Kurjenrahkan kansallispuisto oli yksi näistä järkevän ajomatkan päässä olevista luontokohteista, joka oli vielä käymättä. Käytin toukokuun lopussa yhden arkivapaan siellä vierailuun. Se sijaitsee Turun suunnalla, mutta suurin osa taisi olla virallisesti Pöytyän alueella (taas näitä pikkukuntia joista kukaan ei ole kuullutkaan koskaan!). Pääosin se on suota, osittain metsäisempää ja osittain avoimempaa, mutta puistossa on myös järvi, jonka ympäri pääsisi kiertämään.
Reittejä oli tarjolla erimittaisia sekä lyhyempää että pidempää patikointia haluaville. Se oli tosi hyvä juttu, että oli monipuoliset vaihtoehdot. Välillähän näillä soilla vaihtoehtoja on huomattavasti vähemmän… Kokonaan liikkumisrajoitettua aluettakaan ei ollut kovin montaa. Reitit oli merkitty maastoon eri tavalla kuin mitä kartoissa, niin oltiin vähän hukassa mikä tai miten tuolla kannattaisi kiertää. Lintutornille menevä reittikin paljastui sitten suljetuksi, niin ei päästy sinne, vaikka se oli alkuperäinen suunnitelma.
Viime aikojen luontoretkiin verrattuna oli ihan kummaa, kun tuolla oli enempi väkeä samaan aikaan: bussilastillinen lapsia ja muita retkeläisiä useampi porukka siihen lisäksi. Monessa luontokohteessa on tänä ja viime vuonna saanut kiertää aika rauhassa…. Oli kuitenkin kaunis kevätpäivä, niin ihmismäärä ei mikään ihme, mutta veikkaan tuon kyllä olevan suhteellisen suosittu paikka muutenkin.
Bussilla pääsisi melkko lähelle, mikä on aika luksusta. Virallinen telttailupaikkakin oli. Tuo oli sen verran kiva paikka, että tulee varmaan mentyä joku kerta uudestaan.
Kirjamatkat 