Category Archives: tietokirjat

Matti Rämön polkupyöräkirjat

Matti Rämö on Ylen toimittaja, joka on harrastanut matkailua ulkomailla liikkumisvälineenään polkupyörä ja kirjoittanut matkoistaan eri maanosissa useamman kirjan verran. Näistä ei irtoa omaa postausta kaikista, niin höpöttelen tähän jotain vähän yleisemmin.

jaumlaumlmerikirja_zpsmif2odmq

Tähän mennessä ilmestyneet kirjat:

  •  Rengasrikkoja Saharassa (Minerva 2009) – postaukseni täällä. (Kuunneltavissa ja ladattavissa ilmaiseksi Yle Areenasta).
  • Polkupyörällä Intiassa (Minerva 2010 – myös tämä on Yle Areenassa.)
  • Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin (Minerva 2011) – postaukseni täällä.
  • Polkupyörällä Jäämerelle (Minerva 2012)
  • Polkupyörällä Islannissa (Minerva 2013)
  • Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan (Minerva 2014)
  • Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin (Minerva 2015)
  • Polkupyörällä Himalajalle (Minerva 2016)

Eri paikoissa pyöräilijällä on omat haasteensa: Islannissa tuulista, Aasiassa kuuma ja monissa maissa vuoristoista. Siihen vielä päälle kaikki erilaiset kultturit ja tavat…. En ehkä itse lähtisi oikeasti tuollaisille pitkille pyörämatkoille (kirjoissa siis yleensä 1-2 kk), mutta kyllähän se näin kirjamuodossa kelpasi. :D Pyöräillessä on helppo tutustua vähän syrjäisempiin paikkoihin eikä kirjoissa liikuta juurikaan missään turistirysissä tai suurkaupungeissa (vaihtelee toki jonkin verran kohteesta riippuen).

islantipolkupyoumlraumlkirja_zpssoto0q8g

Islanti-kirja oli tosi kiinnostava! Maa on yksi haavekohteistani luonnon takia niin oli kiva lukea kokemuksia. Samoin Jäämeri-kirjasta tykkäsin, kun siinä liikuttiin Lapissa itselleni tutuissa kohteissa ja tehtiin pikapoikkeama Murmanskiin. Näissä siis huomaa selvästi eron, että heti kun on kiinnostava kohde niin kiinnostaa kirjakin enempi. En siis ehkä suosittele lukemaan koko sarjaa, vaan ennemmin valitsemaan tästä ne itseään kiinnostavat alueet ja lukemaan vain ne osat.

Matkassa mukana Walt Disney

Luen kyllä aika paljon muutakin kuin mitä tulee blogissa esiteltyä, vaikka kaikki matkailuun ja vieraisiin kulttuureihin liittyvät on silti lemppareita todellisuudessakin. Mietin, että voisin tänne esitellä muunlaisista kirjoista joskus vaikka niitä, jotka ovat olleet konkreettisesti  matkalla mukana.

Juhannuksena raahasin mökille yhtenä kirjana Neal Gablerin kirjoittaman Walt Disneyn elämänkerran (WSOY 2008). Tiiliskiviä olen vältellyt jo vuosia ja osittaisesta lukujumistakin kärsinyt jo pari vuotta, mutta sitten välillä löytyy tällaisia helmiä, joiden kohdalla se lukemisen ilo löytyy eikä kirjan paksuus haittaa.

IMG_0584_zps57qpshdj

Kirja kertoo Disneystä henkilönä, mutta samalla käydään silti läpi myös yhtiön synty ja kasvu. Talousvaikeudet olivat arkipäivää, mutta piti silti olla samalla luova porukka ja tavoittaa menestys. En oikeastaan käsitä, miksi en ole tätä lukenut jo aikaisemmin, vaikka olen ollut Disney-fani melkein koko ikäni. Löysin kirjan sattumalta kirjaston kierrätyskärrystä muutamaa viikkoa aiemmin ja oli siis just sopivaa juhannuslukemista. Oli kivaa uppoutua Disneyn taikamaailmaan ja imeä kirjasta lisätietoa asioista, joista en ollut tullut ottaneeksi selvää aiemmin. Muistin tässä yhteydessä taas, että elämänkertoja voisi ottaa lukemistoon säännöllisemmin, koska siellä seassa on kuitenkin muitakin tällaisia helmiä.

Kirja: Jaguaarin voima

jaguaarin voima 2_zps4b8yhotr

Anders C. Krogh: Jaguaarin voima – Vuosi Amazonian sademetsässä
(Bazar 2009 / Kääntäjä: Sanna Manninen)

Kirjan kirjoittaja, norjalainen parikymppinen nuori mies lähtee vuosituhannen vaihteessa toteuttamaan lapsuuden haavettaan sademetsässä asumisesta. Hän matkustaa Peruun Amazonin alueelle, tutustuu siellä paikallisiin ihmisiin ja lähtee viidakkoon asumaan eristyksissä elävän matses-kansan pariin. Krogh toteaa, ettei kannata jäädä lopullisesti viidakkoon, vaikka se alkuperäinen suunnitelma olikin ja jatkoi sitten Norjassa työskentelyä jossain sademetsäjärjestössä.

Jos kirja käsittelee viidakkoja, löytöretkeilyä ja tuntemattomia kansoja, niin meikäläinen innostuu varmasti – niin tässäkin tapauksessa. Tämä on joku lapsesta asti ollut juttu, että kyseiset teemat kiinnostaa aina ja vielä edelleenkin tuntuu irtoavan uutta tietoa kirjoista. Kirjoitustyyli oli suht keveä ja vetävä, vaikkei tarkemmat aiheet sitä ihan koko aikaa olleetkaan. Tämä oli myös uskonnollisen lähetystyön vastainen: se tuhoaa alkuperäisen kulttuurin, esim. jaguaarin palvomisen, tuo länsimaisen maailman kansojen luokse eikä anna heidän enää itse valita tapojaan. Kirjoittaja itse ei kuitenkaan ole siellä käännyttämässä, vaan yritti aidosti oppia tapoja ja sulautua joukkoon, vaikka onkin gringo.

Krogh ei ollut ainakaan kirjan ilmestymiseen mennessä käynyt matsesien luona uudestaan. Tässä olis nyt ilmiselvä paikka jatko-osalle! Vastaavia kirjoja löytyy Sabine Kueglerilta ja  Corinne Hofmannilta, joissa siis valkoinen ihminen asuu jonkin aikaa jonkun alkeellisemmissa oloissa viihtyvän kansan luona.

Kirja: Kon-Tiki

Thor Heyerdahl: Kon-Tiki

Luin aikanaan moneen kertaan Pääsiäissaaren matkasta kertovaa kirjaa ja tämä Kon-Tiki-aiheinen oli jäänyt lukematta ja nyt Kon-Tiki-museossa käynnin takia piti lukea sekin.

Heyerdahlilla oli teoria siitä, että kansat ovat saapuneet Polynesian saarille balsapuisila lautoilla Etelä-Amerikasta merivirtojen mukana. Joillakin kansoilla itsellään oli kertomuksia siitä, miten esi-isissä oli valkoisia meren yli tulleita, mutta yleisesti tähän teoriaan ei tunnuttu uskovan. Vuonna 1947 Heyerdahl teki retkikuntansa kanssa matkan Tyynellämerellä kolmessa kuukaudessa ja todisti, että lautalla matkaaminen Etelä-Amerikasta on mahdollista.

Koska löytöretkeily ja tutkimusmatkat on edelleen kiinnostavia aiheita, niin pakkohan tämä oli lukea ja suosittelen kirjaa samoista asioista kiinnostuneelle. Tyyli on päiväkirjamainen, ei mikään viimeiseen asti hiottu kirjallinen taidonnäyte. Viihdyin kirjan parissa ja se riitti. Seuraavaksi pitää kaivella jostain se elokuva.

Lumoava luonto -kirjahaaste

Marika Oksa laittoi blogiinsa haasteen, jossa tehtävänä on esitellä tänään, maailman vesipäivänä, jotain luontoaiheisia kirjoja. Valitsin tänne näytille yhden kirjan, jossa esitellään Suomessa luonnossa eläviä eläimiä.
nisaumlkaumlskirja_zpsaj3y1jjc

Maia Raitasen kirja Happamia, sanoi kettu (Into 2017) on tämän vuoden uutuuksia.

Parasta kirjassa on sen piirroskuvitus. Jokaisesta eläimestä on sekä tunnistamiseen soveltuva kuva että sarjakuvamaisempi puhekuplineen. Lisäksi kaikista on sitten tekstimuotoinen pieni infopaketti. Tämä sopii hyvin selailtavaksi ja pätkissä luettavaksi noiden sarjakuvamaisten kuvien vuoksi, mutta samalla myös sitten ihan kunnolliseksi eläintietokirjaksi.

Vaikka tämä voi vaikuttaa vähän lastenkirjalta, niin se on silti myös aikuisille sopiva. Nyt kun talvella ihmettelin tavallista tarkemmin jälkiä lumessa, niin jäljet olisivat olleet kirjaan kiva lisä luontoretkeilijälle.

Aikaisemmin ovat ilmestyneet myös kaloista kertova Sano muikku! ja valaista kertova Valas, valas!. Itse olen tykännyt erityisesti tuosta valaskirjasta. Seuraavaksi olisi kiva saada vastaava kirja linnuista tai kasveista!

Kirja: Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin

polkupyoralla-thaimaasta-vietnamiinMatti Rämö: Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin
(Minerva 2011)

Kolmannessa kirjassaan toimittaja Matti Rämö kertoo matkastaan Kaakkois-Aasiassa. Hän pyöräili kahden kuukauden ajan Thaimaassa, Laosissa, Vietnamissa ja Kambodzassa. Tämä kirja on siis matkapäiväkirja tuosta reissusta. Kuuman ilmaston ja vuoristojen takia alue on paikoitellen haastava pyöräilijälle. Maiden ero elintasossa näkyy eli Thaimaa on selvästi rikkaampi kuin muut. Sotahistoriakin on edelleen läsnä: joillakin alueilla se näkyy vammautuneiden ihmisten ja miinavaaran osalta, mutta tuolla on myös monia nähtävyyksiä siihen liittyen.

Tämä oli kiinnostavampi kuin edellinen, Rengasrikkoja Saharassa. En ole ihan varma, että onko kirjoitustyylissä tapahtunut suurtakaan muutosta, niin päättelin vain Kaakkois-Aasian olleen kiinnostavampi kuin Pohjois-Afrikka. Aasialainen maaseutu on ihan mun kokemusmaailman ulkopuolella eikä se ole ollut oikein koskaan oikeiden matkahaaveiden listalla, niin yhden kirjan verran oli kiva tutustua seutuun.

Kirjana tämä oli keskitasoa eli ei matkakirjojen parhaimmistoa, mutta ei kyllä huonokaan, koska jaksoin lukea sen loppuun asti ja ärsyyntymättä. Kertalukemisena siis oikein kelvollinen tapaus ja soveltuu hyvin sekä nojatuolimatkailuun että tuonne päin oikeasti suuntaavan matkailijan oheislukemistoksi.

Kirja: Vihreän saaren puutarhoissa

IMG_0119_zpstegh4igt

Hanna Tuuri: Vihreän saaren puutarhoissa (Otava 2010)

Tämä on pyörinyt kotona lukupinossa jo pitkään. Otin kirjan matkalukemiseksi risteilylle, koska puutarhasesonki on taas kohta täällä.

Kirja on kooste lyhyehköjä tekstejä, joille on yhteistä puutarhateema. Esittelyssä on useita irlantilaisia yksityisiä puutarhoja, muutama muu käyntikohde aiheesta kiinnostuneille ja paljon kiinnostavia kasvilajeja, joista suurin osa ei kasva Suomen leveysasteilla.

Irlanti ei ole mua koskaan oikein houkutellut matkakohteena, koska olen sen olettanut olevan niitä maita, joissa ei oikeasti ole mitään nähtävää. Tämän kirjan perusteella voisin kuitenkin lähteä sinne – ja nimenomaan kiertämään puutarhakohteita. Ne kaikki kasvit kiinnosti silti eniten lukiessa, kun yritän aina imeä lisätietoutta aivoihini joka välissä aiheesta.

Nojatuolimatkailuun tämä oli hyvä kirja, jota sopii suositella sekä Irlannista että puutarhajutuista kiinnostuneille. Tuuri on kirjoittanut myös toisen kirjan Irlantiin liittyen, se on nimeltään Tuulen maa ja käsittelee elämää siellä yleensä, ei pelkkiä puutarhajuttuja.

Ja nyt olisi tarkoitus aloittaa täällä blogissa itseotettujen kirjakuvien aikakausi – ihan vain siksi että saisin valokuvaustreeniä ja koska en sitä instagramia jaksanut. Saa nyt silti nähdä miten hyvin pysyn päätöksessä….

Kirja: Kotona Istanbulissa

kotona-istanbulissaReeta Paakkinen: Kotona Istanbulissa
(Otava 2013)

Kirjassa toimittajana työskentelevä Pakkinen kuvaa omaa arkeaan Istanbulissa ja muualla. Turkin lisäksi käydään myös Kyproksella, jossa elää paljon turkkilaistaustaisia ihmisiä. Jossain määrin teemoina on myös ulkosuomalaisuus ja maahanmuutto, mutta pääosassa on kuitenkin se arki mitä maassa näkee.

Suomalaisissa ja muissa ulkomaisissa medioissa annetaan usein yksipuolinen tai kapea kuva Turkista ja tässä sitä on yritetty esitellä monipuolisemmin ja siten totuudenmukaisemmin. Kyseessä on kuitenkin nimenomaan Istanbulin arki, joka poikkeaa jossain määrin maaseudusta. Toki kaupungissa itsessäänkin on erilaisia ympäristöjä riippuen ihmisten tulotasosta, myös siirtolaisten maailma on erilainen kuin monien paikallisten.

Tästä sai kyllä monipuolisemman kuvan maasta ja kaupungista kuin mitä oma käsitykseni oli ennestään. En tosin ole ihan varma, että kiinnostaako se matkakohteena yhtään enempää nyt, mutta kirja kyllä avasi vähän omaa ajattelukuplaani.

Yritin aloittaa jatko-osaa Kuun ja tähden mailla (Atena 2015), joka oli tuplapaksu tähän nähden, mutta en päässyt siinä eteenpäin kuin neljäsosan. Siinä oli enemmän faktoja ja ajankohtaistapahtumia, ei jaksanut kiinnostaa just nyt.

Kirja: Miten Salpausselät syntyivät

salpausselka_kansiRisto Isomäki: Miten Salpausselät syntyivät
(Into 2015 / kansi: Antti Kukkonen)

Risto Isomäen romaanien lukemisen lopetin jossain vaiheessa, kun ne alkoivat käydä liian jänniksi. Vaihteeksi muistin tsekata hänen uusimmat tietokirjansa ja löysin tämän.

Salpausselät ovat geologisia muodostelmia Etelä-Suomessa, jotka ovat syntyneet viime jääkauden yhteydessä. Isomäen teorian mukaan ne ja muutamat muut jääkauden aikaiset ilmiöt eivät ole syntyneet siten kuin yleensä oletetaan. (Jos haluaa tiivistelmän kirjan teorioista, niin Ylen artikkelista saa hyvän katsauksen.) En ihan saanut selvää, että kuinka tosissaan kirja on tehty vai onko tämä vain joku keskustelunavaus, mutta ilmeisesti tätä ei ole kuitenkaan laajemmalti hyväksytty suomalaisten geologien keskuudessa tai tehty jatkotutkimuksia.

Kirjan lopussa oli pitkät pätkät ilmastonmuutoksesta, joka tuntuu olevan yksi Isomäen suosikkiaiheista. Lähinnä kuitenkin liittyen jääkauden uuteen tulemiseen ja nykyisten mannerjäätiköiden sulamiseen. Tämä osio ei oikein itseäni kiinnostanut, kun enempi olisi kiinnostaneet Salpausselät ja muut menneiden jääkausien tekemät asiat.

En oikein osaa erotella sitä, mikä kirjassa oli ns. järkevää asiaa ja mikä uudenaikaista ajattelua. Tämä oli kuitenkin julkaistu “erillisenä kirjana” eikä Innon pamfletti-sarjassa, jossa Isomäen pari aikaisempaa tietokirjaa oli mukana. Joissakin kohdissa olisi nyt voinut ehkä vähän tarkemmin alleviivata, että mikä on nykyinen selitys, mistä on tutkimustuloksia ja mitkä Isomäen täysin omia heittoja. Nyt jälkikäteen löysin, että Yliopisto-lehden artikkelissa oli aika hyvin käyty läpi kirjan sisältöä suhteessa nykyisiin teorioihin.

Pitää vielä tarkistaa, että missä kaikissa paikoissa tämän mukaan näkyy jälkiä kallioissa tai muuten hyvin harjumuodostelmat. Itse innostuin nyt katselemaan Itä-Uudellemaalle suuntautuneella automatkalla tavallista tarkemmin tienvarsien kallioleikkauksia ja metsäkivikkoja, mutta houkuttelisi käydä lähemmin tarkastelemassa jotain.

Geologiasta ja jääkausista kiinnostuneille tämä on aika suositeltava kirja.

Kirja: Vegaanin katuruokaa

vegaanin-katuruokaaJackie Kearney ja Clare Winfield (kuvat): Vegaanin katuruokaa
(Like 2016 / Kääntäjä: Nina Mäki-Kihniä)

Kuten kirjan nimestäkin voi päätellä, se sisältää erilaisia katuruuan reseptejä, jotka ovat kaikki vegaaneille sopivia. Ohjeet ovat kotoisin seuraavista maista: Intia, Sri Lanka, Thaimaa, Laos, Vietnam, Malesia ja Indonesia.

Seassa oli joitakin lyhyitä matkajuttuja samoista maista ja täytyy itse asiassa tunnustaa, että ne kiinnosti loppujen lopuksi enempi kuin varsinaiset ruokaohjeet.

Ruokarajoitteisena on kyllä vähän paha arvioida mitään ruokakirjaa…. :D Kun normaalisti suostun syömään vaan jotain kiinalaisia ruokia enkä pidä siis edes sushista, niin melkein kaikki ruuat oli vähän turhan eksoottisia mulle. Tai sitten osaan olisi pitänyt hankkia kaikkia eksoottisempia ainesosia, mausteita ja muuta. Olisin toivonut mukaan japanilaisia ja kiinalaisia ruokia, jotta tästä olisi ollut enempi iloa omiin kokkailuihin.