Kirja: Robinson Crusoe

Osallistun kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, jossa piti lukea itse valittu aiemmin lukematta jäänyt klassikko. Olen vanha seikkailukirjojen ystävä, mutta Robinson Crusoeta en ole jostain syystä tullut koskaan lukeneeksi, vaan olen aina lukenut enempi niitä selvemmin lapsille suunnattuja ja uudempia kirjoja.

Daniel Defoe: Robinson Crusoe

Robinson Crusoen idea on varmaan kaikille tuttu: erään miehen elämää autiolla saarella. Kuuntelin tämän äänikirjana ja oli kyllä aika hyvä valinta, ei mikään tylsä kirja. Vaikka tässä ei välillä periaatteessa tapahtunutkaan yhtään mitään, niin silti jaksoin seurata tarinaa koko ajan. Tykkäsin siis aika paljon, oli tosi kiinnostavaa seurailla puuhasteluja ja toiveita pelastumisesta. En tajua, miksi tämä oli jäänyt aikaisemmin lukematta!

Saarella kului pidempi aika kuin mitä olin etukäteen luullut ja Perjantaikin tuli mukaan myöhemmin kuin olin luullut. Tässä oli mukana jonkin verran Robinsonin elämää ennen ja jälkeen saarella olon. Niitä on varmaan karsittu joissakin versioissa? Tästä on siis olemassa myös niitä lyhennettyjä versioita, tämä omani taisi olla se täysversio (12 cd-levyä eli se joku 700 sivua ehkä?).

Uskonnollisuutta tässä oli aika paljon, mutta toisaalta tuohon maailmanaikaan uskonto oli ihmisillä eri tavalla läsnä elämässä kuin nykyään. Toisaalta luulen, että itsekin saattaisin eristyksissä tukeutua Raamattuun. Tässä oli myös tietynlainen siirtomaaherruuden aikainen asenne, että englantilaiset (tai valkoiset yleensä) ovat parempia kuin muut ja eteläamerikkalaiset ihan kauheita villejä. Aika harvoin muuten tulee luettua näin vanhoja kirjoja, niin siksi kirjan maailma oli myös kiinnostava. Kirja on siis julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 1719.

Välillä kyllä vähän ärsytti, miten tyhmä Robinson oli. Saari olisi kannattanut kiertää kokonaan läpi aikaisemmin kuin 20 vuoden päästä, kun ei se nyt niin iso paikka tainnut olla. Jotain syötäviä hedelmiä tai kasveja luulisi myös saarelta löytyneen, ettei olisi tarvinnut olla ihan niin riippuvainen oman viljasadon onnistumisesta. Samoin mietin sitä, miten monta vuotta oikeasti kannattaa pelätä ja stressata yhden löytyneen jalanjäljen takia tai miksei sitä ollut näkynyt aiemmin.

Kirjoitin kesäkuussa uudesta kirjaan pohjautuvasta animaatiosta, mutta pidin kirjasta selvästi enempi. Seuraavaksi klassikoksi mietin Aarresaarta tai Gulliverin retkiä.

Advertisement