Kirjabloggaajat viettävät tällä viikolla dekkariviikkoa (lisää Yöpöydän kirjat -blogista) ja satuinkin viime viikolla lukemaan yhden sopivan kirjan, joka kelpaa blogiinkin esiteltäväksi.
Matti Almila: Virtanen ja vihreän leski
(Kustannus-Mäkelä 1985, kansi: Raimo Huittinen)
Almila on aika unohduksiin jäänyt dekkaristi, jonka teoksia julkaistiin joitakin kappaleita viimme vuosituhannella. Itsekin löysin hänen kirjojaan ihan sattumalta mökillä paikallisen kirjaston hyllystä, jossa on vielä muutakin vanhempaa esillä.
Tätä nimenomaista kirjaa en ollut vielä aikaisemmin tullut lukeneeksi. Kirja kertoo helsinkiläisestä rouvasta, jonka mies on häipynyt toisen matkaan. Samaan aikaan rikollisliiga on rahan tarpeessa ja heistä yksi laitetaan huijaamaan rahaa tältä naiselta vähän Auervaara-meiningillä.
Teemastaan huolimatta kirja oli kevyehkö ja viihdyttävä. Juoni on jossain määrin ennalta-arvattava, mutta se ei yleensä itseäni haittaa – ei siis nytkään haitannut. Tämä ei ole parhaita kirjailijan tuotoksia, mutta tykkäsin silti. Lisäkivana kirjassa oli myös useat tunnistettavat tapahtumapaikat, Helsinki-dekkareita ei ole tullut luettua vielä liikaa.
Tämä on taas niitä kirjoja, joka on periaatteessa dekkari, mutta sitten ei toisaalta kuitenkaan ole. Varsinaista dekkaria etsivälle tätä ei siis voi periaatteessa suositella, mutta itsellenihän taas tällaiset uppoavat oikein hyvin. Joissakin Almilan kirjoissa on siis dekkarielementtejä vielä enempi.
Kirjamatkat 