nähdä ja jäinkin vähän kaipaamaan niitä (ne lapsikissat olivat aikanaan mun erikoissuosikkeja). Olin muuten unohtanut, että suomenkielisissä kirjoissa Pekka on siirretty Turkuun asumaan alkuperäisestä Uppsalasta.

Pekka Töpöhäntä on yksi niistä kirjasarjoista, jotka kuuluivat omaan lapsuuteeni. Pidin aina enemmän näistä kuvakirjoista kuin niistä kertomuskirjoista. En tiedä miksi, mutta epäilen nyt jälkikäteen, että taisin tykätä kuvituksesta jo silloin. Joitakin uudempia painoksia ja kirjoja on julkaistu eri ihmisen tekemillä kuvituksilla, joista en itse pidä niin paljoa.

(Jatkossa näitä lastenkirjapostauksia ei sitten tule enää säännöllisesti kuukausittain, vaan ihan sen mukaan mitä olen kerinnyt lukemaan ja kun uusien kirjojen löytäminen on ollut vähän haastavampaa kuin aluksi.)

Kirja: Pupu Tupuna lomalla

Teema: Kuukauden lastenkirja

Pirkko Koskimies: Pupu Tupuna lomalla (Sanoma Magazines 2012)

En ole lukenut Pupu Tupunaa vuosikausiin, vaikka olin jossain vaiheessa lapsena kirjasarjan fani (kuten varmaan aika moni muukin samaan ikäluokkaan kuuluva). Lainasin kirjastosta kaksi osaa mahdollista blogijuttua varten ja tämä toinen sitten sopi teemansa puolesta tännekin esiteltäväksi.

Kirjassa pupuperhe lähtee ensin maaseudulle lomalle sukulaisten luokse. Siellä telttaillaan, poimitaan marjoja ja kaikkea muuta vastaavaa. Jälkipuoliskolla lähdetään lentokoneella etelään lomalle oleilemaan rannalla. Melko tavallista lapsiperheen lomailua on siis tässäkin luettavissa,

Täytyy kyllä sanoa, että mä tykkään tästä vieläkin aika paljon. Kuvitus on tosi ihana ja tarina on yksinkertainen, mutta toimiva. Osittain tähän hyvään fiilikseen varmaan vaikuttaa toi oma lapsuusnostalgia, mutta kyllä mä tätä nykylapsillekin luettavaksi suosittelen. Toki sarja on sellainen, ettei näitä kauhean isoille lapsille kannata antaa, kun nämä on kuitenkin sen verran simppeleitä.

Okklumeus-lukuhaaste (Harry Potter -höpinää)

Koska Harry Potter -elokuvistakin tuttu näyttelijä Alan Rickman kuoli alkuvuodesta, Hyllytonttu laittoi pystyyn Okklumeus-haasteen, jonka ideana oli lukea mitä tahansa Harry Potter -kirjoja.

         

En ole tainnutkaan aikaisemmin mainita sitä täällä, mutta olen itse vanha pitkän linjan Harry Potter -fani, joten oli pakko poiketa blogin normaalilinjasta ja osallistua myös tähän lukuhaasteeseen. Luin ensimmäisen kirjan 1998, vuoden verran ilmestymisen jälkeen, kun kaveri oli lainannut sen jostain ja tarjosi sitä mulle kokeiltavaksi. Ei ollut tykännyt itse siitä, mutta mä jäin kerralla koukkuun. Kuitenkin vasta kolme viimeistä luin ekaksi englanniksi ennen suomennoksen ilmestymistä.

Kaikki kirjat on tullut luettua useamman kerran läpi, välillä vain osa sarjasta ja viime vuosina useimmiten koko sarja kerralla. Edellisen kerran luin koko sarjan läpi 2014 kesällä/syksyllä, sitten en jaksanut odottaa kovin pitkään uutta kierrosta, vaan aloitin lukemaan kaikkia putkeen taas viime vuonna loppuvuodesta.

Viime vuoden puolella kerkisin siis lukea kolme ensimmäistä, nyt tämän haasteen puitteissa luin sitten loputkin:

• Harry Potter ja liekehtivä pikari (luettu englanniksi)
• Harry Potter ja Feeniksin kilta (luettu ruotsiksi)
• Harry Potter ja puoliverinen prinssi (luettu englanniksi)
• Harry Potter ja kuoleman varjelukset (luettu englanniksi)

        

Aikaisemmin olen pitänyt sarjan alkuosaa selvästi parempana kuin loppuosaa, mutta mitä useampia lukukertoja tulee, sitä enempi olen alkanut pitää näistä viimeisistäkin. Synkkyys, hyvän ja pahan taisteluun keskittyminen sekä koulumaailman kuvauksen väheneminen on syy, miksi olen pitänyt loppupäästä vähempi.

Tällä kertaa päätin jättää väliin kaikki oheiskirjat. Aikaisemmin olen lukenut vain Rowlingin itsensä tekemät ja muut jättänyt pääsääntöisesti lukematta, koska ne ovat yleensä enempi elokuviin liittyviä. Elokuvia en ole siis nähnyt vielä kaikkia, oliskohan niitä kolme vai neljä viimeistä näkemättä. Neljällä kirjalla pääsin nyt tässä lukuhaasteessa huispaajaksi. Tekis kyllä mieli aloittaa taas sarjan uusintakierrosta syksyllä tai sitten joskus kun sen jatko-osan saa luettavaksi.

 

Kirja: Miina ja Manu kaupungin kesässä

Teema: Kuukauden lastenkirja

Miina ja Manu on ollut jossain määrin kova juttu lasten keskuudessa viimeiset 30 vuotta ja luin itsekin niitä lapsena. Tarkastelin vähäsen nostalgiamielessä, että mikä juttu tää oikein oli ja samalla löysin muutaman ihan uuden, kuten tämän kaupungin kesässä -kirjan.

Jari Koivisto: Miina ja Manu kaupungin kesässä (Satukustannus 2009)

Kissat ovat lähteneet maalta kaupunkiin käymään. Kirjassa liikutaan Tampereen keskustassa, käydään torilla ja tutkaillaan muutenkin mitä kaupungista löytyy. Joitakin perusnähtävyyksiä siis esitellään, mutta ainakaan Särkänniemeen asti ei muuten päästä. Tarina on jossain määrin opettavainen, kuten sarjan tyyliin kuuluu.

Alkuperäinen tekijä Teutori on lopettanut kirjasarjan tekemisen, niin näitä uudempia on ollut tekemässä ainakin tämä Jari Koivisto. Piirrostyylissä on eroa: kuvat ovat yksityiskohtaisempia ja sivuhahmot näyttävät oudoilta. Mä en tästä uudistetusta tyylistä tykkää erityisemmin, mutta mä olenkin usein muutosvastarintainen ihminen.

Lapsiin tämä varmaan uppoaa paremmin kuin itseeni. Erityisesti tamperelaisille tai sinne matkustaville kirja on hyvä valinta, mutta voi tätä tietenkin lukea ihan vain normaalina kesäseikkailuna ilman kaupunkisidonnaisuuttakin.

Tästä on olemassa myös päivitetty versio nimellä Miina ja Manu : Kaupunkikierros, joka on julkaistu vuonna 2014. Siinä on mukana muutama uusi käyntikohde (esimerkiksi juuri se Särkänniemi) ja kartta, jonka avulla pystyy suunnistamaan.

Kirja: Susivaaran aarre

Teema: Kuukauden lastenkirja

Merja Jalo: Susivaaran aarre
(WSOY 2008 / kansi: Kirsikka Mänty)

Tämä on Nummelan ponitalli -sarjaa ja ilmestynyt joitakin vuosia sitten. Tallin porukka lähtee talvilomalle Lappiin. Maahiset, sudet ja vanha aarre on tarinan mausteina sen normaalin ratsastuksen lisäksi.

Periaatteessa sarja on aika tusinatavaraa ja yleisellä tasolla huonoa kirjallisuutta, mutta silti totean tämän nimenomaisen kirjan aika hyväksi ja viihdyttäväksi. Välipalana ponitallia menee pari kirjaa vuodessa. En varmaan jaksaisi näitä ollenkaan, jos sisältö olisi pelkkää ratsastusta (en ole siis hevostyttö), vaan seikkailu kiinnostaa enempi. En ole ihan koko sarjaa tullut lukeneeksi ja voisi olla aika kivaa vetää kaikki läpi järjestyksessä.

Lasten löytöretkikirjoja

Teema: Kuukauden lastenkirja

Luin kolme Markku Löytösen (teksti) ja Riikka Jäntin (kuvat) tekemää lasten tietokirjaa.

Uutta maailmaa tutkimassa (SKS 2004) kertoo biologi Pehr Kalmin retkistä Pohjois-Amerikassa. Hän kävi siellä 1700-luvun puolivälissä Carl von Linnén lähettämänä keräämässä tietoja mantereen kasveista ja eläimistä.

Koillisväylän löytäjä (SKS 2005) kertoo A. E. Nordenskiöldistä. Hän purjehti 1870-luvulla ensimmäisenä Koillisväylän läpi eli Euroopasta Tyynellemerelle Jäämeren kautta Venäjän pohjoispuolelta ja sitten takaisin Euraasian mantereen toiselta puolelta.

Viidakkotanssi (SKS 2007) kertoo Rafael Karstenin matkoista Ecuadorissa. Hän kävi siellä useita kertoja 1900-luvun alkupuolella ja tutki uskontotieteeseen ja antropologiaan liittyviä asioita.

En oikein osaa sanoa, että mikä näistä kolmesta oli paras, koska kaikki olivat omalla tavallaan kiinnostavia. Jos siis joku muu innostuu näitä lukemaan, niin kannattaa valita ihan fiilispohjalta. Olisin tosiaankin tykännyt näistä tosi paljon jo lapsena, koska olin tosi tiedonhaluinen ja löytöretket oli jo silloin mun mielestä tosi kiinnostava teema. (Näitä on myös kaksi vanhempaa kirjaa, mutta ei niistä sen enempää, kun en ole lukenut.)

Koska näissä oli aika paljon tekstiä yleiseen kuvakirjatasoon nähden ja tietomääräkin oli siis iso, niin näitä ei välttämättä kannata ihan pienille lukea. Lapsesta riippuen jo 6-7-vuotiaat voi olla kiinnostuneita, mutta vanhemmat saa enempi irti ja voi nää upota hyvin vaikka 11-12-vuotiaillekin.