Category Archives: yhteistyöt

Retkieväs: Skyr-rahkat

Yhteistyössä Hopottajat ja Skyr (= mainospostaus)

Hopottajat on suosittelumediaksi nimetty nettisivu, jota kautta pääsee testaamaan erilaisia juttuja, joista sitten kerrotaan oma mielipide eteenpäin. Omalle kohdalle kampanjoita on osunut ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Tällä kertaa testattavana oli uusia laktoosittomia Skyrejä ja halusin niistä kirjoittaa myös tänne, vaikka bloggaaminen ei tosiaan ole pakollista.

skyr 1_zpsdtcys3ze

Skyrit on olleet muutaman vuoden ajan yksi mun suosikkieväistä missä tahansa. Toisaalta kyse on ihan käytännön asioista: purkki, sen koko ja mukana tuleva lusikka on olleet optimaalisia, mutta toisaalta taas sitten tykkään eri makuvaihtoehdoista (uuniomena on tällä hetkellä ykkönen!). Viime aikoina näitä on kuitenkin tullut syötyä harvemmin ihan vain hinnan takia, koska työttömänä ei ole ollut varaa.

Laktoosittomat ovat siis uutuuksia ja niitä on neljää eri makua: mango-meloni, vanhanajan vanilja, mansikka-banaani ja veriappelsiini. Kaksi ensimmäistä on sitä 2% rasvaa sisältävää sarjaa ja kaksi muuta rasvattomia. Nämä ovat gluteenittomia kuten melkein kaikki vanhatkin ja makeutettu makeutusaineilla. Ennakkoon veikkasin vaniljan olevan paras, mutta loppujen lopuksi tykkäsin eniten veriappelsiinista ja mango-melonista, joita en siis hedelminä tykkää yleensä syödä. :D Mansikka-banaani oli kohtuullista sekin ennakko-oletuksiini nähden, kun banaani ei maistunut siinä juurikaan.

skyr 2_zps5jydpn8f

Ravintosisältö näissä (kuten muissakin Skyreissä) on lähes samaa linjaa kuin maustamattomassa rahkassa, jota en ainakaan itse tykkää syödä pelkästään. Maksan siis  mielummin vähän lisää siitä, että saan valmiiksi maustetun evään enkä ole niin tiukka onko jotain gramma suuntaan tai toiseen. Nämä on melko samantyyppisiä ravintosisällöltään proteiinirahkojen kanssa, maustetut normirahkat on sitten selvästi sokerisempia. Oleellisin juttu taitaa kuitenkin olla se, että vältteleekö makeutusaineita, sokeria tai molempia. Itselle se vähähiilihydraattisyys ja vähärasvaisuus on ne tärkeimmät pointit. Melko varmasti nämä uudet laktoosittomat pääsee ostoslistalle, kun laktoosiakin joudun ilmeisesti vähän välttelemään jatkossa.

Matkamessut ja kotimaanmatkailulista

Sain Messukeskukselta ilmaisen sisäänpääsyn Helsingin matkamessuille.

En viitsi suunnitella matkoja kovin pitkällä tähtäimellä kun en tiedä työtilanteestani myöhemmin tänä vuonna, niin lähdin matkamessuille hakemaan ensisijaisesti inspiraatiota kotimaanmatkailuun. Näistäkin varmaan osa jää ensi vuodelle tai myöhemmäksi, mutta on vaan hyvä olla pitkä lista varastossa.

Puita. photo HPIM0123.jpg

Teatteria Turussa. Viime vuonna kävin teatterissa Tampereella ja yritän nyt palauttaa vuosittaiselle käyntilistalle teatterimatkan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Kaupunginteatterissa kiinnostaa erilaisista puheista koostettu Suoraa puhetta ja paikallisessa Svenska teaternissakin olisi kiva käydä. Molempien esitteet tarttui mukaan messuilta.

Savonlinjan elämysmatkat. Bussifirma Savonlinjat on alkanut tarjota valikoimassaan uusia “elämysmatkoja” esim. ruoka- ja luontoteemoilla. Niillä on näköjään tarjonnassa myös muunlaisia pakettimatkoja kotimaassa.

 photo Oulunkasvitieteellinen2_zps09084c05.jpg

Rovaniemi tai muu Lappi. En ole vuosiin käynyt, niin laitoin alueen listalle ja tutkailin vähän tarjontaa messuilla. Ei ainakaan vielä ilmestynyt mitään tiettyä paikkaa, johon haluaisin enkä osaa päättää haluanko sinne mielummin kesällä vai talvella.

Yö hostellissa. Olen ollut hostellissa vain yhden reissun ajan yötä, vuosia sitten Ahvenanmaalla ja ulkomailla en ikinä. Ajatuksena olisi testata sitä jossain täällä Suomessa, lähiunnä ajattelin Turkua tai Savonlinnaa, joista molempiin olisi tarkoitus tehdä kulttuurimatka tänä vuonna.

 photo IMG_2055_zps1a31e1cd.jpg

Päiväretki Lopelle. Loppi oli näitä yllättäviä kohteita, joilla oli oma osasto messuilla. Viime vuonna oltiin tulossa jostain muualta ja pysähdyttiin siellä. Nyt messuesittelyn perusteella vaikutti, että siellä on kaikkia kesäaktiviteettejä ja täytyy vielä tarkistaa itse vähän lisää asioita. Vaihtoehtoisina päiväretkikohteina sen iänikuisen Porvoon lisäksi Riihimäkeä, Järvenpäätä ja Hyvinkäätä (toki varmaan sinne Porvooseen päädytään joka tapauksessa).

Hotelliloma. Holiday Clubilla on tarjolla kylpylähotellit Turussa, Tampereella ja Lappeenrannassa, joita mietin kohteena. Muita vaihtoehtoja hotellilomille Suomessa meinasin etsiä Kuopiosta, Jyväskylästä, Vaasasta, Forssasta tai Lahdesta.

Lisäksi on tarkoitus kiertää Etelä-Suomen museoita ja kansallispuistoja, mutta niistä olen jo aika hyvin selvillä, niin tällä kertaa ei messuilta tarttunut mitään uutta kohdetta listalle. (Kuvituksena randomeita kuvia menneiltä vuosilta.)

Parasta juuri nyt (marraskuu 2016)

Kuukauden parhaat asiat:

 photo IMG_3001_zpsj3dl2hqe.jpg

Sitaattien salat -kirja

Se ei varmaan ole enää tässä vaiheessa mikään yllätys, että olen tietokirjojen ystävä. Olin SKS:n bloggaajatapaamisessa joku aika sitten. Sieltä sain mukaani kirja Sitaattien salat (Tuula Uusi-Hallila & Anne Helttunen / SKS 2016), joka on pikakatsaus suomalaiseen klassikokirjallisuuteen. Erilaisten fraasien ja sanojen avulla esitellään niiden taustoja kirjoissa. Vaikka olenkin lukenut aina paljon kotimaista kirjallisuutta, saan tästä vielä aika paljon irti ja tämä tulee kulumaan selailussa. Vielä kun saisi samanlaisen kokoelman ulkomaisesta kirjallisuudesta….

Mustikka-rooibostee

Juon suhteellisen paljon teetä ja voisin itse asiassa kuvata tänne ehkä vähän useammin suosikkejani sillä hetkellä. Friggsin mustikka-rooibos on yksi suosikeistani, ollut jo vähän pidempään. Ostan tätä nykyään aina Tukholmassa käydessäni paketillisen. Pakkauksessa on tekstit myös suomeksi, niin kai sitä saa myös täältä jostain, vaikkei olekaan osunut vielä vastaan.

Näytelmä: Canth (Kansallisteatteri)

Yhteistyössä Kansallisteatteri, sain ilmaisen lipun ensi-iltaan.

Canth_9
(Kuva: Jukka Puotila Kaarlo Bergbomina ja Cécile Orblin Minna Canthina / kuvaaja Stefan Bremer.)

Olin katsomassa tällä viikolla Kansallisteatterin uutta Minna Canthista kertovaa Canth-näytelmää. Se on elämänkerrallinen ja kertoo siis kirjailijan elämästä, näytelmistä ja niiden tekemisestä. Samalla tulee annostus myös muuta suomalaista teatterihistoriaa. Tässä siis nähdään myös katkelmia Canthin näytelmistä.

Tämä oli kiinnostanut jonkin verran, mutta samalla epäilyttänyt, joten aika suurella todennäköisyydellä olisi saattanut jäädä väliin, jos kutsua ei olisi tullut. Hyvä kuitenkin, että kävin katsomassa, koska näytelmä oli loppujen lopuksi odotukseni ylittävä (= tykkäsin!). Pituus oli kuitenkin ehkä vähän liikaa (2 h 50 min) ja tiivistämisen varaa olisi ollut sisällön suhteen.

Tuntui esimerkiksi vähän turhalta katsoa Lokkia venäjäksi esitettynä loppupuolella…. Canthin omien näytelmien pätkien esittäminen sen sijaan oli hyvä idea, koska ne eivät kuitenkaan ole klassikkoasemastaan huolimatta niin kuluneita, kun nykyään niitä ei esitetä niin usein. En itsekään ole nähnyt yhtään niistä kokonaan…. Noin muuten tykkäsin eniten Pariisi-kohtauksesta ja hautajaisilla saatiin kyyneleet valumaan (ennen mä en itkenyt teatterissa ikinä!).

Junassa kotimatkalla viereen osui pariskunta, joka oli ollut samassa näytöksessä. Ne kommentoivat vähistä lavasteista ja näytelmän pitkäveteisyydestä, kun joku vieressä istunut oli näyttänyt nukkuvan koko esityksen ajan. Lavastus oli aika jännä kyllä, kun näyttämö oli ison osan ajasta lavastettu vain tuoleilla ja pianolla. Itse en pitänyt tätä pitkäveteisenä, vaikka sisällössä olisikin tosiaan ollut karsimisvaraa.

Mulla on iso osa Canthin tuotannosta vielä lukematta, vaikka ne on olleet e-kirjoina odottamassa jo pitkään. Tää on taas niitä asioita, jotka pitäisi hoitaa ihan vaan yleissivistyksen takia, mutta ei vaan saa aikaiseksi.

Kirja: Maa kutsuu!

maa-kutsuuSanna Vaara: Maa kutsuu!
(Sammakko 2016, kansi: Riikka Majanen)

Jouduin innokkaan esikoiskirjailijan uhriksi kirjamessuilla bloggaripisteellä (oli vähän yllättävää ehkä!) ja kirja tökättiin mukaan matkaan. Kyllä mä arvasin, että tää voisi olla mua varten, niin otin mukaan.

Kirja kertoo innokkaasta ensikertalaisesta vaeltajasta, joka lähtee Lappiin retriittiin ryhmän kanssa. Henkisyyden etsiminen ja retkeily ovat tässä siis ne kaiksi pääteemaa enkä ole ihan varma, että kumpi loppujen lopuksi kiinnosti enempi. Oli hauskaa seurata matkaa, kun kertojalla ei ollut etukäteen oikein mitään hajua retkeilyjutuista. En ole itse harrastanut muuta kuin päiväretkiä, niin olisin pidemmällä reissulla varmaan yhtä hukassa. :D

Oletin tätä muuten etukäteen automaattisesti romaaniksi. Puolivälissä hokasin takakannesta kirjastoluokan olevan elämäntaito, sitten tsekkaus kirjaston tietokannasta paljasti tämän olevan siellä retkeilyssä. Ei siinä muuten mitään, mutta eri tyylilajia kuuluu lukea eri tavalla. Joka tapauksessa kirja oli hyvä lukukokemus, hyvä että se osui kohdalle.

Kirja: Lähestyminen

lahestyminenAnja Snellman: Lähestyminen
(WSOY 2016)

Kirja saatu arvostelukappaleena kirjamessujen bloggaajabrunssilta.

Anja Snellman on niitä kirjailijoita, joiden tuotantoa en ole koskaan lukenut, vaikka nimi on tuttu. En ole ihan varma, oliko tämä uusin kirja hyvä valinta ensimmäiseksi luettavaksi, mutta tulipahan ainakin kokeiltua.

Kirjassa päähenkilöinä ovat huumeidenkäyttäjä ja tämän terapeutti. Nykyhetki ja menneisyys ovat molemmat läsnä, samoin Helsinki ja Kreikka. Tapahtumaympäristön kuvaus oli tässä parasta. Kiinnostuin kirjasta alun perin Kreikka-teeman takia, mutta huumeidenkäyttäjän terapointi on sitten taas sitä puolta, mikä ei kiinnostanut yhtään.

Oli sen verran lyhyt kirja, että tuli luettua loppuun asti. Ja se oli siis nimenomaan aihe, minkä takia en tästä tykännyt – kirjoitustyylissä ei ollut mitään vikaa. Olen melko varma, että jotain Snellmanin kirjoista tulee vielä kokeiltua. Saa toki antaa vinkkejä, mikä kannattaa valita!

(Nyt on lukupinossa sen verran monta hyvää kirjaa, että näitä kirja-arvioita on varmaan taas tulossa enempi tänne. Matkailun osalta tulee taas ehkä olemaan vähän hiljaisempaa työkuvioitten takia loppuvuoden.)

Helsingin kirjamessut 2016

Saatu Messukeskukselta blogipassi eli ilmainen sisäänpääsy

ennimustonen

Tänä vuonna on tarkoitus viettää kirjamessut lyhyemmän kaavan mukaan, koska ahdistaa se ihmismäärä ja pakko säästää rahaa, kun työtilanne huononee taas. Kävin viettämässä paikan päällä neljä tuntia tänään. Tapani mukaan en käynyt mitään ohjelmia katsomassa, koska ne oli vääränä päivänä, väärään kellonaikaan tai muuten epäkiinnostavia. Yllätin itseni ostamalla vain vähän kirjoja ja ostokseni tulee tässä:

  • L. M. Montgomery: Anna opettajana (ainoa osa, joka puuttui enää sarjasta)
  • Enid Blyton: SOS ja äreä puutarhuri (tämäkin oli yksi puutelistalla olevista)
  • Donna Leon: Kasvot kuvassa minikirjana (olen hamstrannut näitä minikirjoja matkakäyttöön)
  • John Muir: Pitkä kävely Meksikon lahdelle (listan ainoa heräteostos)

Lisäksi tarttui mukaan yksi arvostelukappale innokkaalta esikoiskirjailijalta ja “joululahja” blogikollegalta (oli pakko kurkata: en ollut lukenut vielä!), joista lisää joskus toiste. Kuvassa pino uusinta Enni Mustosta, jonka ostin omaksi jo ennen messuja, mutta olen säästellyt sitä.

Huomenna olis tarkoitus mennä messuilemaan lyhyemmän kaavan mukaan eli yhteen kustantamon tapaamiseen ja sit vielä vilkaista jotain muutakin.

EDIT 29.10. messualueen “pienen vilkaisun” tulos:

  • Juhani Aho: Omatunto (äänikirjana)
  • Sophie Kinsella: Kevytkenkäinen kummitus (äänikirjana)
  • Raisa Kettunen: Puputyttö ja vohvelisankari (leivontakirja)
  • J. G. Ballard: Uponnut maailma
  • Debbie Bliss: Ihanat neulelahjat (itse asiassa yritin löytää enempi käsityökirjoja, mutta kiinnostavia ei osunut vastaan)
  • yksi pisteestä pisteeseen -kirja
  • muutama kerä lankaa

Kirja: Päivä Kansallismuseossa

paiva-kansallismuseossaKatariina Heilala, Maiju Tuisku, Päivi Arenius: Päivä Kansallismuseossa
(Tammi 2016 / kansi: Riikka Turkulainen)

pyydetty arvostelukappaleena kustantajalta

Tämä on lapsille suunnattu kuvakirjan muodossa oleva tietokirja, jossa tutustutaan Kansallismuseon kokoelmiin, museotoimintaan yleensä ja Suomen historiaan. Kehyskertomuksena on museon ulkopuolella istuvan karhupatsaan lähteminen museoon sisälle tapaamaan kavereitaan, Mamsellikelloa ja Lohikäärmettä.

Vähän lapsen iästä ja kiinnostuksesta riippuen voi lukea pelkän tarinan ja samalla ihmetellä kuvia tai sitten lukea myös kaikki faktaruudutkin, jotka käsittelevät tarkemmin historiaa ja esineitä. Sama kirja siis toimii sekä alle kouluikäisille että ala-asteikäisille.

Jos on suunnitelmissa käydä tai on jo käynyt Kansallismuseossa, niin kirja on erityisen hyvä valinta, vaikka toimii tämä yksinäänkin ilman museovierailua. Aikaisemmin sarjan kirjoissa on vietetty päivää Muumimaailmassa, Linnanmäellä ja Korkeasaaressa.

Kirja: Tuonen tahto

tuonen_tahtoHanna Morre: Tuonen tahto
(Osuuskumma 2016)

saatu kustantamolta arvostelukappaleena

Kauhu on genre, jota en yleensä lue, koska olen herkkä ihminen niiltä osin. Tämän en aluksi tajunnut olevan juuri sitä, vaan tungin kirjan lukulaitteeseeni saatesanoja lukematta. Oletin siis alunperin kirjan olevan jotain fantasiamaisempaa….

Kirja kertoo pariskunnasta, jonka lapsi kuolee yllättäen. Kauhu- ja mytologiaelementit hiipivät mukaan vähitellen, kirja alkaa kuin mikä tahansa “normaali” kirja. Alku on aika erilainen kuin loppu ja olisi varmaan jäänyt kesken, jos sama tyyli olisi alkanut heti.

Tykkäsin kirjasta kyllä! Oli tää aika viihdyttävä ja hyvä poikkeus siihen mitä yleensä luen. Olin kyllä valmistautunut, etten pitäisi, koska oletin Morrelta lähtevän toisenlaista tekstiä. Kirjassa ei onneksi ollut liikaa sitä jännitystä tai kauhua, koska en tosiaan niitä kumpaakaan mielelläni lue.

Olisin kaivannut kirjalle lisää pituutta: tuntui, että loppu tuli liian äkkiä ja jotain vedettiin läpi turhan pinnallisesti jo aiemmin. Pidemmästä kirjasta olisi tosin ehkä voinut tulla sitten liian ahdistava luettava…. Mytologiapuolta olisi muuten voinut olla mukana enempi, varsinkin kun siitä erikseen mainittiin takakannessa.

Blogiin kirja pääsi erityisesti hyvän tapahtumaympäristön kuvauksen takia (Espoo rules!!).

Näytelmä/Pjäs: Sången vid randen av ett grått hav

Sånger vid randen av ett grått hav

Yhteistyössä Svenska teatern. Kuva: Cata Portin.

Pääsin Helsingin Svenska Teaterniin katsomaan näytelmän Sången vid randen av ett grått hav. Etukäteen ajattelin näytelmän olevan risteytyksen näytelmistä Myrskyluodon Maija ja Niin kuin taivaassa, mutta kyllä tämä niistä poikkesi, vaikka jotain yhtäläisyyksiä olikin. Näytelmä kertoo suomalaisesta merenrantakylästä, jossa kukaan asukas ei tunnu olevan onnellinen. Lisäksi vedenpinta on alkanut nousta.

Tämä oli siitä jännä näytelmä, että ensimmäisellä puoliajalla se oli toteutettu osittain videoiden avulla (vaikka näyttelijät oli siis koko ajan lavalla). Talot oli siis rakennettu hivenen eri tavalla kuin lavasteet normaalisti. Videotekniikka mahdollisti myös ulkona olevien asioiden kuvaamisen ja taloista poistumisen erilaisiin paikkoihin (esim. kauppaan). Toinen jännä juttu oli, että näytelmässä oli erikseen mukana kertoja.

Tykkäsin! Vaikka tässä oli ilmastonmuutosteema ja surullisia ihmiskohtaloita, näytelmä ei silti ollut liian negatiivinen tunnelmaltaan. (Ja siellä soitettiin Katri Helenaa!!) Tätä edellisestä käynnistä Svenskanissa oli vuosikausia aikaa, mutta seuraavaan kertaan ei toivottavasti mene niin kauaa aikaa. Nyt itse asiassa harkitsen, että jos vaikka menisin katsomaan tätä ihan omilla rahoillani uudestaan….

Aion muuten jatkossa lisätä jonkin verran ruotsinkielistä sisältöä blogiin. Jos näitä Svenskanin teatterikäyntejä tulee enempi, niin niistä kirjoitan luultavasti kaksikielisesti. Lisäksi lukupinossani on joitakin suomeksi julkaisemattomia ruotsinkielisiä kirjoja, joista tekstit tulevat pelkästään ruotsiksi. Tämänhetkisen arvioni mukaan postauksia eri kielellä tulisi ehkä kerran kuussa.

x x x x x x x x x

 I samarbete med Helsingfors Svenska teatern. Foto: Cata Portin.

Jag fick biljetten till Helsingfors Svenska Teaterns pjäs Sången vid randen av ett grått hav. På förhand tänkte jag att den skulle vara en blandning av Stormkärs Maja och Så som i himmelen, men denna var olik fast det fanns några likheter. Pjäsen handlar om en liten finländsk by på havskusten där ingen verkar att vara lycklig. Dessutom havsnivån har börjat stiga upp.

På första halvtiden hade man använt delvis videoteknik fast skådespelare är hela tiden på scenen. Hus hade byggts alltså litet olikt som normala scenkonstruktioner. Videotekniken gav även möjlighet att visa platser utomhus och några platser utanför hus (t.ex. mataffär). En annan speciell sak var att det finns en berättare med.

Jag tyckte om pjäsen! Fast klimatförändringen är inte så trevlig tema och människorna var olyckliga, pjäsen hade ändå inte för negativ stämning. (Och de spelade Katri Helena, som är en av mina finska favoritsjungare.) Det var länge sedan när jag hade sist besökt i Svenskan, men ska verkligen dit på nytt. Nu tänker jag även se denna pjäs på nytt, med egna pengar.

I fortsättningen ska jag skriva mera på svenska hit. Om svenska pjäs skriver jag troligen tvåspråkigt, men jag har några svenska böcker som jag vill skriva bara på svenska. Jag tror att jag ska blogga på svenska kanske en gång per månaden och där på sidopalken finns en kategori för att hitta de texter lättare.