Elokuva / Film: Vaiana

Vaiana (Yhdysvalloissa Moana) on Disneyn uusin animaatioelokuva. Se sijoittuu Tyynenmeren saarille Oseaniaan. Päällikön tytär Vaiana kaipaa kovasti merelle, vaikka se on kiellettyä. Hän saa tehtäväkseen pelastaa saarensa ja apuna on vastentahtoisesti puolijumala Maui.

En muista, että olisin nähnyt Mulanin (1998) jälkeen ilmestyneistä Disneyn prinsessaelokuvia yhtäkään, niin sikäli tämä oli kivaa vaihtelua. Visuaalisesti elokuva oli tosi hieno ja mukana oli useita hienoja mereen liittyviä kohtauksia (kuten oli jo viimevuotisessa Doria etsimässä -elokuvassakin). Oseania oli kiva valinta tapahtumaympäristöksi, koska sinne sijoittuvia elokuvia ei ole liian kanssa tarjolla (dubataankohan tämä muuten jollekin paikallisista kielistä?).

Maui oli muuten hirveän ärsyttävä hahmo, kun se oli niin täynnä itseään suurimman osan ajasta. Eläinapureista kukko Heihei oli ekaksi hauska, mutta sitten en enää jaksanut nauraa sille (takanani istuneet tytöt taas jaksoivat loppuun asti). Söpöä possua olisin nähnyt ehkä enemmänkin mukana, mutta realistisesti ajatellen se ei olisi ehkä selvinnyt merimatkasta.

Joka tapauksessa suosittelen tätä myös aikuisille! Ihan tapahtumaympäristön ja visuaalisuutensa takia kannattaa katsoa, mutta lisäksi tämä sopii kaikille vahvoista ja itsenäisistä prinsessoista pitäville.

---

Vaiana (Moana i USA) är den nyaste filmen av Disney, som placerar sig på öarna på Stilla havet. Chefens dotter Vaiana längtar att segla till havet fast det är förbjudet. Hon får ett uppdrag: hon måste rädda sin ö med hjälp av halvguden Maui, som gör det ganska motvilligt. 

Jag tror att jag har sett ingen av Disneys princessfilmer efter Mulan (1998), så den här var en trevlig omväxling för mig. Filmen var visuellt mycket fin, speciellt många scen på havet var fina (liksom i Hitta Doris i fjol). Oceanien var en bra val som omgivningen, eftersom det finns inte så många filmer som placerar sig dit. Jag undrar om de ska dubba filmen till någon av de lokala språk….

Maui var tidvis ganska irriterande, eftersom han var så självisk och självsäker. Tuppen Heihei var först rolig, men sedan även den blev så irriterande att jag orkade inte skratta. Grisen var ganska söt, men den fick inte vara med så mycket som tuppen (om man tänker realistiskt, den skulle inte ha klarat resan).

Jag rekommenderar filmen även för vuxna. Omgivningen och visualisk stil var så bra, men filmen passar även för dem som gillar starka och självständiga prinsessor.

Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
(WSOY 2011 / kääntäjä: Raija Rintamäki)
+ samanniminen elokuva vuodelta 2013

Tällä kertaa tosiaan samassa tekstissä sekä kirja että elokuva. Näin kirjaan pohjautuvan elokuvan uutena pari vuotta sitten, mutta kirjan luin ekaa kertaa vasta nyt. Katsoin sitten samalla elokuvan uusiksi, koska sille on tulossa jatko-osa.

100 vuotta täyttävä mies karjaa vanhainkodista syntymäpäivänään, lähtee karkumatkalle ja muistelle samalla elämäänsä, joka sisältää monenlaista. Hän on matkaillut eri maanosissa ja ollut mukana monissa maailmanhistoriaan liittyvissä isoissa jutuissa. Karkumatkalla tulee vastaan uusia ihmisiä, mutta samalla rikollisjengi on perässä, koska asemalta tarttui mukaan eräs matkalaukku.

Tykkäsin kirjasta tosi paljon! Tässä on vähän samaa tyyliä kuin Arto Paasilinnassa parhaimmillaan ja kyseiset kirjat on olleet lemppareitani takavuosina, osa toki edelleenkin. Ei tosiaankaan ollut liian pitkä kirja. Joku kommentoi uskottavuudesta, mutta eipä sillä oikeastaan ollut itselleni väliä, koska viihdekirjasta oli kuitenkin kyse. Sitä paitsi oli vaan hauskempaa lukea kun oli kaikkea erikoista. Pelkästä karkumatkasta kertova kirja olis ollut ehkä vaan tylsä, nyt oli sopivina annoksina kaikkea.

Elokuvassa on karsittu iso osa maailmanmatkoista (varsinkin Aasian osuutta). Ilmeisesti sivujuonteiden karsimisen vuoksi on muutettu joitakin henkilöitä, että tarina etenee loogisemmin ja annettu joillekin asioille erilainen selitys kuin kirjassa. Tässä on muuten ihan älyttömän hyvät musiikit myös! Matkailumielessä sekä kirja että elokuva on hyviä.

 

Elokuva: Saludos amigos ja The Three Caballeros

1940-luvulla Disney teki lyhytelokuvia ja sitten kokosi niitä pidemmiksi elokuviksi. Itse katsoin niistä kaksi, jotka molemmat sijoittuvat Etelä-Amerikkaan. Nämä olivat siellä aikanaan tosi suosittuja enkä oikeastaan edes ihmettele miksi.

Saludos Amigos (Disney 1943)

Varsinaista tarinaa ei siis ole, vaan tämä koostuu irrallisista palasista. Tässä on mukana seuraavat pätkät:

• Aku Ankka Titicaca-järvellä
• Pedro-lentokone Chilessä ja Andeilla
• cowboy Hessu Argentiinassa
• Aku ja Jose Carioca sambaamassa Brasiliassa

Taisin tykätä noista kaikista yhtä paljon, mikään ei ollut selvästi parempi tai huonompi. Animaatiot olivat visuaalisesti hienoja, kunnon taidetta nykyisiin verrattuna. Elokuvaan on yhdistetty myös livevideota, kun Disneyn animaattorit matkustivat itse hakemaan Etelä-Amerikasta ideoita ja tekemään luonnoksia. Dokumentaarinen videointi vuosikymmenien takaa on aika kiinnostavaa.

The Three Caballeros (1945)

Tällä kertaa kehyskertomuksena on Aku Ankan syntymäpäivälahjat, mutta varsinaiset lyhytelokuvat ovat seuraavat:

• paleleva Pablo-pingviini Etelänavalla
• Gauchito ja lentävä aasi
• Aku ja Jose Brasiliassa
• Jose, Aku ja Panchito Meksikossa

Tähänkin oli yhdistetty oikeita näyttelijöitä, mutta nyt oli animaatiohahmoja samoissa kohtauksissa eikä kyse siis ollut dokumentaarisesta kuvauksesta. Tästä setistä pingviini-osio oli selvästi paras (ja lopun tanssivat kaktukset oli aika hauskoja kanssa!).

Kokonaisuutena pidin kuitenkin enempi Saludos Amigosista, katseluseurana ollut kaveri taas piti tästä enemmän. Etukäteen olin lukenut varoituksia sekavuudesta ja huonoudesta, mutta eihän tämä ollut lähellekään huonoin Disney-elokuva. En tosin ole aiemmin ihan hirveästi välittänyt Ankkalinna-porukasta animoituna, mutta oli nämä sentään ihan kohtuullisia suorituksia.

Blondi tuli taloon -sarjan kuvauspaikkoja

Kirjoitin reilu vuosi sitten katsoneeni Blondi tuli taloon -telkkarisarjaa ja vedin kesällä uusintakierroksen läpi. Koska sarjaa googlataan usein ja erityisesti sen kuvauspaikkoja, katsoin tällä kertaa vähän tarkemmin kaikkia paikkoja ja olen yrittänyt selvittää niiden sijaintia. Elokuussa tuli siis harrastettua aika paljon seikkailua Pasilassa ja muissa Keski-Helsingin lähiöissä.

Useita ulkokohtauksia oli tosi vaikea paikallistaa minnekään ja joitakin sisäkohtauksia on ihan mahdoton paikallistaa. Esimerkiksi puistokohtauksia ja erilaisia talojen välissä olleita kohtia ei suurinta osaa löytynyt Google Mapsilla eikä satunnaisella hakuammunnalla livenäkään. Kierreltiin sopivanoloisia riittävän vanhoja asuinalueita sopivan matkan Pasilasta, mutta ei kyllä löytynyt kaikkia. Virallisestihan perhe asuu sarjassa Tapiolassa, mutta kuvauksia siellä ei ilmeisesti ole juurikaan tehty.

Seuraavassa listassa on itse selvittämäni sarjan kuvauspaikat. Se ei ole täydellinen ja sisältää spoilereita. Olen näistä kaikista melkein 100 % varma, mutta saa toki korjata jos on eri mieltä. (Tässä saattaa olla jotain virheitäkin ainakin jaksojen numeroinnin osalta kun näpyttelin näitä nyt joulukuussa tähän heinäkuussa tehtyjen muistiinpanojen perusteella.)

• talo: Aarnivalkeantien sivukadulla Tapiolassa (en kehtaa tämän tarkemmin laittaa julkisesti) – näkyi introssa (Margitin kerrostalo ihan naapurissa) ja ulkokuvia useammassa jaksossa (esim. 65 ja 88)
• Hanski ja Liisa syömässä: Shell Pasila (jakso 1, Liisa yksin jaksossa 69) – ei ole enää olemassa
• taidemuseossa vierailu: Helsingin kaupungin taidemuseo Meilahdessa (jakso 20) – rakennus on siellä vielä, mutta itse museotoiminta Tennispalatsissa
• porukka käy teatterissa: Kansallisteatteri (jakso 25)
• Ykää mennään katsomaan vankilaa: Sörnäisten vankila Helsingissä (jaksot 30 ja 32)
• Missu ja Liisa hakee pitsat: pizzeria Pasilan aseman 2. kerroksessa (jakso 48) – en ole tarkistanut, että onko sama paikka siellä vielä
• Liisan kaappauksen ilmoitus: Pasilan poliisitalo (jakso 56)
• kuntosalitreeneihin menossa: Pasilan urheiluhalli Länsi-Pasilassa (jakso 54)
• Liisan haku kaappaajilta: Maistraatintori, Pasila (jaksot 57 ja 72)
• koulu ainakin ulkokuvien osalta: Helsingin suomalainen yhteiskoulu Etelä-Haagassa (esim. jaksot 65 ja 115) ja osa koulumatkasta oli kuvattu tässä lähellä ehkä (saattoi olla jaksot 27 ja 133 tai sitten ei, en tarkistanut)
• Missun ja Matin inssi: Haagan autokoulu Haagassa ihan Vihdintien vieressä lähellä isoa liikenneympyrää (jakso 66)
• Hanski ja Tero huonekaluostoksilla: Kasarmintorin laita (jakso 68) – siinä on nykyään joku ihan muu kauppa
• bändin treenit: Oulunkylän pop-jazz-konservatorio (jakso 69)
• osa kauppareissuista: K-market Ratis, Pasila (jaksot 68, 75, 100) – ainakin sisäkuvauksia oli todennäköisesti tehty tuolla ja muovikassit oli useammassa jaksossa sieltä
• Matti ja Tessa käy kaupassa: K-supermarket Etelä-Haaga (jaksot 48, 117, 122, 123) – sekä sisä- että ulkokuvia
• Margit käy apteekissa (jakso 112 ja 113?) – Pohjois-Haagassa Näyttelijäntien ja Aino Ackten tien kulmassa on samanväristen talojen alakerrassa kauppoja nykyisinkin, en muista onko apteekkia enää
• Matti ja Liisa retkellä: Linnanmäki (jaksot 113 ja 114)
• Hannu ja Jaana puutarhamyymälässä: Kannelmäen Maxi (jakso 113) – sen paikalla on nykyinen Prisma (todennäköisemmin siis Kantsu kuin Leppävaara, jossa myös oli Maxi)
• Hannu ja Jaana kahvilla: Kahvila Torpanranta Munkkiniemessä (jaksot 114, 125 ja 126)
• Missu käy kuvauksissa (jakso 128): jossain Katajanokalla päätellen siitä mitä takana näkyy
• Hannu ja Hanski kultasepänliikkeessä: Tillander Aleksanterinkadulla (jakso 141)
• lenkkipolut ja metsä: Keskuspuistossa jossain (useita jaksoja)

Nämä olis periaatteessa suht helppoja selvitettäviä, mutta jäi löytymättä:

• kioski (unohdin jo missä jaksoissa)
• Teron kampaamo (jakso 72)
• Missun valmennuskurssi (jakso 105)
• sairaala (jaksot 69, 71 ja 144,  ehkä Jorvi)

(Kuvat eivät tietenkään ole omiani, vaan screenshotteja sarjassa näkyneen koulun pihasta. Ensimmäinen jaksosta 65 ja jälkimmäinen jaksosta 115 jos muistiinpanoni pitää paikkansa.)

Päivitetty listaa 16.9.2019.

Bernard ja Bianca -elokuvat

Pelastuspartio Bernard ja Bianca (Disney 1977)
Bernard ja Bianca Australiassa (Disney 1990)

Katsoin kaksi Disneyn animaatiota, joissa molemmissa hiirten pelastuspartio päätyy auttamaan lapsia.

Pelastuspartio Bernard ja Biancassa pahis Medusa vie orpotyttö Pennyn rämeikölle, jossa tämän pitäisi auttaa timantin saamisessa ja sitten tarvitaan pelastuspartiota saamaan tyttö pois sieltä. Visuaalisesti tässä on kuvattu ympäristö tosi hyvin. Erityisesti piirrostyylistä tykkään, kun tämä on niitä vanhalla tekniikalla tehtyjä, joissa näkyy oikea piirrosjälki.

Bernard ja Bianca Australiassa lähtee meren yli toiselle mantereelle. Toni-poika joutuu eläinten kanssa salametsästäjän vangiksi, jolloin hiiripartiota tarvitaan taas avuksi. Tämäkin oli jossain määrin synkkä elokuva sekä tarinaltaan että visuaaliselta ilmeeltään. Australian luontoa oli kuvattu hienosti, varsinkin elokuvan alussa lähdetään todella hienosti liikkeelle.

En yleensä innostu jatko-osista niin paljoa, en nytkään. Tässä tapauksessa ainakin ensimmäinen osa oli selvästi parempi.

Aikanaan jatko-osan ilmestyessä olin sen ikäinen, että tajusin jo elokuvista jotain ja olisin kovasti halunnut nähdä sen, mutta eipä silti menty leffateatteriin. Näin molemmat siis ensimmäistä kertaa vasta aikuisena ja ehkä ihan hyvä, että nämä sensuroitiin, kun olin kuitenkin sen verran herkkä lapsi ja nää on vähän synkähköjä verrattuna joihinkin muihin Disney-elokuviin. Ensimmäisen osan olen nähnyt useita kertoja, Australia-version taisin katsoa nyt tokaa kertaa.

Nyt googlaillessani hämmästyin, että nämähän on kirjoihin perustuvia! Olin olettanut koko ajan, että tarinat on uusia. Tosin suomennoksia ei ole kuin kaksi, vaikka kirjoja on englanniksi tehty useampia ja kaikki Margery Sharpin kirjoittamina.

Luin kirjoista ensimmäisen, joka oli myös nimeltään Pelastuspartio Bernard & Bianca kuten elokuvakin (julkaisija Otava 1979). Sisältö olikin sitten jotain ihan muuta: päähenkilöt ovat kyllä molemmissa melko samanoloisia, mutta tarinat poikkesivat sitten aika paljon toisistaan. Vankein apu -hiiriyhdistys siis lähetti kaksikon Norjan rohkeimman hiiren kanssa pelastamaan vankia yksinäisellä linnasaarella sijaitsevasta vankilasta. Toisen, nimellä Bianca-neiti julkaistun kirjan (Otava 1980) aion vielä lukea.

Elokuva: Karhuveljeni Koda

Karhuveljeni Koda (Disney 2003)

Elokuvan pääosassa on kaksi riitaisaa veljestä, joista toinen muutetaan sittemmin karhuksi. Karhuna ollessaan hän tapaa pikkukarhu Kodan ja lähtee tämän kanssa liikkeelle. Tapahtumat sijoittuvat jonnekin menneeseen aikaan, kun ihmiset elävät heimona luontoa lähellä ja mammuttejakin liikkuu vielä.

Oli muuten aika surullinen tarina! Hivenen tässä oli ennalta-arvattavuutta mukana, mutta ei onneksi liikaa. Maisemat oli muuten tosi hienoja tässä! Hahmoista pidin eniten sivuhahmoina olleista hirviparista, jotka oli sopivasti sekoja.

En ollut ennen nähnyt tätä elokuvaa, paikkailin taas aukkoja Disney-listassani ja vaihteeksi valitsin enkkudubit. Totesin elokuvan sopivan myös blogissa esiteltäväksi, koska tapahtumaympäristö oli tosi kiinnostavaa luonnonmaisemaa. Veikkaan tämän sijoittuvan jonnekin Kanadan suuntaan, vaikkei sitä tietenkään sanottukaan suoraan. Tässä oli siis yhdistelmä vuoristoa, jäätikköä, jokiseutua ja sitten siihen vielä päälle ne revontulet.

Seitsemännen taiteen tarinat (kirjoja ja elokuvia)

Oksan hyllyltä -blogissa aloitettiin viime vuoden puolella Seitsemännen taiteen tarinat -haaste, jossa aiheena ovat elokuvat ja niihin tavalla tai toisella liittyvät kirjat. Katson elokuvia kuitenkin suhteellisen paljon edelleen, vaikka kulutankin nykyisin vähän enempi TV-sarjoja. Kummistakaan ei tule vaan kovin usein tänne kirjoitettua, koska useimmiten tulee katsottua jotain epämääräistä viihdettä, josta ei joko aiheen puolesta kannata kirjoittaa tai ei saa järkevää postausta aikaiseksi.

Luetut kirjat, joista on myös elokuva:

• Charles Dickens: David Copperfield (postaus kirjasta). Tästä on useita filmatisointeja. Aloitin katsomaan jotain niistä, mutten päässyt siinäkään loppuun asti (kirjastakin luin siis vain ekan osan).
• neljä Harry Potteria: Liekehtivä pikari, Feeniksin kilta, Puoliverinen prinssi ja Kuoleman varjelukset (postaus kirjoista). Näistä olen nähnyt kahteen ensimmäiseen pohjautuvat elokuvat. Olen enempi kirjojen fani, mutta loput elokuvat tulee ehkä siitä huolimatta katsottua joskus.

Katsotut elokuvat, jotka pohjautuvat kirjoihin:

• Tulitikkuja lainaamassa (Suomi 1938). Kirja on hyvä ja niin oli elokuvakin, vanha kunnon Suomi-komedia.
• Naapurihaudan kaveri (Ruotsi 2003). Tämän taustalla olevan Katarina Mazettin kirjan olen lukenut joskus aikaa sitten ja tykkäsin. Viihteenä elokuvakin on hyvä, olisinkohan katsonut tämän ainakin sen kolme kertaa.
• Kuninkaan puhe (Britannia 2010). Kuninkaalliset kiinnostavat, joten pitihän tämäkin katsoa viimein. Tästä on joku elämänkertakirja olemassa ja se odottaa vielä lukupinossa.
• Ratavartijan kaunis Inkeri (Suomi 1955). Rautatieaiheinen Suomi-klassikko, jonka katsoin ekaa kertaa. Kirjaa ei saa enää mistään, niin se jää lukematta, vaikka olisi kiinnostanut.
• Neiti talonmies (Suomi 1950). Hilja Valtonen on yksi kirjasuosikkejani, mutta niistä tehtyjä elokuvia en ole juurikaan nähnyt. Tämä oli aika hyvä katselukokemus ja pitänee kaivella, että mistä muista Valtosen kirjoista on elokuva.
• Les Miserables (1998). En ollut ennen nähnyt kirjaan pohjautuvaa elokuvaa, vaikka Kurjat on yksi romaanisuosikkejani. Muistin taas, miksi tykkäsin kirjasta niin paljon aikanaan ja täytyy lukea se uudestaan jossain välissä.
• Love, Rosie (2014). Viihde-elokuva Cecelia Ahernin kirjan pohjalta. Kirja menee uusintalukuun jossain vaiheessa, koska olin unohtanut sen sisällön aika hyvin. Elokuvaa tulee tuskin enää katsottua uudestaan koskaan, kun tämä on sitä kertakäyttöviihdeosastoa, vaikka periaatteessa hyvä olikin.
• Hopeaa rajan takaa (Suomi 1963). Piti korjata aukko Spede-sivistyksessä, tämä on hänen uransa alkupään roolisuorituksia. Kirja on niitä Esa Anttalan sotakirjoja, joka vähän kiinnostelisi, vaikka kyseinen genre ei yleensä olekaan ominta aluettani.

Suorituksena sekä kirja että elokuva:

• Robinson Crusoe (postaus kirjasta ja elokuvasta). Luin kirjan klassikkohaasteeseen ja se on yksi tämän vuoden parhaista lukemistani. Katsomani elokuva oli tämänvuotinen animaatio, josta en tykännyt niin paljoa kuin kirjasta.

Elokuva: Prinsessa ja sammakko

Prinsessa ja sammakko (Disney 2009)

Ostin tämän DVD:nä Tukholmasta kirpputorilta paikatakseni aukkoja Disney-sivistyksessäni.

Vanha prinsessasta ja sammakosta kertova satu on laitettu uusiksi, kun prinsessana on tarjoilija, joka muuttuu itsekin sammakoksi. Olin jotenkin olettanut tämän olevan perinteisempi prinsessasatu ja olin siis ihan yllättynyt, kun tarina olikin toisenlainen. Voodoolla on iso osa elokuvassa, mikä voi olla outoa tai pelottavaa nuorimmille katsojille. Musiikit on suurimmaksi osaksi jazzia. Suosikkini oli tuo kansikuvassakin näkyvä trumpettia soittava jazz-krokotiili. Elokuva ei pääse ykkössuosikkieni joukkoon, mutta en laitakaan DVD:tä ihan vielä kiertoon, vaan katson sen joskus uudestaan.

Tapahtumat sijoittuvat menneen ajan New Orleansin kaupunkiin ja Mississippi-joen suistolle. Molemmat oli tosi hyviä valintoja ympäristöksi. Google tiesi kertoa, että jazz ja voodoo on molemmat ainakin olleet joskus tosi tärkeitä asioita juuri tuolla päin. Suistosta tuli muuten vähän mieleen Pelastuspartio Bernard ja Bianca, mutta tässä elokuvassa kosteikko oli huomattavasti miellyttävämmän näköistä.

Elokuva on toteutettu perinteisellä animaatiolla toisin kuin melkein kaikki muut 2000-luvun Disneyt ja se vaikuttaa heti positiivisesti visuaaliseen ilmeeseen.

Elokuva: Doria etsimässä

Doria etsimässä (Disney/Pixar 2016)

Kuulin joskus alkuvuodesta, että vanhalle suosikilleni, Nemoa etsimässä -animaatiolle, on tulossa jatko-osa ja sen jälkeen olenkin uutta elokuvaa odotellut innolla. Katsoin Nemon elokuun alussa muistin virkistämiseksi ja postasin siitä blogiin. Nytkään ei pysytä koralliriutalla, vaan keskitytään Dorin kaipuuseen löytää perheensä luokse takaisin ja päädytään kalifornialaiseen meriakvaarioon.

Vähän kyllä mietitytti etukäteen, koska yleensä jatko-osat ei ole enää olleet yhtä laadukkaita kuin ensimmäinen. Tässä tapauksessa olin onneksi lukenut Disnerd dreamsin postauksen ja osannut varautua tiettyihin ratkaisuihin. Esimerkiksi takaumia käytettiin elokuvassa aika paljon ja se teki tarinasta jossain määrin poukkoilevan.

Hahmogalleria oli aika laaja. Nyt Dori itse tuntui paljon ärsyttävämmältä, kun ekassa osassa se oli yksi suosikeistani. Se kaiken unohtelu oli niin rasittavaa…. Kaikkia kivoja sivuhahmoja löytyi taas ja niille olisi monelle suonut enempi aikaa esillä. Kokonaisuutena tämä oli katsomisen arvoinen elokuva, mutta se ei kuitenkaan laadullisesti yllä edeltäjänsä tasolle. Tarina ja osa toiminnallisista ratkaisuista eivät siis olleet niin selkeästi omaan makuuni.

Ympäristönä merenalainen maailma oli taas visuaalisesti hieno, jonka lisäksi meriakvaario toi vaihtelua tarinaan ja toimi erilailla kiinnostavana tapahtumapaikkana. Haluaisin muuten päästä joskus käymään tuollaisessa isommassa akvaariossa, mutta kun välillä niitten eettisyys on kyseenalainen, niin todennäköisesti tulee kuitenkin jäämään väliin.

Elokuva: Nemoa etsimässä

Tänään vaan yksi nopea leffavinkki! Nemoa etsimässä (2003) on yksi mun erityisistä Disney/Pixar-suosikeista. Tarina kertoo klovnikalaisästä, joka lähtee etsimään eksynyttä poikaansa. Eniten mua viehättää tässä koralliriutan ja vedenalaisen maailman kuvaus, toisaalta taas akvaarion elämä. Hahmoista tykkään eniten noista kilpikonnista, kun ne on niin rentoja. Ennen taisin tykätä eniten Dorista, kun se on niin aivoton. Ja mikä parasta, jatko-osa Doria etsimässä saa ensi-iltansa ihan just elokuun lopussa!